Voi kun täällä takerrutaan aina ulkoisiin seikkoihin. Voi kun te ymmärtäisitte koko uskon ydinsanoman. Meillä on usko armolliseen Jumalaan ja syntiemme sovitukseen. Meillä on rauha sydämissämme.
Tavat ja tottumukset ovat toissijaista. Uskon kautta tulee myös elämäntapoihin muutos. Ei tämä usko ole tekojen usko. Uskon kautta tulee halu jäädä pois syntielämästä.
Kuitenkin olemme ihmisiä, joten syntiä teemme jokainen. Syntejämme vain katsotaan tarkemmin kun oletusarvoisesti uskovaisen pitäisi muiden mielestä olla "hyvä". Näin ollen tämäkin palsta on täynnä kirjoituksia, joissa kerrotaan tuohtuneena "naapurien kauheista lapsista" jne.
Tämä pilkka toki sattuu, mutta se on toisaalta raamatussa ennustettua.
Emme me halua naapuriemme tai kenenkään joutuvan kadotukseen. (Tai tulimereen, helvettiin, miten vain haluatte asian ilmaista). Asia vaan nyt sattuu olemaan niin, että ilman uskoa sinne taivaaseen ei pääse.
Se, että tämä on ainoa oikea usko, ei tarkoita sitä, etteikö jossakin voisi olla samoin uskovia. Ei se nimi "vanhoillislestadiolainen" ole avainasia. 90-luvulla venäjältä löytyi pieni joukko uskovaisia, jotka olivat kommunismin allakin säilyttäneet elävän uskon. Mutta esimerkiksi kirkkouskovaiset tai muut lahkot suomessa eivät opeta raamatunmukaisesti.
En nyt lähde sen tarkemmin ruotimaan, mutta jos tutustutte itse tarkemmin niiden käsityksiin, päästään aina vaihtoehtoisesti kahteen eri lopputulokseen:
Toinen vaihtoehto on tekojen kautta saatava sovitus eli on vaikkapa kierreltävä ovelta ovelle kalastelemassa sieluja.
Toinen vaihtoehto on käsitys, että "kaikki" pääsevät taivaaseen, eli on ihan sama mitä teet, armo kyllä kantaa sinua. Raamattu opettaa, että kun uskot syntisi anteeksi, sinut pelastetaan. Mutta ihmisen on kaduttava syntejään aidosti ja uskottava ne anteeksi. Sitä kautta halu syntielämään jää pois.
Tämäkin kirjoitus tulee saamaan tietenkin kimppuunsa farisealaisia lillukanvarsiintakertujia ja toisaalta paatoksellisia armonloiskuttelijoita, mutta jospa edes joku teistä lukijoista oikeasti haluaisi kurkistaa rauhanyhdistyksen ovien sisäpuolelle henkilökohtaisesti. Tervetuloa seuroihin!
Tavat ja tottumukset ovat toissijaista. Uskon kautta tulee myös elämäntapoihin muutos. Ei tämä usko ole tekojen usko. Uskon kautta tulee halu jäädä pois syntielämästä.
Kuitenkin olemme ihmisiä, joten syntiä teemme jokainen. Syntejämme vain katsotaan tarkemmin kun oletusarvoisesti uskovaisen pitäisi muiden mielestä olla "hyvä". Näin ollen tämäkin palsta on täynnä kirjoituksia, joissa kerrotaan tuohtuneena "naapurien kauheista lapsista" jne.
Tämä pilkka toki sattuu, mutta se on toisaalta raamatussa ennustettua.
Emme me halua naapuriemme tai kenenkään joutuvan kadotukseen. (Tai tulimereen, helvettiin, miten vain haluatte asian ilmaista). Asia vaan nyt sattuu olemaan niin, että ilman uskoa sinne taivaaseen ei pääse.
Se, että tämä on ainoa oikea usko, ei tarkoita sitä, etteikö jossakin voisi olla samoin uskovia. Ei se nimi "vanhoillislestadiolainen" ole avainasia. 90-luvulla venäjältä löytyi pieni joukko uskovaisia, jotka olivat kommunismin allakin säilyttäneet elävän uskon. Mutta esimerkiksi kirkkouskovaiset tai muut lahkot suomessa eivät opeta raamatunmukaisesti.
En nyt lähde sen tarkemmin ruotimaan, mutta jos tutustutte itse tarkemmin niiden käsityksiin, päästään aina vaihtoehtoisesti kahteen eri lopputulokseen:
Toinen vaihtoehto on tekojen kautta saatava sovitus eli on vaikkapa kierreltävä ovelta ovelle kalastelemassa sieluja.
Toinen vaihtoehto on käsitys, että "kaikki" pääsevät taivaaseen, eli on ihan sama mitä teet, armo kyllä kantaa sinua. Raamattu opettaa, että kun uskot syntisi anteeksi, sinut pelastetaan. Mutta ihmisen on kaduttava syntejään aidosti ja uskottava ne anteeksi. Sitä kautta halu syntielämään jää pois.
Tämäkin kirjoitus tulee saamaan tietenkin kimppuunsa farisealaisia lillukanvarsiintakertujia ja toisaalta paatoksellisia armonloiskuttelijoita, mutta jospa edes joku teistä lukijoista oikeasti haluaisi kurkistaa rauhanyhdistyksen ovien sisäpuolelle henkilökohtaisesti. Tervetuloa seuroihin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
viime lauantaina ja siellä ne lampaat istui hiljaa penkeissä ja kuunteli ja uskoi kaiken mitä se puhujasetä saarnasi.
Me pelattiin kaverin kanssa biljardia siellä pöydässä koko puheen ajan. se oli ihan hienoo..kaikki vaan katto meitä pitkään että mitä syntisiä piruja me ollaan mutta ei se mitään. taitaa taas tulla reilu vuoden tauko ennen jaksaa mennä uudestaan. nyt 9kk tauko ja nyt koitetaan pitää hieman pitempi.
Eipä teitä piruina ole siellä pidetty. Ehkä on vaan iloittu että tekin taas olette tulleet sanankuuloon. Jospa se siemen teissäkin itäisi
Vl-liike on nykyisin kasvatusliike ihmissääntöineen. Usko on jäänyt ihmisoppien varjoon.
Tosin jotain uskonnollisuutta on havaittu myös simpansseilla ,jos oikein muistan.
Veljeni oli ollut uskomassa 20 vuotta,mutta 70-luvun hoitokokouksin aikaan hän pahentui uskovaisiin lähinnä johtokuntaan ja heidän neuvoihin .Hän itse jäi katkerana pois uskovaisten joukosta mutta piti itseään edelleen uskovaisena.Hän piti huonosti yhteyttä uskovaisiin sisaruksiinsa ,mutta oli kyllä muuten mukana suvun juhlissa,mutta seurapuheen ajaksi hän aina poistui.Muutama vuosi sitten hän sairastui vakavasti ja sai tietää elämää olevan vähän jäljellä.Veljeni kysyi minulta pari viikkoa ennen kuolemaansa ,mitä tapahtui 70-luvulla ,muistatko?Tottahan muistin ,vaikka ei siitä oltu veljen kanssa koskaan enää juteltu.Kerroin mitä oli tapahtunut eli omakohtainen lankeemus tuli silloin kun hänpahentui neuvoihin.Jumalan seurakunta ei ollut viassa,eikä se koskaan mene vikaan.Me jäseninä voimme harhailla ja neuvoakin taitamattomasti synnistä,mutta se ei vähennä valtakunnan arvoa.Veljeni kertoi,että hä ei voi mennä Jumalan kasvojen eteen tässä tilassa; sillä ei hän olekaan uskomassa. Hän sai parannuksen armon epäuskosta, katkeruudesta ja tottelemmattomuudesta Jumalan valtakuntaa kohtaan. Hän iloitsi suuresti armosta jonka hän vielä sai ja sanoi menevänsä isälle ja äidille kertomaan tästä ilosta taivaaseen .Hän sai nukkua ikuiseen iloon Jeesuksen verihaavoissa
Sinun kirjoituksesi oli kovin mustavalkoinen ja ei kai muuta voi olettaakaan henkilöltä, joka ei saa käydä missään muussa hengellisessä liikkeessä kuuntelemassa seuroja, kuin rauhanyhdistyksillä.
Minäkin olin samanlainen, ennen -70-lukua, jolloin minut potkaistiin ulos. Silloin tuntui tosiaan, että jotain on pielessä.
Olen sen jälkeen käynyt muuallakin seuroissa ja tiedoksi sinulle: yllätys-yllätys:) samaa syntien anteeksiantamuksen saarnaa kuulee useassa muussakin hengellisessä joukossa. Yksin uskosta Jeesuksen sovintotyöhön olet autuas. Ei todellakaan sitä, että kaikki ovat menossa taivaaseen, ei, ei...
Kun itse on nuorena uskonut, että muualla ei saarnata syntien anteeksisaamista ja naiivisti uskonut, kuten sinä nyt, että vain vl-joukko on se oikeasti uskovien joukko, niin hämmästys oli minullakin aikamoinen.
Joten tiedoksi sinulle: kertomasi "totuudet" eivät ole totuuksia. Sinä uskot tietysti niin, koska sinulle on niin rauhanyhdistykellä opetettu. Et voi mitenkään käsittää sitä, että uskovaisina pitämäsi saarnaajat voisivat saarnata valhetta, ethän? Näin on kuitenkin asianlaita.
Juhani Raattamaalta kysyttiin kerran, että voiko käydä kuuntelemassa muittenkin hengellisten liikkeitten saarnoja ja hän vastasi: totta kai, miten muuten voisimme tietää, miten he opettavat. Olen myös lukenut hänen kirjeitään, jossa hän toivoo, että kaikki maailman uskovaiset voisivat liittyä yhteen ja mainitsee mm baptistit, heränneet metodistit jne.
Huomaat kai, miten kauas vl-liike on mennyt sitten Juhani Raattamaan aikojen? Sillä kyllähän vl-liike tunnustaa Juhani Raattamaan oikassa olleeksi uskovaiseksi saarnaajaksi ja Lestadiuksen työtoveriksi vieläkin?
Viestisi oli niin taitavaa armonloiskintaa. Mutta se oli vain sanahelinää.