Kokemuksia hoidosta?

Jos yhtään arastelet kohdunpoistoleikkaustasi, älä lue tätä äitini kokemusta josta aion kirjoittaa. Kirjoitukseni on tarkoitettu lähinnä muille kuin pelkääville..



Äitini, hyväkuntoinen ja liikunnallinen 5-kymppinen meni kohdunpoistoleikkaukseen kun kyllästyi kuukautisiinsa. Lääkäri oikein suositteli sitä.
Leikkaus tehtiin Jorvin sairaalassa, Espoossa.
Leikkauksen teki opiskelija, joka taitaa olla varsin yleistä nykyisin kunnallisissa sairaaloissa. Siitä ei äidilleni mitään mainittu.
Opiskelija mokasi jotain ja verenvuoto oli runsasta. Tyrehdyttämisyritykset menivät sikäli pieleen, että joko koulttaja tai koulutettava katkaisi lonkkahermon. Äidille annettiin 23 pussia verta ja kuolema vaikutti kuulemma melko todennäköiseltä. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten äitini siirrettiin teholle tarkkailuun.

Kun hän sitten heräili ja alkoi olla taas elävien kirjoissa, hänelle kerrottiin, ettei hän todennäköisesti enää kävelisi. Ja että positiivista asiassa on, että sankarilääkärit olivat onnistuneet pelastamaan hänen henkensä.

Ihan heti äitini ei asiaa oikein tajunnut. Hänhän oli tullut rutiinileikkaukseen! Mikä ihmeen kuolemanvaaran todennäköisyys? Miten niin ei kävele? Mitä on tapahtunut?

Äitini kotiutettiin lopulta (olisko ollu 2 vk) pyörätuoleineen. Jaloissa oli tunto mutta niillä ei voinut kävellä.

Alkoi melko pitkä taistelu oikeuksista. Potilasvahinko lopulta myönnettiin ja ainoa korvaus mitä hänelle myönnettiin, oli maksuton fysikaalinen hoito.

KOHDUNPOISTOLEIKKAUKSESSA SINUN PITÄÄ OLLA TIETOINEN ETTÄ SIINÄ ON VAIN 50% MAHDOLLISUUS SELVITÄ VAMMOITTA! Tuota ei tainnut monikaan tietää? Lukekaa ne paperit tarkoin mitä saatte. Sieltä se löytyi kun oikein tutkittiin.

No, äitini oli sinnikäs ja onnekseen aina ollut urheileva: kova täti pyöräilemään ja kävelemään. Peruskunto oli siksi niin vahva ja lihaksisto hyväkuntoinen, että sisulla hän pääsi pyörätuolista siirtymään rollaattoriin kolmessa kuukaudessa. Rollaattoria hän joutui käyttämään toiset kolem kuukautta ja sai sitten kävelysauvan, sellaisen kyynärpäästä asti tuetun.
Sitä sitten käytti liki vuoden ja treenasi koko ajan punttisalilla ja kotonaan.

Yhä vielä hän ontuu. Siitä hän ei tule pääsemään eroon. Keinahdus on todella näkyvä kun hän yrittää kiirehtiä menoaan, hitaassa kävelyssä sitä ei havaitse jos ei tunne ihmistä.
Kipuja tulee lähinnä keinahtelusta ja painon siirtymisestä toisen lonkan varaan.

Mitään rahallista korvausta tuollaisista ei siis saa, vain oikeudet fysikaaliseen määräajaksi.
Vaatikaa saada tietoonne kuka leikkauksen tekee, mikä on hoitavan ja leikkaavan lääkärin vastuu.
Jos mahdollista, pyrkikää kuntouttamaan itseänne hyvissä ajoin leikkausta niin pääsette helpommalla mikäli jotain negatiivista sattuu.

Mutta että vain 50% mahikset selvitä... Hmm... Toivottavatsi ei tule eteen omalle kohdalleni kun olen muutoinkin niin huono-onninen. Multa se veisi varmaan hengen.

Minulla oli naiseksi tulon jälkeen paljon ongelmia kun olin vähän hormoonivikainen.Oli jatkuvasti kasvaimia ja kaikenlaista.Olin 38 kun kohtuni oli täys kasvaimia ja lääkärit päätti leikata kohdun pois.Olin hyvin peloissani kun menin leikkaukseen ja se otettiin hienosti huomioon.Minulla oli hoitaja vieressä niin kauan kun nukutettiin.Leikkaus oli vaikea ja kaikki poistettiin.Seuraavana päivänä lääkäri tuli keskustelemaan ja kertoi leikkauksesta ja siitä että saisin jatkossa lääkityksen jossa olis ekaks keltarauhashormooneja ja sit estrogeenia.Jouduin myös aluksi 2 kertaa vuodessa tarkkailuun ja sit myöhemmin kerran vuodessa.Näin meni muutama vuosi ja sit käynnit lopetettiin.Käyn vuoden välein papakokeessa edelleen.Elämäni laatu parani.Annan kyllä täyden kiitoksen sairaalan henkilökunnalle ja varsinkin lääkäreille Hyvästä hoidosta ja informoinnista.Eli ei aina ole huonoa tuuria.

Kohtuni poistettiin,samoin kohdunkaula. Sain pitää munasarjat,kun niissä ei ollut mitään häikkää.Ei siis tulut vaihdevuosia. Olen nyt 49v. ja todella tyytyväinen:ei pelkoa raskaudesta,ei ehkäisyä,ei kuukautisia YES! Tämä on mahtava olotila.Mulle tehtiin ns."bikinileikkaus" eli alavatsa avattiin,koska tähystyksellä ei olis kohtu myoomien kanssa sopinut tulemaan alakautta.
Mitään henkistä valmennusta ei ollut kylläkään.
En tosin sitä kaivannut koska olin toimenpiteestä pelkästään kiitollinen. Riippuu missä iässä kohdunpoisto tehdään,olisko vielä halunnut lapsia. Se on tietenkin on raskasta jos "ennen aikojaan" joutuu luopumaan kohdusta. Pyysin muuten lääkäriä,että saisin nähdä kohtuni. Hän näytti sen minulle.Siinä oli ulkopuolella kananmunan kokoinen sydämen muotoinen myooma. Sisälläkin oli myoomia. Tällaista!