Onko se tosiaan niin, et yo:ssa kavereita saadakseen pitää olla joko ryyppäämistä rakastava junttibilehile tai sit joku osakunta- tms. aktiivi? Löytyykö tältä palstalta KETÄÄN em. ryhmiin kuulumatonta, joka olisi onnistunut yliopiston kautta saamaan uusia ystäviä (ja nyt en tarkota mitään tyhjänpäiväsiä heimoi paskanjauhanta-tuttavuuksia, vaan sellasia vähän parempia kavereita joiden kanssa käydä kahvilla, leffassa, syömässä...)?
Ystävystyminen yo:ssa
saddammmm
224971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Juu, olen löytänyt yliopistosta ystäviä, enkä ole bilettäjä tai osakunta-aktiivi. Hyviä ystäviä ovat, sellaisia joita ilman en enää toimeen tulisi.
Ja ystävien saanti riippuu ihan siitä että itse avaa suunsa vaikka tunnin jälkeen, bussipysäkillä tai ruokajonossa.
Itsellä ystäviä jotka ovat itse osakuntaaktiiveja ja bilehirmuja, mutta koska itse en ole niistä asioista kiinnostunut teemme ystävien kanssa kaikkea muuta siltä väliltä... jopa luemme tentteihin.
Eipä ole löytynyt kolmen vuoden aikana ketään. Olen kyllä hakeutunut juttusille ihmisten kanssa, hankkinut uusia liikuntaharrastuksia enkä ole mielestäni mikään kauhea ihminen tai edes kamalan kranttu seurani suhteen. Mutta jostain syystä seurani ei kiinnosta ketään. Kyllä niitä hyvänpäivän tuttuja on, joiden kanssa istutaan luennolla vierekkäin, mutta tosiaan kolmeen vuoteen en ole käynyt kenenkään kanssa missään vapaa-ajalla. Ongelmana tässä voi olla se, että en juo tai polta, eli opiskelijabileissä ei tule juuri käytyä. En myöskään ole uskovainen, eli en oikein voi hakea kavereita mistään sellaisista piireistä (ts. en koe mielekkääksi osallistua mihinkään kristillisiin illanviettoihin tms., ei minulla ole mitään uskovaisia vastaan). En myöskään viihdy missään kahviloissa tms, vaan tykkään paaaljon enemmän vaikkapa marjastuksesta ja telttailusta. Eli ei ihan tavallisia kiinnostuksen kohteita urbaanille opiskelijalle... Mutta käsittääkseni ihmiset yleensä löytävät ystäviä yliopistosta. Itse taidan olla vain joku luonnon oikku. :-/
Useilla yliopistoilla on kerhoja (partiolaiset tai samoajat yms.) jotka harrastavat nimenomaan telttailua, retkeilyä, ulkoilua, makkaranpaistoa...
Aivan kuin omasta kynästäni tuo teksti, sillä erotuksella,että olen vastakkaista sukupuolta.
En toki ole absolutisti, mutta jotenkin muuten vain ei tule lähdettyä juurikaan noihin opiskelija bileisiin.
Teki vaikutuksen tuo sinun tekstisi ja toivottavasti vielä mekin -niitä ystäviä yo:ltakin löydämme...
Silmin avoimin eteenpäin
No olipas aivan kuin minun kynästäni tuo kirjoitus. En juo, en polta, eikä minua paljoa "urbaanit harrasteet" kiinnosta vaikka syntyperäinen stadilainen olenkin. Marjastus, sienestys, vaeltaminen, telttailu, yrttien keräily, eläimet; siinä minun intohimoni. Eipä ole löytynyt muita "hengenheimolaisia" yliopistolta.... sitäpaitsi olen vähän vanhempi kuin muut, kolkuttelen kolmeakymppiä, joten eivät nuo 19-veet paljoa kiinnosta kyllä.
4. vuosi menossa, ja tunnen vain pari kolme henkilöä, ja nekin korkeintaan moikkaavat, ei muuta.
Itse en myöskään yleensä käy bileissä, tosin alkoholia kyllä käytän silloin tällöin. Omien kaverien kanssa vietetään pari kertaa viikossa erilaisia koti-iltoja, siis katsotaan TV:tä, leffoja, pelataan lautapelejä tai laitetaan yhdessä ruokaa. Baarissa voi käydä muutenkin kuin "klubi-meiningillä", esim. lähtee johonkin biljardi-paikkaan pelaamaan, tai käy jossain pubissa pelaamassa Trivial pursuitia. Siinä voi sitten ottaa halutessaan muutaman oluen, mutta ei tarvitse ryypätä tai katsoa muiden tanssimista. Luentojen jälkeen voi luontevasti mennä kahville jne. Mahdollisuuksia on.
Tietysti mitä pidempään on opiskellut niin sitä vaikeammaksi suhteiden solmiminen muuttuu. Fuksivuotenahan voi aloittaa keskustelun kenen kanssa vaan ihan luontevasti istumalla samaan pöytään lounaalla, mutta tietysti on vaikeampaa luoda suhteita sitten kun kaikilla muilla on jo vakiintunut kaveripiiri.
Fuksivuosi tuli ja meni, eikä jättänyt käteen kuin pari hyvääpäivää-tuttua. Nyt onkin sitten kaveripiirit jo muodostettu, eikä enää voi vain tunkea joidenkin seuraan. Masentaa ja suututtaa välillä, mutta minkäs teet. Minä voisin kyllä vaikka juoda viinaa jos se auttaisi saamaan kavereita, mutta nyt se on vähän myöhäistä.
Niistä ystävistä, jotka itse olen saanut yliopistosta tänä kuluvana omana fuksivuonnani, kukaan ei ole fuksi, eli ei nyt kannata menettää toivoaan ensimmäisen vuoden jälkeen.
yliopistolla on helppo ystävystyä ja vielä helpompi kerätä hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa voi kahvilla ja syömässä käydä.
Ei jäänyt opiskeluajoilta yhtään ihmistä johon pitäisin yhteyttä tai jonka nimeä edes muistaisin. No, hanki ystäviä sitten vaikka työpaikalta. Tai ole ilman niin kuin minä. Olen niin tottunut tähän olotilaan etten mitään ystäviä kaipaisi palettia sotkemaan. Yliarvostettua tuollainen ihmisten välinen, samoissa porukoissa kiehnääminen, ei sovi heteroille.
Helpottavaa huomata, että en ole ainoa, jolla ei ole ystäviä yliopistolla. Onhan niitä muutamia hyvänpäiväntuttuja, joita moikkaa käytävillä ja joiden vieressä ehkä istuu luennoilla, mutta siinäpä ne. Koskaan en ole vapaa-ajalla ollut opiskelu"kavereiden" kanssa.
Eniten tämä ehkä harmittaa siinä, että ei ole vertaistukea ja "puskaradiota". Tutkinnonuudistuksestakin piti selvitä yksin, kun ei ollut opiskelukavereita apuna pähkäilemässä.
Missä yliopistossa opiskelet?
...koskaan ole vapaa-ajalla opiskelukavereiden kanssa, enkä kyllä ole niiden kanssa yliopistollakaan, koska niitä ei ole olemassakaan. Kirjat, tv ja tietokone ovat minun ystäviäni, ovatpahan ainakin uskollisia.
En ole moikannut ketään noin vuoteen tässä kaupungissa. Suorastaan pelästyisin jos joku kadulla vastaan tuleva tunnistaisi minut ja moikkaisi. Absurdi tilanne..Tunnen olevani enemmänkin haamu täällä kuin todellinen ihminen.
Minusta olisi kyllä kiva käydä välillä baarissa tai kahvilla tms. jonkun kanssa, mutta ei sitä viitsi tuppautua kenenkään seuraan kun kaikilla on jo kaverit. Olen hirveän huono ystävystymään, kun jo small talk aiheuttaa vaikeuksia.
Ja se minuakin harmittaa kun ei ole ketään keneltä kysellä epäselviä asioita, esim. juuri tuosta tutkinnonuudistuksesta. Lukioaikana oli niin helppoa kun voi vaan soittaa kaverille...Mutta toisaalta, eipähän voi olla riippuvainen muista kun kaikesta on selviydyttävä omin voimin.
... sinä sitten opiskelet?
Aika heikkoa on, jos et ole sellaisessa asemassa, että sinusta voisi jotenkin hyötyä. "Verkostoidu ja menesty"-eli hanki lähellesi vain sellaisia ihmisiä joista on sinulle hyötyä.
jos osakunnissa ja ainejärjestöissä on niin kamalaa porukkaa ja ryyppääminenkin ottaa koville niin syö lounaasi sitten yksin.
yks kysymys vaan että miksi joku haluaisi olla sinun ystäväsi?
Ne, jotka ovat sosiaalisia ja nopeita solmimaan suhteita vievät koko potin jo fuksivuoden alussa. Me ujot jäämme sitten yksiksemme nurkkiin nököttämään. Vaihdan kyllä muutaman sanan, kun tuttu tulee kohdalle, mutta siihen se sitten jääkin.
Mutta ei yksinäisyyteen koskaan totu.
Ystävystymistä kyllä edesauttaa bileissä ja muissa tapahtumissa käynti, mut eihän niissä pakko oo ryypätä. Ainoat koulukaverini ovat jo töissä ym. ja ottaa koville mennä edes kouluun, kun siellä saa taas palloilla yksin koko päivän. No oma vika tietty, jos on luotaantyöntävä niin on.
En vaivautunut lukemaan muita vastauksia, mutta ajattelinpahan laittaa omatkin kokemukseni tähän, jotka toivottavasti ovat rohkaisevia.
En ole osakunta-aktiivi enkä ryyppäämistä rakastava junttibilehile, mutta olen saanut yliopistolta paljon kavereita... en laumoittain, mutta monia hyviä ystäviä. Heihin olen tutustunut ihan perinteiseen tapaan: luennoilla.
Luennoilla tulee aina tarve kysyä jotakin tms. ja vierustoverista on hyvä lähteä liikkeelle. Ikinä ei vieressä ole vielä istunut tylsä pälli, jonka kanssa ei olisi voinut jutella muusta kuin luentomuistiinpanojen kopioimisesta.
Olen käynyt yliopistolla tapaamieni ihmisten kanssa leffassa, kahvilla, syömässä, shoppailemassa, taidenäyttelyssä, urheilemassa yms. Eli olen tehnyt heidän kanssaan juttuja, joita ihan oikeiden ystävien kanssa tehdään, en vain jutellut koulun kahvilassa kursseista.
Yliopisto on täynnä hauskoja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Niitä ei tarvitse etsimällä etsiä, vaan ne löytyvät ihan itsestään, kun ei vain istu ihan tuppisuuna. Yliopistossa ystävystyminen ei ole vaikeampaa kuin muuallakaan ystävystyminen. Siitä ei kannata olla huolissaan :)