Kun tuntuu ettei mun ja mieheni yhteiselosta tuu enää yhtään mitään. Koko raskausaikana (nyt viikolla 14) en ole halunnut mitään läheisyyttä. Pelkkä mieheni lähelle tulo ällöttää ja ahdistaa ihan älyttömästi. Välillä tuntuu, että inhoan häntä enkä ole varma haluanko edes olla hänen kanssaan. Miettikää siis kuinka kivaa hänellä on ollut kun joutuu kaiken lisäksi kestämään muut kiukuttelunikin........Mutta olen luullut tämän johtuvan vain raskaudesta ja pyytänyt yrittämään ymmärtämään mitä hän ei todellakaan ole tehnyt.. Meneekö tämä oikeesti edes ohi vai onko parempi sanoa hei hei niin molemmilla olisi helpompaa! Ahdistaa koko asia ihan liikaa jo.
Mitä
tehdä
5858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli mulla kun olin raskaana. Just siinä alkuraskauden aikana, olisi vaan halunnut olla yksin ja mies suorastaan ällötti. Itsellä oli hormoonimyrsky menossa ja mies ei ymmärtänyt. Ei siinä osannut oikeen raskaudesta nauttia. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että onneksi tunne meni ohi odotuksen edetessä ja päästiin kunnolla nauttiin odotuksesta yhdessä ja toisistamme. Nyt täällä tuhisee ihana vauva, joten älä anna periksi.
mulla on ollu sama asia jo pari viikkoo.. et ihan "normaalii" kai.. mua ällöttää sekin jos se puhuu seksistä,meinaa laatta lentää ku ajattelee seksii sen kans.. toivottavast menee pian ohi. =)
olen kuullut, että jos odottaa poikaa ei sekstailut paljon innosta!? Piti paikkansa ainakin minun kohdalla :) Tyttöä odottaessa olsin voinut touhuta vaikka joka päivä, mutta olipas vaan ihan eri meininki kun aloin odottaa poikaa...Ei huvittanut sitten millään :(
Mulla meinaa kans oksennus lentää jo pelkästä seksin ajattelusta, välillä jopa pussailusta. Nyt oon rv 20 menossa, että saa nähä kestääkö loppuun asti.
joo, ei mitään hätää se kyllä menee ohi! meillä esikoista odotellessa mä vihasin ja inhosin miestäni kaikin tavoin!! oisin voinut toivottaa sen menemään niin kauas ku pippuri kasvaa millon vaan koko raskauden ajan ilman pienintäkään epäilystä tai katumusta!!! mut ku kersa synty, niin tunteet muuttu samalla sekunnilla aivan päinvastaasiks!! aivan ku olis nappia painettu!! mä itkin ikävää sitä unelmieni prinssiä kohtaan, vaikka se menny ku pesemään kätilön kans vauvaa!!=) muilla raskauksilla luojan kiitos on ollu tasaasempaa!!!=)
joten ei muuta ku malttia, kyllä se helpottaa jossain vaiheessa! hormoonit vaan tekee temppujansa!! muuten onnellista odotusta!!