vakavaa

Olen lukenut näitä kirjoituksia syömishäiriöistä.
Minulla on hieman erilainen alku anoreksialle ja bulimialle. Sairastuin siihen vasta 24 vuotiaana ja olen sairastunut parantumattomasti. Olen lyhytkasvuinen, ylä ja alaraajat ovat lyhyet. Ammattini opiskelin sisäoppilaitoksessa, missä oli vammaisia. Paluu kotiin "normaalien" pariin oli shokki. Tunsin itseni syrjityksi ja epänormaaliksi. Aloin nähdä peilissä lihavan ja epäsuhtaisen tytön. En koskaan joutunut sairaalaan, hoidoksi kuitenkin sain masennuslääkkeet, joita syön lopun elämääni. Koska hormonitoiminta (132/32) loppui ennen aikojaan, todettiin minulla kuukausi sitten osteoporoosi. Nyt syön normaalisti, mutta terveyttäni (minkä olisin voinut saada) en saa takaisin.
Bulimiassa menee kehon oma sulatus- ja aineenvaihdunta todella sekaisin ja siinä menee aikaa, kun se tasaantuu. Vaatii sisua.
Sairastumiseni aikaan ei näistä ongelmista vielä puhuttu näin avoimesti (täytän jo 50).
Nyt puistattaa, kun luen muiden kokemukset ja tiedän todella kuinka vaikeaa on.
Tsemppiä taistelijoille!
0199
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Kokenut kirjoitti:

Olen lukenut näitä kirjoituksia syömishäiriöistä.
Minulla on hieman erilainen alku anoreksialle ja bulimialle. Sairastuin siihen vasta 24 vuotiaana ja olen sairastunut parantumattomasti. Olen lyhytkasvuinen, ylä ja alaraajat ovat lyhyet. Ammattini opiskelin sisäoppilaitoksessa, missä oli vammaisia. Paluu kotiin "normaalien" pariin oli shokki. Tunsin itseni syrjityksi ja epänormaaliksi. Aloin nähdä peilissä lihavan ja epäsuhtaisen tytön. En koskaan joutunut sairaalaan, hoidoksi kuitenkin sain masennuslääkkeet, joita syön lopun elämääni. Koska hormonitoiminta (132/32) loppui ennen aikojaan, todettiin minulla kuukausi sitten osteoporoosi. Nyt syön normaalisti, mutta terveyttäni (minkä olisin voinut saada) en saa takaisin.
Bulimiassa menee kehon oma sulatus- ja aineenvaihdunta todella sekaisin ja siinä menee aikaa, kun se tasaantuu. Vaatii sisua.
Sairastumiseni aikaan ei näistä ongelmista vielä puhuttu näin avoimesti (täytän jo 50).
Nyt puistattaa, kun luen muiden kokemukset ja tiedän todella kuinka vaikeaa on.
Tsemppiä taistelijoille!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu