Onko kellään heittää jotain hyviä neuvoja seuraavanlaiseen ongelmaan?
Minulla on kohta vuoden ikäinen uros sakemanni,
joka haukkuu muita koiria lenkillä.Eli koiran karvat nousee pystyyn ja yleensä koira pysähtyy ja koittaa päästä nuuhkimaan toista koiraa. Vihainen se ei ole koirille, lähinnä pelkää niitä aluksi ennen kuin tutustuu. Sitten jos saa haistella ei enää hauku. Koirapuistoissa olen käyttänyt sitä, ja sielläkin aina aluksi pelkää toisia koiria ja haukkuu niitä. Auttaako toisten koirien tapaaminen ongelmaan vai pahentaako se vain asiaa? Olen koittanut pitää koiran lyhyellä aina koiria kohdattaessa ja heti kun se alkaa haukkumaan kieltänyt sitä ja vetäissyt hihnasta. Tämä auttaa jonkin verran, mutta onko oikea tapa, vai mitä voisi tehdä?
Minulla on kohta vuoden ikäinen uros sakemanni,
joka haukkuu muita koiria lenkillä.Eli koiran karvat nousee pystyyn ja yleensä koira pysähtyy ja koittaa päästä nuuhkimaan toista koiraa. Vihainen se ei ole koirille, lähinnä pelkää niitä aluksi ennen kuin tutustuu. Sitten jos saa haistella ei enää hauku. Koirapuistoissa olen käyttänyt sitä, ja sielläkin aina aluksi pelkää toisia koiria ja haukkuu niitä. Auttaako toisten koirien tapaaminen ongelmaan vai pahentaako se vain asiaa? Olen koittanut pitää koiran lyhyellä aina koiria kohdattaessa ja heti kun se alkaa haukkumaan kieltänyt sitä ja vetäissyt hihnasta. Tämä auttaa jonkin verran, mutta onko oikea tapa, vai mitä voisi tehdä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
mulla ihan samaa lystiä ja myös monella muullakin!
meillä ohitellaan toisia koiria seuraa käskyllä ja lelu oltava mukana... pellemäistä riehumista koiran kans liikenteessä mutta jokaisesta onnistuneesta ohituksesta hulluttomat leikit pystyyn... toiset koirien ulkoiluttajat osaa pilata hyvän ohituksen yrityksen taluttamalla koiraa pitkällä narulla ohittaen...
sanoa , että älä ota sakemannia jos et halua taistella rähjääjän kanssa. Mutta kun on sellaisen ottanut niin loppuelämä taistoa . Voit tietysti yrittää tiukkaa kieltoa, makupaloja, leikkiä, turpiin panoa, kaunista puhetta jne, mutta epäilen ettei tämä taipumus lopullisesti mihinkään häviä. Mutta ajattele positiivisesti, harvassa rodussa on kuitenkaan niin vähän vikaa kuin tuo rähjääminen. Tarkoitan tuota psyykkistä puolta ,fysiikan puolellahan taas vikoja löytyy !!!!!!
monesti keskusteltu. Oletko lukenut SPL:n palstalla asiasta? siellä on monta ohjetta. Näin lukemisen perusteella sanoisin koiran omaavan pelko agren, tämä hiukan pahempi kuin dominanssai agre(dominanssisa koira vielä ohjalitavissa pelossa menee puolustus niin päälle ettei pysty enää hillitsemään itseään). Mutta noin yksinkertaisena ohjeena ota mukaan lenkeille lelu tai makupala josta koira pitää. Ennekuin koirasi huomaa toisen koiran kiinnitä itseesi se huomio, ja tällaisessa tapauksessa koita mennä vaikka toiselle puolelle tietä ota koira ns hallintaan lelulla yms ja kehu jo pienestäkin kontaktista! Mutta noin pitkällä tähtäimellä MENE koulutukseen jossa on ASIANTUNJIA kouluttajat! Sieltä saat hyvät ohjeet.
noin 95% remmirähjistä pystytään osaavissa käsissä opettamaan pois.... Kyse on niin monista asioista. Ja joka ikinen kerta kun "aiheutat kipua" (edes pienintä) toisen koiran tavatessa, voit olla 100% varma, että seuraavankin koiran tullessa vastaan se alkaa rähjäämään. Toinen koira -> epämielyttävä tilanne -> rähinä. Loogista, eikös? Mikään ei ole mielestäni niin rasittavaa kuin ohitella hulluna remmissä huutavia sakemanneja. Itsekin omistan sakemanniuroksen, mutta ei todellakaan rähise, sillä asiat on hoidettu oikein. Ja jos vain "otat koiran lyhyelle" koira varmasti myös rähisee -> aistii oman epävarmuutesi ja saattaa alkaa puolustaa sinua, tai ahdistuu että ei pääse karkuun -> hyökkäys on paras puolustus.
Jospa yritettäisiin kaikki parantaa rodun mainetta sellaisilla pienillä asioilla kuin että opetettaisiin tuo tapa koirilta pois?! Sillä osaavat koiraihmiset kyllä tietävät että ei ole hienoa kun hihnassa räksyttää sakemanni, se on vain sääli, sillä tietää miksi...! Surullista se lähinnä mielestäni on.
Googlatkaa vaikka "rähisemättä hihnassa" tai "Rakkaat haukut" ja hakekaa apua, sillä ei kai kukaan _halua_ lenkkeillä hulluna hihnassa riukkuvan koiran kanssa vuosia?! Itse en ainakaan...
Jos viitsit lukea kirjoitukseni, huomasit varmaan että kaipasin neuvoja miten voisin opettaa koiraani paremmille tavoille, enkä perusteluja että miksi niin pitäisi tehdä.
Olen kanssasi eri mieltä siitä, että kun otan "koirani lyhyelle" koiralle tulisi epämiellyttävä tilanne ja se yhdistäisi sen toiseen koiraan. Otan koiran lyhyelle myös katua ylittäessä, silloin kuin muita ihmisiä tulee vastaan ja muulloinkin kun haluan sitä opettaa, eikä koiralleni tule siitä epämiellyttävää tuntemusta. Minä ainakin haluan opettaa koiralleni, että jos ulkona liikkuu muitakin silloin kävellään vierellä eikä muita koiria aina haistella. Enkä ymmärrä miksi koiralleni tulisi epämiellyttävä olo siitä jos otan sen vierelleni, silloin saan sen huomion myös itseeni.
Minulla ei ole sakemannia mutta meidän koira lopetti räyhäämisen kun hihna oli löysä.( vaati vain pitkän koulun ja riskejä piti ottaa) Eli koirani toimii paremmin kun saisi olla vapaana.
Kykettynä ja ns. kireellä hihnalla sille iski kova tarve räyhätä ja ns. puolustautua koska tilanne on epämielyttävä, kun minä pakotan ns. fyysisesti koirani olemaan lähellä.
Äh, saako tosta mitään selkoa ja en edes tiedä onko tuossa pointtia mutta kuuntele koiraasi niin huomaat mikä tilanne teillä.
Yleensä kyllä "KAIKKI" sanoo että ei saa kiristää hihnaa.
Hihna siis löysäksi ja käskyllä koira pysymään vieressä.
Toiv. onnistut koska itse tiedän että räyhäkoira on todella vaikea opettaa tavoille.
En osaa sinua neuvoa, koska jokainen koira yksilö mutta halusin kertoa meidän "tarinan"
:o Olen pöyristynyt. Näinkö vähän sitä tiedetään koirista ja niiden käyttäytymisestä ja otetaan uros saku?!
Mielestäni asia on erittäin yksinkertainen. Oikeasti. Tehän olette jo ns. oravanpyörässä -> tiedät että koirasi alkaa kiukkuamaan kun toinen koira tulee vastaan -> alat tahtomattasikin jännittää (pieniä asioita; hihnan kiristy, alat itse tuijottelemaan/vilkuilemaan vastaantulevaa koiraa) -> koira aistii "jotain jännää" -> alkaa itsekin jännittämään ja tuijottelemaan-> huomaat koirasi jännittävän ja tuijottelevan -> kiristät enemmän hihnaa ja "haluat saada kotaktin" eli alat enemmän tai vähemmän hösäämään -> koira yhdistää tämän kaiken siihen vastaan tulevaan koiraan, ja itsekin hermostuu ja alkaa kiukkuamaan -> sinä aiheutat "kipua" (komennat nykäsemällä ja kiellolla) ja se saattaa auttaa hetkeksi, ehkä -> koira yhdistää myös tämän epämielyttävän nykäisyn vastaan tulevaan koiraan ja seuraavaa kertaa ajatellen provosoituu jo ehkä aavistuksen aikaisemmin. Get it?!
Ja miksi ei niin tee esim. katua ylittäessä -> sinä itse et jännitä ja tuijottele. Et itse anna koiralle hermostuneita signaaleja. Koska itse et koe asiassa mitään ihmeellistä tai pelottavaa. Ja tällaiseksi myös koirien ohitus tilanteet olisi hyvä saada. Normaaleiksi. Osaathan tietenkin nk. rauhottavia signaaleja? Hyvä! Käytä niitä! Tee vastaan tulevasta koirasta mieluisa -> lahjonta. Jos koirasi on koulutettu ottamaan kontaktia, tee se heti äläkä anna loppua koiran ollessa kohdalla.
Ja ihan oikeasti, suosittelenn käyntiä seillä rakkaiden haukkujen sivuilla...
Kävimme Rakkauden haukkujen kurssin... kaksi tuntia, sitten kielto tulla paikalle ja kotiin tultiin kertomaan uskomattomia asioita. Ja rahat vietiin vaikka apua ei saatu... todella reilua.
Suurin osa ongelmakoirakouluttajien koirista on myös käynyt piipahtamassa kyseisessä yrityksessä.
Olisi kieltämättä kiva jos koirani toimisi nameilla ja kehuilla mutta toisin on.
Minua suoraan sanottuna otti silloin aivoon kun apua olisin todella halunnut, enkä moraalista saarnaa...
Luupää koira= ei osattu auttaa...
Kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, kaikkia jo todella piintyneitä tapoja ei voida kouluttaa pois. Onko koirasi todella luokiteltu mahdottomaksi tapaukseksi? Onko kaikkialta haettu jo apua?
Ja ihan vain ajattelemisen aihetta -> koira EI yhtäkkiä ala kiukuttelemaan vastaantuleville koirille. Merkit ovat nähtävissä jo paljon ennen kuin itse rähinä alkaa. Uskon, että ns. normaali koira ei viikossa tai parissa kehitä itselleen tätä raivostuttavaa tapaa. Eli jos ongelmaan puututtaisiin jo HETI ensimmäisten merkkien ollessa ilmassa, ongelmalta oltaisiin voitu välttyä. Sitä varten on olemassa mm. ne rakkaat haukut (jotka ei nekään tietenkään ihmeisiin pysty) jotta JO OPITTU tapa kitkettäsiin pois.
Todella ikävää silti ```` että koirasi on luokiteltu "mahdottomaksi tapaukseksi"...
´Vaikka siis kävimme pentukurssit, jatkokurssit ym. niin kaikesta huolimatta meistä tuli räyhääjiä. Ja myönnän että minusta se johtuu... mutta apua tilanteeseen oli yllättävän vaikea löytää vaikka rähjääjiä on enemmän kuin laki sallii.
Nyt olemme käynneet ongelmakoirakoulttajan luona ja tilanne suht hyvä.
Eli suosittelen kaikille rähjäroopen omistajille että hakekaa apua aktiivisesti ja älkää luovuttako vaikka joudutte käymään muutaman eri kouluttajan luona ennen kun just teidän koiralle löytyy apu. :-) Ja rahaakin siihen joutuu yllättävän paljon laittamaan mutta kyllä se sen korvaa jos apu vain löytyy.
Tsemppiä siis kaikille. Ja toivottavasti muilla ei ole yhtä synkkä tarina.
Suorastaan raivostuttavaa lukea noita sun viestejä, joissa nostat itsesi hienolle koirankasvattaja -jalustalle ja toteat yks kantaan, että räyhäävä koira on omistajan /taluttajan vika. Hommahan ei todellakaan näin ole. Koirat on ensinnäkin yksilöitä. Yhdelle hihnasta nykiminen toimii, toiselle se provosoi räyhäämistä. Ole sinä vaan onnellinen, että kohdalle on sattunut vähemmän räyhäävä koira, äläkä kuvittele että kaikilla on yhtä hyvin. Itellä on kaksi koiraa, urokset 5 v ja 2 v. Vanhempi räyhää hihnassa yhä vain, ellei sitä ehdi ajoissa ottamaan haltuun: ts. komento vaiti ja matka jatkuu kuten mitään ei olisi tapahtunut. Nuorempi taas ei ole muita koiria näkevinäänkään. Molemmat on saman käden kouluttamat, joten.. Kuulenpa mielenkiinnolla sinun kommenttisi.
tjuups!
Näinhän se on että koiran pitäisi olla hienosti käyttäytyvä ja täysin välinpitämötän toisista koirista jne.
Noh, meillä käyttäydytään kyllä ihan jees, mut toisien koirien ohittamiseen kunnialla ollaan tehty töitä ihan sitten sitä tehden ja kokeiltu kakki maagiset ohittamis tyylit...
Jokainen uusi asia toimii hetken.
Tilanteet esim.treeneissä joissa minä pystyn valmistautumaan ohittamiseen löysällä hihnalla ja rentoutumalla itse, menee kutakuinkin ihan hyvin ja rähisemättä tuijotellaan ehkä, muttei rähistä.
Mutta tilanteet kun toinen koira pomppaa jostain eteeni tai tilanne on semmonen et itte en ole varma tekemisestäni niin läskiks menee.
Lelulla meillä ohitetaan ihan hienosti tai siis tosi hienosti eli täisin ilman örhentelyitä.
Mutta lelukaan ei auta enää sillon kun koiran sietokyky on ylitetty ja rähinä on jo päällänsä.
Meillä ohitetaan siis kutakuinkin näin toinen koira tulee vastaan, omani huomaa sen ja alottaa jäykistelyn, jolloin minä teen jotain mikä kiinnittää koirani huomion ja kun koiralla on kontakti minuun,naps! lelu esille ja ohi!
Ja siis hihna on löysällä ohituksen ajan, varmuuden vuoksi koira on mulla kuitenkin silmukassa et jos menee överiks niin ei koiruus lähe käsistä(ei tarttee itte jännittää).
Meillä oli vastaavia ongelmia jonkun aikaa, mut sit hoksattiin komentaa koira sivulle ja vielä maahan vastaantulevien koirien ohimenon ajaksi. En tiedä onko pöljää, mut ainakin huomattiin, että koira ei makuulta enää räyhää. Katselee perään ja on utelias, mutta ei räyhää, eikä vedä eikä nosta karvoja.
onhan tää vähän ärsyttävää aina komentaa toista maahan, mut sit ollaan kehuttu aina sitä ja annettu palkkio. jospa joku päivä olis räyhäämättä ilman maahankomentamista.
tsemppiä, kyllä se keino vielä löytyy! Malttia!