Ymmärrän nyt, hyvinkin, vaikka en ole ollut kiusaaja, vaan kiusattu, että kiusaajatkin saattavat olla monen eri paineen alla, esim. suosittuvuus, vanhempien alkoholismi, yms...
(Tosin, minuun kiusaajat (4.-9.luokat, sekä ammattikoulun 2 ensimmäistä vuotta.) jättivät ikuiset arvet, menetin itsevarmuuteni, itseluottamukseni, ja pelkään ilmaista negatiivisia mielipiteitä. Olen hyvin haavoittuvainen, ja masennun usein. Yritin käydä psykiatrilla, mutta en pystynyt kertomaan hänelle kaikkea, siksi lopetin nekin käynnit.)
Kiusaajat, nämä jotka minua kiusasivat, kiusasivat minua, ujoa ja hiljaista tyttöä juuri ujouteni vuoksi. Mikä olikaan hauskempaa, kuin saada ujo ja punasteleva tyttö nolattua luokan edessä. Oli heillä hauskaa, kun kaaduin kumoon keskellä luokkaa, kun he kamplailivat minua. Myöhemmällä iällä, yläasteella, oli hauskaa pilkata minua, kun olin opettajien kanssa hyvissä väleissä, ja sain hyviä numeroita. Vahvuuteni olivat, ja ovat edelleen ATK ja englanti. Yllättäen, huomionkipeän ihailijani yritys saada minua itselleen, johti kieltoon, ja siitä kiusaamiseen. Minua nimiteltiin ilkeillä nimityksillä, ja jälleen jo vahvoillani ollut itsetunto sai kolauksen. Vaivuin taas hiljaiseksi tytöksi kuoreeni.
Ymmärrän kuitenkin teitä, kiusaajat, haluatte huomiota, ja haluatte sitä nöyryyttämällä, haukkumalla, jopa fyysisellä väkivallalla. Haluatte huomiota hyvällä tai pahalla. Minuun ei fyysisesti koskettu, mutta särjitte sisäisen minäni, ja rikoitte minut myös fyysisesti.
Minua ei ole pehmeästi laskettu maailmaan, ei untuvapeitoilla, ei höyhentyynyillä. Isän alkoholismi ja koulukiusaaminen olivat rankkoja.
Opettajat eivät auttaneet koulukiusaamisen poistossa. Eivät millään. Kyllä he esittivät tekevänsä jotain, kun äitini kertoi tilanteestani, mutta heidän voimansa lopahtivat n. 2 päivää puhelinsoitoista. Kiitos teille opettajat, jotka yrititte auttaa minua, kiitos kun yrititte sanoa, että "Kiusaamista tässä luokassa ei suvaita" ja kun eräs luokkamme pojasta sanoi jotain vastaan, aloitte itkeä luokkamme edessä. Siinä meni teidänkin vahvuutenne.
Mutta suurin kiitos, ja tällä kertaa todellinen kiitos, menee äidilleni, joka autoit minua kestämään vahvuuteni, ja ystävilleni, jotka tuitte minua kaikkina näinä aikoina.
Kiitos.
(Kommenttia saa antaa.)
(Tosin, minuun kiusaajat (4.-9.luokat, sekä ammattikoulun 2 ensimmäistä vuotta.) jättivät ikuiset arvet, menetin itsevarmuuteni, itseluottamukseni, ja pelkään ilmaista negatiivisia mielipiteitä. Olen hyvin haavoittuvainen, ja masennun usein. Yritin käydä psykiatrilla, mutta en pystynyt kertomaan hänelle kaikkea, siksi lopetin nekin käynnit.)
Kiusaajat, nämä jotka minua kiusasivat, kiusasivat minua, ujoa ja hiljaista tyttöä juuri ujouteni vuoksi. Mikä olikaan hauskempaa, kuin saada ujo ja punasteleva tyttö nolattua luokan edessä. Oli heillä hauskaa, kun kaaduin kumoon keskellä luokkaa, kun he kamplailivat minua. Myöhemmällä iällä, yläasteella, oli hauskaa pilkata minua, kun olin opettajien kanssa hyvissä väleissä, ja sain hyviä numeroita. Vahvuuteni olivat, ja ovat edelleen ATK ja englanti. Yllättäen, huomionkipeän ihailijani yritys saada minua itselleen, johti kieltoon, ja siitä kiusaamiseen. Minua nimiteltiin ilkeillä nimityksillä, ja jälleen jo vahvoillani ollut itsetunto sai kolauksen. Vaivuin taas hiljaiseksi tytöksi kuoreeni.
Ymmärrän kuitenkin teitä, kiusaajat, haluatte huomiota, ja haluatte sitä nöyryyttämällä, haukkumalla, jopa fyysisellä väkivallalla. Haluatte huomiota hyvällä tai pahalla. Minuun ei fyysisesti koskettu, mutta särjitte sisäisen minäni, ja rikoitte minut myös fyysisesti.
Minua ei ole pehmeästi laskettu maailmaan, ei untuvapeitoilla, ei höyhentyynyillä. Isän alkoholismi ja koulukiusaaminen olivat rankkoja.
Opettajat eivät auttaneet koulukiusaamisen poistossa. Eivät millään. Kyllä he esittivät tekevänsä jotain, kun äitini kertoi tilanteestani, mutta heidän voimansa lopahtivat n. 2 päivää puhelinsoitoista. Kiitos teille opettajat, jotka yrititte auttaa minua, kiitos kun yrititte sanoa, että "Kiusaamista tässä luokassa ei suvaita" ja kun eräs luokkamme pojasta sanoi jotain vastaan, aloitte itkeä luokkamme edessä. Siinä meni teidänkin vahvuutenne.
Mutta suurin kiitos, ja tällä kertaa todellinen kiitos, menee äidilleni, joka autoit minua kestämään vahvuuteni, ja ystävilleni, jotka tuitte minua kaikkina näinä aikoina.
Kiitos.
(Kommenttia saa antaa.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
olipa mielenkiintosta, luin ekan rivin... Mun mielestä on typerää antaa kiusaajille periksi!
Helppohan se on sanoa, jos ei ole itse sitä kokenut. Kaikki meistä eivät ehkä ole yhtä vahvoja kuin sinä...
Minua yritettiin kiusata, mutta sen ehkäisyyn ei tarvita muuta kuin superego, raudanluja itsetunto ja ylimielisyys, jotka kyllä kaikki ovat vähän sama asia, mutta kunhan tarkensin.
Valitettavaa on se että kaikki eivät ole yhtä kovia.
Vielä valitettavampaa on se että jotkut kiusaavat toisia koulussa käytännössä syyttä, tai hyvin tyhmästä syystä.
Mua on kiusattu ala-asteella ja ehkä vähän vieläkin. Ala-asteella sain sen loppumaan kun seinään kun uhkasin heittää kiusaajat kuusenlatvaan ettei ne ikinä pääsis pois sieltä. Yläasteella en jaksa välittää pikku nälvimisestä. Se on leikkiä nykyään. Mut siis tiedän mitä kiusaaminen on. Siitä ei oo kiinni... eli tajuun kyllä et se ei oo mukavaa ja six pitääkin tajuta ettei oo yhtään niitä huonompi ja panna hanttiin minkä ikinä kerkiää. Paras juttu sanalliseen kiusaamiseen on tietty oikeen kunnon hörönauru ja pirullisin irvistely mitä ikinä osaa.
Mua on myös kiusattu ala-asteella, yläasteella ja amiksessa. Nyt siitä on jo reilusti yli 20 vuotta ja väittäisin omaavani aivan tarpeeksi hyvän itsetunnon. Olen sosiaalinen ja alan helposti jutella vieraidenkin ihmisten kanssa. Kiusaajani eivät ole kovin hyvin pärjänneet elämässään, joten paha on palkkansa saanut.
Kokemuksestani voin vain sanoa, että se on todella helppo sanoa, mitä kiusattujen pitäisi tehdä, ettei kiusattaisi, mutta käytännössä se ei ole todellakaan niin helppoa. Miksei sanota ennemmin, mitä kiusaajien EI pitäisi tehdä. Tuskin kukaan kiusattu menee anelemaan kiusaamista itselleen eli miksi pitäisi sitten käyttäytyä toisin vain sen takia, että kiusaajat eivät osaa käyttäytyä. Lyhyesti: miksi kiusattujen pitäisi muuttaa oikeaa käytöstä, vaikka kiusaajathan väärin käyttäytyvät.
Useinhan se tuntuu olevan kiusattu, joka joutuu vaihtamaan koulua.
siis mä sanoin vaan et mä en hyväksy että antaa kiusata itteään. Se ei tarkota et pitäis muuttaa käytöstapojaan tms. Koulun vaihtaminen on mun mielestä pahin mahdollinen virhe! mua ärsyttää ne jotka kiusaa ulkonäkö syistä. Paitsi jos kiusatulle yritetään viestiä että kannattais käydä pesulla tms... Koittakaa olla vaan niin itsevarmoja kun voitte ja vääntäkää naamanne niin älyttömään virneeseen et sille ei voi olla nauramatta!! Tsemii kiusatuille!
aina ei uskalla nousta kiusaajia vastaan! Se on monesti havaittu ja todettu. Jos kaikki noususivat kiusaajiaan vastaan, ei olisi koulukiusaamista olemassakaan. Ehkä pieniä yritelmiä.
kokemusteni mukaan pahimmat kiusaajat ovat hyvien ja varakkaiden perheiden lapsia, joille on kenties kotona annettu ymmärtää heidän olevan muita parempia. Valitettavasti myös menestys urheilussa tuntuu luovan paremmuuden tunnetta. huonommissa oloissa kasvaneet ovat usein joutuneet kokemaan ja näkemään monenlaista ja osaavat kunnioittaa muitakin.