Jasper Ankka ja Helsinki

Työnhakutoimisto oli siisti ja sen lattiaa alusti vihreä kokolattiamatto. Jasper astui sisään oven kilahduksen saattelemana.
”Huomenta arvon rouva! Täältäkös niitä töitä sai?” Hän kysyi suuren pöydän päässä istuvalta naiselta tuoden räpylöidensä mukana melkoisen määrän lunta sisään…………
”Sai sai, kunhan vain on hyvät paperit.” Nainen vastasi viitoten häntä menemään neuvontaan.
”Paperit? En minä ole ollut StoraEnsolla töissä. Toisaalta saahan niitä Tiimaristakin…” Jasper hymäili ja meni naisen viittomaan suuntaan. Samalla hän nappasi pyöreässä pöydässä nököttävästä lasimaljasta banaanin.
”Auts! On teillä kovat purtavat kun hampaatkin irtoavat!” Jasper valitti.
”Ne ovat tekohedelmiä.” Neuvojan paikalla istuva miesvirkailija sanoi ottaen sinisen kansion esiin.
Virkailija ja Jasper kävivät kovaa ja pitkää keskustelua keskenään. Kysymyksiä sateli kuin saavista kaataen ja Jasper vastaili mitä osasi. Koska hänellä ei ollut kuitenkaan minkäänlaisia papereita mukana ja vastaukset olivat yhtä huttua, sai hän väliaikaisesti postinkantajan pestin.
”Nyt rikastun!” Jasper intoili.
”Noo, ei siitä kyllä aivan ruhtinaallista palkkaa saa, mutta palkkaa kuitenkin.” Virkailija totesi ja piti hermovapaata loppupäivän.

Ulkona Jasper silmäili toimistosta saamaansa lappua jossa oli työn ohjeita ym.
”Tämä on helppo nakki!” Hän tuumasi ja hyppäsi sattumoisin ohikulkevaan ratikkaan.
”Yhtiömme olisi iloinen, jos herra käyttäisi seuraavalla kerralla ovea ja viitsisi odottaa myös että ajoneuvo pysähtyy niin kuin muutkin kansalaiset tekevät.” Kuljettaja huomautti ikkunasta sisään loikanneelle Jasperille hieman tiukkaan sävyyn.
” Juu, mutta kapitalistisessa valtiossa rikkaudet eivät odota haalijaansa ja kuten sanottu, vain nopeimmat pärjäävät sillä se on luonnon laki!” Jasper selitti ja etsi istumapaikan. Ihmiset katsoivat häntä taas vieroksuen. Kuljettaja ajatteli:
”Kaikenlaisia sorsia täälläkin ravaa!”
Jasper alkoi lukea vaunun lattialta löytämäänsä Seiskaa.
”Kiva, juonipaljastuksia Lostista!” Hän hymähteli.
Muutaman vartin kuluttua raitiovaunu tuli Mannerheimintielle kulkien Postilaitoksen varrelta.
”Päätepysäkki!” Jasper huusi vetäen hätäjarrusta jolloin kulkuneuvo pysähtyi. Jarrut hajosivat ja kytkin jumittui.
”Ja nyt rikastumaan!” Hän huusi ja hyppäsi pois raitsikasta, tällä kertaa oven kautta.
Tullessaan postilaitokseen Jasper istahti aulan penkille odottamaan vuoroaan. Ilokseen hän huomasi myös unohtaneensa Seiskan kouriinsa ja alkoi innokkaasti selaamaan lehteä. Pian hän sai kutsun tulla työnantajan pakeille. Jasper sai ensitöikseen jakaa mainospostia omakotitaloihin.
”Ensimmäinen virallinen työpaikkani ja lisäksi helppo!” Hän riemuitsi astuessaan laitoksesta ulos iso ruskea laukku olkapäällään.
”Pyh, tyypillisiä Helsinkiläisiä kun eivät osaa edes raitsikoilla ajaa ilman että joutuvat ruuhkaan!” Jasper mutisi katsoen paheksuvasti pitenevää raitiovaunujonoa jonka etupäässä tönötti jostain syystä täysin liikkumaton raitsikka jonka kuljettaja kiroili äkäisesti.
”Omakotitalo…. mikäs se sellainen on?” Jasper mietiskeli työnantajan ohjeet mielessään, sillä hän oli asunut koko ikänsä kerrostalossa.

Lisää jatkoa on tulossa. Tätäkin saa sitten arvostella!