Minulla on murrosikäinen poika , ja avomies jolla ei ole lapsia. Mies näkee pojassa vain kaiken negatiivisen.
Heillä ei ole mitään yhteistä. Mies on kyl kunnollinen, ei huuda-juo tai ms.
Mut elämme jotakuinkin hänen säännöillään. Musiikkia ei saa kuunnella jne. En tiedä jos joudun vaitsemaan, poika voittaa. Onko muilla samanlaisii kokemuksii? odottaen anneli
Heillä ei ole mitään yhteistä. Mies on kyl kunnollinen, ei huuda-juo tai ms.
Mut elämme jotakuinkin hänen säännöillään. Musiikkia ei saa kuunnella jne. En tiedä jos joudun vaitsemaan, poika voittaa. Onko muilla samanlaisii kokemuksii? odottaen anneli
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävälläni oli suurin piirtein samanlainen tilanne... avomies piti pojalle (13v) tiukkaa kuria ja kaikki oli aina jotenkin väärin, vaikka poika kyllä yritti olla "ihmisiksi". Kaiken piti olla aina täydellistä - ei pienintäkään joustoa missään koskaan. Mies itse oli "aina täydellinen"
mallia ei juo, ei polta, ei juokse naisissa ...ja vaati täydellisyyttä kaikilta muiltakin. Täälläkin "älyttömän rääkymisen" kuuntelu oli ankarasti kielletty... ainoa sallittu harrastus oli urheilu ja urheilustakin vain tietyt, miehen mieleiset "miehiset" lajit.
Mies myös hakkasi poikaa tämän äidin tietämättä. Poika oli saatu uhkailemalla olemaan hiljaa asiasta ja homma paljastui vasta, kun poika uskoutui meidän pojallemme asiasta. Me kerroimme tietenkin heti pojan äidille. Nykyään he eivät enää asu yhdessä.
Nuorille musiikki on usein elimellisen tärkeä osa irtautumisprosessia... ja järjellä ajatellen aika harmiton sellainen... Kysy avomieheltäsi, millä oikeudella hän kieltää musiikin kuuntelun. Voittehan tulla hieman vastaan käyttämälllä erikoistilanteissa kuulokkeita, mutta täydellinen musiikkikielto ei kyllä sovi ainakaan minun kuvaani aikuisen ihmisen käyttäytymisestä. Jotain suvaitsevaisuutta pitäisi kyllä löytyä.
Minusta alussa mainitsemassani tapauksessa oli ilmiselvästi kysymys mustasukkaisuudesta ja/tai kateudesta. Mies oli ollut pitkään työttömänä, avioero takana jne. ja tilanteessa ainoa heikompi (poika) sai kärsiä ja tulla poljetuksi.
Juu kyllä tämä on kiusallinen tilanne. Mut kuten sanottu poika menee miehen edelle. Jos hän ei sitä kohta hyväksy/ sopudu niin sit otan kamat ja pojan ja lähden.tosin en haluaisi sitä, mut jos tilanne ei muutu, niin ei ole vaihtoehtoa.
Todella: ajattele oman lapsesi ja samalla omaa parastasi. Tärkeintä, mitä meillä on, ovat lapset.
Koska kuitenkin jokainen aikuinen pärjää omillaan, lapset tarvitsevat meitä.
Parasta todella enempiä miettimättä lopettaa suhde, jonka toinen osapuoli ei tavalla tai toisella hyväksy lastasi. Koska välinpitämättömyys lastasi kohtaan on osoitus siitä, ettei mies hyväksy lastasi. Ja sehän loukkaa tietysti sua. Mulla on samansuuntaista kokemusta takana. Nykyään olen todella tarkka siitä, että lapsiani kohdellaan hyvin myös seurustelukumppanini puolelta.
Onnea sulle ja pojallesi!!!