Näin on. Kyllä naisen paikka on kotona, ei työelämässä. Miksikö olen tullut siihen tulokseen? Työpaikalla - ennen kersan syntymistä – ENNEN NIIN MUKAVAT NAISET eivät osaa keskustella enää mistään muusta kuin:
1. Vaipan imukyky, vaippamerkit ja niiden hintaerojen vertailu
2. Minkä uuden sanan terhakka, ja maailman IHMEELLISIN muksu taas oppi
3. Mitä laittaisin kotona ruuaksi – se viikon visaisin niksi - ja mitä uusia allergioita lapselle on taas ilmaantunut, taas sillä on korvatulehdus. Voi, voi pitää viedä lääkäriin
4. Kersa oppi konttaamaan, seisomaan, heilumaan, jne – Voi jukupätkä
5. Miten järjestää lapsen päivähoito, tuttu täti kyllästyi, ja lopetti, tähän hätään ei löydy uutta
6. Miten voi jättää lapsen päiväkotiin, ja kuinka kamalia lastenhoitajia siellä nykyään on
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ennen sentään juteltiin jostain MUUSTAKIN: päivän uutisista, työpaikan juoruista, juhlista, kuka on nähty kenenkin kanssa, voisitko auttaa mua tämän työtehtävän kanssa, lähdettäiskö työpäivän jälkeen lasilliselle tai kahville parantamaan maailmaa.Ja meillä oli niin mukavaa yhdessä.
Mutta ei. Lapsen saatuaan niin mukavat työkaverit muuttuvat kireiksi, soittelevat kotiin, hoitopaikkaan, miehelleen. Ja jolleivät soittele, niin uraputken ja perheen hyvinvoinnin yhdistäminen kiristää työkaverisi pinnan äärimilleen. Hän tiuskii, kiukuttelee väsymyksestään (muksu ei taaskaan viime yönä nukkunut, onkohan tulossa hampaita …), jos on esimiesasemassa kyttää alaisiaan ja valittaa turhasta.SUURENMOISTA tuo lapsen hankinta.
Kyllä, minulla ei – luojan kiitos ole muksua – enkä sitä aio tehdäkään. Jos sitä joskus vielä harkitsinkin, niin nyt viimeistään olen päättänyt, että en pitkän ja väsyttävän työpäivän päätteeksi jaksaisi kotona enää hoitaa mitään muita kuin itseäni. Että seuraavana päivänä jaksaa taas mennä töihin. Pidän kovasti lapsista ja heidän kanssaan olostaan, mutta luojan kiitos minun ei tarvitse katsella niitä muutamaa tuntia kauempaa. Pelkään että minusta tulisi jatkuvasti pahalla päällä oleva mummo, äiti, ja esimies.
Jos tekisin lapsia jäisin kotiin, missä naisen paikka nykyään tuntuu olevan: meidänhän pitää tehdä tilaa fiksuille ja koulutetuille miehille, ja turvata heidän toimeentulonsa. Naisen paikka on kotona hyvänä äitinä – siksihän nainen on luotukin: lisääntymään ja täyttämään maa.
Mutta minä en tee, enkä kotiin jää. Sillä minusta töihin on mukava tulla – ja jutella niiden kanssa, joilla ei näitä ’ylimääräisiä’ kotiongelmia ole töihin kannettavaksi.
Muuten minulla ei ole mitään lapsia vastaan, pikemminkin heidän äitejään ja mummojaan vastaan paremminkin: Seuraavan kerran kun kotona on ongelmia, Älä kasaa pahaa oloasi syyttömään työkaveriin, tai alaiseesi. Itsehän olet lapsen ja perheen valinnut, kai tiesit etukäteen, että ei elämä lapsen kanssa ole ruusuilla tanssimista ?
1. Vaipan imukyky, vaippamerkit ja niiden hintaerojen vertailu
2. Minkä uuden sanan terhakka, ja maailman IHMEELLISIN muksu taas oppi
3. Mitä laittaisin kotona ruuaksi – se viikon visaisin niksi - ja mitä uusia allergioita lapselle on taas ilmaantunut, taas sillä on korvatulehdus. Voi, voi pitää viedä lääkäriin
4. Kersa oppi konttaamaan, seisomaan, heilumaan, jne – Voi jukupätkä
5. Miten järjestää lapsen päivähoito, tuttu täti kyllästyi, ja lopetti, tähän hätään ei löydy uutta
6. Miten voi jättää lapsen päiväkotiin, ja kuinka kamalia lastenhoitajia siellä nykyään on
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ennen sentään juteltiin jostain MUUSTAKIN: päivän uutisista, työpaikan juoruista, juhlista, kuka on nähty kenenkin kanssa, voisitko auttaa mua tämän työtehtävän kanssa, lähdettäiskö työpäivän jälkeen lasilliselle tai kahville parantamaan maailmaa.Ja meillä oli niin mukavaa yhdessä.
Mutta ei. Lapsen saatuaan niin mukavat työkaverit muuttuvat kireiksi, soittelevat kotiin, hoitopaikkaan, miehelleen. Ja jolleivät soittele, niin uraputken ja perheen hyvinvoinnin yhdistäminen kiristää työkaverisi pinnan äärimilleen. Hän tiuskii, kiukuttelee väsymyksestään (muksu ei taaskaan viime yönä nukkunut, onkohan tulossa hampaita …), jos on esimiesasemassa kyttää alaisiaan ja valittaa turhasta.SUURENMOISTA tuo lapsen hankinta.
Kyllä, minulla ei – luojan kiitos ole muksua – enkä sitä aio tehdäkään. Jos sitä joskus vielä harkitsinkin, niin nyt viimeistään olen päättänyt, että en pitkän ja väsyttävän työpäivän päätteeksi jaksaisi kotona enää hoitaa mitään muita kuin itseäni. Että seuraavana päivänä jaksaa taas mennä töihin. Pidän kovasti lapsista ja heidän kanssaan olostaan, mutta luojan kiitos minun ei tarvitse katsella niitä muutamaa tuntia kauempaa. Pelkään että minusta tulisi jatkuvasti pahalla päällä oleva mummo, äiti, ja esimies.
Jos tekisin lapsia jäisin kotiin, missä naisen paikka nykyään tuntuu olevan: meidänhän pitää tehdä tilaa fiksuille ja koulutetuille miehille, ja turvata heidän toimeentulonsa. Naisen paikka on kotona hyvänä äitinä – siksihän nainen on luotukin: lisääntymään ja täyttämään maa.
Mutta minä en tee, enkä kotiin jää. Sillä minusta töihin on mukava tulla – ja jutella niiden kanssa, joilla ei näitä ’ylimääräisiä’ kotiongelmia ole töihin kannettavaksi.
Muuten minulla ei ole mitään lapsia vastaan, pikemminkin heidän äitejään ja mummojaan vastaan paremminkin: Seuraavan kerran kun kotona on ongelmia, Älä kasaa pahaa oloasi syyttömään työkaveriin, tai alaiseesi. Itsehän olet lapsen ja perheen valinnut, kai tiesit etukäteen, että ei elämä lapsen kanssa ole ruusuilla tanssimista ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
"...Mutta ei. Lapsen saatuaan niin mukavat työkaverit muuttuvat kireiksi, soittelevat kotiin, hoitopaikkaan, miehelleen. Ja jolleivät soittele, niin uraputken ja perheen hyvinvoinnin yhdistäminen kiristää työkaverisi pinnan äärimilleen. Hän tiuskii, kiukuttelee väsymyksestään (muksu ei taaskaan viime yönä nukkunut, onkohan tulossa hampaita …)..."
Ja pahimmillaan seuraavassa lauseessa hän voi kysyä sinulta, "milloin sinä aiot tehdä lapsia? Tottakai sinäkin teet lapsia? Kaikki oikeat naiset haluavat lapsia. Lapsethan tuovat niin paljon sisältöä elämään. Et voi tietää, mitä elämästäsi puuttuu ennen kuin saat oman lapsen. Olet itsekäs, jos et halua lapsia."
Loogista - eikö vain?
Miksi muka itsekäs? Ehei, en todellakaan aio tehdä lapsia, minulla on elämässäni niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä, että lapsi olisi vain 'tiellä'. Niinkuin tuntuu olevan näillä lapsitehtailijoillakin, koska kärttyisenä kiukuttelevat työpaikoilla.
En sitten ehkä olekaan Se Oikea Nainen, mutta Taatusti lapsettomana onnellisempi :)
Itsekkäästi Itsekäs !!
Tuokin on niin henkilökohtaista, että mielestäni et voi arvostella ketään itsekkääksi, jos ei lapsia halua.
Voin vain kuvitella, millaista on olla työpaikassa, missä vain na kaikki Oikeat Naiset haluavat lapsia.
Kurjaa, kun joku joutuu kärsimään toisten sujumattomasta perheen(lapsen) -hoidosta :(
Eikö se ole juuri itsekästä hankkia lapsia? "Minä HALUAN lapsen/lapsia". Eikö se ole itsekästä? Lapsen hankkiminen tai hankkimatta oleminen on jokaisen oma päätös, ei mollata niitä jotka on eri mieltä meidän itsemme kanssa. Ja itsekkyydestä vielä... Eikö kaikki mitä ihminen tee ole itsekästä? Jos jota kuta auttaa, niin tulee ITSELLE hyvä mieli on on ITSE ollut niin hyvä ihminen. Minäkin olen itsekäs ihminen. Tottakai olen sitä mieltä että oma mielipiteeni on paljon parempi kuin muiden! Ja kaiken lisäksi HALUAN lapsia.
viestini jotenkin väärin ymmärretyksi... tai sitten itse ymmärrän kommentit väärin.
T. Amalia, lapseton, sterilisaation tehnyt
Taisi tulla - kiireessä luettua väärin. Taidetaan sittenkin olla samaa mieltä :)
Pääsen parin viikon päästä itse sterilisaatioon. Millainen toimenpide se on? Onhan varmaan 100%:n luotettava? Kierukka aiheuttaa jatkuvasti tulehduksia, eikä mikään muu ehkäisy käy :(
Anteeksi vielä, väärinymmärrys, Amalia !
En tiedä mitä duunia teet ja missä vaikutat, mutta itse lasten välissä kun olin töissä kunnalla en kyllä huomannut tuollaista.
Päinvastoin, olin helpottunut töihin päästessäni, lapset hoidossa, mies töissä,itse töissä...työkavereiden kanssa oli mukava jutella muustakin kuin vaipanväristä,jota sai tehdä riittämiin toisten äitien kanssa hiekkalaatikoilla kotona ollessa. Kenellekään en töistä soitellut. Työkaverit olivat niitä jotka kyselivät lasten voinnista ja lapsiasioista, tottakai vastasin,mutta en lähtenyt luomaan niistä isompia keskusteluja. Työt tuli tehtyä iloisin mielin ja kotona saattoi tiskivuoren korkeus viikonloppuisin ärsyttää, kun miehellä ja lapsilla ei ollut organisaatikykyä laittaa niitä ojennukseen. Sitten isäntä ihmetteli miksi en juuri iloinnut,vaan laitoin ensin tavarat paikoilleen ja rentouduin vasta sitten..
Nuorempien lasten jälkeen vaihdoin alaa kokonaan ja jäin kotiin tekemään töitä. Työkavereita tulee vaivattua lähinnä puhelimen päässä ja silloin jutellaan lähinnä työasioista, muutamia kuulumisia vaihdellaan.
Nytkin työnteko on ihanaa, tosin lapset ovat lähellä aika ajoin paljon,, mutta miehenkin työ on muuttunut ja aika jakautuu toisin...
Koti ja työ tulee hoidettua tasatahtia, hampaita ei tarvitse kiristellä ja nykyisessä työssänikin tapaan paljon erilaisia ihmisiä, joiden kanssa ei perheasioista puhuta.
Eivät kaikki siis puhu vaippamerkeistä ja lapsista, mutta tietenkin asiat jotka painavat tai ovat tärkeitä herättävät keskustelua, eri asia on miten pitkälle haluaa sitä työpaikalla viedä.
Tässä oli mielestäni fiksu äiti, joka ei tuonut niitä koti- ja lapsiasioita töihin, eikä vaivannut, eikä kiukutellut työssä luistamattomista kotiasioista.
Olisitpa sinä mun esimieheni :)
Hienoa, että sinunlaisiasikin löytyy!!
seurustelimme 5kk,jolloin lestat kävi kiinni kuin takiaiset perseeseen.solmittiin avioliitto,jonka seurauksena tuli 6lasta.minun eli isän yritystoiminta päätyi konkkaan kun pienten lasten äiti sairastui psykoosiin.nyt kun 6vuotta katsoin hänen sairastelua niin ero oli paikallaan,mutta viranomaiset määräs lapset minulle.ensin ajatus oli outu,mutta nyt en enää vaihtas osaani,kun saan olla heidän kanssaan
Naisten asema tippuisi 90% nykyisestä, meitä haukuttaisiin miehen rahoilla elämisestä ja syyllistettäisiin kaikesta. Onhan tuo nähty. Eikös kuitenkin lapsenteko ole yksilön oma valinta?
Se, että naiset puhuvat lapsista ja viikon ruokalistoista, ei mielestäni ole täysin aivotonta. Halu huolehtia rakkaimmastaan on ymmärrettävää ja jotkut naiset(esim. minä) rakastavat ruoanlaittoa ja tahtovat ottaa siitä kaiken irti. Sinulle on ehkä sama, mitä suuhusi pistät, mutta pienen lapsen kanssa on vähän eri juttu. Kehut itseäsi lapsista pitäväksi, mutta sitä et todellakaan ole; korkeintaan siedät heitä hyvää hyvyyttäsi. Mene joskus lapsenvahdiksi tuttavallesi ja katso miten pärjäät. Tule sitten kertomaan, onko lapsi"rakkautesi" tallella...
Ihan tarpeeksi olen saanut olla lapsenvahtina. Enempää en haluaisikaan. Kyllä niitä muutaman tunnin katselee, varsinkin mukavia kersoja :)
Mutta aina on yhtä ihanaa, kun heidän vanhempansa hakevat hoidosta kotiin, ja saa olla taivaallisessa rauhassa. Silti edelleen väitän pitäväni lapsista - mutta sen verran, kun jaksan ja mielenkiintoa riittää. Ehkä en sitten ole niin 100 %:sti lapsirakas, miten sekin termi ymmärretään. Kukin omalla tavallaan.
Mutta sinullahan ei ole oikeutta valita; juuri itse kirjoitit että naisen paikka on kotona!! Eli jos olet sitä mieltä, jäät myös kotiin. Piste!
Jäisinkin kotiin, jos olis (rahallisesti) mahdollista. Tarkoitin niitä naisia, jotka tulevat töihin vain väsyneenä työkavereilleen kiukuttelemaan.
Ja mitäs minä - lapseton - siellä kotona tekisin, ku n se lapsenteko ei kiinnosta. No jaa, ainahan sitä vois jotain kehittävää keksiä - vaikka opiskella. Mutta sitten, JA HETI kun siihen on (ne taloudelliset) mahkut - niin OK.
Älä ota noin kirjaimellisesti kaikkea. Periaatteessa kirjoittaja ehkä halusi vain herättää keskustelua aiheesta.
Minulla on myös todella epämiellyttäviä kokemuksia siitä, että kotiasiat kannetaan töihin. Ja jos kotona ei mene hyvin, niin kiukutellaan alaisille tai muuten vaan kahvihuoneessa toisille.
ja toisen kanssa naimisissa olevalta mieheltä lapsi, ihan oikeasti. syntyy siinä joulukuussa.
a) kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin
b) isäkin haluaa ehkä hoitaa lapsia, ja silloin toisen on mentävä töihin
c) joillakin naisilla on koulutusta, jonka eteen on painettu vuosia ja hyvä työpaikka ynnä mielenkiintoinen työ, josta EI TARVITSE LUOVUA
d) se on yksi elämänvaihe, kun lapset on niin pieniä, että elämä pyörii kiinteämmin lasten ympärillä, muttei silti ehkä kannata tai voi jättäytyä työelämästä pois
e) ei niillä ole sitten ennen lapsiakaan olut elämää tai harrastuksia, jos ei osata muusta puhua kuin lapsista
Ihan ok perusteita - ymmärrän. Mutta jos olet pelkkä 'tuittuilija' ja pysyttelet omissa oloissasi töissä, mun puolestani voit siellä ihan hyvin ollakin: Opeta samalla niille V-ttuilija -äideille ja mummoille myös samanlaisia tapoja - ettei viattomien tarvitse kärsiä :D
Näitä YKSINKERTAISIA PÖLVÄSTEJÄ löytyy jaka paikasta, jotka laulaa kaikki yksityisasiansa joka paikassa ja ämmiä suurimmaksi osaksi.
Sano suoraan että, ketä vittua kiinnostaa jotkut äpäräsi ja äijäsi, mitä ne tekevät milloinkin!
Minä en kuuntele kenenkään kotiongelmia, menköön terapeutille niitä selvitteleen. Työkaveri on vain työkaveri ja ei ole soveliasta alkaa setviin perhe olojaan työyhteisössä. Naurettavaahan se on. Työpaikalla puhutaan yleisistä asioista, ei mistään henkilökohtaisesta perhe- elämästä.
Mutta tyhmillä ihmisillä ei olekkaan mitään muuta elämässä ja korvien välissä kun jauhaa jostain kakaroista jä äijästä päivät läpeensä. Kysyisin suoraan että ketä oikein luulet kiinnostavan surkee perhe- elämäsi?
Eiköhän siinä jo mene turvat tukkoon paskan jauhajilla!
>Sano suoraan että, ketä vittua kiinnostaa jotkut äpäräsi ja äijäsi, mitä ne tekevät milloinkin!
Minä en kuuntele kenenkään kotiongelmia, menköön terapeutille niitä selvitteleen. Työkaveri on vain työkaveri ja ei ole soveliasta alkaa setviin perhe olojaan työyhteisössä. Naurettavaahan se on. Työpaikalla puhutaan yleisistä asioista, ei mistään henkilökohtaisesta perhe- elämästä.<
Juuri näin! Tätä ajoinkin takaa - olen aivan SAMAA MIELTÄ :D
ITSE EN TODELLAKAAN jauha omia kotiasioitani työpaikalla - OLISITKO niin ystävällinen ja kertoisit sen myös kaikille muille. ETENKIN MUN TYÖPAIKASSANI !!
Aivan oikein! Olen ainakin pitänyt kotiasiani aina poissa työpaikalta - mutta kaikkihan eivät sitä osaa tehdä.
Joidenkin on pakko jauhaa sitä koti-paskaa pitkin päivää työpaikalla, ja HYVÄÄ TYÖAIKAA KULUU täysin hukkaan ...
Jos elämä työssäkäyvänä vanhempana on niin vaikeeta että pitää valittaa töiski,ni kannattais varmaan miettiä et onko vanhemman oikea paikka töis vai kenties kotona.Ite ootan viidettä ja jos suinkin vaan pärjätään yhellä palkalla ni aion olla kotona mahdollisimman pitkään...olin töis tos vähän aikaa (vakipaikka) ja aattelin et neljän lapsen äitinä 2-vuorotyö on hullun hommaa!!!Väsytin itteni että lapseni saatika mieheni ihan turhaan...Okei...rahaa oli enemmän,mut se ei sitä onnea tuonu mikä nyt on ku saan olla erityisäippävapaalla jo nyt vaik l.a. on vast elokuus.Kehoitan kaikkia työssäkäyviä miettimään,että tarviiko työnantaja vai lapset SUA enemmän!Raha ei tee ketään,etenkä lapsia,onnelliseksi.
Mun mielestäni yksityisasiat eivät kuulu työpaikoille; ainakaan niiden jatkuva laulaminen.
Juoruilu ja yksityisasioiden jauhaminen on vähän kuin tupakointi; pilaa ilmaa ihan turhaa ja kuluttaa tehokasta työaikaa.
Työpaikoille pitäis luoda sellainen etiketti, et nää "suupaltit" saadaan hiljaiseksi.
Tuutin täydeltä:
>Juoruilu ja yksityisasioiden jauhaminen on vähän kuin tupakointi; pilaa ilmaa ihan turhaa ja kuluttaa tehokasta työaikaa.<
Mikseivät kaikki voi ajatella niinkuin me :D ? Työssäkin saatais niitä TÖITÄ paljon enemmän tehtyä, kun lopetettais jatkuva p-kanjauhaminen kotiasioista !!
oletko tämän takia väsynyt tai masentunut? Vai miksi kirjoitit tänne?