Olen sairauspelkoinen ja somatisaatiohäiriöinen nuorimies. olen ahdistunut 24/7 ruumiillisista tuntemuksista, ja koko elämäni on pilalla.
Nyt juuri pelkään oikealla ylävatsalla olevaa kipua/outoa painon tunnetta. Olen lääkärissä sen kanssa juossut, eikä kuulemma PITÄISI olla mtn vakavaa, mutta minä en saa rauhaa. mietin ja mietin, että onko se syöpä. tänäänkin taas menen lääkäriin, ja vielä yksityiselle, kuulemaan taas uuden lekurin mielipiteen. ja rahat menee kaikki tän saatanan vaivan takia. onko kenellekkään tuttua tällanen yleensä, tai vaikkapa tuo ylävatsaoire?
Nyt juuri pelkään oikealla ylävatsalla olevaa kipua/outoa painon tunnetta. Olen lääkärissä sen kanssa juossut, eikä kuulemma PITÄISI olla mtn vakavaa, mutta minä en saa rauhaa. mietin ja mietin, että onko se syöpä. tänäänkin taas menen lääkäriin, ja vielä yksityiselle, kuulemaan taas uuden lekurin mielipiteen. ja rahat menee kaikki tän saatanan vaivan takia. onko kenellekkään tuttua tällanen yleensä, tai vaikkapa tuo ylävatsaoire?
Vastaukset 13
Vanhimmat
...Oliskohan?
Tuleeko kipu aina kun stressaannut/jännität jotain asiaa taikka järkytyt jostain?
Itselläni oli samanlainen ja kävin kaikissa tutkimuksissa ja mitään ei löytynyt ..ja huomasin että se alkoi aina jännityksen yhteydessä...
Ota tästä sopivia vinkkejä, nämä samat asiat helpottavat psykosomaattisia oireita.
Hei!
Sinulla muodostuu liikaa stressihormooneja, se voi olla, että toisilla se ilmenee suoranaisena paniikkihäiriönä, mutta toisilla sosiaalisina pelkotiloina. Siihen löytyy apua, vähennä kofeiinin käyttöä (kahvin juontia), siirry teehen.
Nukkua pitää tarpeeksi, hae Xanoria, tai muuta vastaavaa lääkettä avuksi, helpottamaan elämää.
Propral, verenpainelääke vähentää tykytyksiä y.m. tuntemuksia. Xanor rauhoittaa ja vie pelon pois ja piristää. Paniikkihäiriö voi ilmetä eri tavalla
eri ihmisillä. Aspiriinipilleri 100 mg entero,
on kanssa hyvä apu tärkeisiin tilanteisiin, auttaa
keskittymiskykyä, vähentää jännitystä, auttaa psykosomaattisiin oireisiin. Aivoja voi rentouttaa työssä, vaikka WC:ssä, seisomalla ja laittamalla kädet sivuille, sulje silmät ja anna aivojen rentoutua, älä ajattele mitään, otat pienet mikrounet silloin tällöin, niin aivot virkistyvät ja saavat uutta voimaa, stressaavissa tilanteissa. Huolehdi, että verensokeri ei pääse
laskemaan liikaa, pieni välipala ent. 3 tunnein välein on hyväksi. Alhainen verensokeri aiheuttaa
myös stressihormoonien eritystä. Eli lisää stressiä ja laskee taas verensokeria.
Terv. uskon, että näistä löytyy vähän apua ja parantaa tilannettasi.
Haun helpottamiseksi: Jännitys, paniikkihäiriö,psykosomaattiset oireet, keskittymiskyky, sosiaaliset pelot, stressi, matala verensokeri (hypoglykemia).
en oikein osaa sanoa että alkaako oire jännityksen tms yhteydessä. lähinnä oon koko ajan ahistunu, ja koko ajan tuntuu oire. tarkkailen sitä. oon varma että se on maksa tai mahasyöpä :( vaikka oonkin käyny kaikki maailman tähystykset yms vajaa vuosi sitten (en tän oireen takia tosin)
minulla on aina joku hankala oire, mitä sitten pelkään ja joudn ramppaamaan lekureissa....lähinnä mielenrauhan takia.
Hei!
Sinulla voi olla ahdistuneisuushäiriö,
siihen voi hakea apua mielenterv.toimistosta.
Jokin hyvä masennuslääke varmaan auttaa.
Älä kärsi!
Tsemppiä!
Kuule, mitään syöpää ei sinulla ole , usko pois.
Tutkittu ja terveeksi todettu.
Pelkäät vaan niin mahdottomasti, että saat fyysisiä oireita. Koeta rauhoittua.
Aina kun alat pelätä ja miettiä jotain kipua kehossasi ja arvailla mikä tauti on kyseessä, niin voit sanoa itsellesi vaikka että" olen terve, pelkään taas ihan turhaan, nyt lopetan tämän itseni tarkkailun, piste"
Ja kun seuraavan kerran huomaat taas pelkääväsi, toista samat sanat. Lopulta se auttaa ja et enää tarkkaile jokaista tuntemusta.
Mikäli sinulla ei ole mitään lääkärin määräämää lääkitystä , niin kokeilepas hakea apteekista Valispert- nimistä, lievästi rauhoittavaa luontaislääkettä. Se rauhoittaa, mutta ei väsytä.
Käyn siis vakituisesti terapiassa, ja on lääkitykset ja kaikki. mutta tästä kierteestä ei vaan pääse. lääkärillä käynti vahaksi aikaa rauhottaa, mutta sama alkaa taas uudestaan. pelkoa, pelkoa ja pelkoa. Oireet aina vie kaiken huomion, eikä ne lähe kirveelläkään mihinkään. Ja AINA ne sopii johonkin vakavaan sairauteen....AINA. Ja muuta keinoa ei ole, kun tutkia kerta toisensa jälkeen.
Ei oo toivoa..
Sinulla on päällä koko ajan pieni pelkotila alitajunnassa, mihin sinun pitäisi saada oikeat,
lääkkeet. Älä käytä mitään hermostoa kiihoittavia aineita. Nukkua pitäisi hyvin, ei saisi olla stressiä. On hyvä, että käyt terapiassa, siellä voi ainakin puhua kaikki asiat mitkä painavat.
Psykosomaattiset pelot, voivat liittyä paranoiaan.
Eli oikea lääkitys, ja alitajuista pelkotilaa pitää, saada pienemmäksi. Muista syödä välipala enint. 2,5-3tunnin välein, helpottaa myös pelkotilaa ja ainakin yksi kunnon ateria päivässä. Kahvi ja makea pulla ovat erittäin paha yhd., joka todella voi pahentaa pelkotilaa, kun verensokeri voimakkaasti vaihtelee. Voi olla liian tehokas sokeriaineenvaihdunta. Opettele sanomaan itsellesi, että nämä oireet ovat nyt siitä minun pelkotilasta johtuvia, eivätkä ole todellisia. Pitäisi löytyä jotain, mihin voisit keskityä, niin ettet takkailisi itseäsi liikaa.
Yleensä ei noin nuorella ole mitään vakavaa, ja jos olisikin, siihen olisi jo menehtynyt.
Tsemppiä!
Haluun kysyä teiltä joilla on terve järki tallella :)
Ok. oireeni on oikeella ylävatsalla/kylessä tuntuva painon tunne/lievä kipu joskus. tää on ollu jo puoli vuotta. 8 kk sitten (en tän oireen takia siis) kävin vatsan tähystyksessä ja sisuskalujen ultraäänessä, ja kaikki oli ok. tää oire alko siis 2-3kk sen jälkeen. 4kk sitten on maksa-arvot otettu, ja nekin oli ok. joulun tienoilla on katottu vielä perusverenkuva, ja sekin ok. Nyt oon muutaman kerran taas lekurilla juossut, eikä ne mitään kummempaa osaa sanoa tähän. onko toi tarpeeksi jo tutkittu?
Pelkään siis maksa/mahasyöpää tai muuta vastaavaa.
Itsekin olen luulosairauteeni erittäin tympääntynyt. Läheisetkin alkavat kyllästyä jatkuvaan arvuutteluunu: Mikähän nyt on vikana? Onkohan tämä vakavaa? Pitäisikö mennä lääkäriin? Onko susta koskaan tuntunut tältä tältä ja tältä?
Pelkään aina ties mitä sairauksia, tarkkailen omaa kehoani jatkuvasti: yksikin patti tai outo olo, ja menetän yöuneni ja ruokahaluni. Syöpä on pelkolistani ehdoton ykkönen, jos kuulen sanankin syöpään liittyen, ahdistun.
Kun joku pelko vaivaa, toivon, että saisin uuden "vaivan" ja unohtaisin edellisen.
Lääkärillä juoksen jatkuvasti, mutta terveen paperit eivät paljoa auta, kun epäilen lääkärin olevan huolimaton tai muuten vaan väärässä. Kauhutarinat kohtalokkaiksi osoittautuneista vääristä diagnooseista ovat ilmeisesti syöpyneet päähäni liiankin hyvin (esim. isoisälläni todettiin syöpä, jonka jälkeen todettiin, ettei syöpää olutkaan. Jossain vaiheessa hän joutui sairaalaan, ja syöpä oli sittenkin: jos diagnoosi olisi alunperin tehty oikein, hän olisi ehkä voinut selvitä).
Eikä se että koittaa ajatella että "tämä on taas luulotautia, olen ihan terve, älä tarkkaile itseäsi liikaa" auta. Sitä mieltä kun ei todella ole, eikä itselleen voi uskotella asioita, joihin ei oikeasti usko.
No, pitää toivoa että tämä on vain ohimenevä vaihe, ja saisin parempaakin ajateltavaa taas joskus.:)
Voimia!
Hulluksi tän kanssa tulee. Ei saa rauhaa. aina on jotain, aina. Kaikki muut asiat valuu käsistä ja menee vituilleen. Heti kun aamulla silmänsä avaan, ensimmäinen ajatus on oire ja syöpä. mukava päivänalotus. sitten käyn taistelun, että soitanko lääkärille ajan vai en....joskus soitan joskus en.
Kunpa tulis päivä ettei olisi mitään oiretta! sehän tästä vaikeeta tekeekin, kun pelkää->tulee lisää uusia oireita-> niitä taas pelkää jnejne...
nyt pelkään maksasyöpää, mahasyöpää ja keuhkosyöpää. tää ylävatsaoire tuntuu niin kummalta, etten kestä enää! tulis vaikka uus oire tilalle.
Luin viestejäsi ja mielestäni ymmärrän sinua aika hyvin. Itselläni oli ja oikeastaan on vieläkin erilaisia sairaus/tautipelkoja. En ole kuitenkaan jäänyt vain pelkäämään vaan olen käynyt lääkärissä niin kuin sinäkin. Lisäksi olen lukenut pelkäämistäni sairauksista lääkärikirjoista. Monet ajattelevat, että se nyt vasta hullua on mutta minun kohdalla se on auttanut. Oireista ja hoidoista lukeminen on tuonut monasti helpotusta kun on tajunnut, että esim. jokin syöpä oireilee aivan eri tavalla kuin on kuvitellut ja toisaalta on paljon sairauksia jotka ei anna minkäänlaisia oireita eli pitäisiköhän nyt sitten alkaa huolestua, jos ei mihinkään koske eikä paikkoja kolota :)
Toisaalta asia on niin, että jos lääkäri ei vikaa löydä niin sit oireet on psyykkistä alkuperää.
Ihmisen mieli on niin monimutkainen järjestelmä, että se kyllä saa aikaan vaikka minkälaista fyysistä vaivaa. Huom. maha sekaisin jos jännittää tai pää kipeä. Nämä oli vain pari helppoa esimerkkiä. Kirjoista kyllä löytyy lisää fyysisiä vaivoja jotka on psyyke aiheuttanu.
Itselläni oli tuota samaa lääkärissä ramppaamista ties minkä oireiden vuoksi. Ja AINA kuvittelin oireideni olevan viitettä jostakin vakavasta sairaudesta.
Minulla tämän pelon laukaisi erään lähiomaiseni kuolema. Se pisti miettimään, miten haurasta elämämme onkaan. Sitten aloin tuntemaankin jo patteja ja muhkuroita joka puolella, osan taisin kuvitellakin. Ja kun minua heikotti ja päätäni särki yhdistin sen automaattisesti aivokasvaimeen. Tai kun imusolmukkeitani pakotti, kuvittelin sen heti olevan imusolmukesyöpää.
Pahinta oli, kun aukaisin lääkärikirjan. Sieltä lueskelin erilaisten sairauksien oireita, ja menetin lukuisat kerrat yöuneni pelätessäni sitä, kun jokin niistä oireista täsmäsi minuun.
Ajattelin, että lääkärit pitävät minua hulluna, ja loppuajasta en meinannut kehdata enää mennä lääkärille. Menin kuitenkin koska "jos en nyt mene, huomenna saattaa olla jo myöhäistä".
Mieheni näki asian lähinnä huvittavana. Aina kun minulla oli lääkärikirja kädessäni sain häneltä sellaisen huvittuneen katseen "ota nyt se kirja jo pois käsistäsi hyvän sään aikana".
En niinkään etsinyt kirjasta sairauksia itselleni, vaan selityksiä joillekin oireilleni. Huomasin kyllä hyvin pian, että todella kannatti jättää se kirja omaan nurkkaansa. Päätin vain yksinkertaisesti unohtaa kaikki sairaudet. Annoin elämän viedä sinne minne se vie. Erityisen paljon minua auttoi erään tuttavani suusta kuulunut lausahdus "älä murehdi etukäteen, murehditaan vasta sitten, jos on jotain murehdittavaa. Ei elämästä mitään tule, jos sen hukkaa murehtimalla." Ja tottahan tuo on!
Nyt olen pysynyt erossa lääkäreistä jo vuoden päivät ja toivon myös jatkossa pysyväni. Minusta oli nimittäin todella ahdistavaa, kun aina oli jotain mistä murehtia. Muistan ajatelleeni kerran, että mitä hyötyä siitä on, jos nyt menen lääkäriin. Saan kuitenkin taas terveen paperit, mutta silti tulee AINA jotain. Epäilin jopa omaa mielenterveyttänikin silloin.
Onneksi tuo on nyt takana. Toivottavasti sinullekin tuo olisi joskus vain muisto ja jolle jopa nauratkin joskus. :)
Kyllä ootan sitä päivää, kun saan olla vapaa kaikesta tällasesta hölmöstä:)