Transsukupuolisuus on usein harhaanjohtavasti käännetty suomeksi transseksuaalisuus englanninkielisestä, jossa sex tarkoittaa sukupuolta, ei seksiä. Transsukupuoliset eivät myöskään kuulu seksuaalivähemmistöihin, vaan sukupuolivähemmistöihin. Transseksuaalisuudella ei ole mitään yhteyttä seksuaalisuuden kanssa, vaan se on täysin riippumatonta seksuaalisesta suuntautumisesta. Transsukupuolisia verrattaan myös valitettavan usein virheellisesti seksuaali-identiteettinä esimerkiksi homoseksuaalisuuteen. Transsukupuolisuus sekoitetaan myös usein transvetismiin. Transsukupuoliset eivät myöskään ”vaihda” sukupuoltaan, vaan korjaavat sitä.
Transsukupuolisuus on melko harvinainen ilmiö (esiintyvyys Suomessa noin 1:1 375), jossa henkilö kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet oletetun biologisen sukupuolen perusteella luokitellaan. Nykytietämyksen perusteella transsukupuolisuuden uskotaan johtuvan sikiöaikana tapahtuneesta aivojen kehityspoikkeamasta, aivojen hypotalamuksen BSTc transsukupuolisilla vastaa täsmälleen sen sukupuolen BSTc:tä, joita he kokevatkin olevansa - ulkoisista tunnusmerkeistä riippumatta. Transsukupuolisuus on lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila, kuten esim. raskaus, se ei ole mielisairaus tai perversio. Transsukupuolisia hoidetaan Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloissa, hoito koostuu hormonikorvaushoidosta, sosiaalisen sukupuolen korjauksesta, sekä sukuelinten korjausleikkauksesta. Hoidon primääri tavoite on saattaa transsukupuolinen ihminen sellaiseen olotilaan, jossa hän kokee voivansa elää onnellista ja ihmisarvoista elämää omana itsenään. Transsukupuolisuus on kuitenkin melko näkymätön ilmiö yhteiskunnassa, sillä suurta osaa hoitoja saaneista transsukupuolisista ei voi mitenkään erottaa valtaväestöstä.
Transsukupuolisuus on melko harvinainen ilmiö (esiintyvyys Suomessa noin 1:1 375), jossa henkilö kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet oletetun biologisen sukupuolen perusteella luokitellaan. Nykytietämyksen perusteella transsukupuolisuuden uskotaan johtuvan sikiöaikana tapahtuneesta aivojen kehityspoikkeamasta, aivojen hypotalamuksen BSTc transsukupuolisilla vastaa täsmälleen sen sukupuolen BSTc:tä, joita he kokevatkin olevansa - ulkoisista tunnusmerkeistä riippumatta. Transsukupuolisuus on lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila, kuten esim. raskaus, se ei ole mielisairaus tai perversio. Transsukupuolisia hoidetaan Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloissa, hoito koostuu hormonikorvaushoidosta, sosiaalisen sukupuolen korjauksesta, sekä sukuelinten korjausleikkauksesta. Hoidon primääri tavoite on saattaa transsukupuolinen ihminen sellaiseen olotilaan, jossa hän kokee voivansa elää onnellista ja ihmisarvoista elämää omana itsenään. Transsukupuolisuus on kuitenkin melko näkymätön ilmiö yhteiskunnassa, sillä suurta osaa hoitoja saaneista transsukupuolisista ei voi mitenkään erottaa valtaväestöstä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvin mieltä kohentavaa tekstiä. Korjausta ajattelen myös minä silläkin uhalla, etten kykene koskaan sulautumaan sinne valtaväestöön. Monesti mietin ympäristön suhtautumista asiaani, mutta eihän periaatteessa suhtautumisella ole mitään väliä, koska en muutoinkaan käy uimahalleissa taikka urheiluporukoiden pukuhuoneissa. Onko siis ulkopuolisille väliä mitä jalkojeni välissä on?
Trans-sukupuolisuus ei ole minulle sen kummempi häpeä kuin se, että toisella on syöpä. Minussa on muita ongelmia.
Pitää paikkaansa, että meidän kaltaisilla ihmisillä on esiintyy muitakin ongelmia mm. ahdistautuneisuutta, mutta osittain nämäkin ongelmat ovat ympäristön luomia ja tosillta luonnon tapa pysäyttää trans-sukupuolinen ajattelemaan asiaansa . Vaikka ympäristö haluaisi auttaa mm. pyytää kylään ja kierittää ja pyörittää paikasta toiseen, niin ainakin minun kohdalla on jäänyt liian vähäksi ja laimeaksi suora keskustelu siitä, että minulla on sukupuolinen ristiriita. Ulkopuolisten avussa todella unohdan sen mikä minä olen. Asian ydin on siinä, että minun pitäisi jatkuvasti muistaa mikä minä ja ongelmani on.
Seksi on myös jätti iso ongelma. Jolla kulla on kristallin kirkas ajatus siitä, että haluisin naista vaikka todellisuudessa minä haluisin pikemminkin olla nainen. Nais seura kiinnostaa aina ja miksi ei sitäkin, mutta asia on varmasti yhtä vaikea kuin kahden naisen välinen suhde.
Trans-sukupuolisuutta ei kuulu kiistää, eikä kierellä "sinussa on vain vikaa" ajatuksilla. Trans-sukuolisen pitää käydä lapsuudesta asti järjestelmällisesti asiaansa ja mahdollisia hoitomahdollisuuksia läpi. Trans-sukupuolisilla pitäisi olla myös jokin paikka jossa elää jos valtaväestön parissa eläminen on liian tuskallista.
" Hyvin mieltä kohentavaa tekstiä. Korjausta ajattelen myös minä silläkin uhalla, etten kykene koskaan sulautumaan sinne valtaväestöön. Monesti mietin ympäristön suhtautumista asiaani, mutta eihän periaatteessa suhtautumisella ole mitään väliä, koska en muutoinkaan käy uimahalleissa taikka urheiluporukoiden pukuhuoneissa. Onko siis ulkopuolisille väliä mitä jalkojeni välissä on? "
Moni on ajatellut, ettei voisi sulautua muiden ihmisten joukkoon uudessa sukupuolessa, niin minäkin. Mutta nyt olen nainen naisten joukossa ja sulaudun joukkoon. Näin on käynyt monille muillekin tuntemilleni transsukupuolisille. Ei olisi uskonut että miehekkäästä miehestä syntyy naisellinen nainen hoitojen avulla.
Kyllä aika paljon joutuu karsimaan sosiaalisista yhteyksistä, jos joutuu välttelemään uimahalleja ja vaikkapa kuntosaleja väärän näköisen vartalon takia. Kun korjaus on saatavissa, miksi sitä ei käyttäisi hyväkseen.
Korjaus on se jota toivon pahimmankin uhalla. Minun ongelmat ovat vain olleet niin pitkäaikaisia ja näkyviä, etten usko häviäväni edes korjauksen jälkeen naisten joukkoon. Jossakin viestissä olen toivonut naisten ymmärtäväisyyttä ja minusta tuntuu, että olen saanut jatkuvasti naisten hyväksyntää asialleni. Naisten hyväksyntä on minulle tärkeää. Minusta on myös mukava lukea positiivisista kokemuksista. Sinulla taitaa olla asiat melko hyvin.
Minun on vain vaikeata mennä lääkärille. Mihin ajaudun kaiken toiminnan jälkeen? Ottaisiko joku minut?
Kiva nähdä että (ainakin toivon niin) suomessakin jo hyväksytään ihminen joka on syntynyt väärään sukupuoleen. Olen itse asunut 15v ulkomailla ja palasin takaisin suomeen jokin aika sitten. Itse ystäväpiirissäni oli ihminen jolle näin kävi ja ainakin ranskassa hänet otettiin loistavasti vastaan naisena. Silloin jäin miettimään että miten asiat ovat suomessa ja hänelle siitä kerroin etten osaa sanoa miten on.
No seurustelu kuitenkin loppui muista syistä,mutta jäin miettimään ja nyt olen muutaman kerran täällä katsellut ja lukenut viestejä ja olen tullut tulokseen että suomikin on jo matkalla oikeaan suuntaan. Onneksi,sillä onhan jokaisella oikeus olla sellainen joksi itsensä tuntee.
Suomalainen piukkapipoinen ja vanhanaikainen ajattelumaailma todellakin pelottaa ilman tissihoitoakin. Oman ikäluokkani kanssa olen tottunut puhumaan mm. näistä asioista ilman minkäänlaisia estoja ja aina ja jopa leikkimielisesti. Olen myös pelannut korttini olosuhteiden ja olotilan mukaisesti siten, etten minä ole suuri yhtiöjohtaja taikka lapsiperheen isä omakotitalossa, enkä sitä myöskään ole sen enempää kuin täysturha julkkis vaikka sitäkin joku nähtävästi toivoo. Suomessa pitää ennemmin taikka myöhemmin sulattaa ajatus siitä, että 18v ikää kun paukahtaa täyteen, niin pelikenttä on vapaa juuri siten kun olemassaolevat säännöt asian määritelee.
Toisaalta ympäristöä nähtävästi kiinnostaa aivan yhtä paljon se, että elänkö helistimien kanssa parisuhteessa kuin se, että elänkö jollakin tavalla ilman helistimiä.
Ajatusmaailma ei kaikesta huolimatta muutu miksikään ja elämä jatkuu jollakin tavalla.
Mikäli vielä rehelisempi olen, niin minä olen mm. siksi tehnyt tilapäiset elämänvalinnat siksi, että saisin edes yöni nukuttua seniilien sohlotuksien välissä. Silti minäkin saan jatkuvasti kuulla, ettei vuonna 2000 voimaanastunutta perustuslakia ole vielä keritty soveltaa todellisuuteen tai että ennen kuin olen aloittanut peruskouluni, niin ollut jokin tapa joka on mystisesti jälleen noussut voimassaolevaksi laiksi jne.. Kaipa sitä sitten vain joutuu kullinsa kanssa odottelemaan seuraavaa elämää mutakiipiäisenä.
Voisin kokeilla vielä kerran tavallista elämää rintakarvojen kasvattelun ja halon hakkaamisen ja työnteon merkeissä.
Eihän ne ongelmat ilman hoitoakaan poistu ja varsinkin kun jokin kyläpuoskari saa asiasta vihin muiden häiriötekiöiden lisäksi, niin elämä on helvettiä. Minulle on tarjottu ideaa mielisairaudesta ja joutuuhan sitä ihminen melkoiseen painostukseen ympäristön painostuksessa, mutta onnekseni papereihin ollaan onnistuttu kirjaamaan painostajien sairaus. Minun lähipiiri ei varmastikkaan pidä korjausajatuksesta, mutta kaipa aikuinen saa itse ajatella asiansa.
Vaikeata pohtia omia asioita kun "avuliaassa" lähipiirissä on alkoholisteja jotka mielummin juo lisää viinaa kuin käy aa:ssa tai diapeetikkoja, jotka mielummin syö suklaata kuin ottaa insuliinia tai mielisairaita, jotka mielummin syyttelevät muita ja käyvät peräsuolitähystyksessä kuin tutkituttasivat pääkoppansa. Näiden henkilöiden häiriköivillä avuilla ei kyllä koskaan saa sitä tietoa jota esim. tältä palstalta.
Olemme menossa tänään pariksi yöksi kylpylään X. Hoidan asioitani kaupungilla huomenna.
Soitin respaan ja selitin tilanteeni. Hän totesi ettei heillä ole sauna- ja pesutiloja kuin erikseen naisille (josta naiset juoksisivat kirkuen karkuun) tai miehille (josta itse juoksisin kirkuen karkuun :) ).
Mutta uimapuvun saa laittaa huoneessa päälle ja tulla allasalueelle kylpytakissa. Pestä voi sitten oman huoneen kylppärissä.
Sopii hyvin. Pelkäsin etten pääsisi ollenkaan uimaan. Pakkasinkin jo kokouimapuvun sekä bikinit mukaan. :)