Minulla on 15,5 -vuotias poikakissa, nimeltänsä Niki. Niksu on maailman ihanin kisu, tumman oranssinruskea väriltään ja kovin rakas. Niki on jo aika vanha ja on vanhettunut puolen vuoden sisällä ihan silmissä! Se vaan nukkuu kaiken päivää, välillä käy vähän syömässä tai juomassa ja vähän kävelemässä, mutta muuten se vaan nukkuu sohvalla oman vilttinsä päällä. Sen olen huomannut, että Niki nukkuu nykyään ihan älyttömän sikeästi. Ja kuulokin siltä on heikentynyt reippaasti. Ei se kuule enää kun tule kotiin töistä ja huutelen sille, tai jos menen sen viereen huutelemaan tai juttelemaan. Saan joskus silitellä sitä tosi kauan, ennen kuin se oikein säikähtämällä havahtuu mun kosketukseen. Yleensä silloin sitä alkaa vauvattamaan, eli alkaa huruttelemaan ja kurnuttelemaan ja yleensä haluaa syliini. Niki on ollut minun oma sylivauva koko ikänsä, eli se otti minut emokseen, kun se tuli meille noin 2kk ikäisenä vuonna 1990.
Rakastan Nikiä yli kaiken! Olen elänyt sen kanssa melkein koko elämäni, enkä ikinä haluaisi luopua siitä. Valitettavasti se luopuminen saattaa tulla nopeammin kuin ehkä arvaankaan...:(
Nikillä on nimittäin kilpirauhasen liikatointahäiriö, johon sillä on jatkuva lääkitys ollut jo parin vuoden ajan. Lääkärit aina varoittelevat minua, että Niki ei elä kahta vuotta kauempaa... Nämä pitkäaikaiset lääkitykset eivät nimittäin koskaan pidennä kissan ikää, päinvastoin.
Nikistä ei välttämättä muuten huomaa, että se on jo niin vanha. Viimeksi eläinlääkärikin kehui, kuinka hyvässä kunnossa se on, vaikka onkin tosi hoikka poika! Kyllä se jaksaa meidän pentukissan (9kk) kanssa aina välillä painia oikein tosissaan, mutta ei sitten muuten leiki yhtään. Välillä aamuisin se vaatii päästä syliini (pitää kaulasta kiinni, pitää päätä lähellä hiuksiani ja puskee korvaani), raakkuu kuin varis, kun se kehrää samalla niin kovaa. :) :)
Kertokaa ihmiset teidän kissoistanne, jotka ovat jo iäkkäitä. Millaisia kissanne ovat ja mitä muutoksia olette niissä huomanneet?
Terveisin
Sofia
Rakastan Nikiä yli kaiken! Olen elänyt sen kanssa melkein koko elämäni, enkä ikinä haluaisi luopua siitä. Valitettavasti se luopuminen saattaa tulla nopeammin kuin ehkä arvaankaan...:(
Nikillä on nimittäin kilpirauhasen liikatointahäiriö, johon sillä on jatkuva lääkitys ollut jo parin vuoden ajan. Lääkärit aina varoittelevat minua, että Niki ei elä kahta vuotta kauempaa... Nämä pitkäaikaiset lääkitykset eivät nimittäin koskaan pidennä kissan ikää, päinvastoin.
Nikistä ei välttämättä muuten huomaa, että se on jo niin vanha. Viimeksi eläinlääkärikin kehui, kuinka hyvässä kunnossa se on, vaikka onkin tosi hoikka poika! Kyllä se jaksaa meidän pentukissan (9kk) kanssa aina välillä painia oikein tosissaan, mutta ei sitten muuten leiki yhtään. Välillä aamuisin se vaatii päästä syliini (pitää kaulasta kiinni, pitää päätä lähellä hiuksiani ja puskee korvaani), raakkuu kuin varis, kun se kehrää samalla niin kovaa. :) :)
Kertokaa ihmiset teidän kissoistanne, jotka ovat jo iäkkäitä. Millaisia kissanne ovat ja mitä muutoksia olette niissä huomanneet?
Terveisin
Sofia
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on 15-vuotias valkoinen, pitkäkarvainen maatiaiskisu tyttö. Se on pysynyt toistaiseksi terveenä, tai ainakaan emme ole huomanneet siinä mitään oireita, jotka viittaisivat sairauteen. Tosin se on käynyt viimeksi eläilääkärillä joskus 14-vuotta sitten, kun se leikattiin...
Kuitenkin siitä näkee jo, että se on vanha. Se nukkuu enemmän kuin nuorena, ei innostu enää niin pienistä asioista kuin ennen, eikä näytä enää oikein yllättyvän mistään. Sillä on sellanen "kyl mä ton tiiän" -katse. Ja paljon se tietääkin, vanha ja kokenut kun on.
Joskus se leikkii, mutta harvoin, ja vain omilla lempileluillaan ja vähän aikaa. Sitten se taas vakavoituu ja käy istumaan, ja melkein nolostuu jos joku on huomannut sen leikkivän. Se kun on niin "arvokas vanha rouva" ettei sen sovi käyttäytyä lapsellisesti! (:
Se on myös siitä harvinainen tapaus, että se on valkoisesta pitkästä turkistaan huolimatta täysin näkevä ja kuuleva. Monet yllättyvät kun kysyvät onko se kuuro tai sokea, ja minä vastaan, että ei ole. Miksi muuten valkoiset kissat usein on joko kuuroja tai sokeita? Vai onko ne edes... onko se joku luulo? (Mun tädillä kyllä on valkoinen kuuro kissa)
Nyt lopetan ennenkuin eksyn enempää sivupoluille (: Mulla on muuten kuvia meidän kissa-vanhuksesta ircissä nimimerkillä Tigfer...
Mieheni tädillä on 18-vuotias tyttökissa. Rotuaan en tarkasti muista, mutta maatiainen se ei ole, vaikka ei ulkomuodoltaan kamalasti siitä poikkeakkaan. Vitivalkoinen on kauttaaltaan.
Ei siitä päältäpäin näe, että se niin vanha olisi. Korkeintaan 10-vuotiaaksi voisi luulla. Eikä sillä kuulemma ole elämänsä aikana sen kummempia sairauksiakaan ollut. Yhäkin reippaana tulee puskemaan ja kehräämään, jos tämän tädin luona käydään kyläilemässä.
Turkkikin on pysynyt hyvässä kunnossa. Karvaa siitä tosin lähtee aivan valtavasti.
Ja nyt pitkän pinnistelyn jälkeen muistan sen nimenkin, Iitu. :)
Itsellänikin on kissa (maatiainen, 8-vuotias), jonka todella toivoisin elävän yhtä pitkään ja terveenä. Olisi mahtavaa tietää, mitä ihmepöperöitä se täti sille Iitullensa syöttelee... :)
MULLA ON 16 VUOTIAS VANHA PAPPA,VILLE NIMELTÄÄN JA ON AIVAN IHANA KISSAVANHUS!!!!!VILLE TULI MULLE MYÖS IHAN VAUVANA,LUOVUTUSIKÄISENÄ,SAIRASTAA SAMAA SAIRAUTTA KUN SINUN KISSASI JA LÄÄKITYS OLLUT KOHTA 2 VUOTTA.ONHAN VILLE TOSI LAIHA JA LAIHTUU KOKOAJAN ,MUTTA KYLLÄ MUUTEN ON AIKA VIRKEÄ PAPPA,OTTAA SPURTTEJA JA KOVA ON HYRISEMÄÄN.JA JOKA YÖ TULEE MUN PÄÄNI VIEREEN NUKKUMAAN JA TÖISTÄ TULLESSANI TULEE OVELLE VASTAAN JA KERTOMAAN MITÄ KAIKKEA MUKAVAA ON TEHNYT PÄIVÄN AIKANA.TIEDÄN ETTÄ AIKA KÄY VÄHIIN MUTTA TIEDÄN MYÖS ETTÄ RAKAS KISSANI ON SAANUT TODELLA HYVÄN ELÄMÄN ELÄÄ JA RAKKAUTTA ON SAANUT VALTAVAT MÄÄRÄT.TOIVON ETTÄ VILLE SAISI AINAKIN VIELÄ NAUTTIA KEVÄÄN LÄÖMMÖSTÄ JA PÄÄSTÄ PARVEKKEELLE KELLIMÄÄN AURINGON PAISTEESEEN!!!!!