Jos olet liikenteessä puolisosi lapsen kanssa ja joku puhuttelee sinua hänen äitinään/isänään, korjaatko kyseiselle henkilölle olevasi "..."? Ja mitä titteliä itsestäsi käytät vai miten selität sukulaisuussuhteesi lapseen?
Olen huomannut, että harvemmin on tilanteita, joissa tarkempi selittely on aiheellista ja harvemmin minua on mieheni lapsen äidiksi puhuteltukaan. Ympärillämme olevat tietävät keitä me olemme toisillemme ja virastoissa sun muissa ei ketään kiinnosta kenen poika minulla on matkassani.
Joskus lapsen päiväkodissa joku kaveri luuli minua pojan äidiksi, mutta jäi korjaamatta kun napero juoksi jo tiehensä.
Ja kerran äitienpäivän alla kaupan myyjä kehoitti miestäni ostamaan minulle äitienpäivälahjaksi liikkeestä tavaran (poika oli siis mukana).
Miehen poika ei ole ikinä itse korjannut kenellekään, etten minä ole hänen äitinsä. Minä olen sitten korjannut pojan kavereille, kun he puhuttelivat minua aluksi "hei toi sun äitis..." että en ole x:n äiti, mutta voitte kutsua minua minun omalla nimelläni.
Olen huomannut, että harvemmin on tilanteita, joissa tarkempi selittely on aiheellista ja harvemmin minua on mieheni lapsen äidiksi puhuteltukaan. Ympärillämme olevat tietävät keitä me olemme toisillemme ja virastoissa sun muissa ei ketään kiinnosta kenen poika minulla on matkassani.
Joskus lapsen päiväkodissa joku kaveri luuli minua pojan äidiksi, mutta jäi korjaamatta kun napero juoksi jo tiehensä.
Ja kerran äitienpäivän alla kaupan myyjä kehoitti miestäni ostamaan minulle äitienpäivälahjaksi liikkeestä tavaran (poika oli siis mukana).
Miehen poika ei ole ikinä itse korjannut kenellekään, etten minä ole hänen äitinsä. Minä olen sitten korjannut pojan kavereille, kun he puhuttelivat minua aluksi "hei toi sun äitis..." että en ole x:n äiti, mutta voitte kutsua minua minun omalla nimelläni.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Harvoin on sellaisia tapauksia, kun ovat jo lähes aikuisia nämä miehen lapset. Toisinaan saattaa joku kysyä esim. minkäs ikäisiä ne teidän lapset jo on? Tällöin vastaan että: nehän ei ole MEIDÄN lapsia, vaan mieheni..... ja kerron iät.
En tarkoita olevani tyly tai muuten tunteeton, vaan tarkoitukseni on estää vahingossakaan syntymästä mitään väärää käsitystä.
Ja varmasti tulen korjaamaan aina, jos tulee väärällä tittelillä. Minä en ole äiti, en äitipuoli, vaan täysin vieras, heidän isänsä naisystävä, joka silti voi olla ihan kiva ihminen.
enkä myöskään ole puolitellut sisaruksia omalle lapselleni. eli siskot on siskoja eikä siskopuolia.
asia on meidän välinen enkä koe tarvetta selitellä vieraille välisiämme suhteita.
Ei sitä umpioudoille kaupantädeille tms. ihmisille ryhdytä korjailemaan perheen sisäisiä asioita, eivät he sillä tiedolla mitään tee. Lapsen uusille ystäville tai perheen uusille tutuille kyllä oikaisemme, että olen lapsen isän vaimo, äiti on jo olemassa ja asuu toisaalla.
Hei,
olen kanssasi samaa mieltä. Mitäpä tuota oudoille tai satunnaisille tapaamisille selittelemään, mutta kyllä päivittäiseen piiriin tuleville uusille tulokkaille (kaverit, koulu,....) on syytä puhua asioista oikeilla nimillä. Oli sitten kyseessä isä uusi vaimo tai äidn uusi mies.
lasten äitiä ja lasta ja hänen isäänsä kohtaan. No sullehan se tietysti sopii, on kiva leikkiä äitileikkejä, mutta jos rakastat lasta tai sen isää, korjaa asia heti, ettet loukkaa lsta ja hänen äitiään ja isäänsä enempää.
Aika outo mielipide sanoisinko ja sanonkin... Meillä on vaan hauskaa, jos miestäni luullaan poikani isäksi, eikä se loukkaa ketään. Ja sanovat kuulemma joskus ex:n naisystävääkin poikani äidiksi, kun yhdessä liikkuvat. Eikä se luokkaa minua tippaakaan! En edes ymmärrä miksi sen pitäisi loukata...
mitä kivaa niissä on - Lissu?
Toisen lapsi on useimmiten rasite, kenelle suurempi, kenelle pienempi. Rasite on vain kestettävä, jos haluaa rakkaansa kanssa yhteiseloa. Harvalle siinä mitään "kivaa" on.
jos, isälle on tärkeempi joku puolikas kuin hän itse! Miehille yleensä muut ovat tärkeempiä, mutta äideille lapset, senpä vuoksi lapset jäävätkin usein äideille, kun heillä on heille aikaa.
että lapset jäävät pääsääntöisesti äideilleen.
Mutta kenelle mikäkin on kärsimystä, mene ja tiedä, ei se ole hauskaa naiselle kun hänen huolella vaalimaansa kotiin tupsahtaa säännöllisesti vieraita lapsia. Toisille se on helpompaa, on paljon lapsirakkaita nuoria naisia, jotka voivat ottaa vieraatkin poikaset siipiensä suojiin ja rakastaa kuten omiaan. Joillekin se on vaikeampaa.
Riippuu tietysti siitäkin, miten hyvin kasvatettuja lapset ovat sekä siitä, miten vastuuntuntoisesti lasten isä hoitaa velvollisuutensa. Onhan tälläkin palstalla nähty tapauksia, joissa isä jättää lastensa hoidon täysin uuden puolisonsa harteille.
Mitä vanhemmaksi nainen käy, sen vaikeampaa on sietää elämää sekoittavia elementtejä. Mikäli itse tänä päivänä (40 ) rakastuisin pikkulasten isään, tulisi liitostamme nk. ranskalainen, mies huolehtisi omassa asunnossaan omasta perhe-elämästään ja minä omassani omasta elämästäni. Olen oman kasvatustyöni tehnyt eikä uusintakierros todellakaan kiinnosta :)
Ihan vaan sen takia, ettei pojalla mene asiat päässä sekaisin. Poika on niin pieni, ettei vielä vuosi sitten edes ymmärtänyt sukulaisuussuhteita, joten joskus vieläkin menee perhekuviot sekaisin, kun äiti tulee (harvoin) käymään.
Joskus sanon, etten ole (biologinen) äiti, joskus sanon olevani äitipuoli, joskus sanon olevani pojan isän avovaimo. Viimeisin on niin pitkä, että harvemmin rupean sitä luettelemaan. Esimerkiksi päiväkodissa on täysin selvä asia, kuka olen, koska olen pojan elämässä mukana päivittäin, joten he kutsuvat minua ihan vaan nimelläni, niin kuin poikakin. Ja siitä huolimatta poika pitää minua ja isäänsä perheenään JA tiedostaa, että hänellä on myös rakas äiti.
Kerran päiväkodissa tuli ongelma, kun pojan ryhmässä oli toisen ryhmän hoitaja, joka ei tuntenut minua, ja luuli minua pojan kummitädiksi. Silloin sanoin olevani äitipuoli, että asia tulisi kerralla selväksi eikä tarvitsisi niin hirveästi selitellä. Aika pyörein silmin (vanhempi ihminen) hän minua tuijotti, mutta ei ruvennut kuitenkaan vastustelemaan, kun vein pojan kotiin :)
Tällaisia tilanteita varten olen joskus selittänyt pojalle, että jos joku joskus kutsuu minua hänen äitipuolekseen, niin se tarkoittaa sitä, että olen iskän rakas ja että minäkin pidän pojasta huolta. Ja jos joku kutsuu minua äidiksi, korjaan joka kerta. Ei koska se loukkaisi minua tai pojan äitiä (millä ei ole mitään väliä, koska eihän äiti sitä kuule), vaan siksi, että poika tietää, että minä en ole hänen äitinsä, vaan muu tärkeä aikuinen hänen elämässään. Äidillä on oma sijansa, minulla omani.
että isäpuoli-äitipuoli on se uusi kumppani, jonka leski ottaa,kun vaimo/mies on kuollut ja mennään uusiin naimisiin. Ei tämmöiset uusiopuolisot, eiks ne ole vaan isän vaimo/äidin mies, isän tyttöystävä/äidin poikaystävä.
Siis mikäs ero siinä on, onko menty uuteen liittoon avioeron vai leskeksi jäämisen jälkeen? Niinkuin lasten kasvatuksen kannalta?
Otetaanko puolison kuoleman jälkeen uusi puoliso lapsille uudeksi vanhemmaksi, vai kuinka?
Minun mieheni pojan äiti on kuollut, kuoli tosin meidän jo ollessamme naimisissa ( he olivat jo eronneet, kun tapasimme ) eikä minusta tullut pojan äidin kuoleman jälkeen yhtään enempää äitipuoli, kun aiemminkaan?!
Kyllä minä edelleenkin olen hänen isänsä vaimo ja minua kutsutaan etunimeltä. Ja hyvä niin, en halua olla mikään puolikas kellekään, omille biologisille lapsilleni olen äiti, mutta miehen pojalle saman perheen aikuinen, joka kasvattaa häntä isänsä rinnalla. Ei siis mitenkään puoliksi vaan..
siis se äiti/isä on KUOLLUT ei ole enää olemassa, leski ottaa uuden puolison, tulee äiti/isäpuoli. Mut eronneethan on hengissä,ei äitipuoli/isäpuoli nimitystä tarvitse, vois käyttää ommaa nimeensä.
Hei, maailma on muuttunut siitä, kun luit Tuhkimoa. Nykypäivänä uusiin naimisiin mennään usemmin avioeron kuin puolison kuoleman jälkeen. Nykypäivänä ei myöskään puolisoa valita kenkää sovittamalla.
Sadut ovat ajanvietteenä hyviä olemassa, ne on vain muistettava pitää erillään arkitodellisuudesta.
minäkin käytän omaa nimeäni, luonnollisestikin. Tosin käyttäisin omaa nimeäni myös tilanteessa, jossa puolisoni olisi ollut leski. En näe miehen uussinkkuuden syyn olevan mikään ohjenuora, saanko olla minä vai en.
lasten oma valinta. Ja jos on tarvetta esitellä niin minut he esittävät äitipuolenaan ja senkin ovat ihan itse ottaneet tavaksi. Itse en henkilökohtaisesti pidä siitä tittelistä, mutta lasten mielestä se on kuvaavin ilmaisu.
Useissa tilanteissa on aivan samantekevää, vaikka sinua luultaisin marsilaiseksi - kaupat, virastot yms.
Henkilöt, joiden kanssa tullaan olemaan tekemisissä useammin, kuten esim. lapsen koulukaverit ja heidän vanhempansa, puolison ja omat työkaverit, naapurit, silloin on järkevää oikaista väärinkäsitys.
Meillä on heti alusta asti tehty lapselle selväks että hänellä on vain yksi äiti ja minua kutsutaan nimellä.Ja on koti asiatkin selvitetty kun tyttö kysyi että onko hänellä nyt 2 kotia niin vastasimme että ei,sinulla on vain yksi koti äitinsä luona.Mutta kumminkin tämä tyttö sanoo meillä ollessaan meidän kotia kodikseen ja se sopii minulle ihan hyvin.Ja vielä ollaan selitetty sisarpuoli asiatkin hänelle ettei jäisi mikään kalvamaan mieltä ja jos kyselee jotain vastaamme niin kuin asiat oikeasti on,onhan tyttö jo 10 vuotias.
että lapsi on isänsä luona vain kylässä?aika outoa..
sen vastauksen tytölle antoi kun sattui olemaan meillä kylässä silloin kun tyttö esitti tämän koti kysymyksensä ja mieheni oli samaa mieltä ni en viittinyt siihen sitten muuta sanoa.Mutta jos tyttö kumminkin kutsuu kodiksi meidän kotia niin eihän siinä sitten mitään.
Itselleni on sattunut vain kerran kohdalle tilanne, jossa minua puhuteltiin mieheni lapsen äidiksi. Meni pasmat sekaisin sekä minulta että mieheltäni, eikä osattu sanoa mitään. Eikä se kai niin tärkeää olisi ollutkaan, kaupantäti oli tämä äidittelevä henkilö. Lapsi sivuutti koko asian. Olen kyllä miettinyt että varmasti kolmistaan liikuttaessa minua luullaan lapsen äidiksi ja tavallaan se minua häiritsee, en todellakaan ole lapsen äiti enkä halua sellaisena esiintyä.