Minulla 3-vuotias poika, joka asuu äitinsä luona. Lapsen äidin jalka meni poikki ja minun mielestäni hän ei ole kykeneväinen hoitamaan 3-vuotiasta. Onko kokemusta, että minkälaisissa tapauksissa lapsen huoltajuus voidaan siirtää tilapäisesti toiselle vanhemmalle?
Kykenemätön hoitamaan lasta?
Missä raja
151503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
katkaista? Ettet vaan sinä itse ollut syyllinen tavalla tai toisella, jotta saisit lapsen huoltajuuden häikäilemättömästi itsellesi? Onnettomuuksia sattuu...
Voin kertoa sinulle, etät minulla itselläni on 2 ja puoli vuotias tytär. Jouduin sairaalainfektion takia peräti kuukauden mittaiselle sairaalareissulle. Lapsen isä ei suinkaan saanut "väliaikaista" huoltajuutta vaan lapselleni läheisemmät henkilöt, eli lapsen oma mummi otti tyttäreni hoitoonsa siksi aikaa (luonnollisestikin tapaamisoikeudet lapsen ja lapsen isän välillä jatkuivat normaalisti).
Siinä mitään huoltajuuksia tarvitse ruveta muuttamaan,kinttu ei ole ikuisesti poikki.Senkuin jeesaat nyt äitä ja hoidat lastasi tavallista enemmän.Voihan olla,että jos nyt huoltajuutta mennään muuttamaan,sinultakin saattaa katketa käsi tai jalka ja eikun taas muuttelemaan huoltajuuksia vai? Hehhee...
Kolme vuotias osaa jo auttaa äitiä hyvin jo itsekin. Sen ikänen kantelee mielellään tavaroita ja auttaa kun tietää olevansa tarpeellinen ja iso! Ei hän karkaile enää kaupoissakaan ja uskoo kun sanotaan!
Ihan hyvin se äiti pärjää lapsensa kanssa. Omatoiminen on jo tuon ikäinen.
Kun minä sairaalasta tuloni jälkeen (tyttäreni ja mummu kävivät minua katsomassa kahdesti viikossa) kotiuduin niin jopa minun alle 3-vuotiaani osasi olla avuksi ja tajusi sen, että äiti on nyt pipi hetken aikaa eikä pysty liikkumaan. Mummu oli tietenkin tyttöä valistanut asiasta. Hyvin pärjättiin ja edelleen.
Olen muuten ihan tosissani tuosta mitä muutama viesti aikaisemmin kirjoittelin että "onnettomuuksia sattuu". Kuinkahan paljon mystisistä kuolemantapauksista tai vakavista tapaturmista avioerotilanteen jälkeen johtuu muusta kuin silkasta huonosta tuurista... kysyn vaan?
Paitsi jos pystyt TODISTAMAAN, että äiti käyttää huumeita tai on rappioalkoholisti...
Tai jos tytön äiti kuolee.
Rakastat varmasti tyttöäsi kovasti, mutta se, tai se että olet hyvä isä, ei paina yhtään mitään.
Eron tullessa lapsi on automaattisesti äidin omaisuutta, isä saa kunnian maksaa.
Olen pahoillani puolestasi, tasa-arvo on...
Luojan kiitos maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta ja näin on :)
= lapset ovat äidin omaisuutta?
vaiko
= tasa-arvo on kohentunut ja miehiäkin huomioidaan jo edes pikkaisen näissä asioissa?
Jo on aikoihin taas eletty ja niin edelleen.. jos sinua aidosti,oikeasti ja erityisesti rakentavan ja kauaskantavan yhteistyön nimissä todella kiinnostaa lapsen hyvinvointi, eikä pelkästään jalkansa katkaisseen äidin kiusaaminen,miten olisi kommunikointi äidin kanssa tyyliin:"voinko auttaa jotenkin..?",eikä heti olla ottamassa selvää huoltajuuden siirroista!! Tiedoksesi vain,maailmassa on myös täysin jalattomia tai kädettömiä äitejä.. joten toinen jalka poikki on aika vähän.
Ei se nyt taida niin helppoa olla 3-vuotiaan hoitaminen jalka kipsissä: vajaan kahden viikon aikana lapsi ollut äitinsä luona yhden yön - loput minun luonani. Eli mielestäni olen kyllä hoitanut oman osuuteni tässä tilanteessa niin hyvin kuin olen pystynyt ja pyrkinyt huomioimaan lasten edun. Mutta se että hoidan lapset ja maksan vielä elatusmaksut ei ole minun mielestäni aivan oikein. Exä ei taas suostu neuvottelemaan tästä asiasta ja vaatii maksut, koska niin on sovittu. Eli kyllä isä taitaa edelleenkin olla lainsuojaton näissä huoltajuusasioissa.
saada väliaikaista huoltajuutta, vaan äiti voi antaa lapsensa hoitoon kenelle haluaa siksi aikaa, että paranee vaivastaan. Jos sinulla ei ole poikasi (yhteis)huoltoa, on se oma syysi.
Meillä yhteishuoltajuus, mutta exä siis ns lähivanhempi, jonka luona lapset asuvat.
Tuntuu että tällä palstalla aika iso joukko kostonhaluisia ja kyynisiä yksinhuoltajia, joiden ensisijaisena tavoitteena lasten isälle kostaminen ja lasten etu tulee sitten kaukana perässä.
Täytyy antaa tässä asiassa exälle tunnustusta ainakin lasten edun huomioimisesta eli hänelle sopi että lapset asuvat luonani ainakin seuraavan kuukauden. Tyttö 6-vuotias, joten hän voisi asua aivan hyvin äitinsä luonakin tämän jakson, mutta halusimme pitää lapset yhdessä.
Tietysti olen tyytyväinen, että lapset luonani, mutta kismittää vain maksaa exälle 500 egeä/kk, vaikka minä kuitenkin vastaan kaikista kuluista tänä aikana. Minulle ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa mieleen, ettenkö ottaisi lapsia luokseni. Etenkin 3-vuotias kaipaa toimintaa ympärilleen, eikä voisi kuvitellakaan että hänet pakotettaisiin neljän seinän sisälle jalkapuolen äidin kanssa. Kun ei autolla ajo onnistu kipsin takia, niin aika hankalaa lapsen hoitoon vienti tai ulkoilu: luistelu, mäenlasku, hiihto ym.
No, rahasta riideltiin aina silloin kun yhdessäkin oltiin, joten eipä tässä mikään ole muuttunut ;=)
kaksi lasta? Luulin, että kysymys oli vain kolmevuotiaasta pojasta! Kyllä lapset varmaan pärjäisivät äitinsäkin luona, jos vain olisi joku joka veisi lapset tarhaan/eskariin. Elatusmaksua voidaan vähentää tai se voi jäädä kokonaan pois, jos lapset ovat sinun luonasi useita viikkoja.
Käsitin ensin, että sinulla ei ole huoltajuutta sen tähden, että olet ollut avoliitossa lapsen tai siis oikeastaan lasten äidin kanssa, mutta taisi olla väärinkäsitys. Monella au-isällä ei ole yhteishuoltajuutta, ei ole koskaan ollutkaan, ja sitten avoliiton päättyessä eroon itketään ja voivotellaan asiaa ja halutaan huolto itselle.
...että rahat tuolta kuukaudelta kuuluvat Sinulle, koska huolehdit lapsen menoistakin. Äitihän voi maksaa vuokransa lapsinlisistä ja muista tuloista. Tai sitten vaadit äidiltä ruokarahaa...
Jos todellakaan äiti ei kykene hoitamaan, se on jo huostaanoton paikka, kuten kävi sille äidille, joka joutui selkäleikkaukseen ja lapsi/lapset, huostaanotettiin, eikä annettu isälle. Tuollainen tapaus on täällä pyörinyt, olisiko kuseniinan kolumnissa.
..kyllä mielestäni olisi kohtuus jos elarit jätettäs maksamatta siltä ajalta kun lapset ovat isällänsä. Minun oikeustajuntaan ei mahdu, että jos minä sairastuisin ja lapset olisivat isällänsä, vaatisin edelleen elareita, kun niin on paperilla määrätty. Ainoastaan itsekkäät, ilkeät ihmiset ajattelevat niin, sellaiset jotka eivät välitä edes omista lapsista. Te naiset jotka aina oletta käsi ojossa vaatimassa entisiltä miehiltä miettikääpäs toisinpäin omalle kohdalle (jos itsekkyyttään sitä pystyttä tekemään) oisko se oikein, että maksaisit elaria ex-miehelle, vaikka lapset ois sinulla. Se elatushan on lapsia varten.
Koitahan jutella sen "jalkapuoli" ex:n kanssa ja saada hänet ymmärtämään että se elatusmaksu on lapsia varten ei häntä ja voit sitten vaikka itse ostaa lapsille jotain vaatetta tai mitä nyt sattuvat tarvitsemaan. Meneehän ne lapsilisät nyt kuitenkin ex-vaimolle.