on a lonely road

joka haluaa vaan rakastaa miestään ja lapsiaan ja olla kotiäiti, niin eikun vaikeemmaksi menee. Kun ei Suomessa saa haluta olla kotiäiti, varsinkaan jos sattuu olemaan edellytyksiä tehdä paljon muutakin.

Jokseenkin sama homma ,mutta ei ole kyllä tosi ystäviä tai lähellekään sitä yhtään ystävää... tuntuu välillä pahalle esim. nyt ,kun ei ole mitään tekemistä nii minulla ei ole periaattessa ketään kelle soittaa ,että lähetäänkö vaikka jotain tai voiko niille mennä tai jotain sellaista. Ahditaa välillä tosi paljon sisälllä oleminen ja miettiminen mitäs sitä tekis mitä sitä tekis. Sitten huomaakin ,että kello on jo iltaa vailla ja alkaa hyviä sarjoja sitten menee nukkuun ja huomisesta voi melkein sanoa ,että 60% samanlainen päivä tai 55%. Onko neuvoja ?

eheherheheqwq kirjoitti:

Jokseenkin sama homma ,mutta ei ole kyllä tosi ystäviä tai lähellekään sitä yhtään ystävää... tuntuu välillä pahalle esim. nyt ,kun ei ole mitään tekemistä nii minulla ei ole periaattessa ketään kelle soittaa ,että lähetäänkö vaikka jotain tai voiko niille mennä tai jotain sellaista. Ahditaa välillä tosi paljon sisälllä oleminen ja miettiminen mitäs sitä tekis mitä sitä tekis. Sitten huomaakin ,että kello on jo iltaa vailla ja alkaa hyviä sarjoja sitten menee nukkuun ja huomisesta voi melkein sanoa ,että 60% samanlainen päivä tai 55%. Onko neuvoja ?

Veit sanat suustani...

Juuri nyt tuntuu että mitä vittua sitä tekis. Ei viitsis jäädä näin lauantai iltana kotiakaan mätänemään, mutta mihin helvettiin sitä tässäkään voi lähteä kun ei yksin ole mitään järkeä mennä baariinkaan.

Välillä tuntuu kuin olisin häkissä oleva apina, joka hyppii ympäri häkkiä ja kiipeilee pitkin seiniä. Erona on vain se, että häkkinä on oma asuntoni.

Toki eihän mikään estä minua mihinkään lähtemästä, mutta mihin minä edes lähtisin. Yksin ulos pakkaseen seisomaan?

Yhtä yksin sitä on, seisooko sitten keskellä tupaten täyttä kapakkaa vai katsooko kotona yksin telkkaria.

mr perfect kirjoitti:

Veit sanat suustani...

Juuri nyt tuntuu että mitä vittua sitä tekis. Ei viitsis jäädä näin lauantai iltana kotiakaan mätänemään, mutta mihin helvettiin sitä tässäkään voi lähteä kun ei yksin ole mitään järkeä mennä baariinkaan.

Välillä tuntuu kuin olisin häkissä oleva apina, joka hyppii ympäri häkkiä ja kiipeilee pitkin seiniä. Erona on vain se, että häkkinä on oma asuntoni.

Toki eihän mikään estä minua mihinkään lähtemästä, mutta mihin minä edes lähtisin. Yksin ulos pakkaseen seisomaan?

Yhtä yksin sitä on, seisooko sitten keskellä tupaten täyttä kapakkaa vai katsooko kotona yksin telkkaria.

Tämä neuvo voi olla hölmö ja olette sen kuulleet aiemminkin: hankkikaa uusia harrastuksia. Olen itse joutunut elämän aikana useita kertoja tilanteisiin, jossa olen ihan tyhjän päällä ja yksin. Opiskeluaikana muutin toiseen kaupunkiin ja kaikki piti luoda alusta. Sitten kun asetuin uuteen kaupunkiin ja hyvät ystävyyssuhteet oli luotu niin ystävät - siis hele- soikoon kaikki - muuttivat toisille paikkakunnille työhön.

Siinä sitten ihmeteltiin, että on se kumma, kun ei ole ketään, kenelle kertoa kuulumisia... Otin niskasta itseäni kiinni, koska kukaan ei tule kotoa hakemaan, tulisikin jesh. Aloitin uusia harrastuksia ja kuulostelin, missä olisi sellaisia ihmisiä, jotka voisivat pitää samoista asioista kuin minä. Muiden ystäväpiireihin ei voi tuppautua, niihin kutsutaan.

Kyllä se siitä lähtee. Pitää olla sosiaalisempi, jos vain pystyy. Jos on ujo, se on tietysti vaikeaa. Mutta pyörii tuolla ja on ystävällinen ihmisille. Sitten siitä voi lähteä jotain, koska ihmiset huomaavat, että sinähän olet ihan järki-ihminen. Ja tutustumisen arvoinen. Se saa joka antaa.

vaikka uusi harrastus? kirjoitti:

Tämä neuvo voi olla hölmö ja olette sen kuulleet aiemminkin: hankkikaa uusia harrastuksia. Olen itse joutunut elämän aikana useita kertoja tilanteisiin, jossa olen ihan tyhjän päällä ja yksin. Opiskeluaikana muutin toiseen kaupunkiin ja kaikki piti luoda alusta. Sitten kun asetuin uuteen kaupunkiin ja hyvät ystävyyssuhteet oli luotu niin ystävät - siis hele- soikoon kaikki - muuttivat toisille paikkakunnille työhön.

Siinä sitten ihmeteltiin, että on se kumma, kun ei ole ketään, kenelle kertoa kuulumisia... Otin niskasta itseäni kiinni, koska kukaan ei tule kotoa hakemaan, tulisikin jesh. Aloitin uusia harrastuksia ja kuulostelin, missä olisi sellaisia ihmisiä, jotka voisivat pitää samoista asioista kuin minä. Muiden ystäväpiireihin ei voi tuppautua, niihin kutsutaan.

Kyllä se siitä lähtee. Pitää olla sosiaalisempi, jos vain pystyy. Jos on ujo, se on tietysti vaikeaa. Mutta pyörii tuolla ja on ystävällinen ihmisille. Sitten siitä voi lähteä jotain, koska ihmiset huomaavat, että sinähän olet ihan järki-ihminen. Ja tutustumisen arvoinen. Se saa joka antaa.

Joidenkin ihmisten pitää käydä töissäkin. Ei paljon harrastaa ehdi. Palkkaa juoksee lähes 4000€ kuussa, mutta ei se paljon lohduta kun istuu yksin kotona.

Jos en pitäisi työstäni, olisin lähtenyt tältä olemassa olon tasolta jo vuosia sitten.

mr perfect kirjoitti:

Joidenkin ihmisten pitää käydä töissäkin. Ei paljon harrastaa ehdi. Palkkaa juoksee lähes 4000€ kuussa, mutta ei se paljon lohduta kun istuu yksin kotona.

Jos en pitäisi työstäni, olisin lähtenyt tältä olemassa olon tasolta jo vuosia sitten.

Tässä kai tullaan siihen, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin ne, mitkä ovat olemassa. Jossain niihin uusiin ihmisiin pitäisi kuitenkin tutustua.

Hankalaa, tiedän.