Paras ja realistisin dokumentti, jonka olen koskaan katsonut.
Kuolemasta ei saa puhua.
Se on tabu.
Kuitenkin , me kaikki kuolemme.
Tämä ohjelma ehkä auttaa suhtautumaan luonnollisesti elämän kaareen.
Synnymme, elämme, kuolemme
Sukupolvi toisensa jälkeen
Kuolemasta ei saa puhua.
Se on tabu.
Kuitenkin , me kaikki kuolemme.
Tämä ohjelma ehkä auttaa suhtautumaan luonnollisesti elämän kaareen.
Synnymme, elämme, kuolemme
Sukupolvi toisensa jälkeen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yhteikunnassa kuolema on täysin unohdettu asia. Siitä ei voi edes puhua.
Kymmenisen vuotta sitten työpaikalleni tuli ongelma: Eräs asiakas kuoli. Asiakashallintaohjelmassa ei ollut lainkaan otettu sellaista huomioon. Siinä oli kaikkia muita vaihtoehtoja vaikka miten paljon, mutta ei kuolemaa.
Ketään unohtamatta
ketään jätämättä
Lajista lajiin
Kuin entisessä jenkassa
nuoret ja vanhat
Prosessin nimi
Helioksen typpikato
vai oliko se happi
Onhan sinne aikaa
mut se tuloo
ja helemat paukkuu
noutaja
niin arka aihe kuin kuolema on monestikkin ,mutta olemmeko unohtaneet sen seuralaisen sillä sehän (kuolema) kulkee mukanamme seuralaisenamme siitä hetkestä alkaen kun tänne synnyimme paremminkin sen tulisi olla ystävä joka saattaa meidät rajan yli sitten kun aikamme on tullut täyteen tätä elämän matkaa, me synnymme ja kuolemme molenpien tulisi olla yhtä ilosia asioita, niinhän se on toisen laisessa kulttuurissa
eilen ja nukuin yöni hyvin.Mikä siinä on kun ei saa puhua mutta kylläkin itsemurhalla uhkailijoita Suomessa riittää.Kukaan ei ole kuolematon.
Kuinka monenlaisia kuolemia onkaan. Tuo dokumentti oli hyvin tehty ja vainaja oli vanha laitoksessa kuollut ihminen. Jos saisin valita, haluaisin kuolla saattohoitokodissa. Siellä olisi se taito kuolevan hoidosta, myöskin kivunhoito sekä omaisen tukeminen ja mukaanotto.
Kuolema on kuitenkin joka päivä silmiemme edessä hyvin ikävällä tavalla mediassa. Luemme niitä joka päivä ja turrumme. Ne on niitä turhia kuolemia, kuten liikkennekuolemat, murhat ja tapot. Ja näistä tehdään jopa viihdetta, jota sitten katsotaan televisiosta ja elokuvina.
Eilinen dokumentti oli mielestäni aivan asiallinen, mutta Katleijan kirjoituksen loppuosa sai vakavaksi.
Mikä viehätys ihmisillä on katsella ns. "tapposarjoja" ilta toisensa jälkeen?
Tässä maailmassa on väkivaltaisia kuolemia ja hirveyksiä riittämiin ilman että niistä elokuvia tehdään ja jopa maksetaan katselemisesta.
"tapposarjoja" tietää, että ne eivät ole tosia. Oikea kuoleminen on aivan liian raskasta omaisille ja muille läheisille.
Hyvin kiinnostava ohjelma. Ei nukuttanut yhtään sen aikana, vaikka muuten olinkin väsynyt. Olen joskus katsonut samasta aiheesta ainakin yhden tosi hyvän ohjelman.
Olin aikoinani siskoni kanssa pukemassa äitiä ilman sairaala- tai virallista hautaustoimistohenkilöä. Paljosta olisin jäänyt vaille, jos en olisi sitä saanut tehdä. Äitini, joka viime elinpäivinään oli muuttunut enempi vieraan tuntuiseksi vanhaksi naiseksi, oli silloin nuori, kaunis äitini. Valokuvat todistavat, ettei vaikutelma ollut vain kuvittelua.
Olen ollut myös läsnä kuoleman tapahtumassa sulkemassa juuri maailmasta lähteneen silmät.
Tunnen olevani etuoikeutettu ja kiitollinen, kun olen saanut osallistua niin suureen hetkeen. Myös lapsieni olen halunnut tottuvan näkemään kuolemaa (muutoinkin kuin uutisista tai väkivaltaelokuvista), tietenkin heidän ehdoillaan. Eikä heille siitä ole traumoja jäänyt. Toivottavasti ymmärrystä ja oppia elämään.
kotona.Lasteni kanssa laitoimme hänet arkkuun,ja sitten tulivat lastenlapset.Jätimme kaikki siinä jäähyväiset,olen varma ettei pienillekään lapsille jäänyt huonoa muistoa.
Kuolema tuli tutuksi minullekin usean kymmenen vuoden työuran aikana. Moni potilas herätettiin henkiin, mutta kohdalleni ei sattunut ketään, joka olisi kertonut "tuonpuoleisesta". Yhdeltä elvytetyltä mieheltä erikseen kysyinkin, mutta hän sanoi, ettei ole jäänyt mitään "kuvaa.
Eilinen ohjelma oli hyvä. Kuuntelin vielä ohjelman jälkeen radiota jossa kyseinen ohjelma jatkui. Sinne kuuntelijat/ohjelmaa katsoneet saivat soittaa ja kysyä mieltä painavista kuolemaan liittyvistä asioista.
Ohjelmaan soitti mm myös ilmeinen eläkkeellä oleva hoitajatar, joka kertoi kokemuksensa. Hän oli hakenut leikkaussalista potilaan ja matkalla osastolle potilas sai sydänpydähdyksen, mutta henkilökunta sai potilaan elvytettyä. Potilas oli elvytyksen jälkeen ehtinyt puhua muutaman sanan. Hän oli kysynyt onnellisen näköisenä:
" Tiedättekö, missä ihmeessä minä kävin?" Tuon jälkeen potilas oli menehtynyt lopullisesti ja tarkempaa kuvausta ihmeellisestä paikasta eivät enää saaneet. Olen taipuvainen uskomaan, että kuolemassa ei ole pelättävää. He, ketkä ovat kertoneet kokemuksiaan "rajan toiselta puolen," kuvaavat suunnatonta rauhaa ja valoa, josta ei halua pois...
Ihmeellinen on elämä ja vielä ihmeellisempi on kuolema,niin luonnollinen kuin onkin. Olen kiitollinen, kun olen saanut saattaa oman isäni tuonpuoleiseen vieressä istuen ja kädestä pitäen. Sain tehdä hänelle myös viimeisen palvelun ja laittaa arkkuun. Toivon, että aikanaan kun äitini jättää tämän maallisen vaelluksen, saan olla saattamassa häntä samoin kuin isääni. Useimmiten kuolema tosin saapuu niin yllättäen, ettei omainen ehdi vierelle, eikä aina hoitajakaan, jos tapahtumapaikka on sairaalassa.
alkaen, kun veivät sairaalassa vainajaa hississä ruumishuoneelle. Minua jäi askarruttamaan se, miksi turvamiehet veivät vainajaa? Oliko hän joku poliitikko vai mikä? En ikinä ole nähnyt kuoleman yhteydessä turvamiehiä. Olisin kyllä mielelläni katsonut ohjelman alusta asti, mutta en tiennyt tuollaista ohjelmaa tulevan, satuin kanavalle ihan vahingossa. Olisi uusimisen paikka!
ensi lauantaina..
tulee tänäiltana ,Taidanpa katsoa jos se on noinkin hyvä ohjelma !
Vaikka eihän kuolemasta voi kukaan mitään sanoa ,se onkin ainoa asia mistä emme pääse kertomaan lälkeenjääneille .
on kaikki toisin --kuolemankin kanssa tai sen kohtaamisessa . Olen sitä mieltä että silläkin koitetaan rahastaa --niin eihän siittäkään saa varmaankaan puhua ,joku voi senkin tulkita kylmäksi puheeksi ,ja sitähän se onkin . Käytetään ihmisen herkimpiä tunteita törkeesti hyväksi . Sureva on altis maksamaan esm, arkusta viimeisetkin penninsä,(€)nykyään kun ollaan niin ulkokultaisia ,vähän joka asiassa.
Katsoin sen ohjelman illalla ja ,olihan se hyvä nähdä kuinka vainajaa käsitellään kuoleman jälkeen.
Itse olen koittanut saada omaiseni uskomaan että ei mitään seremonioita minun jälkeeni. Polttohautaus on se mikä on minulle paras ,ja muistolehtoon,tänne Tukholmaan.
Olishan se mahdollista että uurna vietäisi Suomeen sinne sukuhautaan jossa on jo 1800 luvulta omaisiani. Kuitenkin täällä on nykyiset elossaolevat omaiseni ,ja järjestelyt jää
minimiin .Vaikka tulevaisuutta ei koskaan voi varmasti tietää,ja parempi onkin.
Se kuitenkin on varmaa, että tänne ei ole kukaan jäänyt maanpäällehautaamatta,meri onkin toinen asia.
Pitkälle ajateltu asia sairaala olosuhteissa poisnukkuminen ja siitä tehty ohjelma. Sairaalassa kaikki on niin organisoitua, jokainen tietää mitä tekee tilanteen tullessa esille.
Ohjelma loi mielikuvan aina asia on näin.
Toinen puoli äkillinen poismeno, onkin jo problemaattisempi. Todella henkistä kanttia kysyvä tilanne, ensiapu poliklinikoilla, poliiseille , sairaankuljettajille. Kuka vie viestin omaisille poliisi vai pkl henkilökunta.
Tilanteen mukaan siinä on hienotunteisesti toimittava. Kummaltakin ammattiryhmältä vaaditaan silmää nähdä miten asia ilmoitetaan ja mitkä ovat ne sanat ja ilmeet joita tilanteessa käyttää.
Kuolema on vieras joka pysähdyttää jokaisen, se ei jätä ketään kylmäksi, ymmärtää jossakin kulkee raja jonka ylitse ei maallinen apu ulotu. Se sulkee ympärillä olevat henkilöt vaippaansa, hyvyyden voima ihmeellisesti luo rauhan ja levollisuuden tunnelman.
koskettanut minuakin läheltä. Olin 38v kun mieheni kuoli 41vuotiaana . Lapset olivat jo melkein aikuisia ,tyttö 15v ja poika melkein 18v.
kuolema herättää syyllisyydentunteen ja aina ei tiedä miten pitää käyttäytyä,joskus on sanaton!
Ohjelmassa kuolema oli siisti, turvallinen ja hyvin organisoitu tapahtuma. Kuolla voi kuitenkin monella tapaa niinkuin elääkin.
TV1-----Klo13.05-14.00
uusintana
Ykkösdokumentti:Suomalainen kuolema
Miten suomalainen yleensä kuolee? Mitä kuolevalle tapahtuu?