(Jatkis)Kiusanhenki

Kiusanhenki

Minä olen Saija, tai kavereiden kesken Saska. Tällä hetkellä olen 18 vuotias ja pikkusiskoni Sari on jo 14 vuotias. Minä olen suunnittelemassa muuttoa omaan kämppään ja Sari käy ylä – astetta. Meidän isoveli Saku on nyt 21 ja asuu tyttöystävänsä luona. Pari vuotta sitten kun minä olin vielä 16 vuotias ja kävin lukion ekaa luokkaa ja jolloin veljeni asui vielä kotona, tapahtui sarja omituisia asioita, joita isä ja äiti eivät meinanneet aluksi uskoa.
Minä en unohda niitä tapahtumia koskaan. Ensi alkuun oli vain joitain pieniä juttuja, kuten kadonneita tavaroita, jotka löytyivät vääristä paikoista. Ajattelin että olin itse vahingossa laittanut tavarat sinne mistä milloinkin satuin ne löytämään.

Kaikki alkoi tosissaan mennä yhdeksi hullunmyllyksi päivänä, jolloin olin ostanut itselleni uudet farkut, jotka sitten illalla katosivat. Olin ajatellut, että laittaisin ne seuraavana päivänä päälleni kouluun mennessäni. Niin minä olin kuvataidelukiossa ja oli minun ensimmäinen vuoteni menossa. Mutta nyt itse iltaan, olin siis huoneessani ja etsin farkkujani, jotka olin aivan varmasti nostanut tuolin nojalle aamua odottamaan. Nyt niitä vain ei löytynyt mistään ja ajattelin, että Sari oli käynyt ne viemässä, sillä hänellä oli tapana ”lainailla” vaateitani toisinaan.
Näin avoimesta ovestani Sarin, joka oli menossa vessaan ja päätin tarttua härkää sarvista ja kysyin. ”Sari, oletko sä ottanu ne mun uudet farkut?”
”En.” Sari vastasi.
”Ihanko varmasti et oo ottanu?” Mä kysyin.
”Varmasti en.” Sari vastasi.
”Mä en oikeen usko sua, koska vähän aikaa sitte, ne oli mun tuolilla ja nyt niitä ei näy missään.” Sanoin mulkoilin Saria.
”Sä siis väität, et oon valehtelija? No arvaas mitä, mä en valehtele, enkä oo ottanu niitä sun tyhmiä farkkujas!” Sari huusi mulle.
”Mä tiedän, et oot ennenkin lainaillu mun kuteita ja oot varmasti lainannu mun farkkuni!” Huusin takaisin ja astuin ulos huoneesta ja samalla mutsi kirmas paikalle.
”Tytöt, tytöt, mitäs te oikein huudatte?” Mutsi kysyi ja katsoi meitä kumpaakin tuimasti.
”No kun toi ääliö on taas lainaillu mun vaatteita.” Sanoin ja osoitin Saria.
”En oo lainaillu ja ite oot ääliö!” Sari kivahti.
”Nyt riittää!” Mutsi älähti. ”Kumpikin painuu nyt omaan huoneeseensa… ja Saija jos viittisit edes joskus siivota huonettas niin varmasti löytäisitkin jotakin.” Mutsi katsoi mua tuimasti.
”Mutta äiti...” Aloitin.
”Ei mitään muttia.” Mutsi sanoi ja kysyi sitten. ”Ei kumpikaan teistä oo nähny sattumalta mun uutta öljyväripakettia? Se on nimittäin ollu jo kaksi päivää kateissa ja tarvitsisin sen.”
”Ei olla” Vastasimme yhteen ääneen.
”Saija, ethän sä ole sattumalta lainannu sitä öljyväripakettia multa?” Mutsi kysyi.
”En.” Vastasin totuudenmukaisesti ja lisäsin. ”Pitäisihän sun tietää, etten mä maalaa öljyväreillä ollenkaan.”
Mutsi tuntui tyytyvän tähän ja painui takaisin ateljeehensa, joka oli yhtä sekaisin kuin oma huoneeni, niin että paraskin puhumaan siivomisesta. Kun Mutsi ja Sari oli menneet ja mä olin aikeissa mennä vessaan, ovi läimähti kiinni takanani, niin että säikähdin. ’Vetoa kai.’ Ajattelin ja jatkoin matkaani.
Kun palasin takaisin huoneeseeni, huomasin farkkuni, jotka lekottivat tuolillani ja paketin öljyvärejä pöydälläni. Otin paketin ja kiikutin sen mutsille, joka katsoi minua omituisen näköisenä, eikä ensin tiennyt mitä sanoa. Kunnes sitten päätti kysyä. ”Mistä sä tämän löysit?”
”Mun huoneesta.” Vastasin ja jatkoin. ”Älä edes kysy kuinka se sinne joutui, koska en tiedä itsekään sitä.”
Mutsi oli hetken hiljaa ja tuijotti vain öljyväripakettia. ”Tämähän on kummallista.” Se mutisi ja mä lähdin takaisin huoneeseeni, mutta päätin ensin käydä Sarin luona pyytämässä anteeksi.
Koputin hänen oveaan. ”Mee pois siitä kolaamasta!” Kuului huoneesta.
”Sari, mä tässä vaan oon ja tuli pyytää sulta anteeks, kun mä löysin ne mun farkut.” Sanoin ja samassa ovi aukeni ja Sari ilmestyi oviaukkoon.
”Miksi sä käyt vähän väliä takomassa mun oveani?” Sari kysyi.
”Häh? Vastahan mä tulin sun ovelles.” Sanoin katsoin kummissani Saria.
”No jos se et ollut sä, niin kuka se sitten oli?” Sari kysyi ja näytti pelokkaalta.
”Käydään kysymässä Sakulta onko se käyny sun ovellas.” Sanoin ja me menimme Sakun huoneen ovelle. Huoneesta kantautui musiikkia. Koputin ja samassa ovi aukeni ja Saku seisoi ovella. ”Mitä te täältä haette?” Saku kysyi ja katsoi meitä kysyvästi.
”Me vaan sitä, että oleksä käyny Sarin ovella kolaamassa?” Kysyin.
”En.” Saku sanoi. ”Mä olen ollu koko ajan huoneessani.”
Katselimme Sarin kanssa toisiamme ja mietimme mitä ihmettä oli tekeillä. Me häivyimme, Sari omaan huoneeseen ja minä omaani. Nostin farkut sängylleni ja istuuduin koneeni ääreen. Ilta meni koneella ollessa ja kello oli varmasti jotain kaksi yöllä kun viimein laitoin koneeni kiinni ja menin nukkumaan.
Olin kai ehtinyt nukkua jo muutamia tunteja, kun havahduin siihen, että radio soi täysillä. Nousin ylös sitä sammuttamaan ja säikähdin pahanpäiväisesti, kun mutsi hyökkäsi huoneeseen ja huusi. ”Miksi sun radios huutaa!?”
”En minä tiedä.” Änkytin vastaukseksi ja sammutin radion.
Kun mutsi oli lähtenyt pois, kömmin takaisin vuoteeseen ja yritin nukkua. Olin kai jonkinlaisessa unen horteessa kun äkkiä radio pamahti päälle ja kovalla soiva musiikki sai minut pomppaamaan vuoteeltani. Sammutin radion ja kiskaisin vielä johdonkin varmuuden vuoksi irti.
Menin takaisin vuoteeseen ja yritin uudestaan nukahtaa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään ja minä vain pyörin vuoteessani. Olin vieläkin peloissani ja ymmälläni. Mitä kummaa oikein oli tekeillä ja miksi ihmeessä kaikki sähkölaitteen näyttää tulleen äkkiä hulluiksi? Nämä ajatukset pyörivät mielessäni, kun viimein vaivuin levottomaan uneen, josta heräsin siihen, että radio pauhasi jälleen täysillä. Nyt minua alkoi toden teolla pelottaa enkä oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Nousin silti ylös ja menin radion luokse ja painoin katkaisinta, mutta radio ei hiljennyt.
Kun en muuta keksinyt, heitin radion seinään sellaisella voimalla, että se hajosi pirstaleiksi ja hiljeni.
Minua pelotti ja oli juuri aikeissa mennä Sarin huoneeseen kun…

*******

Jatkaa ken uskaltaa...
Hahmoja siis saa kehittää eteenpäin ja uusia hahmoja lisätä.