Mitähän tässä kandeis tehdä, kun on mitta täynnä lähes jokaista mahdollista terveydenhoidollista instituutiota? Tiedän kaikki korulauseet, tiedän lääkkeet ja niiden haitat...
Jos menen jollekin tilittämään ajatuksiani, niin ammattihenkilöstö on hoidon tarpeessa ja kerran taas kiitän: "Ei mulla mitään, mutta kai sä pärjäät?".
Mikähän on diagnoosi sille, kun kiusaa ammattiauttajia heidän mielenterveytensä uhalla ainoastaan sen takia, että on kivaa olla nihilisti?
Ei taida olla tämän legioonan sotureita monia...
Jos menen jollekin tilittämään ajatuksiani, niin ammattihenkilöstö on hoidon tarpeessa ja kerran taas kiitän: "Ei mulla mitään, mutta kai sä pärjäät?".
Mikähän on diagnoosi sille, kun kiusaa ammattiauttajia heidän mielenterveytensä uhalla ainoastaan sen takia, että on kivaa olla nihilisti?
Ei taida olla tämän legioonan sotureita monia...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuskinpa tahallasi kiusaat... Jos on hätä, niin sitten on hätä. Ei kukaan ole parhaimmillaan sairaana tai muuten epänormaaleissa olosuhteissa. Oman kokemukseni mukaan se ei kannata.
Jos lapselta menee esimerkiksi käsi poikki, mitä hän tekee? Vastaus: Riippuu lapsesta, joko huutaa ja haluaa huomiota ja parannusta tai yrittää jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan ketään huolestuttamatta ja selvitä itse omilla voimavaroillaan.
Myös terveydenhuoltohenkilöt ovat ihmisiä tässä suhteessa, heillä voi olla erilaisia tapoja toimia tai sitten ei. Jotkut hoitajat saattavat osata keskustella, toiset eivät edes halua, koska kuvittelevat että olet nirso heidän ehdotuksilleen. Todellisuudessa voi olla niin, että ehdotukset ovat tulleet kokeilluksi n. sata kertaa elämässäsi jollain toisella tavalla.
Masentaahan se kun mikään ei toimi. Mulle on tarjottu vastaukseksi tähän "masennuksen" aiheuttamaan elämänlaadun huononemiseen, että se kuuluu aina sairauteen. Mielestäni näin ei kuitenkaan tarvitse tai saa olla. Se ei edistä kenenkään, sinun tai lähimmäistesi, toipumista.