Runoketju

Ruuneperi

Vähän arkaillen rupesin noita runontapaisia rustaamaan mutta ihmeekseni aihe otti tulta. Tilppu tuli ja lukijoita yli 10 000.

Kiitos mukavista runollisista mielipiteistä!

Hiukan harmittaa tuo käynnistämäni tilpunmetsästys mutta aina sitä kokeilunhalua riittää.

Moni koki ehkä olleensa ei noteerattu kun hyvin harvalle vastasin. Ajatuksenani oli ikäänkuin vastata itselleni ja antaa muiden keskustella. Lipsuin joidenkin kohdalla periaatteestani.

Toivottavasti runomuotoista retostelua riittää.

Talviaamu

Talviaamu meill on nyt edessämme
mutta takana sen kohta kesämme.
Maata koristaa lumi niin valkoinen,
katveessa kirpeän pakkasen.

202

9724

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • fiiuliN

      Tie kukkiva paratiisiin
      nyt kaikille avoinna on.
      Johtaako tie tuo eedeniin
      vai onko matkamme loputon.
      Kuinkahan käydä lienee
      kun riennetään eteenpäin.
      Jospa matkalla tulee mieleen
      miksei käännyttäis takaisin.

      Vaan on edessä iloinen kaunis tie
      ja se jokaista viehättää.
      Niin kummasti vaan se eteenpäin vie
      eikä osata seisahtaa.
      Kun katselee sanojen loistoa tiellä
      jotka kiehtoen leikittelee,
      ne kertovat näin, on paikkamme siellä
      minne tie meitä johdattaa.

    • Andersen

      Sitä mukaa kuin kuljemme Jumalaa kohti,
      haihtuu se, mikä on katkeraa ja tuskallista,
      ja se, mikä on kaunista, jää,
      se erottuu kuten taivaankaari tummaa pilveä vasten.

    • myöskin**

      Onnea paljon toivotan,
      runokukkia ojennan.


      Runoketjulle kiitokset,
      avattu on uudet ovet.

      Tätäkin ketjua tarvitaan,
      iloista mieltä antamaan.

      Täällä voi puhjeta runosuoni,
      harrastus hyvä, kaikin puolin.

      Edellinen ketju oli menestys,
      siinä tilppu seisoo nyt.

      Kaikille meille muistuttaa,
      että runoilu aina kannattaa.

    • Hintriika

      Lyyrillinen jutun juoni,
      pulppuileva runosuoni,
      sanataiteen tulva suuri,
      riimittelyn alkujuuri
      kutittelee kurkunpäätä,
      sulattelee sydänjäätä.
      Runot, rallit rallattelen,
      laulumaille loilottelen,
      ympärillä kuuhut öinen
      olen niin kuin Väinämöinen.
      Yhtykää siis laulun voimaan,
      pannaan koko kööri soimaan!

      • merimona1

        kaikki mukaan runo-orkesteriin.
        Cembalosta Pianoon -
        soittopelit kehiin.

        Riimittelyn hanurilla ilomieli
        pintaan, kaihomielen kitaralla
        lemmen kaipuu rintaan.

        Kierretään me sepitellen
        runotorit - turut,
        joskus soivat sävelissä
        myöskin surun urut.

        Intervalli, siinä malli
        akordiimme oivaan.
        Variaatti mielemme saa
        runolaulun soimaan.

      • Hannipali
        merimona1 kirjoitti:

        kaikki mukaan runo-orkesteriin.
        Cembalosta Pianoon -
        soittopelit kehiin.

        Riimittelyn hanurilla ilomieli
        pintaan, kaihomielen kitaralla
        lemmen kaipuu rintaan.

        Kierretään me sepitellen
        runotorit - turut,
        joskus soivat sävelissä
        myöskin surun urut.

        Intervalli, siinä malli
        akordiimme oivaan.
        Variaatti mielemme saa
        runolaulun soimaan.

        Ruuneperi reippaasti
        kun runoketjun rustasi,
        Hannipali hartahasti
        sitä katsoi. Sieppasi
        kohta tuosta kynän käteen,
        odotellen älyn säteen
        valaistusta tekstillensä,
        höpötellen itseksensä.

        Sitten lanttu leikkas hällä
        juureksellaan terävällä:
        Hoksas, että aihe puuttuu!
        Onnettomaksi nyt muuttuu
        Hannipalin naamapuoli,
        ilmeessänsä näkyy huoli.

        Eipä ole syytä jatkaa
        mielikuvituksen matkaa
        enää tuosta pidemmälle.
        Pegasoksen peremmälle
        saattelen nyt autotalliin
        viereen Ferrarini kalliin.

      • Ruuneperi
        Hannipali kirjoitti:

        Ruuneperi reippaasti
        kun runoketjun rustasi,
        Hannipali hartahasti
        sitä katsoi. Sieppasi
        kohta tuosta kynän käteen,
        odotellen älyn säteen
        valaistusta tekstillensä,
        höpötellen itseksensä.

        Sitten lanttu leikkas hällä
        juureksellaan terävällä:
        Hoksas, että aihe puuttuu!
        Onnettomaksi nyt muuttuu
        Hannipalin naamapuoli,
        ilmeessänsä näkyy huoli.

        Eipä ole syytä jatkaa
        mielikuvituksen matkaa
        enää tuosta pidemmälle.
        Pegasoksen peremmälle
        saattelen nyt autotalliin
        viereen Ferrarini kalliin.

        Älä sure Hannipali
        et oo mikään pilipali.
        Anna runoratsun juosta
        väsynehän se ei tuosta.

        Hallussasi kirjavyöry
        myöskin siellä Shakespeary
        niistä ammentelet, luonet
        "runoputkeen" tänne tuonet.

        Väsyttää jos kirjoittelu
        ala silloi irroittelu
        Valkolakki pianon päälltä
        suojelemaan kevätsäältä.

        Kellariin sä sitten astu
        hienoon Ferrariisi astu
        aja sillä seikkailemaan
        asvaltilla kruisailemaan.

      • Aapeli
        Ruuneperi kirjoitti:

        Älä sure Hannipali
        et oo mikään pilipali.
        Anna runoratsun juosta
        väsynehän se ei tuosta.

        Hallussasi kirjavyöry
        myöskin siellä Shakespeary
        niistä ammentelet, luonet
        "runoputkeen" tänne tuonet.

        Väsyttää jos kirjoittelu
        ala silloi irroittelu
        Valkolakki pianon päälltä
        suojelemaan kevätsäältä.

        Kellariin sä sitten astu
        hienoon Ferrariisi astu
        aja sillä seikkailemaan
        asvaltilla kruisailemaan.

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

      • Katleija
        Aapeli kirjoitti:

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

        Runon tuonkin kirjoittaja
        muiden, toisten valistaja
        lateleepi mielestään
        totuuksia kielestään.
        Piikit pahat mielessä
        kai tehty peilin edessä.

      • Ruuneperi
        Aapeli kirjoitti:

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

        En ymmärrä, en käsitä
        mikä viestisi on aihe.

        En Hannipalia moittinut
        en pahaa sanonut mitään
        Mä tässä olisin toivonut
        älä laita pahaa itään.

      • Lapsi
        Aapeli kirjoitti:

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

        Ei jokaisen pilailua
        ja vitsejä ymmärretä
        on oltava totisia
        muuten suuttuu paha setä.

        Jotkut hauskojansa kirjoitaa
        ja niille nauretaan
        mutta auta armias sellaisia
        jotka suosiota ei saa.

        Mikahän lienee vikana
        joittenkin sanomissa
        kun ei heitä ymmärretä ikinä
        vaan ollaan herneitä nenään työntämässä.

      • Katleija
        Lapsi kirjoitti:

        Ei jokaisen pilailua
        ja vitsejä ymmärretä
        on oltava totisia
        muuten suuttuu paha setä.

        Jotkut hauskojansa kirjoitaa
        ja niille nauretaan
        mutta auta armias sellaisia
        jotka suosiota ei saa.

        Mikahän lienee vikana
        joittenkin sanomissa
        kun ei heitä ymmärretä ikinä
        vaan ollaan herneitä nenään työntämässä.

        Poikkeuksena kirjoitan ketjuun suorasanaisesti.
        Oletan (en voi tietää), että Aapeli ja lapsi ovat sama henkilö.
        Jos Aapelin kirjoitus olisi jossain ollut irrallisena, se olisi vitsistä mennyt. Kirjoitus vaikutti kuitenkin kohdistuneeksi Ruuneperiin ja oli täysin asiaton. Hänhän on koko ajan kannustanut kirjoittelemaan. Siksi reagoin.

      • Hannipali
        Ruuneperi kirjoitti:

        Älä sure Hannipali
        et oo mikään pilipali.
        Anna runoratsun juosta
        väsynehän se ei tuosta.

        Hallussasi kirjavyöry
        myöskin siellä Shakespeary
        niistä ammentelet, luonet
        "runoputkeen" tänne tuonet.

        Väsyttää jos kirjoittelu
        ala silloi irroittelu
        Valkolakki pianon päälltä
        suojelemaan kevätsäältä.

        Kellariin sä sitten astu
        hienoon Ferrariisi astu
        aja sillä seikkailemaan
        asvaltilla kruisailemaan.

        Väyrysmäisen väsähtäneenä
        yli yön nukuttuani
        sain jo suuhuni sanoja,
        virkkehiä viisuihini!
        Liekö niin väliä tuolla
        sanasyltyn sisällöllä,
        kunhan kaiku ois komea,
        lausekulku laadullinen,
        riimilläni ryhtirytmi?

        Siksi suollan nyt sanoja
        latelen vain lausehia
        ilman estoja posotan,
        niinkuin noita luudallansa
        Kyöpelihin kyörätessään
        pääsiäisen paikkehilla
        kisoihinsa kiimaisihin!

        Ei ole eläkeläisen
        elo vallan vauhdikasta.
        Päivät päiksensä menevät
        toinen toisensa perähän,
        ilman että oisi noissa
        vaihtelua vallan paljon.
        Voisi tuosta mieliala
        suruisaksi surkastua
        haikeaksi haalistua,
        käydä raskaaksi elämä.

        Vaan en noita mietiskele!
        Mielikuvituksen siivin
        muistelen vain mennehiä.
        Pengon aivoullakoita,
        muistojeni komeroita.
        Mennehiltä kymmeniltä
        kaivan sieltä kauneimpia
        muistoja mun matkoiltani.

        Tahi annan aatosteni
        verrytellä Ferrarilla
        jonka haamu tallissani
        oottaa kärsimättömänä
        kuvitelmamatkoilleni
        laajoille lakeuksille
        kaasutellen kauemmaksi...

      • Hannipali
        Aapeli kirjoitti:

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

        En ole noita huomannunna
        vasaroita pääni päällä,
        iltasella kun en juonut
        ensinkään mä viinaksia ;-)

        Aamulla ani varahin
        virkistyin jo viien maissa.
        Raottelin rullaverhot
        säleet siirsin sivummalle,
        että saatoin silmilläni
        aamun hankia tähytä,
        mielelleni virkistystä
        saada aamun auringosta,
        kilon hangilla havaita.

      • kiitokseksi
        Hannipali kirjoitti:

        Väyrysmäisen väsähtäneenä
        yli yön nukuttuani
        sain jo suuhuni sanoja,
        virkkehiä viisuihini!
        Liekö niin väliä tuolla
        sanasyltyn sisällöllä,
        kunhan kaiku ois komea,
        lausekulku laadullinen,
        riimilläni ryhtirytmi?

        Siksi suollan nyt sanoja
        latelen vain lausehia
        ilman estoja posotan,
        niinkuin noita luudallansa
        Kyöpelihin kyörätessään
        pääsiäisen paikkehilla
        kisoihinsa kiimaisihin!

        Ei ole eläkeläisen
        elo vallan vauhdikasta.
        Päivät päiksensä menevät
        toinen toisensa perähän,
        ilman että oisi noissa
        vaihtelua vallan paljon.
        Voisi tuosta mieliala
        suruisaksi surkastua
        haikeaksi haalistua,
        käydä raskaaksi elämä.

        Vaan en noita mietiskele!
        Mielikuvituksen siivin
        muistelen vain mennehiä.
        Pengon aivoullakoita,
        muistojeni komeroita.
        Mennehiltä kymmeniltä
        kaivan sieltä kauneimpia
        muistoja mun matkoiltani.

        Tahi annan aatosteni
        verrytellä Ferrarilla
        jonka haamu tallissani
        oottaa kärsimättömänä
        kuvitelmamatkoilleni
        laajoille lakeuksille
        kaasutellen kauemmaksi...

        A mik' on muamon mukana ollessa
        lukemassa palstallamme
        joukossa rakkaitten ihmisten
        runosielujen iänikuisten...

      • merimona1
        Aapeli kirjoitti:

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

        jokaiselle runomaamme
        ihmiselle

        Tasapäisyys runokielen
        ilmaisumme oman mielen.

        Tunne, tolkku yhteen pelaa
        riimittelijä kun kelaa,

        hakee, löytää sanoja, jotka
        tunteen tulkkina

        esiin tuovat aivoitukset,
        ilon, surun tuntemukset.

        Tule usein Aapelimme
        runotupaan juttusille!

        Runokansiosi näytä,
        mutta älä lekaa käytä,

        älä edes vasaraa, joka
        saattaa kopsahtaa

        kohti omaa otsaluuta -
        sanoa ei voikaan muuta

        kuin ois paras sulla
        mulla ilman
        toraa tänne tulla.

      • oletteko
        merimona1 kirjoitti:

        jokaiselle runomaamme
        ihmiselle

        Tasapäisyys runokielen
        ilmaisumme oman mielen.

        Tunne, tolkku yhteen pelaa
        riimittelijä kun kelaa,

        hakee, löytää sanoja, jotka
        tunteen tulkkina

        esiin tuovat aivoitukset,
        ilon, surun tuntemukset.

        Tule usein Aapelimme
        runotupaan juttusille!

        Runokansiosi näytä,
        mutta älä lekaa käytä,

        älä edes vasaraa, joka
        saattaa kopsahtaa

        kohti omaa otsaluuta -
        sanoa ei voikaan muuta

        kuin ois paras sulla
        mulla ilman
        toraa tänne tulla.

        sama henkilö. en tiedä, mutta oletan näin seurattuani nyt muutamia vuosia näillä palstoilla. Ellumari siis otti kaksi uutta nimeä?

      • Aapeli
        Hannipali kirjoitti:

        Väyrysmäisen väsähtäneenä
        yli yön nukuttuani
        sain jo suuhuni sanoja,
        virkkehiä viisuihini!
        Liekö niin väliä tuolla
        sanasyltyn sisällöllä,
        kunhan kaiku ois komea,
        lausekulku laadullinen,
        riimilläni ryhtirytmi?

        Siksi suollan nyt sanoja
        latelen vain lausehia
        ilman estoja posotan,
        niinkuin noita luudallansa
        Kyöpelihin kyörätessään
        pääsiäisen paikkehilla
        kisoihinsa kiimaisihin!

        Ei ole eläkeläisen
        elo vallan vauhdikasta.
        Päivät päiksensä menevät
        toinen toisensa perähän,
        ilman että oisi noissa
        vaihtelua vallan paljon.
        Voisi tuosta mieliala
        suruisaksi surkastua
        haikeaksi haalistua,
        käydä raskaaksi elämä.

        Vaan en noita mietiskele!
        Mielikuvituksen siivin
        muistelen vain mennehiä.
        Pengon aivoullakoita,
        muistojeni komeroita.
        Mennehiltä kymmeniltä
        kaivan sieltä kauneimpia
        muistoja mun matkoiltani.

        Tahi annan aatosteni
        verrytellä Ferrarilla
        jonka haamu tallissani
        oottaa kärsimättömänä
        kuvitelmamatkoilleni
        laajoille lakeuksille
        kaasutellen kauemmaksi...

        Mieleni minunkin tekisi,
        aivoni ajatteleisi,
        lähteäni laukkaamahan,
        muiden kera sanelemahan.

        Vaan on kiireitä mulla
        taloyhtiön luotetulla,
        siispä virkistyn vitseistä,
        laskettelen taas laskuloita.

      • fiiuliN
        Hannipali kirjoitti:

        Väyrysmäisen väsähtäneenä
        yli yön nukuttuani
        sain jo suuhuni sanoja,
        virkkehiä viisuihini!
        Liekö niin väliä tuolla
        sanasyltyn sisällöllä,
        kunhan kaiku ois komea,
        lausekulku laadullinen,
        riimilläni ryhtirytmi?

        Siksi suollan nyt sanoja
        latelen vain lausehia
        ilman estoja posotan,
        niinkuin noita luudallansa
        Kyöpelihin kyörätessään
        pääsiäisen paikkehilla
        kisoihinsa kiimaisihin!

        Ei ole eläkeläisen
        elo vallan vauhdikasta.
        Päivät päiksensä menevät
        toinen toisensa perähän,
        ilman että oisi noissa
        vaihtelua vallan paljon.
        Voisi tuosta mieliala
        suruisaksi surkastua
        haikeaksi haalistua,
        käydä raskaaksi elämä.

        Vaan en noita mietiskele!
        Mielikuvituksen siivin
        muistelen vain mennehiä.
        Pengon aivoullakoita,
        muistojeni komeroita.
        Mennehiltä kymmeniltä
        kaivan sieltä kauneimpia
        muistoja mun matkoiltani.

        Tahi annan aatosteni
        verrytellä Ferrarilla
        jonka haamu tallissani
        oottaa kärsimättömänä
        kuvitelmamatkoilleni
        laajoille lakeuksille
        kaasutellen kauemmaksi...

        Mitä etsin löydän!

           Nousen metsän kallioille
           kivisille kumpareille,
           etsiskellen, haeskellen
           kaikki kolot tutkiskellen,
           jospa löytyis risukoista
           metsän puitten juurakoista
           pienen onnen siemeniä
           piiloissansa kasvavia.   

           Lisää etsin, vajavainen,
           rintehiltä kallioiden
           koloisista kivikoista
           risuisista rintehistä
           nousten aina ylemmäksi
           kurkoittelen nähdäkseni
           yli puitten oksikoiden
           korkeittenkin latvustojen.

           Kulkein etsin metsiköistä
           rauhaisista männiköistä,
           olotilaa levollista
           lepoa myös toisenlaista,
           etsin onnen murusia,
           surumielen poistajia,
           luonnon suomaa raikkautta
           vilpitöntä puhtautta.

           Mitä löytyi kallioilta
           rintehiltä rosoisilta,
           vainko onnen hahtuvia
           niin utukuvain kaltaisia,
           Saiko levon lapsukainen
           onnentilan rauhallisen,
           kuusten alla kulkiessa
           kallioille kiivetessä.

        Ei mitään löydy kallioilta
           eikä metsän mättähiltä.
           Ei timantteja kultaisia
           kiiltäviä, hopeisia.
           Vain löytyi männyn käppyröitä
           kuusipuiden käpysiä,
           ruohoisia sammaleita
           katajainkin oksasia.
              
           
            = = = = =

      • merimona1
        Aapeli kirjoitti:

        Mieleni minunkin tekisi,
        aivoni ajatteleisi,
        lähteäni laukkaamahan,
        muiden kera sanelemahan.

        Vaan on kiireitä mulla
        taloyhtiön luotetulla,
        siispä virkistyn vitseistä,
        laskettelen taas laskuloita.

        tyttäriä ollaan.
        Eihän se vain sua ota pollaan?
        Katleija on Katleija, minä taas minä.
        Kukahan mahdatkaan olla nimetön sinä?

        Älähän tyhmyyksiä suustasi päästä!
        Aivokapasiteettias tärkeimpään säästä,
        kuin funtismalla kuka, missä ja milloin.

        Enemmän vain sekoat ihmispolo silloin.
        Itse kyllä turhia puhumasta
        lakkaan. Tässäkin nyt sioille helmiä
        nakkaan.

      • merimona1
        merimona1 kirjoitti:

        tyttäriä ollaan.
        Eihän se vain sua ota pollaan?
        Katleija on Katleija, minä taas minä.
        Kukahan mahdatkaan olla nimetön sinä?

        Älähän tyhmyyksiä suustasi päästä!
        Aivokapasiteettias tärkeimpään säästä,
        kuin funtismalla kuka, missä ja milloin.

        Enemmän vain sekoat ihmispolo silloin.
        Itse kyllä turhia puhumasta
        lakkaan. Tässäkin nyt sioille helmiä
        nakkaan.

        "oletteko" - pöntölle.
        Tyypille palstojen super höntölle.

      • Aapeli
        fiiuliN kirjoitti:

        Mitä etsin löydän!

           Nousen metsän kallioille
           kivisille kumpareille,
           etsiskellen, haeskellen
           kaikki kolot tutkiskellen,
           jospa löytyis risukoista
           metsän puitten juurakoista
           pienen onnen siemeniä
           piiloissansa kasvavia.   

           Lisää etsin, vajavainen,
           rintehiltä kallioiden
           koloisista kivikoista
           risuisista rintehistä
           nousten aina ylemmäksi
           kurkoittelen nähdäkseni
           yli puitten oksikoiden
           korkeittenkin latvustojen.

           Kulkein etsin metsiköistä
           rauhaisista männiköistä,
           olotilaa levollista
           lepoa myös toisenlaista,
           etsin onnen murusia,
           surumielen poistajia,
           luonnon suomaa raikkautta
           vilpitöntä puhtautta.

           Mitä löytyi kallioilta
           rintehiltä rosoisilta,
           vainko onnen hahtuvia
           niin utukuvain kaltaisia,
           Saiko levon lapsukainen
           onnentilan rauhallisen,
           kuusten alla kulkiessa
           kallioille kiivetessä.

        Ei mitään löydy kallioilta
           eikä metsän mättähiltä.
           Ei timantteja kultaisia
           kiiltäviä, hopeisia.
           Vain löytyi männyn käppyröitä
           kuusipuiden käpysiä,
           ruohoisia sammaleita
           katajainkin oksasia.
              
           
            = = = = =

        Vieläkin vilkaisin tänne
        kesken töiden ja kalkyylien,
        FiiuliNän runoilevan kuulin,
        metsässä kulkevan hänen luulin.

        Metsään nyt mielisin minäkin
        keskelle komeiden kuusten.
        Sinnepä lähden nyt tästä
        kiittäen kaikkia runoelämästä.

      • Hannipali
        Aapeli kirjoitti:

        Mieleni minunkin tekisi,
        aivoni ajatteleisi,
        lähteäni laukkaamahan,
        muiden kera sanelemahan.

        Vaan on kiireitä mulla
        taloyhtiön luotetulla,
        siispä virkistyn vitseistä,
        laskettelen taas laskuloita.

        Tuota tekstissä tapailen
        kalevaista painotusta,
        trokeen rennon rytmitystä,
        sanallista soitantoa.

        Vaan en tahdo täydellistä
        Lönruutia louskutella.
        Laatua vain kansanlaulun
        lausun näissä luoduissani,
        kotikielen kiitävyyttä,
        laulun lentoa lokoista.

      • Ruuneperi
        Aapeli kirjoitti:

        Jos jonkun pää kohoaa
        korkeammalle kuin omasi,
        jos huumorinsa helkähdyttää
        nauruparvet ilmaan,
        voit kiivetä hänen hartioilleen
        mukana vasarasi,
        ja hakkaat painaen siten
        hänen päänsä alemmaksi.

        Mitkä on mietteeesi Aapeli
        leukailusi löyhänlaiset
        katsantosi katteettomat
        intäntäsi ilkehimmät

        En ole koittanut kohota
        nousta muiden hartehille
        vasaralla lyöskennellä
        lekakeinoin lyhennellä.

      • kirjaviisas
      • Hannipali
        Hannipali kirjoitti:

        Väyrysmäisen väsähtäneenä
        yli yön nukuttuani
        sain jo suuhuni sanoja,
        virkkehiä viisuihini!
        Liekö niin väliä tuolla
        sanasyltyn sisällöllä,
        kunhan kaiku ois komea,
        lausekulku laadullinen,
        riimilläni ryhtirytmi?

        Siksi suollan nyt sanoja
        latelen vain lausehia
        ilman estoja posotan,
        niinkuin noita luudallansa
        Kyöpelihin kyörätessään
        pääsiäisen paikkehilla
        kisoihinsa kiimaisihin!

        Ei ole eläkeläisen
        elo vallan vauhdikasta.
        Päivät päiksensä menevät
        toinen toisensa perähän,
        ilman että oisi noissa
        vaihtelua vallan paljon.
        Voisi tuosta mieliala
        suruisaksi surkastua
        haikeaksi haalistua,
        käydä raskaaksi elämä.

        Vaan en noita mietiskele!
        Mielikuvituksen siivin
        muistelen vain mennehiä.
        Pengon aivoullakoita,
        muistojeni komeroita.
        Mennehiltä kymmeniltä
        kaivan sieltä kauneimpia
        muistoja mun matkoiltani.

        Tahi annan aatosteni
        verrytellä Ferrarilla
        jonka haamu tallissani
        oottaa kärsimättömänä
        kuvitelmamatkoilleni
        laajoille lakeuksille
        kaasutellen kauemmaksi...

        Melko mies tää Mikaeli
        Scumacherin sukujuurta.
        Kuski Ähfä ykkösissä.
        Mestaruuden metsästäjä
        herra ties', kuin monennen!

        Vihjattiin jo viime vuonna
        lannistuneen lahjakkuuden,
        taitonsakin tahmaantuneen,
        kun ei kulje kuulu rukki,
        Ferrari ei vedättele.
        Renkaat sen kun vain sutivat
        Bridgestonen paistelemat
        kaarteissa kun kaartelivat,
        muljuulivat mutkissakin.

        Mutta ootas', kun nyt näämme
        uuden kauden koittaessa:
        Taas on kaavittu kokohon
        Ferrarille vauhtirauta!
        Ykköspaikka karsinnassa
        mieleinen on Mikaelin.
        Eipä yltänyt Alonso
        eturiviin ensinkänä!

        Mutta laatu Laarenilla
        hukattu on hunningolle.
        Rämä on Räikkösen ajokki,
        Kimin kärry kenkkumainen.
        Nytkin siitä jo hajosi
        takahaarat hankalasti
        heti ensikierroksella.
        Siitä suori Suomen poika,
        siirtyi vallan suosiolla
        takarivin taantujaksi,
        viime paikalle, polonen!

      • N2006
        Hannipali kirjoitti:

        Melko mies tää Mikaeli
        Scumacherin sukujuurta.
        Kuski Ähfä ykkösissä.
        Mestaruuden metsästäjä
        herra ties', kuin monennen!

        Vihjattiin jo viime vuonna
        lannistuneen lahjakkuuden,
        taitonsakin tahmaantuneen,
        kun ei kulje kuulu rukki,
        Ferrari ei vedättele.
        Renkaat sen kun vain sutivat
        Bridgestonen paistelemat
        kaarteissa kun kaartelivat,
        muljuulivat mutkissakin.

        Mutta ootas', kun nyt näämme
        uuden kauden koittaessa:
        Taas on kaavittu kokohon
        Ferrarille vauhtirauta!
        Ykköspaikka karsinnassa
        mieleinen on Mikaelin.
        Eipä yltänyt Alonso
        eturiviin ensinkänä!

        Mutta laatu Laarenilla
        hukattu on hunningolle.
        Rämä on Räikkösen ajokki,
        Kimin kärry kenkkumainen.
        Nytkin siitä jo hajosi
        takahaarat hankalasti
        heti ensikierroksella.
        Siitä suori Suomen poika,
        siirtyi vallan suosiolla
        takarivin taantujaksi,
        viime paikalle, polonen!

        monta miestä on mukavaa,
        mutta Schumi ykkösenä
        mielessämme on meillä.
        Muistan, miten äitiänsä
        Schumi kyynelsilmin suri.
        Siitä sydän puolellensa
        iäks' kaikeks' meidän tuli.
        Ajot eivät sinällänsä
        kovin paljon mulle merkkaa,
        vonkuminen mutkissa vain
        korviin ottaa herkkää.

    • Ukkonestori

      Ja pallukansa arvoinen. Jutut luistivat kuin suksi.

      Montakohan eri kävijää (lukijaa) tuon kymppitonnin joukon muodosti. Osaisiko joku arvioida?

      Jatkapa Ruunekreeni vaan.

      • muori67

        Pojat hurjat huimapäät,
        mäkeä alas viilettää.
        Ponnistus on kohdallaan,
        hyppyyn pituuttakin saa.
        Mitaleita ropisee,
        koko Suomi iloitsee.

    • Ruuneperi

      Kävin pikkuisen tanssimassa
      tyttöjäkin katsomassa.
      Hyvin sujui kaikki tanssi,
      foxi, tango ja myös valssi.

      Pullaa poikkesin ostamaan
      "kahviapetta" hankkimaan.
      Kassa sanoi nyt on pakko
      kävellä kotiin kun on lakko.

      Kyselin, etkö sä voisi juosta,
      lämpimänkin saisit tuosta?
      Tyttöä nauratti ehdotus kovin,
      nauroi lähteissäin pitkän tovin

      • myöskin**

        Oli hauska päivä sulla,
        kun pyörit parketilla.

        Naiset katso innoissaan,
        saisko sua milloinkaan.

        tanssilattialle tanssimaan,
        kukin odotti vuoroaan.

        Tangot sujui hennommin,
        foxit vähän rennommin.

        Tanssitaito verraton,
        sulla varmaan on.

        Tanssikahvit joit yksin muka,
        sitä ei nyt usko kukaan.

        Vienti sul' on mahdoton,
        tanssitaito kun hyvä on?

      • Hanna
        myöskin** kirjoitti:

        Oli hauska päivä sulla,
        kun pyörit parketilla.

        Naiset katso innoissaan,
        saisko sua milloinkaan.

        tanssilattialle tanssimaan,
        kukin odotti vuoroaan.

        Tangot sujui hennommin,
        foxit vähän rennommin.

        Tanssitaito verraton,
        sulla varmaan on.

        Tanssikahvit joit yksin muka,
        sitä ei nyt usko kukaan.

        Vienti sul' on mahdoton,
        tanssitaito kun hyvä on?

        Voi, mä muistan tanssit monet
        viel kuuskymppisenä toteutuneet

        Vaan ikä karttuu, nyt on nyt
        laiskuuttakin syntynyt

        Mut muisteluja sanas toi
        tanssi - niin suuren nautinnon soi

      • Ruuneperi
        Hanna kirjoitti:

        Voi, mä muistan tanssit monet
        viel kuuskymppisenä toteutuneet

        Vaan ikä karttuu, nyt on nyt
        laiskuuttakin syntynyt

        Mut muisteluja sanas toi
        tanssi - niin suuren nautinnon soi

        Tanssi nyt kanssani palstojen jenkkaa
        ssumffatiritiratiralllallei
        Haittaa ei lain vaikka jalkaskin klenkkaa
        sumffatiritiratirallallei.

        Vasemmalla ensin ja oikealla sitten
        sumffatiritiratirallallei
        Näin sitä mennään likimitten
        sumffatiritiratirallallei.

        Meinaakos suulla jo hikikin tulla
        sumffatiritiratirallallei
        samahan se tässä on ongelma mulla
        sumffatiritiratirallallei.

        Kuumahan iskee kun jenkassa astuu
        sumffatiritiratirallallei
        Kohtahan tässä jo housutkin kastuu
        sumffatiritiratirallallei.

        Näyttääkö ettei sun kuntosi kestä
        sumffatiritiratirallallei
        Istumaan ei meitä kenkään nyt estä
        sumffatiritiratirallallei

      • Hanna
        Ruuneperi kirjoitti:

        Tanssi nyt kanssani palstojen jenkkaa
        ssumffatiritiratiralllallei
        Haittaa ei lain vaikka jalkaskin klenkkaa
        sumffatiritiratirallallei.

        Vasemmalla ensin ja oikealla sitten
        sumffatiritiratirallallei
        Näin sitä mennään likimitten
        sumffatiritiratirallallei.

        Meinaakos suulla jo hikikin tulla
        sumffatiritiratirallallei
        samahan se tässä on ongelma mulla
        sumffatiritiratirallallei.

        Kuumahan iskee kun jenkassa astuu
        sumffatiritiratirallallei
        Kohtahan tässä jo housutkin kastuu
        sumffatiritiratirallallei.

        Näyttääkö ettei sun kuntosi kestä
        sumffatiritiratirallallei
        Istumaan ei meitä kenkään nyt estä
        sumffatiritiratirallallei

        Tanssitaan vaan, mut ei palstojen jenkkaa
        sitä mun kuntoni kestä ei

        Rinnallas liitäisin valssien lentoa
        se mut hurmioon saattaisikin.

      • Ruuneperi
        Hanna kirjoitti:

        Tanssitaan vaan, mut ei palstojen jenkkaa
        sitä mun kuntoni kestä ei

        Rinnallas liitäisin valssien lentoa
        se mut hurmioon saattaisikin.

        Tanssitaan vaan mutta milloin ja missä
        sitä et maininnut viestissä.

        Tanssimaan kyllä voin kanssasi tulla
        sellaiseen halu aina on mulla.

      • Hintriika
        Ruuneperi kirjoitti:

        Tanssi nyt kanssani palstojen jenkkaa
        ssumffatiritiratiralllallei
        Haittaa ei lain vaikka jalkaskin klenkkaa
        sumffatiritiratirallallei.

        Vasemmalla ensin ja oikealla sitten
        sumffatiritiratirallallei
        Näin sitä mennään likimitten
        sumffatiritiratirallallei.

        Meinaakos suulla jo hikikin tulla
        sumffatiritiratirallallei
        samahan se tässä on ongelma mulla
        sumffatiritiratirallallei.

        Kuumahan iskee kun jenkassa astuu
        sumffatiritiratirallallei
        Kohtahan tässä jo housutkin kastuu
        sumffatiritiratirallallei.

        Näyttääkö ettei sun kuntosi kestä
        sumffatiritiratirallallei
        Istumaan ei meitä kenkään nyt estä
        sumffatiritiratirallallei

        Mikkää ei polokan tahtia voita,
        siitäpä paremmaksi panna vaan koita!
        Lapikkaitten läpse se kauaksi kaikaa,
        haitarin palakeet raikaa.

        Polokasa vauhti on huimaa ja huriaa,
        tunne ei köyhäkkää oluasa kuriaa.
        Nuortuupi siinä ny mummu ja vaari,
        pientyy elämän kaari.

      • Hanna
        Ruuneperi kirjoitti:

        Tanssitaan vaan mutta milloin ja missä
        sitä et maininnut viestissä.

        Tanssimaan kyllä voin kanssasi tulla
        sellaiseen halu aina on mulla.

        Ootas, kun kevät koittavi
        silloin mä tulnen luoksesi

        Talvisel säällä, paljon päällä
        valssi se vaatii hempeempää päällä

        Askelin pitkin mua valssiin sit johdatat
        pinnistän itsestäin kumppanin notkean.

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Mikkää ei polokan tahtia voita,
        siitäpä paremmaksi panna vaan koita!
        Lapikkaitten läpse se kauaksi kaikaa,
        haitarin palakeet raikaa.

        Polokasa vauhti on huimaa ja huriaa,
        tunne ei köyhäkkää oluasa kuriaa.
        Nuortuupi siinä ny mummu ja vaari,
        pientyy elämän kaari.

        Kai kanssas tanssia polkan saan
        kun kerran sua niin tanssittaa
        Ei hyppiä kaikki näin osaakaan
        Palstareunan polkkaa.

        Täällä on tanssit ihmisten
        täällä on heilunta jalkojen
        Täällä saa tanssia aina vaan
        Palstareunan polkkaa.

        Täällä jo lattia notkahtaa,
        täällä jo kaikkia naurattaa
        mennään kuin päätä ei oliskaan
        Palstareunan polkkaa.

        Nytkö sua alko niin väsyttää
        ahtaalla onko sun varpaanpää
        Ei sitten tanssita enempää
        Palstareunan polkkaa.

    • SkillaN

      Lapsuuteen vie muistoni mun,
      kun kohtasin ystävän kadotetun.
      Muistojen kätköistä kaivoimme jutun,
      kohtasimme siellä monen, ystävän, tutun.

      Oi muistatko kuinka mäessä mentiin,
      pahvin palalla laskettiin toistemme selkiin.
      Muistatko sinulla pienet letit,
      rusetit niin somat, ikiomat.

      Ja voi miten kaunis nukke sulla,
      mulla vain sellainen molla-maija.
      Muistatko kauppaa käytiin kovin,
      liekkö se ollut laidalla torin?

      Entäs sitten kun uimaan mentiin,
      hiekkaa meni kassiin ja kenkiin.
      Korkeelta polskis järveen vaan,
      sitten taas takaisin kipuamaan.

      Näin kului aamu,päivä, iltakin,
      kun yhdessä muistoja vatvottiin.
      On ihana palata lapsuuteen,
      ja katsella aikaan onnelliseen.

      Kohdata luvattiin uudelleen,
      kesällä viimeistään tulet maisemiin.
      Sitä odotan, muistoja keräilen,
      niitä sitten jälleen kertoilen.

    • fiiuliN

      Mitä mietit sä pieni ihminen
      joka yötä kohti nyt kuljet.
      Onko maailman kohu jo vaiennut
      kun silmäsi umpeen suljet.

      Minne öiset tiesi sua johdattaa
      sä pääsetkö unten maille.
      Löytyykö rauhaisa unien maa
      vai joudutko harhateille.

      Laulatko riehakkaan säveleen
      ja tanssitko aamuun asti.
      Vai keinutko unessa hiljalleen
      kuin meren laineilla... varovasti.

      • nim.Erauspoika

        TALVI.

        Edessä huurteinen metsä ja valkea hanki
        taivaalla pakkasen jähmeä vyö.
        Ylinnä tuikkivat tähtöset hiljaa.
        kylmä on niiden katse ei lämpöä suo.

        Autere harmaa viel viipyvi tuolla,
        käkkyrämäntyjen seassa suolla.
        Kuuhut katsovi jo reunalta vaaran
        sinulta kysyen nousta jo saanhan.

        Pakkanen paukkuvi nurkasa riihen
        räystäältä kinoskin kurkistaa.
        Savu suorana patsaana seisoo
        pilveksi ei sitä luulla saa.

        Pimeys peittävi kohta jo tienoon,
        illaksi päivänut kallistuu.
        Kuuletko sinä tuon sävelen vienon
        mi iltahatkestä heijastuu.

        Odotus yön nyt vaippaansa kietoo
        suorana seisovan kiisikon tuon.
        Kylmänä viimeinen henkäys tuulen
        uupuvi reunahan huurteisen suon.

      • fiiuliN
        nim.Erauspoika kirjoitti:

        TALVI.

        Edessä huurteinen metsä ja valkea hanki
        taivaalla pakkasen jähmeä vyö.
        Ylinnä tuikkivat tähtöset hiljaa.
        kylmä on niiden katse ei lämpöä suo.

        Autere harmaa viel viipyvi tuolla,
        käkkyrämäntyjen seassa suolla.
        Kuuhut katsovi jo reunalta vaaran
        sinulta kysyen nousta jo saanhan.

        Pakkanen paukkuvi nurkasa riihen
        räystäältä kinoskin kurkistaa.
        Savu suorana patsaana seisoo
        pilveksi ei sitä luulla saa.

        Pimeys peittävi kohta jo tienoon,
        illaksi päivänut kallistuu.
        Kuuletko sinä tuon sävelen vienon
        mi iltahatkestä heijastuu.

        Odotus yön nyt vaippaansa kietoo
        suorana seisovan kiisikon tuon.
        Kylmänä viimeinen henkäys tuulen
        uupuvi reunahan huurteisen suon.

        Aamu nyt uusi taas valkeni
        lumisena pakkasineen.
        Sinulle vaeltaja erämaan
        tämän runoni aamussa teen.

        Sinulle lämpöä tarjoan
        eihän tähtiä enää näy.
        Jos ne sinulle kylmää hohtavat
        silloin luokseni lämpöön käy.

        Jos hallainen suo sua odottaa
        ja kuuhutkin pakkasta loistaa
        silloin lämpöinen tunne ihmisen
        talven huurteet luotasi poistaa.

        Yhdessä soitamme säveleen
        ei se jäisenä enää kalkkaa
        vaan tiukujen lailla ne helisten
        meile iloista tunnetta kilkkaa.

        Jo vaikenee tuuletkin viimaiset
        ne vain laulavat hehkua lauhaa
        kylmyys ja talvi tuiskuineen
        ei meille ne enää pauhaa.

      • SkillaN
        nim.Erauspoika kirjoitti:

        TALVI.

        Edessä huurteinen metsä ja valkea hanki
        taivaalla pakkasen jähmeä vyö.
        Ylinnä tuikkivat tähtöset hiljaa.
        kylmä on niiden katse ei lämpöä suo.

        Autere harmaa viel viipyvi tuolla,
        käkkyrämäntyjen seassa suolla.
        Kuuhut katsovi jo reunalta vaaran
        sinulta kysyen nousta jo saanhan.

        Pakkanen paukkuvi nurkasa riihen
        räystäältä kinoskin kurkistaa.
        Savu suorana patsaana seisoo
        pilveksi ei sitä luulla saa.

        Pimeys peittävi kohta jo tienoon,
        illaksi päivänut kallistuu.
        Kuuletko sinä tuon sävelen vienon
        mi iltahatkestä heijastuu.

        Odotus yön nyt vaippaansa kietoo
        suorana seisovan kiisikon tuon.
        Kylmänä viimeinen henkäys tuulen
        uupuvi reunahan huurteisen suon.

        Kevät jo meille enteitä näyttää,
        kohta jo pakkanen hellittää.
        Valoa lämpöä tulee lisää,
        sydänkin siitä osansa saa.

        Kohta jo huomaat kesä on tullut,
        lienetkö lainkaan talvea surrut.
        Ihanat meillä on vuodenajat,
        pakkaset, kuutamot, aurinko, kukkaset.

        Pääsky jo kohta luoksesi lentää,
        kainaloon teetkin pesän sen.
        Siellä se sirkuttaa, hyvänä pitää,
        pois sitä koskaan päästä et.

    • Pääsky64

      kirj.8.1.-75.

      Raikas pakkas aamu
      päivän hiljaiset hetket,
      lapset koulussa.
      -kiitos näistä hetkistä,
      rauha sielussa,
      toivo mielessä.
      Katselen tuntikausia lojuen
      kirkasta taivasta ,
      huurteisia puita,
      sama kirkkaus ja rauha mielessä,
      uusi lisääntyvä tunne.
      Tämänkö annat palkaksi,
      paljosta rakkaudesta
      kärsityistä vuosista,
      -synnyin uudestaan aina.

    • myöskin**

      Lapsena elämä on ihanaa,
      ei huolta murhetta milloinkaan.
      Lapsuus kun vaihtuu nuoruuteen,
      murrosikä vaiheeseen.

      Silloin on elämässä vaikeat hetket,
      mielessä myllertää nuo aikuisten retket.
      Elämässä tapahtuu niin monenlaista,
      se pyörittää nuorta aikuistuvaista.

      Aikuisena elämä jatkuu vielä,
      tuota valittua ammatti tietä.
      Ystävyys suhteita solmitaan,
      niitä myöskin puretaan.

      Elämässä tässä, parhaassa iässä,
      tapahtuu paljon vaikka missä.
      Kaikilla elämä kulkee hetkissä,
      onnen, ilon ,tai surun merkissä.

      Sitten on vaihe viimeinen,
      tää elon ilta vaivoineen.
      Päättyy elämä tää,
      mitään ei jäljelle jää.

      • merimona1

        kerran katoaa -
        myöskin tämä Luojan luoma maa.

        Tulelle se talletettu on -
        mikän muu ei ole loputon,

        Kuin Luojan äärettömys, ikuisuus,
        Elo, olotila luotunsakin uus.

        Vielä salaisuuden verhon taa
        emme täällä saata kurkistaa.

        Korkeina lyö maisen elon maineet,
        kestettävä vaikeatkin vaiheet,

        monet menetykset, kivut, surut,

        mutta osana myös onnen murut.
        Jollakin on enemmän ja jollain vähän.

        Miettiessäin olen tullut tähän:
        Käsi joka ottaa myöskin antaa,

        tarkoituksenansa meitä kantaa.
        Tuntuu miltä tuntuu näyttää
        vaikka miltä,

        päätelmältä en voi päästä siltä,
        että johdossa oon korkeimman -
        älyn, järjen kaikkein viisaimman.

      • tulenlieskat
        merimona1 kirjoitti:

        kerran katoaa -
        myöskin tämä Luojan luoma maa.

        Tulelle se talletettu on -
        mikän muu ei ole loputon,

        Kuin Luojan äärettömys, ikuisuus,
        Elo, olotila luotunsakin uus.

        Vielä salaisuuden verhon taa
        emme täällä saata kurkistaa.

        Korkeina lyö maisen elon maineet,
        kestettävä vaikeatkin vaiheet,

        monet menetykset, kivut, surut,

        mutta osana myös onnen murut.
        Jollakin on enemmän ja jollain vähän.

        Miettiessäin olen tullut tähän:
        Käsi joka ottaa myöskin antaa,

        tarkoituksenansa meitä kantaa.
        Tuntuu miltä tuntuu näyttää
        vaikka miltä,

        päätelmältä en voi päästä siltä,
        että johdossa oon korkeimman -
        älyn, järjen kaikkein viisaimman.

        LKatsoin pietä tuhisiaa,
        mi kuvaa piirtää.
        Huulten välistä kurkistaa,
        kieli jota ees taas siirtää.
        Paperi liian pieni kai,
        käsi isosti kaartaa.
        Pöytäkin kuvan sai,
        paperia kynä saartaa.

        Nostaa näytille kuvan,
        silmät suurina loistaa.
        Laitetaan seinälle tuvan,
        pitää pöydältä poistaa.
        Prinsessa kuvataan tässä,
        punainen puku yllä.
        On kruunu hällä päässä
        ja tehty kullasta kyllä.

        Väsyttää jo pikkuista,
        paljon tehty on työtä.
        Silmissä on tikkuista,
        siispä hyvää yötä.
        Suukko poskelle kulta
        ja uni kaunis suloinen.
        Oot niin herttainen,
        hymyn sievän sain sulta.

      • myöskin**
        tulenlieskat kirjoitti:

        LKatsoin pietä tuhisiaa,
        mi kuvaa piirtää.
        Huulten välistä kurkistaa,
        kieli jota ees taas siirtää.
        Paperi liian pieni kai,
        käsi isosti kaartaa.
        Pöytäkin kuvan sai,
        paperia kynä saartaa.

        Nostaa näytille kuvan,
        silmät suurina loistaa.
        Laitetaan seinälle tuvan,
        pitää pöydältä poistaa.
        Prinsessa kuvataan tässä,
        punainen puku yllä.
        On kruunu hällä päässä
        ja tehty kullasta kyllä.

        Väsyttää jo pikkuista,
        paljon tehty on työtä.
        Silmissä on tikkuista,
        siispä hyvää yötä.
        Suukko poskelle kulta
        ja uni kaunis suloinen.
        Oot niin herttainen,
        hymyn sievän sain sulta.

        Oi mahdoton mitä tein,
        ja kaiken yllättäin.

        Mieleeni juolahti niin,
        lähdempä elokuviin.

        Matista kovin kohuttu on,(Nykänen)
        päädyin siis katsomoon.

        En mitään ole nähnyt kauheampaa,
        miten Matti elämänsä tuhota saa.

        Sääli tulee heikkoa reppanaa,
        kunhan joku ohjaisi oikeaan.

        Kaidalle polulle kulkemaan,
        elämästä vielä nautimaan.

        Illalla tässä, mietin kaikkea vain,
        mikä huoli ja murhe on vanhempain.

    • Ruuneperi

      On yön hetki ja hiljaisuus
      siitä kirjoitan runoa tätä
      Se vanha mulle on tuttavuus
      jokapäiväistä ain elämätä.

      Te nouskaa muutkin kertomaan
      mitä aivoissanne itää,
      se kanssaihmistä innostaa
      ja pitkää lisää ikää.

      Juuri kahvikupin ryystelin
      se mulle on päivän alku
      näin minulla aina nykyisin
      alkaa arkinen kulku.

      • Hintriika

        Ei aivoissa aatoskaan idä,
        ellei pipoa päässänsä pidä.
        Täällä pakkanen yhä vain paukkuu,
        kevään aikeita ilkkuu ja haukkuu.
        Silti aurinko valoaan suopi
        meille lämpöä hieman jo tuopi.
        Pian hampaat ei pakkasen pure,
        sitä hetkeä en kyllä sure.
        ”Tervetuloa!” keväälle sanon,
        siltä lämpöä suloista anon.
        Lapin kesä on tenhoa, taikaa,
        kuinka odotankaan sitä aikaa!

      • fiiuliN
        Hintriika kirjoitti:

        Ei aivoissa aatoskaan idä,
        ellei pipoa päässänsä pidä.
        Täällä pakkanen yhä vain paukkuu,
        kevään aikeita ilkkuu ja haukkuu.
        Silti aurinko valoaan suopi
        meille lämpöä hieman jo tuopi.
        Pian hampaat ei pakkasen pure,
        sitä hetkeä en kyllä sure.
        ”Tervetuloa!” keväälle sanon,
        siltä lämpöä suloista anon.
        Lapin kesä on tenhoa, taikaa,
        kuinka odotankaan sitä aikaa!

        Kylmät tuulen viimat
        jotka metsiköissä pauhaa,
        vievät usein kaikki voimat
        mieleeni en saa mä rauhaa.
        Tuulen tuiverruksen myötä
        hiipuu hengityksenikin.
        Kuuntelen vain syksyn yötä,
        myllertää mun sielunikin.

        Kuljen tuiman tuulen mukaan
        saa itkunikin vaikertaa.
        Kuulehan ei mua kukaan,
        vain luonto kanssain valittaa.
        Aivan kuten metsän puutkin
        itkee yössä myrskyn myötä,
        samoin minut itku valtaa
        kulkiessain kohti yötä.

      • myöskin**
        fiiuliN kirjoitti:

        Kylmät tuulen viimat
        jotka metsiköissä pauhaa,
        vievät usein kaikki voimat
        mieleeni en saa mä rauhaa.
        Tuulen tuiverruksen myötä
        hiipuu hengityksenikin.
        Kuuntelen vain syksyn yötä,
        myllertää mun sielunikin.

        Kuljen tuiman tuulen mukaan
        saa itkunikin vaikertaa.
        Kuulehan ei mua kukaan,
        vain luonto kanssain valittaa.
        Aivan kuten metsän puutkin
        itkee yössä myrskyn myötä,
        samoin minut itku valtaa
        kulkiessain kohti yötä.

        Jos en väsymystä tuntisi lainkaan,
        yö olisi minulle pelkkää taikaa.
        Silloin haluaisin hereillä olla,
        kun muut ovat unten mailla.

        Yöllä on mukava mietiskellä,
        kun ympäristö on hiljaisuuden tiellä.
        Yöllä kun joskus heräilen,
        nukkumaan mennä malta en.

        Kahvit keitän ilman muuta,
        nautinto pullan kera on suurta.
        Netin luokse myöskin menen,
        luen ja joskus kirjoittelen.

        Siinä sitä sitten valvon vaan,
        kuinka hyvä on ollakkaan.
        Mutta aamun koitaessa,
        olotila tuntuu voipuneelta.

        Jostain ihmeestä voimia saan,
        päivät taas touhuan askaressain.
        Mieleeni usein juolahtaa tämä,
        miksen unta tarvitse vain vähän.

      • Vierailija
        myöskin** kirjoitti:

        Jos en väsymystä tuntisi lainkaan,
        yö olisi minulle pelkkää taikaa.
        Silloin haluaisin hereillä olla,
        kun muut ovat unten mailla.

        Yöllä on mukava mietiskellä,
        kun ympäristö on hiljaisuuden tiellä.
        Yöllä kun joskus heräilen,
        nukkumaan mennä malta en.

        Kahvit keitän ilman muuta,
        nautinto pullan kera on suurta.
        Netin luokse myöskin menen,
        luen ja joskus kirjoittelen.

        Siinä sitä sitten valvon vaan,
        kuinka hyvä on ollakkaan.
        Mutta aamun koitaessa,
        olotila tuntuu voipuneelta.

        Jostain ihmeestä voimia saan,
        päivät taas touhuan askaressain.
        Mieleeni usein juolahtaa tämä,
        miksen unta tarvitse vain vähän.

        Ihanaa, kun tulee ilta
        ja taivahilta
        kuu valoansa heittää,
        kulkijalle tietä näyttää.

        Ihastelen pakkasiltaa,
        kuun valaisemaa hangen pintaa.
        Tähdet välkkyy tuikkien,
        leikitellen, silmää iskien.

        Lumi narskuu alla askelten,
        ympärillä luonto hiljainen.
        Lämmin koti nyt jo odottaa.
        Näin ilta mielen rauhoittaa.

      • muori67
        Vierailija kirjoitti:

        Ihanaa, kun tulee ilta
        ja taivahilta
        kuu valoansa heittää,
        kulkijalle tietä näyttää.

        Ihastelen pakkasiltaa,
        kuun valaisemaa hangen pintaa.
        Tähdet välkkyy tuikkien,
        leikitellen, silmää iskien.

        Lumi narskuu alla askelten,
        ympärillä luonto hiljainen.
        Lämmin koti nyt jo odottaa.
        Näin ilta mielen rauhoittaa.

        Amulla tässä,
        istun ihmettelemässä,
        mihin ne unet katos,
        vaikka sänky niin
        oli lepopaikka paras.

        Peiton untuvaisen alla,
        lämmin on
        ja hyvä olla.
        Tyyny tuhannen oli
        sykkyrässä,
        sepä varmaan herätti.

    • ylikypsa

      Onnitteluni
      kaikille naisille
      eihän meillä miehillä
      olisi yhtään mitään
      ellei teitä naisia
      olisi meitä hellimässä
      senhän tiesi Jumalaki
      aatamille eevan loi
      sehän aatamille
      onnen toi
      ilman eevaa
      ei meitäkään
      olisi täällä kukaan

      • SkillaN

        Aatamille, Luoja Eevan loi,
        heti kohta myös tuomion toi.
        Aatami haukkasi omenasta murun,
        toipa tuleville suuren surun.

        Siitä on seurannut paljon tuskaa,
        jos ei tietoni minun nyt vuskaa.
        Selvitty ainakin tänne asti,
        usein jopa mukavasti.

        Mitäpä elämä ilman miestä,
        jota voi halata, joskus piestä.
        Rakkaita ootte te kullanmurut,
        vaikka usein tuottekin surut.

        Yhteinen olkoon elomme tää,
        onnikin joskus pilkahtaa.
        Rakkautta,rakkautta, sitä kun antaa,
        silloin se meidät onneen kantaa.

        Kiitos nyt sulle onnitteluista,
        yksin ei meillä suksi luista.
        Yhteistä latua kulkee tiemme,
        elomme loppuun näin sen viemme.

      • ylikypsa
        SkillaN kirjoitti:

        Aatamille, Luoja Eevan loi,
        heti kohta myös tuomion toi.
        Aatami haukkasi omenasta murun,
        toipa tuleville suuren surun.

        Siitä on seurannut paljon tuskaa,
        jos ei tietoni minun nyt vuskaa.
        Selvitty ainakin tänne asti,
        usein jopa mukavasti.

        Mitäpä elämä ilman miestä,
        jota voi halata, joskus piestä.
        Rakkaita ootte te kullanmurut,
        vaikka usein tuottekin surut.

        Yhteinen olkoon elomme tää,
        onnikin joskus pilkahtaa.
        Rakkautta,rakkautta, sitä kun antaa,
        silloin se meidät onneen kantaa.

        Kiitos nyt sulle onnitteluista,
        yksin ei meillä suksi luista.
        Yhteistä latua kulkee tiemme,
        elomme loppuun näin sen viemme.

        Kiitos sinulle. Olet mahtava kirjoittamaan runoja, oletko julkaissutkin?

      • Ruuneperi
        SkillaN kirjoitti:

        Aatamille, Luoja Eevan loi,
        heti kohta myös tuomion toi.
        Aatami haukkasi omenasta murun,
        toipa tuleville suuren surun.

        Siitä on seurannut paljon tuskaa,
        jos ei tietoni minun nyt vuskaa.
        Selvitty ainakin tänne asti,
        usein jopa mukavasti.

        Mitäpä elämä ilman miestä,
        jota voi halata, joskus piestä.
        Rakkaita ootte te kullanmurut,
        vaikka usein tuottekin surut.

        Yhteinen olkoon elomme tää,
        onnikin joskus pilkahtaa.
        Rakkautta,rakkautta, sitä kun antaa,
        silloin se meidät onneen kantaa.

        Kiitos nyt sulle onnitteluista,
        yksin ei meillä suksi luista.
        Yhteistä latua kulkee tiemme,
        elomme loppuun näin sen viemme.

        Mitähän käski tuo Eeva maistaa,
        jota ei Aatami voinut laistaa.
        Tuskin tuo ollut lienee keksi
        keksintö sehän jäi myöhäisemmäksi.

        Luontoko pojan puuhun veti,
        tikan tapaan ja ihan heti.
        Siksi me ny olemme tässä
        menneitä noita miettimässssä.

      • myöskin**
        Ruuneperi kirjoitti:

        Mitähän käski tuo Eeva maistaa,
        jota ei Aatami voinut laistaa.
        Tuskin tuo ollut lienee keksi
        keksintö sehän jäi myöhäisemmäksi.

        Luontoko pojan puuhun veti,
        tikan tapaan ja ihan heti.
        Siksi me ny olemme tässä
        menneitä noita miettimässssä.

        Eeva teki tempun ruman,
        Aatamin kun sai mukaan.

        Käärmekin paikalla luikerteli,
        mutta kuinkas sitten kävi?

        Mikä sai Eevan toimimaan,
        kun Aatamin sai omenan ottamaan.

      • Hintriika
        myöskin** kirjoitti:

        Eeva teki tempun ruman,
        Aatamin kun sai mukaan.

        Käärmekin paikalla luikerteli,
        mutta kuinkas sitten kävi?

        Mikä sai Eevan toimimaan,
        kun Aatamin sai omenan ottamaan.

        Laskeutuipa esi-isä puusta maahan asti,
        perässänsä esiäiti tuli rivakasti.
        Banaaneita hedelmätkin puussa taisi olla,
        niitä pariskunta lienee syönyt nautinnolla.
        Syönnin jälkeen nautinnot lie olleet aivan toiset,
        osaammehan mekin vielä temput samanmoiset!
        Vaikka pitkä onkin tämä kehityksen kaari,
        kiitos teille esimummo sekä esivaari!

      • ylikypsa
        myöskin** kirjoitti:

        Eeva teki tempun ruman,
        Aatamin kun sai mukaan.

        Käärmekin paikalla luikerteli,
        mutta kuinkas sitten kävi?

        Mikä sai Eevan toimimaan,
        kun Aatamin sai omenan ottamaan.

        Tietäähän tään soman
        naisilla kontit omat
        Ovat viekkaita kuin kettu
        monet kerrat toditettu
        käärme mukaan luikerteli
        kun Eeva houkutteli
        Eetami ei tiennyt lain
        kuinha aikaan saatiin Kain
        taidon kun hyvin oppi
        tutuksi tuli joka soppi
        Aatamikin kummasteli
        kun tuli vielä Aapeli

      • ylikypsa
        Hintriika kirjoitti:

        Laskeutuipa esi-isä puusta maahan asti,
        perässänsä esiäiti tuli rivakasti.
        Banaaneita hedelmätkin puussa taisi olla,
        niitä pariskunta lienee syönyt nautinnolla.
        Syönnin jälkeen nautinnot lie olleet aivan toiset,
        osaammehan mekin vielä temput samanmoiset!
        Vaikka pitkä onkin tämä kehityksen kaari,
        kiitos teille esimummo sekä esivaari!

        niin kerronpa teille minkälaista on seksi
        ylätuvan Isäntä loi meidät ihmi seksi
        Aatamin ensimmäi seksi
        Eevan toi seksi
        ihanai seksi
        nai seksi
        ja heidän välilleen tuli seksi
        se on huomattu ihan tarpeelli seksi
        ja mekin on saatu se ihan ilmai seksi
        joskus jopa suulli seksi
        Joskus se on muuttunut maksulli seksi
        joskus jopa luotolli seksi
        sekä tavoitteelli seksi
        mutta silloin se on tullut rikolli seksi
        se on vähän liikaa aamiai seksi
        eikä siitä ole kiireen keskellä päivälli seksi
        vaan lämmitäppäs se illalli seksi
        jos silloin ei mene ihan hosumi seksi
        niin tunnetpa hetken olosi hunajai seksi
        ja kohta jo ihan rauhalli seksi
        useimmat se tekee iloi seksi
        toiset luonnolli seksi
        eräät väkivaltai seksi
        myös rauhalli seksi
        toiset toti seksi
        kuutamoiltana haaveelli seksi
        kesäisin joskus metsäi seksi
        mutta silloin tulee helposti likai seksi
        jopa pihkai seksi
        jollekin käy ilta seksi
        jonka jälkeen tulee uni seksi
        ja tuntee itsensä tyytyväi seksi
        joskus se saattaa jäädä aamu seksi
        jolloin on vaara, että menee nyhjäämi seksi
        tai siirttyy peräti huomi seksi
        se voi jäädä jopa viimei seksi

      • merimona1

        Ylikypsä mukavista sanoistas,
        joita eevat langenneet

        saa sinun runohanoistas!

        Lähde taaskin runosuonen,
        onkin runokoskessa,

        koska ompun puolikas on vielä
        aatuin poskessa;)

        Eeva antoi, Aatu otti.
        Nyt on tasattu jo potti.

        Aatamimme kantaa oksaa,
        jonka Eeva taittaa.

        Paratiisin hedelmä kyl'
        Aatuillemme maittaa;)

      • sanoiskohan
        ylikypsa kirjoitti:

        niin kerronpa teille minkälaista on seksi
        ylätuvan Isäntä loi meidät ihmi seksi
        Aatamin ensimmäi seksi
        Eevan toi seksi
        ihanai seksi
        nai seksi
        ja heidän välilleen tuli seksi
        se on huomattu ihan tarpeelli seksi
        ja mekin on saatu se ihan ilmai seksi
        joskus jopa suulli seksi
        Joskus se on muuttunut maksulli seksi
        joskus jopa luotolli seksi
        sekä tavoitteelli seksi
        mutta silloin se on tullut rikolli seksi
        se on vähän liikaa aamiai seksi
        eikä siitä ole kiireen keskellä päivälli seksi
        vaan lämmitäppäs se illalli seksi
        jos silloin ei mene ihan hosumi seksi
        niin tunnetpa hetken olosi hunajai seksi
        ja kohta jo ihan rauhalli seksi
        useimmat se tekee iloi seksi
        toiset luonnolli seksi
        eräät väkivaltai seksi
        myös rauhalli seksi
        toiset toti seksi
        kuutamoiltana haaveelli seksi
        kesäisin joskus metsäi seksi
        mutta silloin tulee helposti likai seksi
        jopa pihkai seksi
        jollekin käy ilta seksi
        jonka jälkeen tulee uni seksi
        ja tuntee itsensä tyytyväi seksi
        joskus se saattaa jäädä aamu seksi
        jolloin on vaara, että menee nyhjäämi seksi
        tai siirttyy peräti huomi seksi
        se voi jäädä jopa viimei seksi

        melko mausteiseksi
        noin kotikeitokseksi,
        taikka paistokseksi
        melkein ylikypsäiseksi.

        *mitähän se miehen mielessä liikkui?* :)))

      • myöskin**
        ylikypsa kirjoitti:

        Tietäähän tään soman
        naisilla kontit omat
        Ovat viekkaita kuin kettu
        monet kerrat toditettu
        käärme mukaan luikerteli
        kun Eeva houkutteli
        Eetami ei tiennyt lain
        kuinha aikaan saatiin Kain
        taidon kun hyvin oppi
        tutuksi tuli joka soppi
        Aatamikin kummasteli
        kun tuli vielä Aapeli

        Tähän ei voi lisätä,
        millään lailla väsätä.
        Mielipide sulla on,
        niin vankkumaton.
        Mukava kun kirjoitit,
        siitä sua kiitän nyt.

        Kiitos onnitteluista,
        tämän päivän johdosta.

      • ylikypsa
        merimona1 kirjoitti:

        Ylikypsä mukavista sanoistas,
        joita eevat langenneet

        saa sinun runohanoistas!

        Lähde taaskin runosuonen,
        onkin runokoskessa,

        koska ompun puolikas on vielä
        aatuin poskessa;)

        Eeva antoi, Aatu otti.
        Nyt on tasattu jo potti.

        Aatamimme kantaa oksaa,
        jonka Eeva taittaa.

        Paratiisin hedelmä kyl'
        Aatuillemme maittaa;)

        vaatteilla ei koreilla
        ei kuljeta myöskään toreilla
        siellä omenan vapaasti ottaa saa
        parhaat ylhäältä kurkottaa
        siellä olla saa vapaasti
        kulkea ihan alasti
        romantiikka siinä herää
        kun katsoo Eevan perään

      • Ruuneperi
        ylikypsa kirjoitti:

        vaatteilla ei koreilla
        ei kuljeta myöskään toreilla
        siellä omenan vapaasti ottaa saa
        parhaat ylhäältä kurkottaa
        siellä olla saa vapaasti
        kulkea ihan alasti
        romantiikka siinä herää
        kun katsoo Eevan perään

        Perään katson usein minäkin
        teen samoin niinkuin sinäkin.
        Ei kaunis aina niin ole perä
        mutta mieltymyksiä herättelevä.

        Nyt ihmettelet, mikähän "ukki"
        Ruuneperiko vanhako pukki?
        Ei,ei tää on vain sanaleikki
        mä olen sanailun Helppo-Heikki.

      • myöskin**
        Ruuneperi kirjoitti:

        Perään katson usein minäkin
        teen samoin niinkuin sinäkin.
        Ei kaunis aina niin ole perä
        mutta mieltymyksiä herättelevä.

        Nyt ihmettelet, mikähän "ukki"
        Ruuneperiko vanhako pukki?
        Ei,ei tää on vain sanaleikki
        mä olen sanailun Helppo-Heikki.

        Siinä onkin paljon perää,
        kun miehet katsoo ja arvostelee.
        Moni mies tekee virheen,
        kun oma peppu onkin surkee.

        Tähän täytyi vastata näin,
        kun miesten katseet tunnen selässäin.
        Se hiukan harmittaa moinen,
        vaik' peppuni on hyvänlainen.

    • Ruuneperi

      Mä alussa heti ilmoitan,
      että runoa teille kirjoitan.
      Tämä on säe ensimmäinen
      siis kerroksissa päällimmäinen.

      On talvinen ja kaunis ilma
      sitä kauniimpi onko enää Hilma.
      Noinhan ennen vanhaan sanottiin
      mutta tuskin oikein tiedettiin.

      On ilma kaunis ihanainen
      ikäänkuin vainen kaunis nainen
      Valkoinen hanki kimmeltää,
      kummasti mieltä piristää.

      Ottakaa siis järki käteen
      ja menkää kaikki kelkkamäkeen.
      Ei liikaa sentään vauhdin hurmaa
      se aiheuttaa voipi turmaa.

      • Hanna

        Niin. Punaisenaan nousi aurinko
        tervetullut pitkäst aikaan
        Hanget loistaa, kutsuu joutuin jo
        pakkasilmaa maistaan

        Vaan nyt kutsuu mua myös helle auringon
        siks matkalaukkuun kamat paiskaan
        Kun palaan, lienee pakkaset jo ohi
        räystäät tippuu, lintuin laulu soi jo somin

      • Ruuneperi
        Hanna kirjoitti:

        Niin. Punaisenaan nousi aurinko
        tervetullut pitkäst aikaan
        Hanget loistaa, kutsuu joutuin jo
        pakkasilmaa maistaan

        Vaan nyt kutsuu mua myös helle auringon
        siks matkalaukkuun kamat paiskaan
        Kun palaan, lienee pakkaset jo ohi
        räystäät tippuu, lintuin laulu soi jo somin

        Mä tässä utelen, minne käy tiesi
        kun rupeet olemaan "matkamiesi"?
        Missä Sinulla ovat rannat rakkaat,
        jonne kaipaat kun laukkua pakkaat?

        Sä riisutko turkin ja menet Turkkiin
        sitä rupean tässä nyt urkkiin,
        vaiko mielessä kauemmat taivaanrannat
        ja vieläkin paremmat aurinkorannat?

        Muista meitä usein kuin rakkahiasi
        vaikka emme olekaan mukanasi.
        Älä kauniita polvias ruvelle saata
        tai vuoteessä pitää Sun kivussa maata.

      • Hintriika
        Hanna kirjoitti:

        Niin. Punaisenaan nousi aurinko
        tervetullut pitkäst aikaan
        Hanget loistaa, kutsuu joutuin jo
        pakkasilmaa maistaan

        Vaan nyt kutsuu mua myös helle auringon
        siks matkalaukkuun kamat paiskaan
        Kun palaan, lienee pakkaset jo ohi
        räystäät tippuu, lintuin laulu soi jo somin

        Varokaa sitten taas, ihmiset maan,
        kun räystäät tippuvat alas solkenaan!
        Siinä littanan muodon saa pyöreä pää,
        jos tippuvan räystään alle se jää.

        Mutta lääkäri & läkkiseppä kevättä kiittää,
        heillähän töitä sekä tienestiä riittää.
        Mi toisen on onni, on toiselle tappio,
        ja räystäätön talo on kuin alkava rappio!

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Varokaa sitten taas, ihmiset maan,
        kun räystäät tippuvat alas solkenaan!
        Siinä littanan muodon saa pyöreä pää,
        jos tippuvan räystään alle se jää.

        Mutta lääkäri & läkkiseppä kevättä kiittää,
        heillähän töitä sekä tienestiä riittää.
        Mi toisen on onni, on toiselle tappio,
        ja räystäätön talo on kuin alkava rappio!

        Melkoinen melske kohta kuuluu
        kun juoksevat nuo katuojat.
        Onneksi meteli ennen loppuu
        kuin kuoriutuu linnunpojat.

      • Hintriika
        Ruuneperi kirjoitti:

        Melkoinen melske kohta kuuluu
        kun juoksevat nuo katuojat.
        Onneksi meteli ennen loppuu
        kuin kuoriutuu linnunpojat.

        Onpa omituiset olympialaiset,
        katuojat kilpaa lirisevät,
        kannustajat monenlaiset
        ...liekö niillä pyrstöt vaiko evät!

      • myöskin**

        Kaunis ompi Hilma,
        mutta kauniimpi on ilma.
        talvi ilma houkuttaa,
        ulkoilmaan kulkemaan.

        Aivot saavat happea,
        runosuoni appea.
        Hyvän mielen tään,
        suo raikas talvisää.

        Tunnin lenkin kun teen,
        joka päivä uudelleen.
        Siinä virkistyy koko keho,
        kun on mukava olo.

        Mennään kaikki ulkoilemaan,
        vaikka pulkkailemaan.
        Sitten jaksamme aina vaan,
        runoketjulla kirjoittaa.

      • myöskin**
        Hintriika kirjoitti:

        Varokaa sitten taas, ihmiset maan,
        kun räystäät tippuvat alas solkenaan!
        Siinä littanan muodon saa pyöreä pää,
        jos tippuvan räystään alle se jää.

        Mutta lääkäri & läkkiseppä kevättä kiittää,
        heillähän töitä sekä tienestiä riittää.
        Mi toisen on onni, on toiselle tappio,
        ja räystäätön talo on kuin alkava rappio!

        Varoa täytyy kaikin tavoin,
        siinä on oltava silmät avoin.
        Kaatumariski onkin suuri,
        siihen me vanhemmat sorrumme juuri.

      • merimona1
        Ruuneperi kirjoitti:

        Mä tässä utelen, minne käy tiesi
        kun rupeet olemaan "matkamiesi"?
        Missä Sinulla ovat rannat rakkaat,
        jonne kaipaat kun laukkua pakkaat?

        Sä riisutko turkin ja menet Turkkiin
        sitä rupean tässä nyt urkkiin,
        vaiko mielessä kauemmat taivaanrannat
        ja vieläkin paremmat aurinkorannat?

        Muista meitä usein kuin rakkahiasi
        vaikka emme olekaan mukanasi.
        Älä kauniita polvias ruvelle saata
        tai vuoteessä pitää Sun kivussa maata.

        syksyllä mennään Kuubaan,
        salsan rytmiin ja rommia juodaan.

        Suomen kesäkiireet on
        ohitse silloin, kun

        Havannan kaupungissa
        juhlitaan illoin.

        Itse elo kubaanojen siellä
        on ankeaa

        kun Fidelin mokat
        kansalle lankeaa.

        Turistille ruokaa
        ja sikareita riittää,

        mut oikein en jaksais
        Castroa kiittää, sillä

        tuttavat juuri Kuubasta
        tulleet, kertoivat, ettei oo

        lompakot pulleet, ihmisillä
        siellä, jotka turisteja

        passaa ja kupongeilla
        romminsa ja bensansa
        maksaa.

        Liian pitkä juttu taitaa
        taas tulla tästä,

        kun puhumaan käyn
        kuubalaisten kituelämästä..

        No, aurinko sielläkin
        kaikille paistaa ja
        meille loman jälkeen
        "omamansikka" maistaa.

      • SkillaN
        myöskin** kirjoitti:

        Varoa täytyy kaikin tavoin,
        siinä on oltava silmät avoin.
        Kaatumariski onkin suuri,
        siihen me vanhemmat sorrumme juuri.

        Pakkasaamu kirpeä,
        minä silti virkeä.
        Siivoukset alan heti,
        sopimus jo kiinni veti.

        Nytpä mummolla hyvin pyyhkii,
        heikommat ne siinä nyyhkii.
        Siivousnuttu niskaan vaan,
        sukat, kengät jalkaan saan.

        Vaatteet kaikki ulos viskaan,
        pölypunkit niitten niskaan.
        Sisälle en jätä niitä yhtään,
        suotta täällä suosin, nyhtään.

        Oitis siivouskahvit keitän,
        jonkun herkun mukaan heitän.
        Sitten iltaa oottamaan,
        saunaan menen hautumaan.

        Jopas sänky kutsuu luo,
        sepä oivan levon suo.
        Raikkaana ja tuoksuvana,
        itse sauna puhtoisena.

      • ylikypsa
        SkillaN kirjoitti:

        Pakkasaamu kirpeä,
        minä silti virkeä.
        Siivoukset alan heti,
        sopimus jo kiinni veti.

        Nytpä mummolla hyvin pyyhkii,
        heikommat ne siinä nyyhkii.
        Siivousnuttu niskaan vaan,
        sukat, kengät jalkaan saan.

        Vaatteet kaikki ulos viskaan,
        pölypunkit niitten niskaan.
        Sisälle en jätä niitä yhtään,
        suotta täällä suosin, nyhtään.

        Oitis siivouskahvit keitän,
        jonkun herkun mukaan heitän.
        Sitten iltaa oottamaan,
        saunaan menen hautumaan.

        Jopas sänky kutsuu luo,
        sepä oivan levon suo.
        Raikkaana ja tuoksuvana,
        itse sauna puhtoisena.

        siivota myös minun pitää
        villakoirat meillä vilistää
        pölybubkit
        niin kuin muutkin
        tarvittais vaan naisen kättä
        huomannut oon eittämättä
        matot kyllä puistan
        pölyhuiskun käyttö on jo toista
        imurointikaan ei oo liikaa
        oppisi vielä käyttää sinipiikaa

      • merimona1
        ylikypsa kirjoitti:

        siivota myös minun pitää
        villakoirat meillä vilistää
        pölybubkit
        niin kuin muutkin
        tarvittais vaan naisen kättä
        huomannut oon eittämättä
        matot kyllä puistan
        pölyhuiskun käyttö on jo toista
        imurointikaan ei oo liikaa
        oppisi vielä käyttää sinipiikaa

        ja pölyhuisku huiskaa, mut
        siivoussäännöt tulee
        emännän muistaa:

        "Älä koske tuohon, äläkä
        tähän!

        Missä on se ja tuo -
        muistele vähän!"

        Mihin olet "siivonnut"
        piiput ja rassit,

        sekä tupakkamassit?"

        Torujakin joskus tulee
        siivoushimosta

        kun paperit ei löydy
        tutusta pinosta.

        Arvioiden ukko mua
        katsoo ja pohtii,

        Joskohan muijalle
        ehdottaa tohtii:

        Konsensus voi toimia
        ja harmonia pelata

        kun eukkokulta pikkuisen
        voisit sinä relata.

        Reviirissäs omassa
        järjestä ja häärää,

        mutta älä kulta
        kamppeitteni paikkoja
        sä määrää!

      • ylikypsa
        merimona1 kirjoitti:

        ja pölyhuisku huiskaa, mut
        siivoussäännöt tulee
        emännän muistaa:

        "Älä koske tuohon, äläkä
        tähän!

        Missä on se ja tuo -
        muistele vähän!"

        Mihin olet "siivonnut"
        piiput ja rassit,

        sekä tupakkamassit?"

        Torujakin joskus tulee
        siivoushimosta

        kun paperit ei löydy
        tutusta pinosta.

        Arvioiden ukko mua
        katsoo ja pohtii,

        Joskohan muijalle
        ehdottaa tohtii:

        Konsensus voi toimia
        ja harmonia pelata

        kun eukkokulta pikkuisen
        voisit sinä relata.

        Reviirissäs omassa
        järjestä ja häärää,

        mutta älä kulta
        kamppeitteni paikkoja
        sä määrää!

        kyllä saisi siirtää ja vaihtaa
        kunhan vain nätisti laittaa
        meillä taas silloi
        se olin minä joka imuroin
        toki matotkin puistelin
        mutta vaimo pölyhuiskaa heilutti
        nyt ei ole häntä enää
        ei kukaan katso minun perää

      • Hintriika
        ylikypsa kirjoitti:

        kyllä saisi siirtää ja vaihtaa
        kunhan vain nätisti laittaa
        meillä taas silloi
        se olin minä joka imuroin
        toki matotkin puistelin
        mutta vaimo pölyhuiskaa heilutti
        nyt ei ole häntä enää
        ei kukaan katso minun perää

        Pölykoira nurkassa
        jos irvistellä alkaa,
        minä sille karjaisen
        ja poljen vielä jalkaa.
        Häntä koipein välissä
        se tiehensä jo luikkii,
        jostain nurkan takaa ehkä
        häpeissänsä kuikkii.
        Tosin joskus ikäväkin
        sitä saattaa tulla,
        eihän muuta lemmikkiä
        laisin ole mulla.
        Sekin, että joku haukkuu,
        kodikkaampaa varmaan,
        korvaa edes karvan verran
        oman vanhan armaan!

    • Ruuneperi

      Ensimmäiset kosketukseni sain runomittaiseen keskusteluun tai viestintään Kotiliesi nimisestä lehdestä.

      Lehdessä oli sarjakuva, jossa valkohelttainen Kieku ja mustahelttainen Kaiku seikkailivat.

      Sarjakuva oli Asmo Alhon piirtämä ja teksti itse Mika Waltarin. Muistankohan oikein?

      Mieleenpainunut kohta:

      Kylmä kun jo on ja pakastaa
      Kaiku onkimista rakastaa.

      Tuollaisia saatte tai joudutte, itseni kirjoittamina, lukemaan nyt yli 60v myöhemmin.

      Tämä aamu

      Tämä aamu on ainutkertainen
      samanlainen ei mikään aamu
      Mikään hetki ei elossa ihmisen
      samanlaisena saavu.

      Kohta päälleni puen, ulos astelen
      katsastelen talvisäätä,
      viluissani hiukan kipristelen
      puree pakkanen nenänpäätä

      • Hannipali

        Koulussa luetun ja äitini opettaman innoittamana kokeilin ensi kerran runon tekoa joskus jatkosodan aikana, alle kymmenvuotiaana. Ajattelin, että eihän tuo ole vaikeata.

        Mietin mielessäni runon aineksia. Halusin valita vakavan aiheen ja kokeilla käännettyä sanajärjestystäkin, mutta kaikkein tärkeintä olisi löytää loppusoinnillisia sanoja. Näillä eväin otin kosmoskynän ja palan paperia, kun oli rauhallinen hetki ja äitini sekä sisareni olivat ulkona. Sain paperille sanat:

        "Halua en juoda sotan maljoja,
        kun ne on niin katkeria kaljoja, ..."

        Toinen rivi syntyi siksi, että ei tullut mieleeni muita loppusoinnillisia sanoja kuin kaljat ja maljat. Mutta sittenpä en keksinyt jatkoa millään. Ei ollut runon teko niin helppoa kuin olin kuvitellut.

        Sitten kuulin äidin tulevan sisälle ja minulle tuli kiire piilottaa tekeleeni. Kiireessä pukkasin sen tyynyn alle ja unohdin sinne lopuksi päivää.

        Kun äiti iltasella kohenteli vuoteita, huomasin runoni osuvan hänen käteensä. Hän vilkaisi tekstiäni ja häpesin kovasti, kun huomasin sen huvittavan äitiä. "Sinäkö tämän olet kirjoittanut, tämähän on hyvä runo", hän sanoi vakavasti. Sitten häntä alkoi huvittaa niin, ettei voinut pidättää iloista naurua. Minä sieppasin runon ja revin sen.

        Kalliit ovat laulujen lunnaat ;-)

      • Hannipali

        12-vuotiaana paimensimme Liisan kanssa kahden mökin lehmiä Eskolanniemen ja Kytökylän välisissä metsämaastoissa. Liisan mukana oli joskus hänen ystävänsä Sinikka, jonka kanssa tytöt lauloivat ahkerasti sota-aikaisia iskelmiä.

        Lauloin mukana sitä mukaa kuin opin heiltä lauluja, mutta välillä esitin heille outoja äidiltä oppimiani hyvin vanhoja lauluja ja koululaulujakin, joita ei Nevalanmäen koulussa oltu laulettu. Esimerkiksi "Älä itke, äitini", "Velisurmaaja", "...ja ritari kannettiin taistelusta", "Tuhlaajapojan laulu" ja "On usvast' astunut aamu nyt Lützenin aukeillen, mutt' mustempi, murheen haamu...".

        Olin siinä iässä, että minua ällöttivät rakkaudesta voihkivat iskelmät, joissa kaikki oli ah niin kaihoisaa ja murheellista. Minulla oli riimittelystä jo hieman kokemusta, joten päätin tehdä tunteikkaista iskelmistä irvokkaan ivaelman. Säveleksi valitsin meille kaikille tutun laulun "Lapsoset ketterät kotihaasta...". Eikä sitten muuta kuin ladoin vain sanoja peräkkäin:

        "Pellonpa takkaa, maantien ravista
        heilani kun minä löysin,
        sillonpa minä poika heilani kohta
        mäntyhyn kiinni köytin.
        Sitten minä menin kirkolle
        ja heila se pääsi pakoon,
        karkasi irti männystä
        ja kiipesi kiven rakoon..."

        Tosi lapsellinen oli "protestilauluni". Turha muistella siihen jatkoa, koska samaa älytöntä soopaa oli koko riimiketju. Tytöt kyllä kehuivat lauluani, mutta eivät tuntuneet mitenkään innostuneilta...

      • tulenlieskat
        Hannipali kirjoitti:

        12-vuotiaana paimensimme Liisan kanssa kahden mökin lehmiä Eskolanniemen ja Kytökylän välisissä metsämaastoissa. Liisan mukana oli joskus hänen ystävänsä Sinikka, jonka kanssa tytöt lauloivat ahkerasti sota-aikaisia iskelmiä.

        Lauloin mukana sitä mukaa kuin opin heiltä lauluja, mutta välillä esitin heille outoja äidiltä oppimiani hyvin vanhoja lauluja ja koululaulujakin, joita ei Nevalanmäen koulussa oltu laulettu. Esimerkiksi "Älä itke, äitini", "Velisurmaaja", "...ja ritari kannettiin taistelusta", "Tuhlaajapojan laulu" ja "On usvast' astunut aamu nyt Lützenin aukeillen, mutt' mustempi, murheen haamu...".

        Olin siinä iässä, että minua ällöttivät rakkaudesta voihkivat iskelmät, joissa kaikki oli ah niin kaihoisaa ja murheellista. Minulla oli riimittelystä jo hieman kokemusta, joten päätin tehdä tunteikkaista iskelmistä irvokkaan ivaelman. Säveleksi valitsin meille kaikille tutun laulun "Lapsoset ketterät kotihaasta...". Eikä sitten muuta kuin ladoin vain sanoja peräkkäin:

        "Pellonpa takkaa, maantien ravista
        heilani kun minä löysin,
        sillonpa minä poika heilani kohta
        mäntyhyn kiinni köytin.
        Sitten minä menin kirkolle
        ja heila se pääsi pakoon,
        karkasi irti männystä
        ja kiipesi kiven rakoon..."

        Tosi lapsellinen oli "protestilauluni". Turha muistella siihen jatkoa, koska samaa älytöntä soopaa oli koko riimiketju. Tytöt kyllä kehuivat lauluani, mutta eivät tuntuneet mitenkään innostuneilta...

        Kevät mielen virkistää,
        pois talven pyryt jää.
        Aurinko hellii meitä
        kulkiessamme kevään teitä.
        Unelmia muistoja tuo,
        hymyyn meidät suo.

        Elämään paljon mahtuu,
        Rakkautta,iloa surua.
        Ne vain tapahtuu,
        kantain onnen murua.
        Palaa mieleen muistoja
        niissä hetken viivähtää.
        Ovat eletyn puistoja,
        askel eteenpäin kiirehtää.

      • myöskin**

        Luotu on sinut runoilemaan,
        nuorena kun ryhdyit hapuilemaan.
        Runoportteja availemaan,
        ne saivat sinut kiinostumaan.

        Runoiltu on kautta aikojen,
        itse niistä vaan muista en.
        Liekö runot paljon muuttuneet?
        runoilijat kun ovat vaihtuneet.

      • myöskin**
        myöskin** kirjoitti:

        Luotu on sinut runoilemaan,
        nuorena kun ryhdyit hapuilemaan.
        Runoportteja availemaan,
        ne saivat sinut kiinostumaan.

        Runoiltu on kautta aikojen,
        itse niistä vaan muista en.
        Liekö runot paljon muuttuneet?
        runoilijat kun ovat vaihtuneet.

        Aiheet keksiä täytyy vaikka mistä,
        yleensä toisten kirjoituksista.

        Siinä sitä päätään pyörittää,
        kun runoja koittaa kirjoittaa.

        Monasti kirjoitus tekee tään,
        ei pääse alkua pidempään.

        Siitä vaan kirjoittamaan,
        kyllä se runokin aukeaa.

        Joskus runosuoni ompi loppu,
        silloin tulee kova hoppu.

        Onko runot runoiltu,
        runoportit kaikki suljettu.

      • Ruuneperi
        Hannipali kirjoitti:

        12-vuotiaana paimensimme Liisan kanssa kahden mökin lehmiä Eskolanniemen ja Kytökylän välisissä metsämaastoissa. Liisan mukana oli joskus hänen ystävänsä Sinikka, jonka kanssa tytöt lauloivat ahkerasti sota-aikaisia iskelmiä.

        Lauloin mukana sitä mukaa kuin opin heiltä lauluja, mutta välillä esitin heille outoja äidiltä oppimiani hyvin vanhoja lauluja ja koululaulujakin, joita ei Nevalanmäen koulussa oltu laulettu. Esimerkiksi "Älä itke, äitini", "Velisurmaaja", "...ja ritari kannettiin taistelusta", "Tuhlaajapojan laulu" ja "On usvast' astunut aamu nyt Lützenin aukeillen, mutt' mustempi, murheen haamu...".

        Olin siinä iässä, että minua ällöttivät rakkaudesta voihkivat iskelmät, joissa kaikki oli ah niin kaihoisaa ja murheellista. Minulla oli riimittelystä jo hieman kokemusta, joten päätin tehdä tunteikkaista iskelmistä irvokkaan ivaelman. Säveleksi valitsin meille kaikille tutun laulun "Lapsoset ketterät kotihaasta...". Eikä sitten muuta kuin ladoin vain sanoja peräkkäin:

        "Pellonpa takkaa, maantien ravista
        heilani kun minä löysin,
        sillonpa minä poika heilani kohta
        mäntyhyn kiinni köytin.
        Sitten minä menin kirkolle
        ja heila se pääsi pakoon,
        karkasi irti männystä
        ja kiipesi kiven rakoon..."

        Tosi lapsellinen oli "protestilauluni". Turha muistella siihen jatkoa, koska samaa älytöntä soopaa oli koko riimiketju. Tytöt kyllä kehuivat lauluani, mutta eivät tuntuneet mitenkään innostuneilta...

        Meillä näyttää olevan hyvin samanlainen maalaistausta lehmien paimentamisineen y.m.

        Kirjoittamastasi päätellen on ikämmekin, 71v, hyvin lähellä toisiaan.

        Runoja lapsuusajalta ei ole sillä ensimmäiset yritykseni ovat 80-luvulta mutta nyt niitä onkin syntynyt paljon.

        Kouluaika oli mieleistä. Erinomainen muistini takasi sen, että töitä ei tarvinnut tehdä. "Raamatunkappalet" piti kyllä osata ulkoa ja tietysti Katekismus. Olisi varmaan ollut hedelmällisempää yrittää ymmärtää Raamatun tekstiä ja omin sanoin se kertoa.

        Muistan kun ihmettelin Jeesuksen sanoja hänen toruessaan Marttaa.

        "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, Marialle on annettu hyvä osa eikä sitä oteta häneltä pois".

        Ihmettelin mitä naisia ne moninaiset ovat.

        Olin vähän kuin pikkupoika, joka kirkosta tullessaan kysyi äidiltään: Mitä se pappi siitä Pyhästä Hengestä sipisi?

        On paljon asioita, jotka vasta nyt vasta aikuisena tajuan. Lapsena junttasin asioita vain ulkoa päähäni. Uskallus ei koskaan riittäny kysymään opettajilta eikä näiden tiedotkaan ollet kaksisia, tuskin yksisiäkään.

      • myöskin**
        myöskin** kirjoitti:

        Aiheet keksiä täytyy vaikka mistä,
        yleensä toisten kirjoituksista.

        Siinä sitä päätään pyörittää,
        kun runoja koittaa kirjoittaa.

        Monasti kirjoitus tekee tään,
        ei pääse alkua pidempään.

        Siitä vaan kirjoittamaan,
        kyllä se runokin aukeaa.

        Joskus runosuoni ompi loppu,
        silloin tulee kova hoppu.

        Onko runot runoiltu,
        runoportit kaikki suljettu.

        Kotini siistin perjantaina,
        olo on mukava lauantaina,
        siinä minä mietin vaan,
        mitä jos vieraan saan.

        Mietin ja tuumailin,
        miksi niin haikailin,
        mieleeni juolahti vaan,
        seura olis mukavaa.

        Kahvit keittäisin,
        pullatkin tarjoisin,
        siinä sitä juteltaisi,
        maailmaa parannettaisi.

        Musiikkia kuunneltaisi,
        se mielen iloiseksi saisi,
        mutta kun ilta koittaa,
        vapaus alkaa voittaa.

        Silloin mietin uudestaan,
        olisko olotila parempaa,
        sittenkin yksin vaan,
        nauttia kahvistaan.

        Näin päättyy haaveet nää,
        loppuvat toiveet itsestään,
        sitten minä mietin taas,
        onko etuoikeus olla yksin vaan.

      • Ruuneperi
        Hannipali kirjoitti:

        12-vuotiaana paimensimme Liisan kanssa kahden mökin lehmiä Eskolanniemen ja Kytökylän välisissä metsämaastoissa. Liisan mukana oli joskus hänen ystävänsä Sinikka, jonka kanssa tytöt lauloivat ahkerasti sota-aikaisia iskelmiä.

        Lauloin mukana sitä mukaa kuin opin heiltä lauluja, mutta välillä esitin heille outoja äidiltä oppimiani hyvin vanhoja lauluja ja koululaulujakin, joita ei Nevalanmäen koulussa oltu laulettu. Esimerkiksi "Älä itke, äitini", "Velisurmaaja", "...ja ritari kannettiin taistelusta", "Tuhlaajapojan laulu" ja "On usvast' astunut aamu nyt Lützenin aukeillen, mutt' mustempi, murheen haamu...".

        Olin siinä iässä, että minua ällöttivät rakkaudesta voihkivat iskelmät, joissa kaikki oli ah niin kaihoisaa ja murheellista. Minulla oli riimittelystä jo hieman kokemusta, joten päätin tehdä tunteikkaista iskelmistä irvokkaan ivaelman. Säveleksi valitsin meille kaikille tutun laulun "Lapsoset ketterät kotihaasta...". Eikä sitten muuta kuin ladoin vain sanoja peräkkäin:

        "Pellonpa takkaa, maantien ravista
        heilani kun minä löysin,
        sillonpa minä poika heilani kohta
        mäntyhyn kiinni köytin.
        Sitten minä menin kirkolle
        ja heila se pääsi pakoon,
        karkasi irti männystä
        ja kiipesi kiven rakoon..."

        Tosi lapsellinen oli "protestilauluni". Turha muistella siihen jatkoa, koska samaa älytöntä soopaa oli koko riimiketju. Tytöt kyllä kehuivat lauluani, mutta eivät tuntuneet mitenkään innostuneilta...

        Koin olleeni turhan avomielinen itseni suhteen. Valitetttavasti sinunkin viestisi poistui.

      • Lauantai
        myöskin** kirjoitti:

        Kotini siistin perjantaina,
        olo on mukava lauantaina,
        siinä minä mietin vaan,
        mitä jos vieraan saan.

        Mietin ja tuumailin,
        miksi niin haikailin,
        mieleeni juolahti vaan,
        seura olis mukavaa.

        Kahvit keittäisin,
        pullatkin tarjoisin,
        siinä sitä juteltaisi,
        maailmaa parannettaisi.

        Musiikkia kuunneltaisi,
        se mielen iloiseksi saisi,
        mutta kun ilta koittaa,
        vapaus alkaa voittaa.

        Silloin mietin uudestaan,
        olisko olotila parempaa,
        sittenkin yksin vaan,
        nauttia kahvistaan.

        Näin päättyy haaveet nää,
        loppuvat toiveet itsestään,
        sitten minä mietin taas,
        onko etuoikeus olla yksin vaan.

        Hämyisä lauantai-ilta
        pimeän syliin sulkee
        tienoot kaikkialta.
        Kaipaava silloin oottaa
        jotakin... niin,
        mitä hän oottaa
        ajatusta hellivää,
        vaiko suudelmaa lämmittävää
        sitä tiedä ei... ei itsekään.

        Oisiko jossain sielun sisar...
        tai veli myös kaipaileva.
        Saisipa tuntea sydämen lyövän
        hällä samaa tahtia.
        Mielessa lämmin syleilyn halu
        kosketus aidon tunteen palo
        joka lohduttais,
        joka lämmittäis.

      • tulenlieskat
        myöskin** kirjoitti:

        Kotini siistin perjantaina,
        olo on mukava lauantaina,
        siinä minä mietin vaan,
        mitä jos vieraan saan.

        Mietin ja tuumailin,
        miksi niin haikailin,
        mieleeni juolahti vaan,
        seura olis mukavaa.

        Kahvit keittäisin,
        pullatkin tarjoisin,
        siinä sitä juteltaisi,
        maailmaa parannettaisi.

        Musiikkia kuunneltaisi,
        se mielen iloiseksi saisi,
        mutta kun ilta koittaa,
        vapaus alkaa voittaa.

        Silloin mietin uudestaan,
        olisko olotila parempaa,
        sittenkin yksin vaan,
        nauttia kahvistaan.

        Näin päättyy haaveet nää,
        loppuvat toiveet itsestään,
        sitten minä mietin taas,
        onko etuoikeus olla yksin vaan.

        Tiedätkö sä ystäväin,
        yksin myös mä jäin.
        Ootin häntä ainoaa,
        luulin mua rakastaa.
        Puhelin mulle soi,
        viestin vain toi.
        Luokses ehdi en
        anteeks pyytäen
        Kiire rakas mulla,
        huomenna voin tulla.

        Miks ain odottaa.,
        voisi parempaa.
        Hänkö mua rakastaa
        ei, vain kalastaa.
        Parempaa uudenpaa
        ain odottaa.
        Hyvästin sulle annan
        eväät uudet annan.

      • Hannipali
        Ruuneperi kirjoitti:

        Koin olleeni turhan avomielinen itseni suhteen. Valitetttavasti sinunkin viestisi poistui.

        Joutipa se omakin tilitykseni mennä.

      • myöskin**
        Lauantai kirjoitti:

        Hämyisä lauantai-ilta
        pimeän syliin sulkee
        tienoot kaikkialta.
        Kaipaava silloin oottaa
        jotakin... niin,
        mitä hän oottaa
        ajatusta hellivää,
        vaiko suudelmaa lämmittävää
        sitä tiedä ei... ei itsekään.

        Oisiko jossain sielun sisar...
        tai veli myös kaipaileva.
        Saisipa tuntea sydämen lyövän
        hällä samaa tahtia.
        Mielessa lämmin syleilyn halu
        kosketus aidon tunteen palo
        joka lohduttais,
        joka lämmittäis.

        Ikävissäin odottelin
        mielialaa kohentelin
        annoin ajatuksen lentää
        sitä kadu en sentää.

        Että vielä kaipasin
        jotakin sittenkin
        vaikka vaan löytäisin
        sielunkumppanin.

        Kaipaillaan kukin vaan
        ilman mitään kummempaa
        tunne yksinäinen saa
        mielen kaipailemaan.

      • myöskin**
        tulenlieskat kirjoitti:

        Tiedätkö sä ystäväin,
        yksin myös mä jäin.
        Ootin häntä ainoaa,
        luulin mua rakastaa.
        Puhelin mulle soi,
        viestin vain toi.
        Luokses ehdi en
        anteeks pyytäen
        Kiire rakas mulla,
        huomenna voin tulla.

        Miks ain odottaa.,
        voisi parempaa.
        Hänkö mua rakastaa
        ei, vain kalastaa.
        Parempaa uudenpaa
        ain odottaa.
        Hyvästin sulle annan
        eväät uudet annan.

        Voiko olla kovempaa
        kohtaloa pahempaa.
        Ystävän kun menettää
        siitä vain suru jää.
        Sydämmeen saa haavan
        vaikka onnen luulee saavan.

        Turha on murehtia suotta
        se ikävää vain tuottaa.
        Paras on anteeksi antaa
        sekä moinen unohtaa.

      • Hannipali
        Ruuneperi kirjoitti:

        Meillä näyttää olevan hyvin samanlainen maalaistausta lehmien paimentamisineen y.m.

        Kirjoittamastasi päätellen on ikämmekin, 71v, hyvin lähellä toisiaan.

        Runoja lapsuusajalta ei ole sillä ensimmäiset yritykseni ovat 80-luvulta mutta nyt niitä onkin syntynyt paljon.

        Kouluaika oli mieleistä. Erinomainen muistini takasi sen, että töitä ei tarvinnut tehdä. "Raamatunkappalet" piti kyllä osata ulkoa ja tietysti Katekismus. Olisi varmaan ollut hedelmällisempää yrittää ymmärtää Raamatun tekstiä ja omin sanoin se kertoa.

        Muistan kun ihmettelin Jeesuksen sanoja hänen toruessaan Marttaa.

        "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, Marialle on annettu hyvä osa eikä sitä oteta häneltä pois".

        Ihmettelin mitä naisia ne moninaiset ovat.

        Olin vähän kuin pikkupoika, joka kirkosta tullessaan kysyi äidiltään: Mitä se pappi siitä Pyhästä Hengestä sipisi?

        On paljon asioita, jotka vasta nyt vasta aikuisena tajuan. Lapsena junttasin asioita vain ulkoa päähäni. Uskallus ei koskaan riittäny kysymään opettajilta eikä näiden tiedotkaan ollet kaksisia, tuskin yksisiäkään.

        joten poistin tuonkin alapuolisen tunnustukseni!

      • merimona1
        myöskin** kirjoitti:

        Voiko olla kovempaa
        kohtaloa pahempaa.
        Ystävän kun menettää
        siitä vain suru jää.
        Sydämmeen saa haavan
        vaikka onnen luulee saavan.

        Turha on murehtia suotta
        se ikävää vain tuottaa.
        Paras on anteeksi antaa
        sekä moinen unohtaa.

        haavat, kerran arpikudoksensa
        saavat.

        Ne jäljet timanttien lailla
        loistaa ja säkenöiden

        sielussasi toistaa: Oon
        kerran saanut

        paljon rakastaa -
        onnen tuntea -sen
        kadottaa.

        Kaihon helminauhaa voin
        mä kantaa -

        se kaulallani kimaltaen
        antaa

        muiston tuskasta, mut
        tietoisuuden,

        on aika, mahdollisuus
        onnen uuden.

        Kun kerran osannut oon
        rakastaa, voin kätein

        ojentaa ja uskaltaa -
        tietäen sen minkä

        kerran jaksoin, sen
        minkä surun kyynelillä

        maksoin, se sielussani
        vahvemmaksi muuttui,

        ja puhtaan kullan kumallus
        kun puuttui,

        se ahjon jälkeen loistaa
        kirkkaammin,

        kuin hiili, josta kalliin
        timantin, sai hioa mun

        kohtaloni vaiheet,
        myrskyn aikaan saamat
        elon laineet.

        Aina kosken jälkeen
        rauhaisaan - saavun

        paikkaan suvantoiseen,
        suojaisaan.

      • Elli
        Hannipali kirjoitti:

        Koulussa luetun ja äitini opettaman innoittamana kokeilin ensi kerran runon tekoa joskus jatkosodan aikana, alle kymmenvuotiaana. Ajattelin, että eihän tuo ole vaikeata.

        Mietin mielessäni runon aineksia. Halusin valita vakavan aiheen ja kokeilla käännettyä sanajärjestystäkin, mutta kaikkein tärkeintä olisi löytää loppusoinnillisia sanoja. Näillä eväin otin kosmoskynän ja palan paperia, kun oli rauhallinen hetki ja äitini sekä sisareni olivat ulkona. Sain paperille sanat:

        "Halua en juoda sotan maljoja,
        kun ne on niin katkeria kaljoja, ..."

        Toinen rivi syntyi siksi, että ei tullut mieleeni muita loppusoinnillisia sanoja kuin kaljat ja maljat. Mutta sittenpä en keksinyt jatkoa millään. Ei ollut runon teko niin helppoa kuin olin kuvitellut.

        Sitten kuulin äidin tulevan sisälle ja minulle tuli kiire piilottaa tekeleeni. Kiireessä pukkasin sen tyynyn alle ja unohdin sinne lopuksi päivää.

        Kun äiti iltasella kohenteli vuoteita, huomasin runoni osuvan hänen käteensä. Hän vilkaisi tekstiäni ja häpesin kovasti, kun huomasin sen huvittavan äitiä. "Sinäkö tämän olet kirjoittanut, tämähän on hyvä runo", hän sanoi vakavasti. Sitten häntä alkoi huvittaa niin, ettei voinut pidättää iloista naurua. Minä sieppasin runon ja revin sen.

        Kalliit ovat laulujen lunnaat ;-)

        Veikko Vennamo kertoi lausuneensa pikkupoikana koulussa Suonion 3-säkeistöisen Pää pystyyn:

        Pää pystyyn vaan !
        Sä olet mies, et halpa mato maan !
        Mi kohtaakin, ei saa se sua sortaa,
        ei saa se sortaa, saa ei maahan murtaa.
        Pää pystyyn vaan !

    • Ehdotus.

      Voitaisiinko hieman muuttaa
      tämän ketjun kulku suuntaa.
      Jos liitettyä mukaan saatais
      edelliseen pieni vastaus.

      Esim
      Minä muistan lapsuuden
      sieltä kerron tapauksen.
      Kuperkeikkaa heitettiin
      ämmänpyllyäkin takaperin.

      Toinen vastais kertoen
      oman pienen tarinan.
      Suurta mäkeä kun laskin minä
      suksi toinen poikki meni.

      Kolmas suunsa aukaisten
      sanoi mitään muista en.
      Aikuiseksi kasvoin vain
      lapset kauniit myöskin sain.

      Käyköhän tää millään päinsä
      ehdotukset antakaa.
      Aiheet vaikka mitä oisi
      kaikenlaista luoda voisi.

      Kerro oma tapaus
      vaikka elon vapaus
      Millainen on sulla tunne
      viha, taikka rakkaus.

      • tulenlieskat

        Pikkuisena kolmivuotiaana,
        angora kissanpennun sain.
        Siispä hyvin touhukkaana
        sakset kätösiin hain.
        Pitkää oli kissan karva
        kampauksen uudentein.
        Toinen puoli kovin harva,
        kun ,näytille kisun vein.

        Ällistyneenä äiti tuijottaa,
        kissan kampausta tuota.
        Isä melkein murjottaa,
        yksin ei enää lasta luota.
        Kisu kiltisti paikallaan
        lapsen käsittelyn ajan.
        Ei saanut haavaakaan.,
        vain karvoihin oudon rajan.

      • tulenlieskat

        Aloin täs muistelemaan
        aprillipäivää aikoinaan.
        Välitunnilla koulussa,
        kepposet ei pannassa.
        Pojat mustanlangan laittoi,
        ikkunaan sen taittoi.
        Se rikkinäiseltä näytti
        pilan elkeen täytti.

        Kertoivat opettajalle
        hän askelsi ikkunalle.
        Oppilaat innoissaan
        silloin huutamaan
        Aprillia, aprillia vaan
        kuravettä tarjotaan.

        Opettajaa nauratti,
        yhden luokseen toivotti.
        Tuomaan siansarvi lusikan
        toisest luokasta haluan.
        Poika läksi hakemaan,
        ei sellasta olekkaan.
        Aprillia ,aprillia
        yhdessä narrataan.

      • Sitten
        tulenlieskat kirjoitti:

        Pikkuisena kolmivuotiaana,
        angora kissanpennun sain.
        Siispä hyvin touhukkaana
        sakset kätösiin hain.
        Pitkää oli kissan karva
        kampauksen uudentein.
        Toinen puoli kovin harva,
        kun ,näytille kisun vein.

        Ällistyneenä äiti tuijottaa,
        kissan kampausta tuota.
        Isä melkein murjottaa,
        yksin ei enää lasta luota.
        Kisu kiltisti paikallaan
        lapsen käsittelyn ajan.
        Ei saanut haavaakaan.,
        vain karvoihin oudon rajan.

        Mitä tehtiin angorasta
        keritsemisen jälkeen.
        Saiko ehkä emäntänsä
        puseron uuden päälleen.

        Kasvoiko ne kisun karvat
        koskaan uudelleen.
        Vai kantaako hän kampaustaan
        aina edelleen????

      • Aprillia
        tulenlieskat kirjoitti:

        Aloin täs muistelemaan
        aprillipäivää aikoinaan.
        Välitunnilla koulussa,
        kepposet ei pannassa.
        Pojat mustanlangan laittoi,
        ikkunaan sen taittoi.
        Se rikkinäiseltä näytti
        pilan elkeen täytti.

        Kertoivat opettajalle
        hän askelsi ikkunalle.
        Oppilaat innoissaan
        silloin huutamaan
        Aprillia, aprillia vaan
        kuravettä tarjotaan.

        Opettajaa nauratti,
        yhden luokseen toivotti.
        Tuomaan siansarvi lusikan
        toisest luokasta haluan.
        Poika läksi hakemaan,
        ei sellasta olekkaan.
        Aprillia ,aprillia
        yhdessä narrataan.

        Mukava sulla opettaja
        joka leikkiin yhtyi.
        Eräs ope luokallani
        tositoimiin ryhtyi.
        Ruokatunnin aikana
        kun eväitämme syötiin
        murusia pudotteli
        yks poika lattiaan
        ope siitä suuttuneena
        pani hänet nuolemaan
        leivänmurut lattialta
        vain kieli apunaan.

      • Ollenkaan

        Ohituskaistalle poikettiin
        ja taas jatkettiin entistä tietä.
        Tuskin suurista autoista huomattiin
        wolsvagenia näin pientä.

        Ois onnemme se kun osattais
        matkaa jatkaa myös eriteitä.
        Ja pienetkin liikkujat huomattais
        eikä ohitettaisi heitä.

        Vaan ohituskaista on parasta
        mitä liikenne tarjoaa.
        Silloin kulkuneuvotkin vähäiset
        voivat turvassa matkustaa.

    • Ruuneperi

      Mä aamuisin ihmettelen ain,
      että mitähän pitäisi tehdä,
      kuin seisonut vesi vain
      on ketjumme aina tyhja.

      Teitä pitää aina potkaista
      tai antaa muunlainen alku
      alapäähän, ahteriin ampua
      ja sitten vast alkaa "parku".

      • kirjar

        Eihän meitä potkia kannata sentään...
        mutta aina ei ala juttu lentään.
        Nyt kun täällä oikein sheriffi suosiota laskee
        se kyllä kiviä eteen tielle puskee
        jos pitää jollekulle suosikin asemaa näyttää
        se kyllä palstat ihan tyhjällä höpinällä täyttää
        ja parempi on minunkin sivussa olla
        kun en ole kenenkään suosikki, eikä säteile polla.

        Minulle aurinko tänäänkin paistaa
        ja antaa elämän onnea pikkuisen maistaa,
        vaikka pakkanen poskia puree ja punertaa
        se ei saa haaveitani murentaa.

        Keväästä toivon aurinko antaa
        ja minun haaveeni kesään kantaa...
        sillä siellä kukkivat pensaat ja maa...
        muuttolintujen parvi taas tänne saa
        ja kilvan leikkivät lastenilapset ja pikkumies...
        heidän joukossaan juoksen taas... kukaties
        ja solmin kukista seppeleen heille...
        terveiset lähetän ihan jokaiselle teille
        ettei surren saa kuin punaiset silmät ja nenän!
        Kevät riemua rintaan.... pian näemme kesän.

        Vaan harvemmin, harvemmin tänne mieli tekee..
        on kuin joku täyttäisi kivirekee
        ja sen minun perääni valjastaisi...
        kuka toivoa rintaani vielä saisi
        kun en kilpailutilanteesta välitä muodossa missään
        ja se tuntuu olevan pääsylippu sissään.....

        Joten heippa taas ja minä menen töihin...
        täällä päivä voittaa, ja pimeisiin öihin
        tulee pian muutos, kun lämpö ja valo voittaa
        kun hyville ja pahoille se odotettu kesä koittaa...

      • Katleija

        Huomenta Ruuneperi

        Aikataulu meillä on
        erilainen.
        Kauemmin nukkuu
        yks sun toinen.

        Sitten kahvi ja
        aamulehti.
        Kohta tänne
        jo joku ehti.

        Mutta aamukankeus
        vielä vaivaa,
        ajatukset kun teitään
        raivaa.

      • SkillaN

        Intoa riittä vaikka mihin,
        miten torumaan ryhdyt,
        mihin oikein pyrit.

        Runoa tulee,
        kuin pyssyn suusta.
        Eikös tuo riitä
        muutako haluat siitä.

        Miten kilpailuks koette,
        sheriffin jutut,
        kirjoittamaan pyytää,
        ystävät, tutut.

        Lukuinnostukseen tilastot
        viittaa,
        mitä muuta,
        siitä en piittaa.

        Vielä kun kirjoittamaan
        saisi kaikki,
        tulisi mukaan,
        Jussi ja Maikki.

        Leikkimielellä mukana
        ollaan,
        tämä kai mahtuu,
        jokaisen pollaan.

        Jos riimittely ei sovi
        joka sanaan, tulee mukaan
        ihan jotain ikiomaa.

      • Runon.

        Tuntuu kuin palstalla kilpailu oisi
        kuka sen punaisen tiplun voittaa voisi.
        Kuka saisi kiitoksen parhaimman
        ja maineen parhaimman voittajan.

        Vaan jospa käykin kuin viisuissa euron
        kun kansa valitsi rokkaavan piisin.
        Hylkäsi säveleen taiteellisen
        ja pilasi voittomme mahdollisen.

      • Hintriika
        Runon. kirjoitti:

        Tuntuu kuin palstalla kilpailu oisi
        kuka sen punaisen tiplun voittaa voisi.
        Kuka saisi kiitoksen parhaimman
        ja maineen parhaimman voittajan.

        Vaan jospa käykin kuin viisuissa euron
        kun kansa valitsi rokkaavan piisin.
        Hylkäsi säveleen taiteellisen
        ja pilasi voittomme mahdollisen.

        Ettäkö jonkun päähän kruunun näin saamme,
        kun säkeitä avoimesti palstalla jaamme?
        Sellainen henki ei lyriikkaan passaa,
        kilpailuun usuttaja sanojaan hassaa!
        ”Kruununjalokivet” päässä kuin päässä,
        välillä toimii, välillä jäässä…
        Runoja rustaamme suoni jos sykkii,
        sointuja syvältä sielusta lykkii!
        Jokainen riimi on toiselle jatko,
        puuttuva lenkki on ketjulle katko.

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Ettäkö jonkun päähän kruunun näin saamme,
        kun säkeitä avoimesti palstalla jaamme?
        Sellainen henki ei lyriikkaan passaa,
        kilpailuun usuttaja sanojaan hassaa!
        ”Kruununjalokivet” päässä kuin päässä,
        välillä toimii, välillä jäässä…
        Runoja rustaamme suoni jos sykkii,
        sointuja syvältä sielusta lykkii!
        Jokainen riimi on toiselle jatko,
        puuttuva lenkki on ketjulle katko.

        Kilpailemaan en minäkään suostu
        ikääkin on ja juoksut juostu.
        Edetään hyvällä sovinnon tiellä.
        ponnistella ei oksa hiellä.

        Tärkeä ei ole punainen tilppu
        vähempi kuin piste ja pilkku.
        Edetään rauhassa runotiellä,
        sovinnossa ja ilomiellä.

        Eikö oo näin kun tie on kaita
        leveileminen ei meille maita.
        Jos tällaiseen on milenne avoin
        niin tehkää tekin silloin samoin.

      • ylikypsa
        kirjar kirjoitti:

        Eihän meitä potkia kannata sentään...
        mutta aina ei ala juttu lentään.
        Nyt kun täällä oikein sheriffi suosiota laskee
        se kyllä kiviä eteen tielle puskee
        jos pitää jollekulle suosikin asemaa näyttää
        se kyllä palstat ihan tyhjällä höpinällä täyttää
        ja parempi on minunkin sivussa olla
        kun en ole kenenkään suosikki, eikä säteile polla.

        Minulle aurinko tänäänkin paistaa
        ja antaa elämän onnea pikkuisen maistaa,
        vaikka pakkanen poskia puree ja punertaa
        se ei saa haaveitani murentaa.

        Keväästä toivon aurinko antaa
        ja minun haaveeni kesään kantaa...
        sillä siellä kukkivat pensaat ja maa...
        muuttolintujen parvi taas tänne saa
        ja kilvan leikkivät lastenilapset ja pikkumies...
        heidän joukossaan juoksen taas... kukaties
        ja solmin kukista seppeleen heille...
        terveiset lähetän ihan jokaiselle teille
        ettei surren saa kuin punaiset silmät ja nenän!
        Kevät riemua rintaan.... pian näemme kesän.

        Vaan harvemmin, harvemmin tänne mieli tekee..
        on kuin joku täyttäisi kivirekee
        ja sen minun perääni valjastaisi...
        kuka toivoa rintaani vielä saisi
        kun en kilpailutilanteesta välitä muodossa missään
        ja se tuntuu olevan pääsylippu sissään.....

        Joten heippa taas ja minä menen töihin...
        täällä päivä voittaa, ja pimeisiin öihin
        tulee pian muutos, kun lämpö ja valo voittaa
        kun hyville ja pahoille se odotettu kesä koittaa...

        pilettiä myydä
        eikä tulematta tänne ole mitään syytä
        jätä kivireki unholaan
        ja tervetuloa mukaan

      • fiiuliN
        ylikypsa kirjoitti:

        pilettiä myydä
        eikä tulematta tänne ole mitään syytä
        jätä kivireki unholaan
        ja tervetuloa mukaan

        Minä katselen sinua,
        minä näen sinut.
        Ympärilläsi huokuu hiljaisuus.
        Illan lämmin henki
        kietoutuu ympärillesi.
        Pimeän illan äänet
        kuiskivat sinulle.
        Mitä kuiskaavat…...kuuletko?
        Metsien hiljaiset varjot
        havisevat pimeyttä huokuen,
        kertovat satujaan….kuuletko sinä?
                        
        Minä katselen sinua, minä näen sinut
        Illan hämärä hetki leikkii lähelläsi,
        kisaillen, halaillen, huumaten!
        Sehän hymyilee, nauraa.
        Tunnetko tuon, aistitko kaiken?   
        Yön talvinen luonto elää,
        elää ja hymyilee….hymyiletkö sinäkin?

        Minä katselen sinua,
        minä näen sinut.
        Vanhahko keinusi heilahtaa
        antaa leponsa, rauhoittaa.
        Narahtaen kiittelee,
        mistä kiittelee…seurastako?
        Päivien kuohu on vaiennut, tyyntynyt.
        Sinä myös olet tyyni…..oletko?
        Mitä mietit, mitä tuumit?
        Minä katselen sinua,
        minä näen sinut…tiedätkö sen?
                 
           
              
           
           
           
           
           
           
           
           
           

      • ylikypsa
        fiiuliN kirjoitti:

        Minä katselen sinua,
        minä näen sinut.
        Ympärilläsi huokuu hiljaisuus.
        Illan lämmin henki
        kietoutuu ympärillesi.
        Pimeän illan äänet
        kuiskivat sinulle.
        Mitä kuiskaavat…...kuuletko?
        Metsien hiljaiset varjot
        havisevat pimeyttä huokuen,
        kertovat satujaan….kuuletko sinä?
                        
        Minä katselen sinua, minä näen sinut
        Illan hämärä hetki leikkii lähelläsi,
        kisaillen, halaillen, huumaten!
        Sehän hymyilee, nauraa.
        Tunnetko tuon, aistitko kaiken?   
        Yön talvinen luonto elää,
        elää ja hymyilee….hymyiletkö sinäkin?

        Minä katselen sinua,
        minä näen sinut.
        Vanhahko keinusi heilahtaa
        antaa leponsa, rauhoittaa.
        Narahtaen kiittelee,
        mistä kiittelee…seurastako?
        Päivien kuohu on vaiennut, tyyntynyt.
        Sinä myös olet tyyni…..oletko?
        Mitä mietit, mitä tuumit?
        Minä katselen sinua,
        minä näen sinut…tiedätkö sen?
                 
           
              
           
           
           
           
           
           
           
           
           

        Kiitos, oliko tämä minulle? Jos on henkilökohtainen olen otettu, sanaton. Ihana runo ei voi olla totta. Se lämmitii ja meni sydämeen saakka. Olisipa se totta.

      • myöskin**

        Talvi senkun jatkuu vaan
        kesä ei vielä tulekkaan.

        Linnutkin nyt odottaa
        ilmoja vain parempaa.

        Lintuin laulu ei kuulu vielä
        moni onkin matkalla siellä.

        Ihmeissään on talvi säästä
        pesäntekoon pitäis päästä.

      • fiiuliN
        ylikypsa kirjoitti:

        Kiitos, oliko tämä minulle? Jos on henkilökohtainen olen otettu, sanaton. Ihana runo ei voi olla totta. Se lämmitii ja meni sydämeen saakka. Olisipa se totta.

        Voit omia sen henkilökohtaisesti sinulle tarkoitetuksi, mutta tosi on etten löytänyt ketjussa muutakaan sopivaa paikkaa.
        Mieluusti sen sinullekin omistan vaikka runoni ovatkin kaikki vain mielikuvituksen tuotetta.

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Ettäkö jonkun päähän kruunun näin saamme,
        kun säkeitä avoimesti palstalla jaamme?
        Sellainen henki ei lyriikkaan passaa,
        kilpailuun usuttaja sanojaan hassaa!
        ”Kruununjalokivet” päässä kuin päässä,
        välillä toimii, välillä jäässä…
        Runoja rustaamme suoni jos sykkii,
        sointuja syvältä sielusta lykkii!
        Jokainen riimi on toiselle jatko,
        puuttuva lenkki on ketjulle katko.

        Heräsin myöhään, tänne "lensin"
        mutta muut ehtivät silti ensin
        Kiire on sanailla runomittaan,
        muilla taas aamukahvia kittaan.

        Mitä sanoisin teille, kertoisin,
        jotain joka vetäisi vertoihin,
        joka oisi kuin viesti onnen tuojan
        tuulahdus kaukaa, läheltä Luojan.

        Mutta mitäpä minä, maan matonen,
        joka maan poveen koht katonen.
        Voiko ihminen yksinäinen ja vanha
        ilahduttaa sanoilla - tavallansa.

      • merimona1
        kirjar kirjoitti:

        Eihän meitä potkia kannata sentään...
        mutta aina ei ala juttu lentään.
        Nyt kun täällä oikein sheriffi suosiota laskee
        se kyllä kiviä eteen tielle puskee
        jos pitää jollekulle suosikin asemaa näyttää
        se kyllä palstat ihan tyhjällä höpinällä täyttää
        ja parempi on minunkin sivussa olla
        kun en ole kenenkään suosikki, eikä säteile polla.

        Minulle aurinko tänäänkin paistaa
        ja antaa elämän onnea pikkuisen maistaa,
        vaikka pakkanen poskia puree ja punertaa
        se ei saa haaveitani murentaa.

        Keväästä toivon aurinko antaa
        ja minun haaveeni kesään kantaa...
        sillä siellä kukkivat pensaat ja maa...
        muuttolintujen parvi taas tänne saa
        ja kilvan leikkivät lastenilapset ja pikkumies...
        heidän joukossaan juoksen taas... kukaties
        ja solmin kukista seppeleen heille...
        terveiset lähetän ihan jokaiselle teille
        ettei surren saa kuin punaiset silmät ja nenän!
        Kevät riemua rintaan.... pian näemme kesän.

        Vaan harvemmin, harvemmin tänne mieli tekee..
        on kuin joku täyttäisi kivirekee
        ja sen minun perääni valjastaisi...
        kuka toivoa rintaani vielä saisi
        kun en kilpailutilanteesta välitä muodossa missään
        ja se tuntuu olevan pääsylippu sissään.....

        Joten heippa taas ja minä menen töihin...
        täällä päivä voittaa, ja pimeisiin öihin
        tulee pian muutos, kun lämpö ja valo voittaa
        kun hyville ja pahoille se odotettu kesä koittaa...

        palstoja vähän - tullen lopulta
        tulokseen tähäm:
        Celestan "porukoissa" lukijoita
        riittää -
        ketään hänen tarvitse ei mitätöidä
        kiittää.
        Siinä sitä kirjoittamaan innostava
        mimmi -
        huomionsa terävä ja
        järkensä 'trimmi.
        Monenlaista kirjoittajaa monen
        sortin sefua. Tämän palstan
        "virkamiesta" myöskin voisi kehua.
        Miettimise, etsimisen
        jälkeen aiheen löysin:
        Ainakin me hirressä oomme
        löysin köysin:)

      • myöskin**
        Ruuneperi kirjoitti:

        Heräsin myöhään, tänne "lensin"
        mutta muut ehtivät silti ensin
        Kiire on sanailla runomittaan,
        muilla taas aamukahvia kittaan.

        Mitä sanoisin teille, kertoisin,
        jotain joka vetäisi vertoihin,
        joka oisi kuin viesti onnen tuojan
        tuulahdus kaukaa, läheltä Luojan.

        Mutta mitäpä minä, maan matonen,
        joka maan poveen koht katonen.
        Voiko ihminen yksinäinen ja vanha
        ilahduttaa sanoilla - tavallansa.

        Hiljainen on ketju tää
        päätin vähän piristää
        muuten loppuu runot nää
        jäljelle ei mitään jää.

        Aamulla jos uni maittaa
        siitä onkin pientä haittaa
        ketju kun odottaa
        se pitäis aloittaa.

        Sanoa voi kaikenlaista
        vaikka niin et:on monenlaista
        luojan luomaa kulkiaa
        sanoman kuulijaa.

        Emme vielä kuitenkaan
        menetä näin toivoa
        vanhakin voi innostaa
        toista vanhaa sanoillaan.

        Tunnepuoli vanhoilla
        on niinkuin nuorilla
        mihinkään se muutu ei
        vaikka elämä nuoruuden vei.

        Onnellinen olla voisi
        jospa jokainen toiselle soisi
        hyvän mielen sanoillaan
        kaikin tavoin teoillaan.

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Ettäkö jonkun päähän kruunun näin saamme,
        kun säkeitä avoimesti palstalla jaamme?
        Sellainen henki ei lyriikkaan passaa,
        kilpailuun usuttaja sanojaan hassaa!
        ”Kruununjalokivet” päässä kuin päässä,
        välillä toimii, välillä jäässä…
        Runoja rustaamme suoni jos sykkii,
        sointuja syvältä sielusta lykkii!
        Jokainen riimi on toiselle jatko,
        puuttuva lenkki on ketjulle katko.

        Eihän ketju vielä pääty tähän
        mäkin osaltain autan vähän,
        Sanoja syöllän, palstaa vaalin,
        tekstiä syydän sisältä "kaalin".

        Eilenkin oli hyvä päivä
        vaikk Kimille meinas huonosti käydä
        McLaren meni alussa rikki heti
        ja pidemmän korren "Suutari" veti.

        Ei riittänyt kuitenkaan sekään viellä
        oli Espanjan Alonso voiton tiellä
        Hyvin kesti ranskalainen Renaultti
        ja Alonso taas voiton saavutti.

        Hyvin Kimikin autoaan lennätti
        sentään neljännen sijan saavutti.
        Jos Kimin auto kisoissa kestää
        ei voittoa hänen voi mikään estää.

      • PäiviPerho
        Ruuneperi kirjoitti:

        Eihän ketju vielä pääty tähän
        mäkin osaltain autan vähän,
        Sanoja syöllän, palstaa vaalin,
        tekstiä syydän sisältä "kaalin".

        Eilenkin oli hyvä päivä
        vaikk Kimille meinas huonosti käydä
        McLaren meni alussa rikki heti
        ja pidemmän korren "Suutari" veti.

        Ei riittänyt kuitenkaan sekään viellä
        oli Espanjan Alonso voiton tiellä
        Hyvin kesti ranskalainen Renaultti
        ja Alonso taas voiton saavutti.

        Hyvin Kimikin autoaan lennätti
        sentään neljännen sijan saavutti.
        Jos Kimin auto kisoissa kestää
        ei voittoa hänen voi mikään estää.

        On se kumma
        tuo McLarenin humma
        vaikka pelit ei kestä
        ehtii kumppanit pestä.

        Vaan mulle tulokset
        ovat nyt kummaiset,
        itse en ehtinyt
        katsomaan kerinnyt.

        Lapsenlapsi 'tiesi'
        tuli toiseksi miesi
        ja aamun lehti
        kertoi kolmanneks ehti.

        Nyt Sinä siinä
        kerrot, ei sekään riitä
        neljänneks jätettiin,
        kisa noin päätettiin.

        Silti suuri ei suru
        eikä vatsankaan puru,
        hyvät huomenet koin
        samaa toivotella voin!

      • Hannipali
        Ruuneperi kirjoitti:

        Eihän ketju vielä pääty tähän
        mäkin osaltain autan vähän,
        Sanoja syöllän, palstaa vaalin,
        tekstiä syydän sisältä "kaalin".

        Eilenkin oli hyvä päivä
        vaikk Kimille meinas huonosti käydä
        McLaren meni alussa rikki heti
        ja pidemmän korren "Suutari" veti.

        Ei riittänyt kuitenkaan sekään viellä
        oli Espanjan Alonso voiton tiellä
        Hyvin kesti ranskalainen Renaultti
        ja Alonso taas voiton saavutti.

        Hyvin Kimikin autoaan lennätti
        sentään neljännen sijan saavutti.
        Jos Kimin auto kisoissa kestää
        ei voittoa hänen voi mikään estää.

        Kolmas oli Kimi eilen,
        pallillekin pomppasi,
        Kimi kuusi pinnaa vieden
        kunnon kilvan kiidätti.

        Turhaan haukuin Kimin kaaran
        eilispäivän runossa!
        Varmaan välttää talli vaaran,
        muistaessaan muinaista...

        ...sählinkiä viime vuoden
        auton kunnostuksessa,
        saisi Kimi tilaisuuden
        kauden kilvoituksessa.

      • Ruuneperi
        Hannipali kirjoitti:

        Kolmas oli Kimi eilen,
        pallillekin pomppasi,
        Kimi kuusi pinnaa vieden
        kunnon kilvan kiidätti.

        Turhaan haukuin Kimin kaaran
        eilispäivän runossa!
        Varmaan välttää talli vaaran,
        muistaessaan muinaista...

        ...sählinkiä viime vuoden
        auton kunnostuksessa,
        saisi Kimi tilaisuuden
        kauden kilvoituksessa.

        Mikähän mahtöi tulla mulle
        huonommin kävi kuin sulle.
        Kolmashan oli Kimi - kyllä
        vaikka millaisella ynnäilyllä.

        Hyvä tästä on eteenpäin jatkaa
        tämänvuotista formulamatkaa
        Tiedä mikä meille viel koittaa
        jos Laareni kestää niin Kimi voittaa.

      • fiiuliN
        Ruuneperi kirjoitti:

        Mikähän mahtöi tulla mulle
        huonommin kävi kuin sulle.
        Kolmashan oli Kimi - kyllä
        vaikka millaisella ynnäilyllä.

        Hyvä tästä on eteenpäin jatkaa
        tämänvuotista formulamatkaa
        Tiedä mikä meille viel koittaa
        jos Laareni kestää niin Kimi voittaa.

        Ei yhtään kiinnostusta
        mulla ole urheilusta.
        Mutta kirjoitan runoja vaikka mistä
        sillä onhan tälläinen harjoitusta.
        Ei tarvita henkilökohtaista muusaa
        sillä aiheita täällä kylla piisaa
        mistä runoja kokoon saapi
        ja mikä tahansa innostaapi.

      • ylikypsa
        fiiuliN kirjoitti:

        Ei yhtään kiinnostusta
        mulla ole urheilusta.
        Mutta kirjoitan runoja vaikka mistä
        sillä onhan tälläinen harjoitusta.
        Ei tarvita henkilökohtaista muusaa
        sillä aiheita täällä kylla piisaa
        mistä runoja kokoon saapi
        ja mikä tahansa innostaapi.

        kesällä keinussa kerran
        istuimme varjossa rantakoivun
        iloisuus näkyi kasvoista ulospäin
        savusauna lämmpiää sisäänpäin
        räppänästä sauhu vapauteen pääseee
        sen kimuraien kuvio katseen vangitsee
        kun siintynyt on sauna
        on nokiset seinät
        mutta lauteet puhtoiset
        sen tuoksu on huumaavaa
        ja kiukaan löyly kuumottaa

      • fiiuliN
        ylikypsa kirjoitti:

        kesällä keinussa kerran
        istuimme varjossa rantakoivun
        iloisuus näkyi kasvoista ulospäin
        savusauna lämmpiää sisäänpäin
        räppänästä sauhu vapauteen pääseee
        sen kimuraien kuvio katseen vangitsee
        kun siintynyt on sauna
        on nokiset seinät
        mutta lauteet puhtoiset
        sen tuoksu on huumaavaa
        ja kiukaan löyly kuumottaa

        Vaan nytpä on talvi ja pakkanen
        ei kevät ei kesä suloinen
        Sauna se kylläkin lämpiää
        ja kiuas kuumana sähähtää
        kun löylyä viskaamme niskaan sen
        niin lämmön saamme myös kesäisen.

        Kesä kun koittaa ja on lämmin sää,
        voi huoleti keinuunkiin istahtaa.
        En lähde mä silloin etelään
        en rannoille vieraille lepäämään.
        Mä nautin suloista kotomaan
        täällä lämpöä on ja ei vaarojakaan

      • merimona1
        PäiviPerho kirjoitti:

        On se kumma
        tuo McLarenin humma
        vaikka pelit ei kestä
        ehtii kumppanit pestä.

        Vaan mulle tulokset
        ovat nyt kummaiset,
        itse en ehtinyt
        katsomaan kerinnyt.

        Lapsenlapsi 'tiesi'
        tuli toiseksi miesi
        ja aamun lehti
        kertoi kolmanneks ehti.

        Nyt Sinä siinä
        kerrot, ei sekään riitä
        neljänneks jätettiin,
        kisa noin päätettiin.

        Silti suuri ei suru
        eikä vatsankaan puru,
        hyvät huomenet koin
        samaa toivotella voin!

        kun siipalleni tokasin:

        Lenkkikuteet pian ylle,
        mennään happihyppelylle!

        Yllätys ei ollut lain, sen
        mitä hältä kuulla sain:

        Painuhan siitä jo eukko
        nyt veke - kohta

        saa puheenvuoron
        Rosbergin Keke!

        Kilpa-ajon asiantuntija
        veikko,

        jonka oman pojankaan
        pää ei ole heikko.

        Sanoin, että tuollaisesta
        yhtään en tykkää,

        kun lapsensa vaaraalliseen
        kilpailuun lykkää.

        Siinä vähän heilutettiin
        parisuhdesäilää,

        mutta sovittiin kuitenkin,
        et jokainen häilää

        Makunsa ja mieltymyksensä
        mukaan. Älköön siihen
        puuttuko sivullinen
        kukaan.


        Koiran kanssa lenkiltä
        kun kotiin sitten

        palasin, niin sohvaperunaani
        vähän sovun merkiks halasin.

        Vaikka Formuloista en
        tipan tippaa piittaa,

        niin mukava on kuitenkin kun
        läheltäkin liippaa.

        Jälkiselostusta ukkoni
        kun illalla mä kuuntelin,

        niin aattelin, et hyvä kun
        on kaukana tuo paikka

        Bahrainin! Formuloitten imu
        olis äijän voinut lennättää

        sinne mistä vielä saattais
        arjeks työhön ennättää.

      • myöskin**
        myöskin** kirjoitti:

        Talvi senkun jatkuu vaan
        kesä ei vielä tulekkaan.

        Linnutkin nyt odottaa
        ilmoja vain parempaa.

        Lintuin laulu ei kuulu vielä
        moni onkin matkalla siellä.

        Ihmeissään on talvi säästä
        pesäntekoon pitäis päästä.

        On tää tietsikka nyt ovela
        oikein kovin kamala.
        Tenän tekee noin vain
        tiedä ei milloinkaan.

        IP- yhteys poikki oli
        enkä tiedä mikä tuli.
        Monet kerrat yritin
        sytytin ja sammutin.

        Sitten vihdoin avasi
        tietsikka näin sivunsa.
        Jotain on kai vialla
        että täytyis korjailla.

    • Ruuneperi

      Mitä tehdä kun runot ei maista
      sitä opi en ymmärtäämään.
      Miksei aurinko ees paista
      merkiksi kevätsään

      Mitä tässä nyt kirjoittaisin
      mistä kauniista kertoa.
      Josko Luojalta apua saisin
      josta ei oisi vertoa.

      On yhteinen taivaamme katto
      tähdet kuu seka aurinkokin
      alla kesäisin vehreä matto
      lumi valkoinen talvisin.

      Hetki vielä ja aurinko lämmin
      lumen maasta sulattaa
      Odotuksin yhä kiihkeämmin
      kevään tuloa vaartoaa.

      Kuu on kiurusta kesään
      peipposesta ei sitäkään
      kukin munivat omiin pesiin
      ei sano pääskynen päivääkään.

      • Hintriika

        Päivää! sanoi pääsky kerran
        tavattuaan hienon herran.
        Herra sitä kummasteli:
        ”Mitä on nyt moinen peli?”
        Taisi olla meidän Maija
        - Maija nääs on papukaija.
        Naamioituu milloin miksi,
        muuntuu eri lintusiksi!
        Äänensä jos jossain kuulet,
        västäräkiksikin luulet…
        Taikka kaikaa peipon laulu
        - lähde Maijan naamataulu!

      • myöskin**
        Hintriika kirjoitti:

        Päivää! sanoi pääsky kerran
        tavattuaan hienon herran.
        Herra sitä kummasteli:
        ”Mitä on nyt moinen peli?”
        Taisi olla meidän Maija
        - Maija nääs on papukaija.
        Naamioituu milloin miksi,
        muuntuu eri lintusiksi!
        Äänensä jos jossain kuulet,
        västäräkiksikin luulet…
        Taikka kaikaa peipon laulu
        - lähde Maijan naamataulu!

        Päivää päivää vastas aatu
        kun ensi tuttavuus oli saatu.
        Miksi maija moinen oot
        muunnut moneen muotohon
        aatu kysyi ihmeissään
        ajatellen itseään.

        Eikö sulla ole pokkaa
        edes pitkää nokkaa.
        Jolla voisit karkoittaa
        muut linnut kokonaan.
        Olisit vain pääsky nätti
        etkä mikään västäräkki.

        Kuules maija, oot vain papukaija
        miettiä sun täytyy vähän.
        Aatu virkkoi tähän,
        sovi ei olla monenlaista
        ollaan vain papukaijamaista.

      • fiiuliN
        myöskin** kirjoitti:

        Päivää päivää vastas aatu
        kun ensi tuttavuus oli saatu.
        Miksi maija moinen oot
        muunnut moneen muotohon
        aatu kysyi ihmeissään
        ajatellen itseään.

        Eikö sulla ole pokkaa
        edes pitkää nokkaa.
        Jolla voisit karkoittaa
        muut linnut kokonaan.
        Olisit vain pääsky nätti
        etkä mikään västäräkki.

        Kuules maija, oot vain papukaija
        miettiä sun täytyy vähän.
        Aatu virkkoi tähän,
        sovi ei olla monenlaista
        ollaan vain papukaijamaista.

        Siihen virkkoi papukaija
        pahainen vain olen maija
        Vaan kuuleppas sä hyvä aatu
        perinnöksi on vain saatu
        keikaileva luonnon laatu
        hauska olla ompi pääsky
        myöskin harmaa västäräkki
        variksenkin nokan hankin
        ryöväämällä suuren pankin.
        Harakkana hienon herran
        mukava on olla kerran
        pyrstöäni keikutellen
        räkättäen rä-rä-räkätellen
        muutun vaikka muodoks käen
        kunhan toisten pesät näen
        munan munin sinne tänne
        se on elämäni suurin käänne.

        Mutta mennään kotiin , aatu kulta
        saanko papukaija suukon sulta.

      • myöskin**
        fiiuliN kirjoitti:

        Siihen virkkoi papukaija
        pahainen vain olen maija
        Vaan kuuleppas sä hyvä aatu
        perinnöksi on vain saatu
        keikaileva luonnon laatu
        hauska olla ompi pääsky
        myöskin harmaa västäräkki
        variksenkin nokan hankin
        ryöväämällä suuren pankin.
        Harakkana hienon herran
        mukava on olla kerran
        pyrstöäni keikutellen
        räkättäen rä-rä-räkätellen
        muutun vaikka muodoks käen
        kunhan toisten pesät näen
        munan munin sinne tänne
        se on elämäni suurin käänne.

        Mutta mennään kotiin , aatu kulta
        saanko papukaija suukon sulta.

        Maijoja onkin monta
        valinta on mahdotonta.
        Aatu onkin ihmeissään
        Maijaa kun ei oo missään.

        Aatu papukaija soma
        etsii puolisoa omaa.
        Papukaija Maija on
        lähtenyt kai lentohon.

        Aatu miettii hetken vaan
        mistä uuden Maijan saa.
        Puolisokin täytyis olla
        kevät kohta alkaa tulla.

        Siinä Aatulla on töitä
        mistä ystävän löytää.
        Aatu papukaija on
        hieman levoton.

      • merimona1
        fiiuliN kirjoitti:

        Siihen virkkoi papukaija
        pahainen vain olen maija
        Vaan kuuleppas sä hyvä aatu
        perinnöksi on vain saatu
        keikaileva luonnon laatu
        hauska olla ompi pääsky
        myöskin harmaa västäräkki
        variksenkin nokan hankin
        ryöväämällä suuren pankin.
        Harakkana hienon herran
        mukava on olla kerran
        pyrstöäni keikutellen
        räkättäen rä-rä-räkätellen
        muutun vaikka muodoks käen
        kunhan toisten pesät näen
        munan munin sinne tänne
        se on elämäni suurin käänne.

        Mutta mennään kotiin , aatu kulta
        saanko papukaija suukon sulta.

        monenlaista - näkee urospuolista,
        sekä tietenkin naista.

        Aatuhan vasta on upea ukko -
        sanoisin -- niinkuin riikinkukko.

        Eräs tipu on värikäs
        Maija, hauska pikkuinen papukaija.

        Tärkeintä tässä meidän elämässä -
        ollan runojyviä etsimässä.

        Ravitun linnun runosiivet
        suihkaa, höyhentakki

        uusia tarinoita muistaa ja
        runosuonen sykkiessä

        runoilu se luistaa.
        Kanakin lasketaan linnuksi
        kyllä, vaikka nokkimis
        mekko on usein sen yllä.

        Sitten kun sille runojyvät
        nakkaa niin kaakatus
        edes hetkeksi lakkaa.

        Kukkoa voisi kanasemme
        käyttää ja runopesän

        runoilun munilla täyttää.
        Haudottuaan munia on
        munimisen tulos -

        niistähän kuoriutuvat
        runotiput ulos.

        Haukkakin lintumaassa
        elää, sekä vahtaa

        koska se värikkäimmän
        pikkulinnun nappaa.

        "Henkkarita" tänne kun emme
        me vaadi, emmekä viisumipakkoa
        laadi.

        Koukkunokka, koukkukynsi,
        saattaa viedä tipun -

        silloin kyllä puolitankoon
        vedän Suomen lipun.

      • fiiuliN
        myöskin** kirjoitti:

        Maijoja onkin monta
        valinta on mahdotonta.
        Aatu onkin ihmeissään
        Maijaa kun ei oo missään.

        Aatu papukaija soma
        etsii puolisoa omaa.
        Papukaija Maija on
        lähtenyt kai lentohon.

        Aatu miettii hetken vaan
        mistä uuden Maijan saa.
        Puolisokin täytyis olla
        kevät kohta alkaa tulla.

        Siinä Aatulla on töitä
        mistä ystävän löytää.
        Aatu papukaija on
        hieman levoton.

        Aatu kulta rauhoitu
        enhän sua pakoile.
        Olen melkein vieressäsi
        kohta kätein kädessäsi.
        Uutta muotoa taas kokeilen
        olen joutsen valkoinen---
        kuin morsian
        Papukaijana en jaksa papattaa
        maija nimenkin mä taidan unohtaa.

        Mutta aatu, kosi mua
        en silloin koskaan jätä sua.

      • fiiuliN
        merimona1 kirjoitti:

        monenlaista - näkee urospuolista,
        sekä tietenkin naista.

        Aatuhan vasta on upea ukko -
        sanoisin -- niinkuin riikinkukko.

        Eräs tipu on värikäs
        Maija, hauska pikkuinen papukaija.

        Tärkeintä tässä meidän elämässä -
        ollan runojyviä etsimässä.

        Ravitun linnun runosiivet
        suihkaa, höyhentakki

        uusia tarinoita muistaa ja
        runosuonen sykkiessä

        runoilu se luistaa.
        Kanakin lasketaan linnuksi
        kyllä, vaikka nokkimis
        mekko on usein sen yllä.

        Sitten kun sille runojyvät
        nakkaa niin kaakatus
        edes hetkeksi lakkaa.

        Kukkoa voisi kanasemme
        käyttää ja runopesän

        runoilun munilla täyttää.
        Haudottuaan munia on
        munimisen tulos -

        niistähän kuoriutuvat
        runotiput ulos.

        Haukkakin lintumaassa
        elää, sekä vahtaa

        koska se värikkäimmän
        pikkulinnun nappaa.

        "Henkkarita" tänne kun emme
        me vaadi, emmekä viisumipakkoa
        laadi.

        Koukkunokka, koukkukynsi,
        saattaa viedä tipun -

        silloin kyllä puolitankoon
        vedän Suomen lipun.

        Runotyyli sinulla
        on erilaista
        kuin minulla

        En mä tuolla
        lailla osaa
        vaikka suoni
        suoni meillä
        molemmilla jyrää.

        Opetella yritän
        omiasi matkien.

        Maija sekä aatukin
        käypi molemmille
        aiheeksi

        Samoin lintu
        sininen
        kunhan joskus
        löydän sen.

        Fasaani ja
        riikinkukko
        vaikka vanha
        heinätuppo

        voivat olla aiheina
        sanojemme
        apuna.

        Nauratko sä
        runoain
        Minähän nyt
        tämän tein
        harjoituksen kannalta

        Ovat mukana
        riimit sekä välilyönnit
        :)))))))))))))))
        lopeta jo naurusi.

      • ylikypsa
        merimona1 kirjoitti:

        monenlaista - näkee urospuolista,
        sekä tietenkin naista.

        Aatuhan vasta on upea ukko -
        sanoisin -- niinkuin riikinkukko.

        Eräs tipu on värikäs
        Maija, hauska pikkuinen papukaija.

        Tärkeintä tässä meidän elämässä -
        ollan runojyviä etsimässä.

        Ravitun linnun runosiivet
        suihkaa, höyhentakki

        uusia tarinoita muistaa ja
        runosuonen sykkiessä

        runoilu se luistaa.
        Kanakin lasketaan linnuksi
        kyllä, vaikka nokkimis
        mekko on usein sen yllä.

        Sitten kun sille runojyvät
        nakkaa niin kaakatus
        edes hetkeksi lakkaa.

        Kukkoa voisi kanasemme
        käyttää ja runopesän

        runoilun munilla täyttää.
        Haudottuaan munia on
        munimisen tulos -

        niistähän kuoriutuvat
        runotiput ulos.

        Haukkakin lintumaassa
        elää, sekä vahtaa

        koska se värikkäimmän
        pikkulinnun nappaa.

        "Henkkarita" tänne kun emme
        me vaadi, emmekä viisumipakkoa
        laadi.

        Koukkunokka, koukkukynsi,
        saattaa viedä tipun -

        silloin kyllä puolitankoon
        vedän Suomen lipun.

        linnuista nyt kuultu
        linnusta jonka ollan luultu
        nokassansa meitä kantava
        on tietysti tuttu haikara
        elokuva käenpesä onutopiaa
        käellä kun ei oo pesää
        munansa se munii toisten pesään
        Laiska on tää kuulu lintu
        hautomaan ei lainkaan innostu
        haaska linnut, kotkat
        kaikki unohtuneet on tässä
        runoriimin vilinässä
        huuhkajat ja pöllöt huhuu
        lepakko jo yötään nukkuu

      • merimona1
        Hintriika kirjoitti:

        Päivää! sanoi pääsky kerran
        tavattuaan hienon herran.
        Herra sitä kummasteli:
        ”Mitä on nyt moinen peli?”
        Taisi olla meidän Maija
        - Maija nääs on papukaija.
        Naamioituu milloin miksi,
        muuntuu eri lintusiksi!
        Äänensä jos jossain kuulet,
        västäräkiksikin luulet…
        Taikka kaikaa peipon laulu
        - lähde Maijan naamataulu!

        Maijaa häädät?
        Omat sääntösikö säädät?

        Maijahan on sieltä päästä,
        joka sanojaan ei säästä.

        Hällä aiheet monen puolen.
        juhlan, sekä arkihuolen.

        Tännehän on lupa tulla,
        Maijalla kuin myöskin sulla.

      • fiiuliN
        Hintriika kirjoitti:

        Päivää! sanoi pääsky kerran
        tavattuaan hienon herran.
        Herra sitä kummasteli:
        ”Mitä on nyt moinen peli?”
        Taisi olla meidän Maija
        - Maija nääs on papukaija.
        Naamioituu milloin miksi,
        muuntuu eri lintusiksi!
        Äänensä jos jossain kuulet,
        västäräkiksikin luulet…
        Taikka kaikaa peipon laulu
        - lähde Maijan naamataulu!

        Sinä hyvän runon aiheen
        löysit pikkulinnuista.
        Uuden jatkamisen aiheen
        synnytit kuin tyhjästä.

        Huumoria ja muuta hauskaa
        tähän ketjuun kaivataan
        emme silloin tarvii muusaa
        vaan yhdessä näin jatketaan.

        Tulkaa kaikki mukaan vain
        runosuonet täällä aukee.
        Pelkoa ei tukoksista lain
        jännityksetkin pois ne laukee.

        Ruuneperi ketjun luoja
        runosuones koetahan avata.
        Olet meidän turva, suoja
        kun alat sanojamme tavata.

      • merimona1
        ylikypsa kirjoitti:

        linnuista nyt kuultu
        linnusta jonka ollan luultu
        nokassansa meitä kantava
        on tietysti tuttu haikara
        elokuva käenpesä onutopiaa
        käellä kun ei oo pesää
        munansa se munii toisten pesään
        Laiska on tää kuulu lintu
        hautomaan ei lainkaan innostu
        haaska linnut, kotkat
        kaikki unohtuneet on tässä
        runoriimin vilinässä
        huuhkajat ja pöllöt huhuu
        lepakko jo yötään nukkuu

        musta korppi, haaskoja ain vaanii.
        Pohjoisessa poron raadot

        nokkaansa se haalii.

        Synninmusta luomutakki korppiakan
        yllä.

        Yhtä synkkä sisimpänsä, senhän
        huomaa kyllä.

      • myöskin**
        fiiuliN kirjoitti:

        Aatu kulta rauhoitu
        enhän sua pakoile.
        Olen melkein vieressäsi
        kohta kätein kädessäsi.
        Uutta muotoa taas kokeilen
        olen joutsen valkoinen---
        kuin morsian
        Papukaijana en jaksa papattaa
        maija nimenkin mä taidan unohtaa.

        Mutta aatu, kosi mua
        en silloin koskaan jätä sua.

        Tämä nyt on vaihtuvaa
        Aatu uutta uskoa saa.
        Joutsen hento valkoinen
        kaunis pitkä kaulainen.

        Löytänyt on tiensä tänne
        Aatu katsoo hämillänsä.
        Onko joutsen tosissaan
        vai pilaileeko vaan.

        Morsianta Aatu hakee
        pesä ois jo melkein vakaa.
        Sinne pitäis morsian saada
        pesueen näin uuden luoda.

        Mutta voi, voi,mahdotonta
        Aatu huokaa, on toivotonta.
        Joutsen on niin suuri
        pesäni pieni perinjuurin.

      • merimona1
        myöskin** kirjoitti:

        Tämä nyt on vaihtuvaa
        Aatu uutta uskoa saa.
        Joutsen hento valkoinen
        kaunis pitkä kaulainen.

        Löytänyt on tiensä tänne
        Aatu katsoo hämillänsä.
        Onko joutsen tosissaan
        vai pilaileeko vaan.

        Morsianta Aatu hakee
        pesä ois jo melkein vakaa.
        Sinne pitäis morsian saada
        pesueen näin uuden luoda.

        Mutta voi, voi,mahdotonta
        Aatu huokaa, on toivotonta.
        Joutsen on niin suuri
        pesäni pieni perinjuurin.

        mutta kun ei sovi.
        Yksiavioinenhan on joutsenlinnun
        povi.

        Tämä joka joutseneksi itseänsä
        luulee, ilolinnun titteliä
        jatkossa vain kuulee.

      • fiiuliN
        merimona1 kirjoitti:

        mutta kun ei sovi.
        Yksiavioinenhan on joutsenlinnun
        povi.

        Tämä joka joutseneksi itseänsä
        luulee, ilolinnun titteliä
        jatkossa vain kuulee.

        Aatu hyvä siinähän
        on miettimistä sulla
        antaisitko ilolinnun
        pesähäsi tulla.

        Koita poika kiirehtiä
        löytääksesi maijan
        suvun jatkoksihan tartviitt
        aidon papukaijan.

      • merimona1
        fiiuliN kirjoitti:

        Aatu hyvä siinähän
        on miettimistä sulla
        antaisitko ilolinnun
        pesähäsi tulla.

        Koita poika kiirehtiä
        löytääksesi maijan
        suvun jatkoksihan tartviitt
        aidon papukaijan.

        ainakaan voi siinä ketään auttaa.
        Saaraikäis lapsenteol'
        harakatkin nauraa.

      • myöskin**
        fiiuliN kirjoitti:

        Sinä hyvän runon aiheen
        löysit pikkulinnuista.
        Uuden jatkamisen aiheen
        synnytit kuin tyhjästä.

        Huumoria ja muuta hauskaa
        tähän ketjuun kaivataan
        emme silloin tarvii muusaa
        vaan yhdessä näin jatketaan.

        Tulkaa kaikki mukaan vain
        runosuonet täällä aukee.
        Pelkoa ei tukoksista lain
        jännityksetkin pois ne laukee.

        Ruuneperi ketjun luoja
        runosuones koetahan avata.
        Olet meidän turva, suoja
        kun alat sanojamme tavata.

        Kaikki mukana on mukavasti
        kerrottu on linnuista ihanasti.
        Näin sitä pitää kirjoittaa
        jokainen omalla tavallaan.

      • fiiuliN
        merimona1 kirjoitti:

        ainakaan voi siinä ketään auttaa.
        Saaraikäis lapsenteol'
        harakatkin nauraa.

        Harakat ja varikset
        ja paskalinnut
        ne ovat minun lintujani....

      • ylikypsa
        myöskin** kirjoitti:

        Kaikki mukana on mukavasti
        kerrottu on linnuista ihanasti.
        Näin sitä pitää kirjoittaa
        jokainen omalla tavallaan.

        käyttämättä tässä
        pikkulintuin vilinässä
        likkö tarpeen oisi nytkään
        julki tuoda tuota tipua
        se aikaan saanut monta kipua
        vaikka nimi hällä nätti
        ilolintuu paljon tuskaa jätti

      • myöskin**
        fiiuliN kirjoitti:

        Aatu hyvä siinähän
        on miettimistä sulla
        antaisitko ilolinnun
        pesähäsi tulla.

        Koita poika kiirehtiä
        löytääksesi maijan
        suvun jatkoksihan tartviitt
        aidon papukaijan.

        Aatu mietti asiaa
        ei ilolintua tunnekkaan.
        Joutsen pitkäkaulainen
        on Aatun mielen mukainen.

        Maija meni menojaan
        papukaija Aatu jäi suremaan.
        Kuka joutsenta nyt loukkaiskaan
        niin puhtoista ja valkeaa.

      • merimona1
        fiiuliN kirjoitti:

        Harakat ja varikset
        ja paskalinnut
        ne ovat minun lintujani....

        itseänsä linnuksi.
        kurjeksi tai peipposeksi,
        tahi peltosirkuksi.

        Minä olen laulurastas,
        koska osaan laulaa.

        Äänilajin muunnellakin,
        lail' naurulokin nauraa.

        Myrskylintu, tuulen tuttu,
        joskus olen myöskin.

        Viirupöllö, viisas lintu,
        joka valvoo yötkin.

      • merimona1
        ylikypsa kirjoitti:

        käyttämättä tässä
        pikkulintuin vilinässä
        likkö tarpeen oisi nytkään
        julki tuoda tuota tipua
        se aikaan saanut monta kipua
        vaikka nimi hällä nätti
        ilolintuu paljon tuskaa jätti

        kottarainen, mustatukka,
        viekas nainen, joka ottaa
        ukkoparan, rohkean, tai
        arkajalan.

        Tahi luulen, että vainen oli
        haarapääsky nainen.

        Tässä tapaukses' kääntää
        savoksi vois nimen vääntää.

      • myöskin**
        ylikypsa kirjoitti:

        käyttämättä tässä
        pikkulintuin vilinässä
        likkö tarpeen oisi nytkään
        julki tuoda tuota tipua
        se aikaan saanut monta kipua
        vaikka nimi hällä nätti
        ilolintuu paljon tuskaa jätti

        Sille ei voi mitään
        korppikotka kun liitää.
        Pikkulintuja hamuaa
        se paha on luonnoltaan.

        Se syöksyy pieneen pesään
        jälkeensä ei jätä ketään.
        mustan pilven taivaalle luo
        monelle pikkulinnulle surun tuo.

        -

      • fiiuliN
        myöskin** kirjoitti:

        Aatu mietti asiaa
        ei ilolintua tunnekkaan.
        Joutsen pitkäkaulainen
        on Aatun mielen mukainen.

        Maija meni menojaan
        papukaija Aatu jäi suremaan.
        Kuka joutsenta nyt loukkaiskaan
        niin puhtoista ja valkeaa.

        Kaunis joutsen pitkäkaula
        kauas rannikolta ui.
        Aatu, pieni papukaija
        kovin suremaan taas jäi.

        Odottaa ja odottaa
        jospa joku eksyis luo
        antais siipiensä suojaa
        tullessansa ilon suo.

      • merimona1
        myöskin** kirjoitti:

        Sille ei voi mitään
        korppikotka kun liitää.
        Pikkulintuja hamuaa
        se paha on luonnoltaan.

        Se syöksyy pieneen pesään
        jälkeensä ei jätä ketään.
        mustan pilven taivaalle luo
        monelle pikkulinnulle surun tuo.

        -

        voidaan. Pannaan kuularuiskut
        soimaan. Harjoitellut olen
        paljon kanssa savikiekon.
        Mulle tosin sanottiin,
        et pudotan vain riekon.

        Käpytikka, tyhmä likka,
        Ylikypsän jätti.

        Olikohan nalkuttaja
        naamastaan ees nätti.

        Petturi ja koijari
        on varman aina sellainen,

        joka hylkää Ylikypsän
        puhtaan pojan pulmusen.

      • Hintriika
        myöskin** kirjoitti:

        Sille ei voi mitään
        korppikotka kun liitää.
        Pikkulintuja hamuaa
        se paha on luonnoltaan.

        Se syöksyy pieneen pesään
        jälkeensä ei jätä ketään.
        mustan pilven taivaalle luo
        monelle pikkulinnulle surun tuo.

        -

        Johan suonet sykkimään sai Maija,
        tuo pelkkä pieni papukaija!
        Sille keikistely aina maittaa,
        eikä imartelu lainkaan haittaa.
        Ehkä mieli sillä Aatun perään:
        "Kulta, ihanaa... jos vierestäsi herään."

      • fiiulin.
        ylikypsa kirjoitti:

        käyttämättä tässä
        pikkulintuin vilinässä
        likkö tarpeen oisi nytkään
        julki tuoda tuota tipua
        se aikaan saanut monta kipua
        vaikka nimi hällä nätti
        ilolintuu paljon tuskaa jätti

        Murehdi sä älä enää
        ilolintuin laulantaa
        lentonsa he liitäen
        tuovat lohdun elämää
        moneen särjettyhyn sydämeen.
        Siispä ilolintuakin
        täällä joku arvostaa
        tuskiensa keskelläkin
        iloansa jakelee
        samoin kuten metsän lintu
        hänkin lauluun kykenee.

      • merimona1
        Hintriika kirjoitti:

        Johan suonet sykkimään sai Maija,
        tuo pelkkä pieni papukaija!
        Sille keikistely aina maittaa,
        eikä imartelu lainkaan haittaa.
        Ehkä mieli sillä Aatun perään:
        "Kulta, ihanaa... jos vierestäsi herään."

        kuuluu olla.
        Muutenhan ois Maijalintu
        pelkkä nolla.

        Aatukotkan siivestähän
        Maija luotiin.
        niinkuin ihmiselle

        kylkiluusta Eeva suotiin.

        Aatun siiven alla Maijan
        ei tuu vilu.
        Sinne pääse ei ees korppipiru.

      • fiiulin.
        Hintriika kirjoitti:

        Johan suonet sykkimään sai Maija,
        tuo pelkkä pieni papukaija!
        Sille keikistely aina maittaa,
        eikä imartelu lainkaan haittaa.
        Ehkä mieli sillä Aatun perään:
        "Kulta, ihanaa... jos vierestäsi herään."

        Vielä aatu sekä maija
        yhteen sydämensä sitovat
        kaunista on olla papukaija
        yhteistuumin sitten miettivät
        jospa rauhoittuisi jälleen
        pieni papukaija maija
        soisi rakkautta aatulleen
        kuiskais korvaan...
        rakastan sua aatukaija

      • myöskin**
        Hintriika kirjoitti:

        Johan suonet sykkimään sai Maija,
        tuo pelkkä pieni papukaija!
        Sille keikistely aina maittaa,
        eikä imartelu lainkaan haittaa.
        Ehkä mieli sillä Aatun perään:
        "Kulta, ihanaa... jos vierestäsi herään."

        Siinä saapui tuo Maija
        ihanainen pieni papukaija.
        Ilon se nyt mulle antaa
        Aatu papukaija nyt huokaa.

        Iloinen on mieli Aatun
        Maijan kun on saapunut.
        Riemulla ei oo rajoja
        Maija ja Aatu ovat pareja.

      • fiiulin.
        myöskin** kirjoitti:

        Siinä saapui tuo Maija
        ihanainen pieni papukaija.
        Ilon se nyt mulle antaa
        Aatu papukaija nyt huokaa.

        Iloinen on mieli Aatun
        Maijan kun on saapunut.
        Riemulla ei oo rajoja
        Maija ja Aatu ovat pareja.

        Ei kai juoni pääty tähän
        jatkua se voisi vähän
        kai nyt häitä tanssitaan
        maijan ja myös aatun
        sitten vielä lapsilauma
        vielä aikaan saadaan
        papukaija häkkikin
        yhdessä kai luodaan.

      • myöskin**
        fiiulin. kirjoitti:

        Ei kai juoni pääty tähän
        jatkua se voisi vähän
        kai nyt häitä tanssitaan
        maijan ja myös aatun
        sitten vielä lapsilauma
        vielä aikaan saadaan
        papukaija häkkikin
        yhdessä kai luodaan.

        Maija sekä Aatu onnessaan
        menivät nyt nukkumaan.
        Pesä oli yhteinen
        onni monin kertainen.

      • fiiuliN
        myöskin** kirjoitti:

        Maija sekä Aatu onnessaan
        menivät nyt nukkumaan.
        Pesä oli yhteinen
        onni monin kertainen.

        Ei heitä häkkiin suljettu
        vaan saivat pesän oman.
        kun yö on aamuun matkattu
        saavat nähdä päivän soman.
        Yhdessä nyt matka jatkuu
        parin papukaijan
        tiensä samaan suuntaan kulkee
        aatun sekä maijan.

      • merimona1
        myöskin** kirjoitti:

        Maija sekä Aatu onnessaan
        menivät nyt nukkumaan.
        Pesä oli yhteinen
        onni monin kertainen.

        Aatu vaan on eliittiä lintumaan.


        pitäisi ei Aatun pokka, jos
        ei olis konkkanokka,

        aatelia linnuston jolla komeet
        siivet on millä lentää

        luokse naisen papukaija
        kaunokaisen

        Maija ei oo mikään ankka,
        jolla pyrstöpuoli

        vankka, vaan on timmi
        säihkysääri, joka keittiössä
        hääri.

        Herkut kantoi nokan alle
        Aatukotka mussukalle.

        Jälkiruokaa ihana...
        liekitetty persikka..

      • fiiuliN
        merimona1 kirjoitti:

        kottarainen, mustatukka,
        viekas nainen, joka ottaa
        ukkoparan, rohkean, tai
        arkajalan.

        Tahi luulen, että vainen oli
        haarapääsky nainen.

        Tässä tapaukses' kääntää
        savoksi vois nimen vääntää.

        Kannata ei linnun laulaa
        savon murtehella
        eikä lintusia passaa
        murtein nimitellä.

        Kaikki linnut laulavat
        omaa säveltänsä
        ja nimensäkin sointuvat
        jo saivat aikoinansa.

      • Ruuneperi
        ylikypsa kirjoitti:

        käyttämättä tässä
        pikkulintuin vilinässä
        likkö tarpeen oisi nytkään
        julki tuoda tuota tipua
        se aikaan saanut monta kipua
        vaikka nimi hällä nätti
        ilolintuu paljon tuskaa jätti

        Tääl on lintuja monia mainittu
        Ilolintukin ilman syytä
        Eihan lentää osaa se riivattu
        eikä laulella titityytä.

        Muuten, runoratsua raihnaista
        te jaksatte eteenpäin kantaa
        Siitä kaikille lausun kitokset
        toivon, että se teenpäin jaksaa.

      • fiiuliN
        Ruuneperi kirjoitti:

        Tääl on lintuja monia mainittu
        Ilolintukin ilman syytä
        Eihan lentää osaa se riivattu
        eikä laulella titityytä.

        Muuten, runoratsua raihnaista
        te jaksatte eteenpäin kantaa
        Siitä kaikille lausun kitokset
        toivon, että se teenpäin jaksaa.

        Tule mukaan kisaamaan
        sä oothan runolintu
        se lintu meille siivet antoi
        ja pitkälle näin kantoi

      • Hintriika
        Ruuneperi kirjoitti:

        Tääl on lintuja monia mainittu
        Ilolintukin ilman syytä
        Eihan lentää osaa se riivattu
        eikä laulella titityytä.

        Muuten, runoratsua raihnaista
        te jaksatte eteenpäin kantaa
        Siitä kaikille lausun kitokset
        toivon, että se teenpäin jaksaa.

        Että raihnainenko muka minun koni?
        Tää on, kuule, runoratsu eikä mikään poni!
        Eipä kompastele Pegasoksein oma
        se uljas orhi on, tää ratsukkoni soma.
        Myöskään makkaraksi joutaneeko koskaan,
        siksi mainetta sen, please, älä vedä loskaan!!!

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Että raihnainenko muka minun koni?
        Tää on, kuule, runoratsu eikä mikään poni!
        Eipä kompastele Pegasoksein oma
        se uljas orhi on, tää ratsukkoni soma.
        Myöskään makkaraksi joutaneeko koskaan,
        siksi mainetta sen, please, älä vedä loskaan!!!

        Raihnainen lienee vain mun runoratsu
        ehkä kevätsäässä sen kaviot kastu.
        Ehkä influenssaa on silläkin tässä
        runolaukkaa sujuvaa estämässä.
        Mutta annas olla kun sitä troppaan
        se lainkaan ei jouda makkarasoppaan
        Kohta laukkaa ratsuni sujuvasti
        ja runoravit kaikuvat sulle asti

      • merimona1
        fiiuliN kirjoitti:

        Sinä hyvän runon aiheen
        löysit pikkulinnuista.
        Uuden jatkamisen aiheen
        synnytit kuin tyhjästä.

        Huumoria ja muuta hauskaa
        tähän ketjuun kaivataan
        emme silloin tarvii muusaa
        vaan yhdessä näin jatketaan.

        Tulkaa kaikki mukaan vain
        runosuonet täällä aukee.
        Pelkoa ei tukoksista lain
        jännityksetkin pois ne laukee.

        Ruuneperi ketjun luoja
        runosuones koetahan avata.
        Olet meidän turva, suoja
        kun alat sanojamme tavata.

        minustakin hauska on.
        tuli mieleen anlkkaloru,
        sekä ankka paran poru :

        Ankkalinnan lammikossa
        kelluu ankkamuori,

        Muorin linnunaivoissa
        on aikamoinen huoli:

        Kumpa osais keksiä,
        mistä saisin seksiä!

        Kuvun alla kaunamato,
        pyrstöpäässä sulkasato;)

        Kvaak, kvaak, kvaakkuu
        muorirukka

        räpylässään musta sukka.
        "Vaikka olen kuiskutellut,

        sulillani huiskutellut,
        yksin silti saan vain olla
        Ankkatarhan kartanolla.

        Kaikki kypsät ankkapojat,
        muiden varaamia ovat.

        Kateus on paha tauti-
        enpä elostani nauti."

      • fiiuliN
        merimona1 kirjoitti:

        minustakin hauska on.
        tuli mieleen anlkkaloru,
        sekä ankka paran poru :

        Ankkalinnan lammikossa
        kelluu ankkamuori,

        Muorin linnunaivoissa
        on aikamoinen huoli:

        Kumpa osais keksiä,
        mistä saisin seksiä!

        Kuvun alla kaunamato,
        pyrstöpäässä sulkasato;)

        Kvaak, kvaak, kvaakkuu
        muorirukka

        räpylässään musta sukka.
        "Vaikka olen kuiskutellut,

        sulillani huiskutellut,
        yksin silti saan vain olla
        Ankkatarhan kartanolla.

        Kaikki kypsät ankkapojat,
        muiden varaamia ovat.

        Kateus on paha tauti-
        enpä elostani nauti."

        Vaan kuinkas sattuikaan
        nuori uljas villesorsa
        sattui huomaamaan
        kuinka muori sulkasadon
        kiusaamana olikaan.

        Villesorsa auttamaan
        nyt kiisi ankka muoria
        Sanoi - olen sorsa vaan
        enkä ankalinnan nuoria
        mä mistään kiinni saa.

        Ankkamuori innostui
        villesorsaan harmaaseen.
        Mietti - suostuiskohan vaikka
        sekstaamaan.
        En mä taida, oonhan ankka
        haluni ovaikka onkin vankka
        mutta jään mä oottamaan
        ei ville osaa kuitenkaan.

      • tulenlieskat

        Auringossa lumi hohtaa,
        polku metsään johtaa.
        On kiemurassa polku,
        mieles muiston kulku.
        Kun keväinen päivä tää
        yhä jälleen yllättää.

        Silloin aurinko hymyili
        tulevasta kertoili.
        Lämpöä turvaa antaa,
        pientä murhetta kantaa.
        Kyynel timantiksi muuttuu,
        jotain muuten puuttuu.

        Äiti ruuan laittoi,
        lihapullat muusi maittoi.
        Mummo tukan letitti tiukkaan,
        kääntää päätä ei yhtähiukkaa.
        Se tukistuksen toi,
        hiukset vain soi.

        Syntyi taivaalle tähti
        sinne mummokin lähti.
        Letitetty ei enää tukkaa,
        muistot ei joudu hukkaa.
        Joku hetki elämässä,
        muiston on näyttämässä.
        Talven hanki hohti
        muistoihin johti.

    • fiiuliN

      huomaatko sä ruuneperi
      lukijoita juuri
      on tasaisesti seksi, seksi.

      • ylikypsa

        seksissä mitään pahaa
        päinvastoin sitä kaikki halaa
        ilon hetken se myös antaa
        kantaa kortensa tähän kekoon
        ihanaa on toki seksi
        Aatamihan sen jo keksi
        Eeva tarjos omenaa
        mutta Aatami kaipas parempaa

      • fiiuliN
        ylikypsa kirjoitti:

        seksissä mitään pahaa
        päinvastoin sitä kaikki halaa
        ilon hetken se myös antaa
        kantaa kortensa tähän kekoon
        ihanaa on toki seksi
        Aatamihan sen jo keksi
        Eeva tarjos omenaa
        mutta Aatami kaipas parempaa

        Lukijat jo ylitti koko seksin seksi
        meillekin jo iän puolest,
        kai joutais hangon keksi.
        Omena on hyvää ylikypsänäkin
        parempaa kuin ilman rakkautta
        käytettynä seksi.
        Eikös juu??

    • myöskin**

      Aatu papukaija on
      aivan verraton.
      liitelee se onnessaan
      Maijan kanssa luonnossa.

      Maija on hiljaa vaan
      Aatu alkaa puuhaamaan.
      Pesää täytyy kunnostaa
      että saa sen kantamaan.

      Maija siinä miettii vähän
      puuhaan alkaa tähän.
      Pesä puita haetaan
      kaikki reiät tukitaan.

      Aatu lähti yksin vaan
      asioita hoitamaan.
      Maijan jätti vahtimaan
      Maijaa, jos vaik' tarvitaan.

      • ylikypsa

        ilman Maijaa, eikä Aatuakaan
        tulisi yhtään munaa
        joiss elämä sisällä sykkii
        ja untuvikot ulos hyppii
        sama se on lintumaailmassa
        kuin meidän ohjelmassa
        alkuun ensi lempi
        vaikka useampi
        parempi on varmistaa
        että varmaan onnistaa
        Hukkaan ei mene harjoitus
        se on elämänkin tarkoitus

      • Hintriika
        ylikypsa kirjoitti:

        ilman Maijaa, eikä Aatuakaan
        tulisi yhtään munaa
        joiss elämä sisällä sykkii
        ja untuvikot ulos hyppii
        sama se on lintumaailmassa
        kuin meidän ohjelmassa
        alkuun ensi lempi
        vaikka useampi
        parempi on varmistaa
        että varmaan onnistaa
        Hukkaan ei mene harjoitus
        se on elämänkin tarkoitus

        Tipu, tipu, tiputanssi,
        tanssii koko allianssi.
        Meillä mukavaa on täällä,
        riemu raikuva kun päällä.
        Kukin pitää oman tahdin,
        tuntee musisoinnin mahdin.
        Rytmi jäseniimme tarttuu,
        joukko tanssijoiden karttuu.

      • ylikypsa
        Hintriika kirjoitti:

        Tipu, tipu, tiputanssi,
        tanssii koko allianssi.
        Meillä mukavaa on täällä,
        riemu raikuva kun päällä.
        Kukin pitää oman tahdin,
        tuntee musisoinnin mahdin.
        Rytmi jäseniimme tarttuu,
        joukko tanssijoiden karttuu.

        kuinka tiputanssia tanssittii
        silloin ei ollut reumatismii
        Lambadankin hyvin muistan
        innostus näkyi hymysuista
        naisilla lyhyt minihame olla pitää
        eikä sen alle saa laittaa mitään
        näin muistan sen olleen silloin
        tuleeko uudestaan muotiin milloin
        nyt kesä kohta koittaa
        hyvin voisi lambadaa soittaa

      • Ruuneperi
        ylikypsa kirjoitti:

        kuinka tiputanssia tanssittii
        silloin ei ollut reumatismii
        Lambadankin hyvin muistan
        innostus näkyi hymysuista
        naisilla lyhyt minihame olla pitää
        eikä sen alle saa laittaa mitään
        näin muistan sen olleen silloin
        tuleeko uudestaan muotiin milloin
        nyt kesä kohta koittaa
        hyvin voisi lambadaa soittaa

        Kyllä minäkin hyvin lambadan muistan
        minä kun parketilla paljon luistan
        Se ei ole tanssini mun ikioma
        ei laisinkaan tyylikäs, ei soma
        vatsa vatsaa vasten innokkaasti
        hangaten kuin himokkaasti.

        Kyllä tango ja valssi on ihan toista
        ehkä foxikin vielä samanmoista
        On niissä oikea rytmi ja tahti
        ihan tuntee mikä on tanssin mahti.
        Ehkäpä treffeissä joskus viellä
        näitäkin tanssimme yhdessä siellä

      • myöskin**
        ylikypsa kirjoitti:

        kuinka tiputanssia tanssittii
        silloin ei ollut reumatismii
        Lambadankin hyvin muistan
        innostus näkyi hymysuista
        naisilla lyhyt minihame olla pitää
        eikä sen alle saa laittaa mitään
        näin muistan sen olleen silloin
        tuleeko uudestaan muotiin milloin
        nyt kesä kohta koittaa
        hyvin voisi lambadaa soittaa

        Aatulle tiputanssi helppo on
        Papukaija kun aatu on.
        siipiä kun heiluttaa
        sinne tänne vaan.

        Lambadankin aatu muistaa
        vaikka on jo aikaa.
        Lambadassa kun onnistaa
        pyrstöä näin heiluttaa.

        Aatulla on hyvä tanssi koipi
        Maijaakin se heiluttaa minkä voipi.
        Tanssi innostus on Aatulla kova
        kun vietellä täytyy Maija oma.

      • ylikypsa
        myöskin** kirjoitti:

        Aatulle tiputanssi helppo on
        Papukaija kun aatu on.
        siipiä kun heiluttaa
        sinne tänne vaan.

        Lambadankin aatu muistaa
        vaikka on jo aikaa.
        Lambadassa kun onnistaa
        pyrstöä näin heiluttaa.

        Aatulla on hyvä tanssi koipi
        Maijaakin se heiluttaa minkä voipi.
        Tanssi innostus on Aatulla kova
        kun vietellä täytyy Maija oma.

        Ruuneperin kanssa siitä
        ei aitoon tanssiin koskaan aiaka riitä
        Tangoa kun daivuddaa
        siitä ihanan tunteen saa
        poskivalssi lämmittä
        sydäntä myös poskea pehmeää
        humppa hyvä tanssi on
        polkka aivan verraton

      • myöskin**
        ylikypsa kirjoitti:

        ilman Maijaa, eikä Aatuakaan
        tulisi yhtään munaa
        joiss elämä sisällä sykkii
        ja untuvikot ulos hyppii
        sama se on lintumaailmassa
        kuin meidän ohjelmassa
        alkuun ensi lempi
        vaikka useampi
        parempi on varmistaa
        että varmaan onnistaa
        Hukkaan ei mene harjoitus
        se on elämänkin tarkoitus

        Lempi on jo syttynyt
        pesään katsovat he nyt.
        Liekö siellä yhtään munaa
        aivan ikiomaa?

        Siinä sitten innoissaan
        Aatukin käy lumoissaan.
        Munia laskemaan
        aina vaan uudestaan.

        Voi hyvä tavatonta
        munia onkin monta.
        Aatu sanoo maijalle
        omalle papukaijalle.

        Maijalle ja Aatulle
        tilanne on uusi
        munia pesässä on kuusi.
        Aatu pesää kun vartioi
        Maija hautomaan alkoi.

      • tulenlieskat
        myöskin** kirjoitti:

        Lempi on jo syttynyt
        pesään katsovat he nyt.
        Liekö siellä yhtään munaa
        aivan ikiomaa?

        Siinä sitten innoissaan
        Aatukin käy lumoissaan.
        Munia laskemaan
        aina vaan uudestaan.

        Voi hyvä tavatonta
        munia onkin monta.
        Aatu sanoo maijalle
        omalle papukaijalle.

        Maijalle ja Aatulle
        tilanne on uusi
        munia pesässä on kuusi.
        Aatu pesää kun vartioi
        Maija hautomaan alkoi.

        Rakkaus ihana juttu,
        meille mukava tuttu.
        Paljon on rakkaudessa
        siinä niin ikuisessa.
        Siinä kevät, kesä kukoistaa
        ja talvea syksyä onnistaa.
        Se on myllerrys tunteen kai
        ja valtaansa kaiken sai.

        Se katse kaunis olla voi
        tai tango mi taustalla soi.
        Se lapsen naurussa heristää
        aikuisen mielen herkistää.
        Voi olla paisteessa auringon
        kaipaus ikuinen siihen on.
        Kuin puron liplatus raikas
        rakkaus näytä taikas.

      • SkillaN
        tulenlieskat kirjoitti:

        Rakkaus ihana juttu,
        meille mukava tuttu.
        Paljon on rakkaudessa
        siinä niin ikuisessa.
        Siinä kevät, kesä kukoistaa
        ja talvea syksyä onnistaa.
        Se on myllerrys tunteen kai
        ja valtaansa kaiken sai.

        Se katse kaunis olla voi
        tai tango mi taustalla soi.
        Se lapsen naurussa heristää
        aikuisen mielen herkistää.
        Voi olla paisteessa auringon
        kaipaus ikuinen siihen on.
        Kuin puron liplatus raikas
        rakkaus näytä taikas.

        On ihmismieli niin kummallinen,
        tänään iloinen, huomenna surullinen.
        Mikä kumma saa aikaan tälläisen,
        sinä tiedätkö, minä en.

        Onko rakkaus syynä tunteen sen,
        vai viha, kauna hirmuinen.
        Saako sana paha mielen muuttumaan,
        siitä ihmisen pienen suuttumaan.

        Voisko mieltänsä saada talttumaan,
        huonotkin asiat vastaan ottamaan,
        hymyssä suin ja silmin kirkkain,
        sanan hyvän toiselle virkkain.

        Ei taida pystyä siihen polo,
        tämän ihmiskunnan tuote nolo.
        Aina vain päätä seinään hakkaa,
        tuskin milloinkaan siitä lakkaa.

        Hyväksy tämä ihmisrukka,
        olet kumminkin, Luojasi kukka.
        Tyydytkö tähän, vai yrität vielä,
        kulkea elon sopuisalla tiellä.

      • ylikypsa
        SkillaN kirjoitti:

        On ihmismieli niin kummallinen,
        tänään iloinen, huomenna surullinen.
        Mikä kumma saa aikaan tälläisen,
        sinä tiedätkö, minä en.

        Onko rakkaus syynä tunteen sen,
        vai viha, kauna hirmuinen.
        Saako sana paha mielen muuttumaan,
        siitä ihmisen pienen suuttumaan.

        Voisko mieltänsä saada talttumaan,
        huonotkin asiat vastaan ottamaan,
        hymyssä suin ja silmin kirkkain,
        sanan hyvän toiselle virkkain.

        Ei taida pystyä siihen polo,
        tämän ihmiskunnan tuote nolo.
        Aina vain päätä seinään hakkaa,
        tuskin milloinkaan siitä lakkaa.

        Hyväksy tämä ihmisrukka,
        olet kumminkin, Luojasi kukka.
        Tyydytkö tähän, vai yrität vielä,
        kulkea elon sopuisalla tiellä.

        kulkea päivästä toiseen
        tartumme innolla uuteen toimeen
        toivomme tänään saamamme uutta
        onnistumisen ihanuutta
        rakkaus on aina suloista
        kun saa hyvänä pitää toista
        jos toinen vastarakkautta antaa
        silloin jaksaa päivän surut kantaa

      • Ruuneperi
        SkillaN kirjoitti:

        On ihmismieli niin kummallinen,
        tänään iloinen, huomenna surullinen.
        Mikä kumma saa aikaan tälläisen,
        sinä tiedätkö, minä en.

        Onko rakkaus syynä tunteen sen,
        vai viha, kauna hirmuinen.
        Saako sana paha mielen muuttumaan,
        siitä ihmisen pienen suuttumaan.

        Voisko mieltänsä saada talttumaan,
        huonotkin asiat vastaan ottamaan,
        hymyssä suin ja silmin kirkkain,
        sanan hyvän toiselle virkkain.

        Ei taida pystyä siihen polo,
        tämän ihmiskunnan tuote nolo.
        Aina vain päätä seinään hakkaa,
        tuskin milloinkaan siitä lakkaa.

        Hyväksy tämä ihmisrukka,
        olet kumminkin, Luojasi kukka.
        Tyydytkö tähän, vai yrität vielä,
        kulkea elon sopuisalla tiellä.

        Rakkauden tunteessa on ryppyinenkin muoto,
        pieni hyppy syrjään vaan ja seurausna kuolo.
        Roihu, jonka palaa piti ihan ikuisesti
        jäikin ihan sattumalta yksivuotiseksi.

        Laittaa toki aina voipi uutta tulta pesään
        ehkä pysyy roihuumassa vaikka ensi kesään.
        Silloin voipi löytyä jo lohduttaja uusi
        pyöriihän niit ympärillä aina viisi kuusi.

      • Hintriika
        Ruuneperi kirjoitti:

        Rakkauden tunteessa on ryppyinenkin muoto,
        pieni hyppy syrjään vaan ja seurausna kuolo.
        Roihu, jonka palaa piti ihan ikuisesti
        jäikin ihan sattumalta yksivuotiseksi.

        Laittaa toki aina voipi uutta tulta pesään
        ehkä pysyy roihuumassa vaikka ensi kesään.
        Silloin voipi löytyä jo lohduttaja uusi
        pyöriihän niit ympärillä aina viisi kuusi.

        Mutta aika monta
        lienee onnetonta,
        ettei yhtään uutta,
        saati viittä kuutta
        lohduttajaa löydy koko pallolta!

        Toisilla on lykky,
        vaikka hyry mykky
        uuden onnen tuojaa,
        rakkauden luojaa
        ympärillään hyörii kaiken aikaa vaan!

        Vaiko toiveunta,
        menneen talven lunta?
        Unelmia kannat,
        ymmärtää vain annat,
        jotta mäihä aina käy niin huikea!

      • Anu.1
        Hintriika kirjoitti:

        Mutta aika monta
        lienee onnetonta,
        ettei yhtään uutta,
        saati viittä kuutta
        lohduttajaa löydy koko pallolta!

        Toisilla on lykky,
        vaikka hyry mykky
        uuden onnen tuojaa,
        rakkauden luojaa
        ympärillään hyörii kaiken aikaa vaan!

        Vaiko toiveunta,
        menneen talven lunta?
        Unelmia kannat,
        ymmärtää vain annat,
        jotta mäihä aina käy niin huikea!

        Kun ihminen on nuori,
        on häntä helppo rakastaa.
        Kun ihminen on vanha,
        on hänet helppo unohtaa.

      • muori67
        Anu.1 kirjoitti:

        Kun ihminen on nuori,
        on häntä helppo rakastaa.
        Kun ihminen on vanha,
        on hänet helppo unohtaa.

        Rakkaudesta kaikki pauhaa,
        minä vain en saa rauhaa.
        Löydy ei ystävää,
        joka tarjois syliä lämpimää.

        Yksin tässä istuksin
        ikävääni tuskailin.
        Missä on se mielitietty,
        joka tulis,hellittelis.

        Yhdes mentäis
        eteenpäin.
        Kuljettais käsikkäin.

      • ylikypsa
        Anu.1 kirjoitti:

        Kun ihminen on nuori,
        on häntä helppo rakastaa.
        Kun ihminen on vanha,
        on hänet helppo unohtaa.

        en usko väitteeseen
        kun ihminen vanhenee
        vanhahojen muistelu paranee
        uusimmat asiat unohtuu
        hyvät asiat muistaa
        huonot pois tahdon suistaa
        paljon hyvää ollut on
        ei kannata olla onneton
        mitä elä vielä tuo tullessaan
        voimme mielenkiinnolla odottaa

      • SkillaN
        muori67 kirjoitti:

        Rakkaudesta kaikki pauhaa,
        minä vain en saa rauhaa.
        Löydy ei ystävää,
        joka tarjois syliä lämpimää.

        Yksin tässä istuksin
        ikävääni tuskailin.
        Missä on se mielitietty,
        joka tulis,hellittelis.

        Yhdes mentäis
        eteenpäin.
        Kuljettais käsikkäin.

        Löytyihän se runosuoni muorin,
        rakkaudesta kertoo mielin nuorin.
        Sitähän meidän kaikkien mieli,
        löytyykö vielä rakkauden kieli.

        Kateeksi totesi Hintriikka käyvän,
        mutta jos näytämme hymyn häivän.
        Voisikos miehet silloin kieltää,
        uskon, et hyvinkin voisivat sietää.

        Anu uskon jo meinaa menettää,
        älä, sitä pitää vain enentää.
        Kyllä vanhankin vielä joku huomaa,
        ellei niin taputetaan kuomaa.

        Ylikypsä rakkaudesta haastaa,
        sydänjuuria taitaa naisten raastaa.
        Tunnustan tässä minäkin nyt,
        rakkautta olen etsinyt.

        Ruuneperi uskoo kovin,
        rakkauden liekki somin.
        Uuteen roihuun päästä vois,
        jos vain ystävän luokse tois.

        Toivossa nyt kaikki ollaan,
        paineta ei mieltä nollaan.
        Rakkaus ei sammu koskaan,
        heitetä ei sitä loskaan.

      • merimona1
        muori67 kirjoitti:

        Rakkaudesta kaikki pauhaa,
        minä vain en saa rauhaa.
        Löydy ei ystävää,
        joka tarjois syliä lämpimää.

        Yksin tässä istuksin
        ikävääni tuskailin.
        Missä on se mielitietty,
        joka tulis,hellittelis.

        Yhdes mentäis
        eteenpäin.
        Kuljettais käsikkäin.

        on se oma kulta, joka
        syömmen leiskumaan
        saa rakkauden tulta.

        Vastakappale kun sitten
        kohdallemme kulkee,kaikki
        toiset heilakandit pois hän
        heti sulkee.
        Ilman varoitusta kohti
        lentää Amor veikon nuoli,
        sellaisenkin joka luulee,
        hänt'ei kukaan huoli.

        Soidinmenot hyvää aikaa,
        sitten arki alkaa, arjessakin
        lemmenpari kulkee
        yhtäjalkaa.

        Kypsän iän liitossa on
        monta hyvää puolta,
        eikä mustankipeyskään tuota
        suurta huolta.

        Vaikka rakkaus on kuin viiva
        piirrettynä veteen, useimmat
        se kyllä johtaa vihkipapin
        eteen.

        Lempiähän osaa ilman sormusta
        ja pappia, mutta
        suhdealus on kuin paatti
        ilman tappia.

        Riitavesi joskus jostain
        lemmenpurteen kulkeutuu,
        mutta pastorimme
        sanat silloin mieleen
        kulkeutuu:

        Rakkaushan kaiken peittää
        sekä uskoo toivoo, paljon
        myöskin anteeks antaa,
        toisen kuormiakin kantaa.

      • merimona1
        merimona1 kirjoitti:

        on se oma kulta, joka
        syömmen leiskumaan
        saa rakkauden tulta.

        Vastakappale kun sitten
        kohdallemme kulkee,kaikki
        toiset heilakandit pois hän
        heti sulkee.
        Ilman varoitusta kohti
        lentää Amor veikon nuoli,
        sellaisenkin joka luulee,
        hänt'ei kukaan huoli.

        Soidinmenot hyvää aikaa,
        sitten arki alkaa, arjessakin
        lemmenpari kulkee
        yhtäjalkaa.

        Kypsän iän liitossa on
        monta hyvää puolta,
        eikä mustankipeyskään tuota
        suurta huolta.

        Vaikka rakkaus on kuin viiva
        piirrettynä veteen, useimmat
        se kyllä johtaa vihkipapin
        eteen.

        Lempiähän osaa ilman sormusta
        ja pappia, mutta
        suhdealus on kuin paatti
        ilman tappia.

        Riitavesi joskus jostain
        lemmenpurteen kulkeutuu,
        mutta pastorimme
        sanat silloin mieleen
        kulkeutuu:

        Rakkaushan kaiken peittää
        sekä uskoo toivoo, paljon
        myöskin anteeks antaa,
        toisen kuormiakin kantaa.

        kahteen kertaan tokattu.
        "kulkeutuu"
        Tarkoituksein oli laittaa sihen kohtaan "sulkeutuu".
        Perfektionisti tässä virheitään on etsimässä:)

      • Ruuneperi
        Hintriika kirjoitti:

        Mutta aika monta
        lienee onnetonta,
        ettei yhtään uutta,
        saati viittä kuutta
        lohduttajaa löydy koko pallolta!

        Toisilla on lykky,
        vaikka hyry mykky
        uuden onnen tuojaa,
        rakkauden luojaa
        ympärillään hyörii kaiken aikaa vaan!

        Vaiko toiveunta,
        menneen talven lunta?
        Unelmia kannat,
        ymmärtää vain annat,
        jotta mäihä aina käy niin huikea!

        En minä rehvastellut vaan tarvitsin loppusointuihin jotain sopivaa.

        Eipä ne tytöt suuremmin vanhan, vaivaisen Ruuneperin perään ole.

      • PäiviPerho
        merimona1 kirjoitti:

        kahteen kertaan tokattu.
        "kulkeutuu"
        Tarkoituksein oli laittaa sihen kohtaan "sulkeutuu".
        Perfektionisti tässä virheitään on etsimässä:)

        Ai se rakkausko?

        Kaikkihan se tahtois kärsiä
        vaikka sydämiä järsiä
        vastakappale jos sattuis oikea
        tulee kulmikkaasta soikea.

        Pikkuvirheet antais olla
        toinen ei ois koskaan nolla.
        Isoistakin yli hyppäis
        murheen piikit irti nyppäis.

        Voiko koskaan täydellistä
        särötöntä täyttymystä
        lopultakaan kukaan löytää
        sinne tänne turhaan töytää?

      • fiiuliN
        Ruuneperi kirjoitti:

        En minä rehvastellut vaan tarvitsin loppusointuihin jotain sopivaa.

        Eipä ne tytöt suuremmin vanhan, vaivaisen Ruuneperin perään ole.

        Mistähän se johtunee
        kun naiset, miehet kaipailee
        toista puolikasta elämäänsä
        siten sekoittaen selvän päänsä.

        Yksi ottaa, toinen jättää
        ei osaa kukaan oikein päättää
        millä tavoin olis' hyvä
        mistä löytyis' onnen jyvä.

        Nuorna kukin haaveilimme
        onnen tuojaa lähellemme.
        Vielä vanhanakin toivo kytee.......

        No niin , siihen se lopahti kun ei löytynyt minkäänlaista loppusointua.

      • tyhjään paikkaan?
        fiiuliN kirjoitti:

        Mistähän se johtunee
        kun naiset, miehet kaipailee
        toista puolikasta elämäänsä
        siten sekoittaen selvän päänsä.

        Yksi ottaa, toinen jättää
        ei osaa kukaan oikein päättää
        millä tavoin olis' hyvä
        mistä löytyis' onnen jyvä.

        Nuorna kukin haaveilimme
        onnen tuojaa lähellemme.
        Vielä vanhanakin toivo kytee.......

        No niin , siihen se lopahti kun ei löytynyt minkäänlaista loppusointua.

        ...meni saveen taikka syteen. :))

      • fiiuliN
        tyhjään paikkaan? kirjoitti:

        ...meni saveen taikka syteen. :))

        Ihmettelen kuitenkin
        aina vain edelleen
        nikitön kun useimmin
        viesteihini vastailee.

        En paha ole mielestäin
        enkä suulas kielestäin
        vanha kuitenkin jo nainen
        ehkä hieman luulevainen.

        Ei mua kartaa kuitenkaan
        täällä tartte kenenkään
        en mä kimppuun käydä voi
        mulle aran luonteen luoja soi.

    • SkillaN

      Loppua haukkoo jo ketju tää,
      kai uuden lupaat aloittaa.
      Usutan minäkin runoratsua laukkaan,
      liianko suuren palan haukkaan.

      Kykyjään kai jokainen koittaa,
      runotorvella kun koittaa soittaa.
      Minäkin maan matonen,
      yritän olla runosatonen.

      Ei Luojakaan suurista toiveista kiellä,
      olkoon siis runoni mukana siellä,
      missä taitajat toiset,suurenmoiset,
      runot rustaa, ikimuistoiset.

      Kevät tunteet pintaan saa,
      toisillekin voi ne paljastaa.
      Riemua yhteistä runot suokoon,
      meitä joukolla ilon pitoon tuokoon.

      • Ruuneperi

        Sanoit joskus ennenaikaan
        etten runoja mä lainkaan
        kirjoitella tapaan toisten
        kirjoittajain samanmoisten.

        Nyt on ilmi tullut totuus
        treenauksen suuri osuus
        Runoilee nyt yks ja toinen
        kirjoittaja samanmoinen.

      • fiiuliN
        Ruuneperi kirjoitti:

        Sanoit joskus ennenaikaan
        etten runoja mä lainkaan
        kirjoitella tapaan toisten
        kirjoittajain samanmoisten.

        Nyt on ilmi tullut totuus
        treenauksen suuri osuus
        Runoilee nyt yks ja toinen
        kirjoittaja samanmoinen.

        Jatkoa toivon minäkin
        olet ketjunavaaja sopivin.
        Runoja kun rustataan
        siitä hyvän mielen saan

        Yritän mä parastain
        mutta aina onnistu ei lain
        jokaista mä kiitän tässä
        kun olette te olemassa.

      • pärssinen
        fiiuliN kirjoitti:

        Jatkoa toivon minäkin
        olet ketjunavaaja sopivin.
        Runoja kun rustataan
        siitä hyvän mielen saan

        Yritän mä parastain
        mutta aina onnistu ei lain
        jokaista mä kiitän tässä
        kun olette te olemassa.

        Kirjoittelen tähän
        ihan vain vähän
        unen yöllä näin
        menin metsään päin.

    Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mistä puhuitte viimeksi kun näitte

      Kerro yksi aiheista
      Ikävä
      107
      7736

    2. Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata

      Manneja, vaiko matuja?
      Mikkeli
      109
      5971

    3. Se on hyvästi

      Toivottavasti ei tavata.
      Ikävä
      83
      5167

    4. Olenko saanut sinut koukkuun?

      Hyvä. Rakastan sua.
      Ikävä
      139
      4536

    5. Alavuden sairaala

      Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan
      Ähtäri
      11
      3220

    6. Sisäsiittosuus

      Tämän kevään ylioppilaista 90% oli sama sukunimi?
      Suomussalmi
      55
      2967

    7. Miksi sä valitsit

      Juuri minut sieltä?
      Ikävä
      58
      2928

    8. Törkeää toimintaa

      Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818
      Ylivieska
      10
      2444

    9. Kerro nyt rehellisesti fiilikset?

      Rehellinem fiilis
      Suhteet
      61
      2437

    10. Hei........

      Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.
      Ikävä
      56
      2056
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt