pääseekö mummoikäiset amatöörit mukaan argeologisiin kaivauksiin, esim. kesäksi?
Tiettääkö kukkaa,
Pirre*
331469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
puutuisikin,mummot sinne sähläämääm ja pilaamaan,siinä pitää olla tarkka asiantuntemus!
että mummot muka sähläis. Voi sinua. Mummot ne on monipuolisia mestareita, mutta ei tietenkään sellaiset jotka eivät itse itseään sellaiseksi koe. He tappavat taidon jo ennen käyttöön ottoa.
Vielä Pirrelle: Löytyisikö kansainvälisten työleirien kautta? Muistan joskus nähneeni.
kelepais mummot seulomaan ja käittii vapisis jo valammiiksi..:)
Ihan oikkeesti (aikkuisten), eihän ne kaikki kaivelijat tarvitse olla argeologeja, vaikka taitaa niihen olla nuoria opskelijoita tulossa tai menossa tunkuun asti..
Arvelin vain jos pitäs väljvuuvven..:/
ainakin on päässyt. Viime syksynä kaivelivat tuomiokirkon tienoilla ja sinne sai vapaaehtoisena ilmoittautua, ken halusi.
Pyri vaan mukaan, se oli kuulemma mukavaa puuhaa, aika pitkäjänteistä, ettei hosumalla tehtyä.
päästä johonkin hornan tuuttiin, tosi Turkukin on täältä kahtoin melekkein hornantuutissa :)
Minnuu kiinnostaisi kaikki vanhan kaivelu, vaikka en ole pitkävihainen..:), mutta historia on minua ihan kiinnostanut pikkulikasta lähtien.
Kyllä minulta pitkäjännitteisyyttä löytyy, jos tarvitaan ja pikkutarkkuuttakin...
olisi silloin paikallaan
ja jos haluaisit vaihtaa paikkakuntaa,
ottaisit tyynyn ja pulikat mukaan ja menisit
Raumalle
iiik - sain melkein näppylöitä jo pelkästä sanasta, minäkö nypläisin joka en ikupäivinä saisi mitään pitsiä ajoiksi..:/
ps. ei sillä etteikö nypläys olisi hieno harrastus kenelle se soppii, ja ne pitsit ovat tosi ihania..kaikki kunnia nypläyksen taitajille..:)
Ps. osaatkos itse näitä nypläysjuttuja..?
jonkinlaisen peruskurssin käynyt valovuosia sitten
ajattelin, että siinä mielessä samanlaista voisi olla kuin arkeologisilla kaivauksilla kaivaminen, että äärimäistä tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa
nypläys on siitä mukavampaa, että voi tehdä sisällä tai ulkona
mutta...kaivauksilla joudut alttiiksi kaikenlaisille säätiloille ja itikoille
(katosiko romattiset kuvitelmat?)
mistäs sitten tiedät milloin olet löytänyt jotain?
Nakkelet vain kiviä ym muhkuroita huomaamatta, että jossain olikin jotain ainutlaatuisia viiltoja jotka olisivat tutkijoille kertoneet menneistä ajoista merkittäviä asioita?
tai miten erottaa milloin kädessäsi on luunpalanen tai jokin vaalea kivi tai
milloin tämä "luuksi" epäilemäsi onkin viime viikolla jonkun koirapiskin hautaama luu?
entäs jos kun tupsuttelet pölytä tai hiekkaa, saadaksesi esiin jotain ja sieltä paljastuukin vaikkapa ihmisen "piäkallo"... oletkos tietoinen reaktioistasi?
miten ajattelit tuollaisista asioista selvitä?
minä en ole ollut kaivauksilla , tv:stä joskus katsonut
täytyy sanoa, että mielenkiintoisen näköistä hommaa
muistelin tuossa juuri, kuinka ennen syksyisin perunan nostopäivänä saattoi tehdä vaikka kuinka jännittäviä löytöjä... ja joskus sydämen muotoisen perunankin!
:) vaan tuollaista ennakkoluulottomuutta pitäisi kyllä löytyä meikäläisestäkin, ettei fossiiliksi
pääsisi kukaan moittimaan...
sehän se oiski, kun ei koskaan tiedä mikä siitä multa/hiekka möykystä paljastuu, mutta entä pitsi, ei mittää valamista vaikka kuin istuisi; valmiin mallin mukaan vain väkeltää ja mikä tärkeintä tai siis kamalinta..ajatteles jos jossain mutkassa tekee virheen ja sitten joudutkin purkamaan melkein koko tekeleen...ei ei ...hermo meinaa mennä jo pelkästä ajatuksestakin..:/
Ei kai niitä "muhkuroita" kärsi kovin huolimattomasti nakella, pullasutin kanssa vain puhistellaan - ja niin, kai se ensin on aina joku "olettama" ennenkuin ruvetaan mitään kaivelemaankaan...:)
Ei siinä piäkallossa enää mitään pelkäämistä, ihminen yleensä on aika rauhallinen jo siinä vaiheessa..:))
Patologin työ olisi minusta pelkästään kiinnostavaa.:)
Potattipeltohommat nyt eivät kovin inspiroineet silloin aikoinaan..ei mitään jännitystä..tylsää hommaa.
hämähäkki väärinpäin:))))
ja ne "hämmäiset häkit" olivat vinksallaan milloin milläkin kantilla
nämä harrasteet täytyy jakaa
;D
ei sovi aloittaa nypläystä jos ei pinna kestä,
vaan eikös noissa kaivamishommissakin pidä olla pitkäpinnainen?
siis millaisethan "osumat" noin niinkuin keskimäärin... ?
että jos kesän kuokkii, että montakohan löytöä voisi olla odotettavissa ?
sinänsä varmaan haasteellinen ja mukava/antoisa kesä olisi edessäsi?
jos on sen arvoista tekemistä, tarkoitan kiinostavaa..:)
Ei se kartankaan teko hutiluksen hommia ole..
eihän se mummon ikä ole kuin reiluit 40 vuotta. Ota yhteyttä. Jaa minne? ootas kun surffaan hetken..
, eiköhän kesäksi vielä mukaan kerkiä.
http://www.arkeoango.net/
http://koti.mbnet.fi/~arkeonyt/
linkeistä, nyt se löytyi - minun vanhuudenpäivieni harrastus..:)
vanhuuden päiviin, aloita heti.
Minäkin aloitin sukututkimuksen jo viime vuosituhannella ja yhä löytyy lisää esivanhempia kun kaivelen arkistoja.
Kaivellut olen tietooni mm. esivanhempien hautapaikat 1700-luvun alusta. Muut ovat sielä kaivaneet aivan kirjaimellisestikin ja luita on löytynyt. Nyt tekisi mieli teettää geenitutkimus- onko esiäidit olleet uskollisia...
Eli täsmääkö kirkonkirjat ja todellisuus mun geeneissäni.
on jo alakana..se vanhhuus..:)
Mulle riittää virkatodistus, ja en kehtaa enää esi-isiäni häiritä, muatkkaat rauhassa.:)
Sukututkimusta en ole itse tehnyt milloinkaan, ihan valammiista kirjasta vain lukenu toisten tutkimusten tuloksia...minulla ei ole vielä ollut sellaiseen oikein aikaakaan.
Varmasti on mielenkiintoinen harrastus, kuinka muuten esivanhempasi olivat tuolloin jo kirjoilla?
itse niitä kirjoittivat.
Lapin Lemmenjoelta, ja eikun kultaa kaivaan. :)
Mikä on muuten mummoikäinen, tuli vaan mieleen
kun naapurin tytöt (ainakin kaksi) oli alle 40v
jo mummoja.
täällä olisi nelkymppinen mummo, ihan omalla palstalla mummoilen..:)
..sopii minulle, aivan hyvin en ole mikään ikärasisti.
Onkos Pirre* mummolla myös sinisettoppahaalarit. :)
eikä pilikkihaalaria..:)
huuhdonta on varmasti mielenkiintoista, ja ainakin harrastuksena silloin tällöin.
Enpä olekaan vielä kokeillut sitä hommaa, vaikka Lapissa rumuankin..hmm pittääpä pistää tulevaisuuden suunnitelmiin., sen vanhuuden :)
Kultaa huuhdon, sanoi Lapin äijä kun eukkoaan hukutti. :)))
ehkä jo katinkultaa - korkkeinttaan...:)
Vitsisi oli samaa sarjaa sen savolaisvitsin kanssa jossa ei paljjoo naarata..tiijjäthän sen.
Oletko jo ehtinyt harrastaa arkeologiaa, vai aiotko nyt vasta aloittaa?
Jos vasta olet alkamassa, niin luettavaksi sopisi ehkä:
Takala, H. Arkeologian maastotöiden perusteet
Kyllä mummo- ja pappaikäiset pääsevät mukaan. En tiedä, missä päin asut, mutta on valtakunnallisiakin yhdistyksiä. "Arkeologia Nyt" -verkkolehdessä on asiaan liittyvää tietoa sekä kurssien ja matkojen ilmoituksia.
Raamattuopisto on ainakin ennen järjestänyt kaivausmatkoja Israeliin. (Älä annan opiston nimen pelästyttää, asiallisia matkoja ne ovat, mutta kalliita.) - Matkoilla on aivan "oikeita" kaivauskohteita, ja sikäläisestä maaperästä löytyykin paljon aineistoa.)
käytännössä, mutta kiinostunut olen ollut jo pitkään, ajatus on muhinut lähdöstä jo jokusia vuosia, mutkun mutku on aina ollut matkassa.., mutta n y t alkaa tuntua siltä että "unelma" pitää toteuttaa, tai se pian jääkin sille teoria tasolle.
Pittääpä lainata tuo opas, kiitos vinkistä..
Ettei sekoiteta muumioon:))
Pirrestä tulee vuosisadan muumiolöytö:)))
ripsiväriä ..ja tarvittaessa kova ääni..:, joten ei pelekkoo..:)
voi teijjän kanssanu..viittaan kinttaalla edellisseen vasttauksseen..:)