Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
--------------------------------------------------
Tarinan päähenkilö on 13 vuotias Erin Jhonsson joka asuu Kaunialassa perheensä parissa. Erin kyllä tietää ettei ole heidän oikea lapsensa mutta, rakastaa vanhempiaan ja vanhemmat häntä. Erinin koulumenestys on suorastaan maagisen hyvä.
--------------------------------------------------
Herätyskello piippasi päättäväisesti ja nousin sängystäni. Napsautin herätyskellon kiinni ja riensin keittiöön, jossa äiti teki munakasta. Halasin häntä ja aloin syömään munakasta. Isä tuli keittiöön sanomalehden kanssa ja luki:
"Kaunialan koulussa järjestetään kykyjen etsintä"
"Kaunialan koulussa järjesterään kuuluise kykyjen etsintäkilpailu, johon voi osallistua millä taidolla tahansa. Ilmoittautumis lomakkeita jaetaan kouluissa ja kaupoissa. Suuri päivä on 14.7. klo: 14.00."
Isä katsoi minua merkitsevästi ja haukoin henkeäni ihastuneena. Saisin itse näyttää kykyni ja mietin mitä osasin. Osasin soittaa, maalata, tehdä ruokaa, korjata sähkölaitteita, kuntoilla, pelata shakkia, kertoa hyviä vitsejä ja eniten osaisin... mitähän osaan eniten. Mutta juuri kun olin nousemassa ylös äiti sanoi:" Odotas neitiseni!" Pysähdyin ja katsoin äitiä ihmeissäni. Hän osoitti lautastani ja vein sen tiskikoneeseen. Juoksin petaamaan sänkyni ja vaihdoin koulupukuun. Istuin puutarhatuolille ja bussi tuli hakemaan minut.
Kun koulubussi pysähtyi kotipihassani hyppäsin ulos ja juoksin sisälle. Äiti ja isä istuivat keittiössä juomassa kahvia. He kääntyivät katsomaan minua ja äiti aloitti:" Erin, sinä saat pikku-siskon tai veljen." Katsoi äitiä ja isää onnellisena. Olin aina kinunnut että he tekisivät minulle siskon ja nyt saisin siskon. Mutta sitten isän työ-auto tuli ja hän lähti töihin. Annoin äidille kympin todistuksen ja menin vaihtamaan koulupuvun vanhaan t-paitaan ja farkkuihin. Voi jos joku meidän koulusta näkisi vapaa-ajan vaatteeni, hän varmaan huutaisi kauhusta. Riensin keittiöön ottamaan tuoremehua ja "keittiö mestarin salaattia".
Illalla, kun olin sängyssä katselin ikkunasta tulevia varjoja. Ajattelin pikku-veljeä tai siskoa, mutta sitten mieleeni tuli kamala ajatus. Pikku-sisko tai veli, olisi vasta pieni ja kun se olisi teini hän oli joko yliopistossa tai aikuisena jossain. Huokaisin kyllästyneenä ja päätin mennä keittiöön hakemaan tuoremehua.
Hipsuttelin keittiön ovelle mutta, juuri kun olin avaamassa ovea kuulin puhetta. "Mitenhän Erin hyväksyy sen että päätämme itse minkä lainen siskosta tulee?" "En tiedä mutta, sitä on nyt turha miettiä." Henkäisin kovaa ja juoksin huoneeseeni. Olin varma että äiti ja isä olivat kuulleet, että olin oven takan, mutta en välittänyt siitä. He halusivat geenimanipuloidun lapsen, ei oikeaa. Kamalaa. Nukahdin levottomaan uneen ja näin outoa unta:
"Ja kykyjen etsintäkilpailumme kirkkain häviäjä on...Erin Jhonsson!" "BUU" "BUU!" Sitten tomaatteja lenteli ja...minä heräsin.
Nousin huohottaen ja katsoin kelloani. "Apua! 9.00!" Hyppäsin sängystä ja vaihdoin koulupukuun. Juoksin alas ja söin murot nopeasti. Muistin etten ollut tehnyt läksyjä ja että tänään olisi koe, johon en ollut valmistautunut. Juoksin hakemaan läksykirjat ja sitten tein jotain perheessämme rikollista...otin auton.
Ajelin kotiin häpeissäni. Olin saanut kokeesta viisi miinuksen ja arvosanani oli laskenut ysiin. Äiti ei pitäisi siitä ja vielä vähemmän siitä että olin ottanut auton.
Kun olin kotona äiti oli odottamassa kädet lanteilla ja suu auki valmiina huutamiseen. Mutta sitä ei tullutkaan. Huomasin että äidin vatsa oli kasvanut suorastaan super nopeasti. Sitten äiti aukaisi suunsa ja aikoi selvästi puhua mutta, sitten hän alkoi kiljumaan:" SE SYNTYY, JO!" Juoksin hakemaan isän ja hän piteli äidin kädestä kiinni. Muutaman minuutin päästä äiti piti sylissään kaunista, ruskea silmäistä pikkuista vauvaa. Sen nimeksi tuli Erica ja hänen päänsä päällä keikkui pieni vaalea hiustupsu.
Äiti helli Ericaa ja isä onnitteli äitiä. Sitten hän ryntäsi soittamaan tuttaville. Tunsin kateuden pistoksen, tuota minä en ollut kokenut. Minua ei kukaan ollut hellinyt syntymän hetkellä, kukaan ei ollut juossut soittelemaan tuttaville. Juoksin sisään ja lukittauduin huoneeseeni. Kun katsoin ikkunasta näin äidin hellimästä Ericaa ja läimäisin verhot kiinni. Mökötin huoneessani koko illan ja sitten äiti huusi alhaalta:" Erin, tule juhlimaan Erican syntymistä!" Olin niin kuin en olisi kuullutkaan ja jatkoin kolistelua. Kun äiti tuli koputtamaan oveen olin niin hiljaa kuin voin.
--------------------------------------------------
Tarinan päähenkilö on 13 vuotias Erin Jhonsson joka asuu Kaunialassa perheensä parissa. Erin kyllä tietää ettei ole heidän oikea lapsensa mutta, rakastaa vanhempiaan ja vanhemmat häntä. Erinin koulumenestys on suorastaan maagisen hyvä.
--------------------------------------------------
Herätyskello piippasi päättäväisesti ja nousin sängystäni. Napsautin herätyskellon kiinni ja riensin keittiöön, jossa äiti teki munakasta. Halasin häntä ja aloin syömään munakasta. Isä tuli keittiöön sanomalehden kanssa ja luki:
"Kaunialan koulussa järjestetään kykyjen etsintä"
"Kaunialan koulussa järjesterään kuuluise kykyjen etsintäkilpailu, johon voi osallistua millä taidolla tahansa. Ilmoittautumis lomakkeita jaetaan kouluissa ja kaupoissa. Suuri päivä on 14.7. klo: 14.00."
Isä katsoi minua merkitsevästi ja haukoin henkeäni ihastuneena. Saisin itse näyttää kykyni ja mietin mitä osasin. Osasin soittaa, maalata, tehdä ruokaa, korjata sähkölaitteita, kuntoilla, pelata shakkia, kertoa hyviä vitsejä ja eniten osaisin... mitähän osaan eniten. Mutta juuri kun olin nousemassa ylös äiti sanoi:" Odotas neitiseni!" Pysähdyin ja katsoin äitiä ihmeissäni. Hän osoitti lautastani ja vein sen tiskikoneeseen. Juoksin petaamaan sänkyni ja vaihdoin koulupukuun. Istuin puutarhatuolille ja bussi tuli hakemaan minut.
Kun koulubussi pysähtyi kotipihassani hyppäsin ulos ja juoksin sisälle. Äiti ja isä istuivat keittiössä juomassa kahvia. He kääntyivät katsomaan minua ja äiti aloitti:" Erin, sinä saat pikku-siskon tai veljen." Katsoi äitiä ja isää onnellisena. Olin aina kinunnut että he tekisivät minulle siskon ja nyt saisin siskon. Mutta sitten isän työ-auto tuli ja hän lähti töihin. Annoin äidille kympin todistuksen ja menin vaihtamaan koulupuvun vanhaan t-paitaan ja farkkuihin. Voi jos joku meidän koulusta näkisi vapaa-ajan vaatteeni, hän varmaan huutaisi kauhusta. Riensin keittiöön ottamaan tuoremehua ja "keittiö mestarin salaattia".
Illalla, kun olin sängyssä katselin ikkunasta tulevia varjoja. Ajattelin pikku-veljeä tai siskoa, mutta sitten mieleeni tuli kamala ajatus. Pikku-sisko tai veli, olisi vasta pieni ja kun se olisi teini hän oli joko yliopistossa tai aikuisena jossain. Huokaisin kyllästyneenä ja päätin mennä keittiöön hakemaan tuoremehua.
Hipsuttelin keittiön ovelle mutta, juuri kun olin avaamassa ovea kuulin puhetta. "Mitenhän Erin hyväksyy sen että päätämme itse minkä lainen siskosta tulee?" "En tiedä mutta, sitä on nyt turha miettiä." Henkäisin kovaa ja juoksin huoneeseeni. Olin varma että äiti ja isä olivat kuulleet, että olin oven takan, mutta en välittänyt siitä. He halusivat geenimanipuloidun lapsen, ei oikeaa. Kamalaa. Nukahdin levottomaan uneen ja näin outoa unta:
"Ja kykyjen etsintäkilpailumme kirkkain häviäjä on...Erin Jhonsson!" "BUU" "BUU!" Sitten tomaatteja lenteli ja...minä heräsin.
Nousin huohottaen ja katsoin kelloani. "Apua! 9.00!" Hyppäsin sängystä ja vaihdoin koulupukuun. Juoksin alas ja söin murot nopeasti. Muistin etten ollut tehnyt läksyjä ja että tänään olisi koe, johon en ollut valmistautunut. Juoksin hakemaan läksykirjat ja sitten tein jotain perheessämme rikollista...otin auton.
Ajelin kotiin häpeissäni. Olin saanut kokeesta viisi miinuksen ja arvosanani oli laskenut ysiin. Äiti ei pitäisi siitä ja vielä vähemmän siitä että olin ottanut auton.
Kun olin kotona äiti oli odottamassa kädet lanteilla ja suu auki valmiina huutamiseen. Mutta sitä ei tullutkaan. Huomasin että äidin vatsa oli kasvanut suorastaan super nopeasti. Sitten äiti aukaisi suunsa ja aikoi selvästi puhua mutta, sitten hän alkoi kiljumaan:" SE SYNTYY, JO!" Juoksin hakemaan isän ja hän piteli äidin kädestä kiinni. Muutaman minuutin päästä äiti piti sylissään kaunista, ruskea silmäistä pikkuista vauvaa. Sen nimeksi tuli Erica ja hänen päänsä päällä keikkui pieni vaalea hiustupsu.
Äiti helli Ericaa ja isä onnitteli äitiä. Sitten hän ryntäsi soittamaan tuttaville. Tunsin kateuden pistoksen, tuota minä en ollut kokenut. Minua ei kukaan ollut hellinyt syntymän hetkellä, kukaan ei ollut juossut soittelemaan tuttaville. Juoksin sisään ja lukittauduin huoneeseeni. Kun katsoin ikkunasta näin äidin hellimästä Ericaa ja läimäisin verhot kiinni. Mökötin huoneessani koko illan ja sitten äiti huusi alhaalta:" Erin, tule juhlimaan Erican syntymistä!" Olin niin kuin en olisi kuullutkaan ja jatkoin kolistelua. Kun äiti tuli koputtamaan oveen olin niin hiljaa kuin voin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei millään pahalla, mut eiks toi oo vähä matkittu Gabriellen tarinoista? En jaksannu ees lukee tota loppuu, ku tuli heti mielee et toi ois matkittu. Mut juoni ei oo sama. Ehkä sait idean siitä, mut musta se toinen on kiinnostavampi. :D Ei välttämättä Gabrielle kaa haluis kilpailijaa. :/ Sori, ei tienenkää ollu tarkotus loukata, ihan hyvä idea. :)
En tiiä mistää hit*n Gaabriellen tarinoista. Keksin tarinan ite. Et, en mä matki koskaa ketää. Luen paljon ja myönnän et jotkin jutut on otettu pala palalta muista tarinoista. Mut tiedoks vaan etten, metki ketään KOSKAAN kunnolla.
...Oon ehkä viel nuori mut se ei tarkota etten osasi kirjottaa! *kääntyy hullunkiilto silmissään*
Okei, okei! Mä sanoin että ei millään pahalla ja että anteeks jos loukkasin, ja mä tosissaa tarkotin sitä! et ei sun oo pakko alkaa heti huutamaa. :/
Ehkä ylireagoin. Luin sen tarinan ja huomasin sen tuoremehu jutun. Mutta keksin sen ihan ite, ajattelin et se sais sille syyn mennä keittiöön ja kuulla sen. Mut sori kun kiivastuin. *kumartaa*
...että painoin väärää nappia. Jatkan sitä tässä, kun painoin tosissaan väärää nappia.
--------------------------------------------------
Kun äiti lähti panoin pääni tyynyyn ja nukahdin.
Seuraava aamu oli lauantai ja heräsin siihen että Erica huusi täyttä kurkkua. Menin viahisena keittiöön aamiaiselle, ja sekin oli homehtuneita muroja. Menin laittamaan vaatteet ja sitten äiti huusi:" Erin, menisitkö vaihtamaan Erican vaipan?" "En!" Huusin ja tunsin että nyt tippui viimeinen pisara. Menin puhelimen luo ja näppäilin numeron. Langan päästä kuului naisääni:"
Stenvall institute, ilmoittautuminen, kuinka voin auttaa?"
"Päivää, täällä Erin Jhonsson, haluaisin hakea stibendejä ja liittyä yliopistoonne."
"Selvä, katsotaampa...Onneksi olkoon, Erin! Olet saanut Kuninkainen kurinalisti palkinnon...plaa...plaa.
Panin luurin kiinni ja astuin pihalla olevaan taksiin, kohti yliopistoa ja uutta elämää...
Jatkanko? Miten Erin pärjää yliopistossa?
ehdottomasti.Tos jutus on sitä jotain.