Tällä palstalla on esitetty ajoittain kovaakin kritiikkiä ja arvostelua metsien jatkuvaa kasvatusta vastaan. Jopa metsäammattilaisten toimesta se on asetettu kyseenalaiseksi ja tuottamattomaksikin kasvatusmuodoksi.
Viime vuodet Suomessa jatkunut kaupungistuminen ja maaseudun autioittaminen näyttää vihdoinkin saavuttaneen huippunsa, muuttovirta jopa alkanut siirtyä kaupungeista maaseudulle päin. Ihmiset alkavat palata vähitellen takaisin ekologiseen ajatteluun ja kestävien arvojen kehittämiseen. Teknohuumassa ja optioidentavoittelussa kehittynyt huomiotalous ei antanutkaan loppujen lopuksi mitään kestävää, vain hetken hyväolontunteen.
Tämän edellämainitun suuntauksen vallitessa myös metsätaloutta pyrittiin kehittämään aina vain tehokkaampaan suuntaan. Siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen, lähinnä suurten metsäyhtiöiden pakottamana. Metsistä haluttiin puristaa viimeisetkin tuottavuuden rippeet, metsäyhtiöiden johtajien optioiden maksuun ja kilpailukyvyn säilyttämiseen.
Nyt tämä samainen sukupolvi on alkanut huomaamaan että jaksollinen kasvatus on tuonut mukanaan vain tuon hetken hyvänolontunteen. Rahallisia arvoja tärkeämmäksi on nousemassa metsien virkistyskäyttö ja ekologinen tasapaino. Rajuista aukkohakkuista ja istutusviljelystä ollaan pikkuhiljaa luopumassa, tehdyt virheet tunnustetaan. Ehkä ei kuitenkaan sanoin mutta toimintaa muuttamalla. Parempi niin.
Tällä palstalla jaksollisen kasvatuksen puolestapuhujat vetoavat vain siihen yhteen ja ainoaan etuun, parempaan tuottavuuteen. Eli siihen miten saadaan lyhyessä ajassa kassaan mahdollisimman suuri rahamäärä. Mitään muuta etua kun ei jatkuvaan kasvatukseen nähden ole. Haittoja on sitäkin enemmän. Nämä haitat taas ovat jatkuvan kasvatuksen etuja.
Nyt näitä ”luonnottomasti” kasvatettuja metsiä on päästy ensikertaa hakkaamaan ja huomattu että lopputulos ei olekkaan se mitä on haluttu. Nämä tehoviljelyn kehittäjät ja puolestapuhujat ovat joutuneet myöntämään tappionsa luonnon omalle kehityskululle. He ovat joutuneet toteamaan sen, että jatkuva kasvatus on vuosisatojen saatossa luonnon itsensä muovaama ja ainoa oikea malli.
Viime vuodet Suomessa jatkunut kaupungistuminen ja maaseudun autioittaminen näyttää vihdoinkin saavuttaneen huippunsa, muuttovirta jopa alkanut siirtyä kaupungeista maaseudulle päin. Ihmiset alkavat palata vähitellen takaisin ekologiseen ajatteluun ja kestävien arvojen kehittämiseen. Teknohuumassa ja optioidentavoittelussa kehittynyt huomiotalous ei antanutkaan loppujen lopuksi mitään kestävää, vain hetken hyväolontunteen.
Tämän edellämainitun suuntauksen vallitessa myös metsätaloutta pyrittiin kehittämään aina vain tehokkaampaan suuntaan. Siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen, lähinnä suurten metsäyhtiöiden pakottamana. Metsistä haluttiin puristaa viimeisetkin tuottavuuden rippeet, metsäyhtiöiden johtajien optioiden maksuun ja kilpailukyvyn säilyttämiseen.
Nyt tämä samainen sukupolvi on alkanut huomaamaan että jaksollinen kasvatus on tuonut mukanaan vain tuon hetken hyvänolontunteen. Rahallisia arvoja tärkeämmäksi on nousemassa metsien virkistyskäyttö ja ekologinen tasapaino. Rajuista aukkohakkuista ja istutusviljelystä ollaan pikkuhiljaa luopumassa, tehdyt virheet tunnustetaan. Ehkä ei kuitenkaan sanoin mutta toimintaa muuttamalla. Parempi niin.
Tällä palstalla jaksollisen kasvatuksen puolestapuhujat vetoavat vain siihen yhteen ja ainoaan etuun, parempaan tuottavuuteen. Eli siihen miten saadaan lyhyessä ajassa kassaan mahdollisimman suuri rahamäärä. Mitään muuta etua kun ei jatkuvaan kasvatukseen nähden ole. Haittoja on sitäkin enemmän. Nämä haitat taas ovat jatkuvan kasvatuksen etuja.
Nyt näitä ”luonnottomasti” kasvatettuja metsiä on päästy ensikertaa hakkaamaan ja huomattu että lopputulos ei olekkaan se mitä on haluttu. Nämä tehoviljelyn kehittäjät ja puolestapuhujat ovat joutuneet myöntämään tappionsa luonnon omalle kehityskululle. He ovat joutuneet toteamaan sen, että jatkuva kasvatus on vuosisatojen saatossa luonnon itsensä muovaama ja ainoa oikea malli.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei sinua kukaan estä omassa metsässäsi puita kasvattamasta minkä opin mukaan hyvänsä, kunhan lakirajat täyttyvät. Olisi tietysti hyvä, jos noin alkuun omistaisit itse metsää, jossa voisit ihan omalla kustannuksellasi harrastaa haluamasi kaltaista metsätaloutta. Se kun tuppaa olemaan niin, että on kovin paljon mukavampi neuvoa toisia, miten he voivat taloudellisin uhrauksin toteuttaa jotain uutta ismiä. Vapaassa maassa voi kuitenkin metsää ostaa jokainen, velaksi tai velatta, ja toteuttaa omalla kukkarollaan. Sen kun teet itsekin ja kannat itse myös taloudelliset seuraukset, niin mikäs on ollessa. Sitä saa mitä tilaa - metsässäkin.
Kun runsaat 40 vuotta olen tuota pienmetsätaloutta palstallani (25ha)harjoittanut uskaltaudun nyt mielipiteenilmaisuun.Yksityismetsänomistajan mielipiteenilmaisuthan ovat aina näihin päiviin asti olleet kiellettyjä,tai ne on alan kulloisenkin virallisen metsätietämyksen taholta tehty naurunalaisiksi.Minun palstallani jota koko omistuaikani on käsitelty virallisten oppien vastaisesti,tosin vuosikymmeniä salaa,ettei saanut "palloa jalkaan",on luontaista uudistusta,yläharvennusta,väärää puulajia,puronotkoja jätin käsittelemättä jo 30 v. sitten,karsin liikaa,raivasin liikaa,käytin rehevillä alueilla liian suurta runkolukua,käytin laatuharvennusta jo 20 v.sitten ja muut virheet päälle, nyt tuloksena on mottimäärältään täysin mehtäsuunnitelmasta poikkeava puumäärä , siis suurempi,voitaneen tulkita vahingoksi,tai sitten luonto korjaa,teki mies mitä tahansa.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi, että olisit hoitanut metsääsi jatkuvan kasvatuksen oppien mukaisesti, siten kuin termi kuuluu ymmärtää. 40 vuotta on myös kovin vaatimaton aikajänne, kun puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta. Onnittelut joka tapauksessa menestyksellisestä metsänhoidosta. Kun omistaja on itse tyytyvänen työnsä tuloksiin, niin sehän jos jokin palkitsee. Toivottavasti metsäsi palkitsee vielä tulevatkin omistajansa, jotka saavat metsän varttuneemmassa vaiheessa, kuusettuneena, mahdollisten laho-ongelmien orastaessa.
Otsikkoasi sen verran kommentoin biologina, että jatkuva kasvatus, ajatuksena säilyttää metsä monilajisena ja sen monikerroksinen rakenne suurin piirtein muuttumattomana, ei ole luonnollista. Luonnollinen kehitys tuoreilla kankailla ja rehevämmillä maapohjilla johtaa sukkession myötä kuusettumiseen. Sukkession päätevaiheen kuusikko ei suuresti muistuta jatkuvan kasvatuksen metsästä jaettavia mielikuvia.
Monikerroksinen jatkuvan kasvatuksen metsä saattaa olla eliölajistoltaan monimuotoisempi, mutta tässäkin suhteessa ero viime kädessä riippuu siitä, kuinka metsää hoidetaan, paljonko sinne saa jäädä lahopuuta jne.
että olet onnistunut kaikkitietävien ammattilaisten selän takana hoitamaan metsääsi omin järkevin menetelmin. Totta on, että voimassaolevien metsälakien mukaan olet syyllistynyt metsän hävitykseen. Itse en ole ollut yhtä onnekas.
Missäs kohdassa voimassaolevaa metsälakia näin sanotaan?
Suomessa tuetaan vain tehometsätaloutta!
Itse hoidan metsiäni ilman tukia, vaikka joudun maksamaan ihan turhaan metsänhoitomaksua!
Parempilaatuisen puun kasvatukseen ja tusinatyöhön, ei tukia saakkaan..
Tuet kannattaisi lopetaa kokonaan, tai veloittaa ne takaisin, kun voittoa jää:-))))
Metsäveroa sitävastoin voisi alentaa reippaasti!
Oli oikein hyvä puheenvuoro, näiden virallisten invisitioiden lomaan!
Noin minäkin olen tehnyt niin väärin niin väärin:)
Olen samaa mieltä. Kaikenlaiset tukiaiset pois, myös metsänhoidosta.
Olen omistanut metsäni 60 vuotta. Hoitosuunnitelmia on tehty vasta kolme (3x10v). Aina tuotto on ollut ennustettua suurempi. Ammattilainen osaa olla varovainen. - Arvio ei myöskään ennusta rahan arvon tulevia muutoksia.
Metsäni on aina hoidettu teho-periaatteiden mukaisesti. Ja hyvin kasvaa. Joka vuosi taimikoiden kehitys on ollut iloinen yllätys.
"Monikerroksinen jatkuvan kasvatuksen metsä saattaa olla eliölajistoltaan monimuotoisempi, mutta tässäkin suhteessa ero viime kädessä riippuu siitä, kuinka metsää hoidetaan, paljonko sinne saa jäädä lahopuuta jne."
Kaikkihan riipuu siitä miten hoidetaan. Oli sitten kyse jatkuvasta tai jaksollisesta kasvatuksesta.
Ei jatkuva kasvatus tarkoita sitä että metsä on jätetty "oman onnensa nojaan", lahoavaksi ryteiköksi. Tämän käsityksenhän saa useista tämän palstan asiaan perehtymättömien kirjoituksista.
mitä risukoihn tulee, mutta kyllä montaa puulajia sisältävä monikerroksinen metsä on biologisesti monimuotoisempi kuin tasaikäinen pääosin yhdestä puulajista koostuva metsä, vaikkei lahopuun määrässä eroa olisikaan. Oma kysymyksensä on, mihin viittasitkin, mitä palstalla jatkuvasta kasvatuksesta kirjoittavat asialla kukin ymmärtävät.
Monimuotoisuuteen vaikuttaa todellakin hyvin paljon se, miten hoidetaan, oli kasvatustapa muuten mikä hyvänsä.
Luonnollisessa kierrossa metsät aika-ajoin tuhoutuvat myrskyssä, palossa, ym. Nykyinen viljelymalli siis on vain ko. kierron nopeuttamista. Siksi en oikein ymmärräkään, että miksi kaikki hakkuutähde olisi kerättävä poltettavaksi, koska siinä menee arvokasta ravintoa haaskuun.
Ihan oikeassa olet siinä, että ravinteita menee hukkaan, kun kantoja nostetaan. Ei tosin kovin suurta määrää. Suurempi merkitys on kantojen noston aiheuttama maan laajamittainen myllerrys ja siitä seuraava voimakas vesakoituminen, josta selviäminen jää tietysti metsänomistajan kontolle (nykyhinnoilla seuraukset huomioiden metsänomistaja tekee kantokaupassa miinusmerkkistä tulosta).
Ei tällä asialla kuitenkaan jatkuvan kasvatuksen kanssa ole tekemistä, kerättiin kannot tai jätettiin sinne.
siis Ekometsätalouden liiton propagandaa, ei muuta. Uskontonsa kai täytyy olla kullakin...
eli tuhometsätalouden propagandaa on kaikista tiedotusvälineistä hyvin yksipuolisesti saatu 50 vuotta kuunnellakin. Jos nyt vaihteeksi kuunnellaan ja luetaan ekometsätalouden propagandaa, vai onko oma aate niin heikoilla, ettei kestä muita mielipiteitä?
Eihän se mitään haittaa, kuinka tehokkaasti joku hoitaa metsiään, mutta vaatimus, että kaikkien pitää tehdä niin, vaikkei se kaikille sovi, ei sovi kalloon.
10-50ha metsälön omistajalla on varmasti oikeus hoitaa myös paremmin metsiään ja tuottaa laatupuuta.
Ei kai tämmöisen metsän omistaja vaadi tehohoitajaa tekemään, niin kuin hän haluaa.
Millään muulla yrittämisen alalla, ei tällätavoin neuvota toista yrittäjää tekemään samoin kuin hän?
ei metsää tarvitse hoitaa lainkaan, jos ei halua. Ainoa velvoite on se, että jos metsän hakkaa pois, se on uudistettava vähintään lakirajojen mukaan puita kasvavaksi. Kukaan ei siis pakota hoitamaan, kukaan ei pakota kaatamaan ensimmäistäkän puuta, jos et halua. Ei tarvitse olla tehokas.
Mutta, jos nyt joku hakee sitä suurinta tehokkuutta, niin on vastuutonta toisen harhaan johtamista syöttää sellaista palturia, että jatkuvan kasvatuksen menetelmällä siihe muka päästäisiin. Sellainen on silkkaa valetta.
Voi olla paljon muita syitä, miksi joku haluaa kasvattaa metsäänsä jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, maisemasyyt muiden muassa. Se on täysin hyväksyttävää ja aivan metsänomistajan oma valinta. Ei minulla ole mitään jatkuvaa kasvatusta vastaan, vaan sitä, että perusteet haetaan väärästä suunnasta.
Kirjoitit: "Mutta, jos nyt joku hakee sitä suurinta tehokkuutta, niin on vastuutonta toisen harhaan johtamista syöttää sellaista palturia, että jatkuvan kasvatuksen menetelmällä siihe muka päästäisiin. Sellainen on silkkaa valetta."
Olet oikeassa. Valetta on. Ei jatkuvan kasvatuksen menetelmillä pärjätä tehometsätalouden menetelmille, jos on kysymys vain suuresta tehokkuudesta. Kuka on tuollaista palturia esittänyt?
Suurinta tehokkuutta haluaa kai metsäyhtiöt, jonka on helppo kaataa metsä aukoksi. Jos kaikki teettää vierailla, muokkauset, taimetukset, heinetykset, risusavotat, ym, ym.
Onko se metsänomistajalle taloudellista se semmoinen tehokkus?
Tehotalouden kannattaja ei vain antaisi edes puhua, eli kirjoittaa asiata. Muita menetelmiä harrastavat eivät varmasti halua edes, että muut matkisi heidän metsänhoitoaan.
Tehotalous vain haluaisi ehdottomasti muut hiljaisiksi, eivät siis odota tulosta vaan tuomitsevat, vaikka eihän se heidän lomsasta ole pois?
Tälläkin palstalla yhtenään viitataan jatkuvan kasvatuksen opin suureen guruun (E.L.), jonka mukaan kuulema ko. menetelmä olisi tuottoisin (metsänomistajan kannalta siis panos-tuotos -suhdetta mitaten tehokkain). Epäsuorasti samaa vihjaavat monet muutkin, vaikkapa viereisestä viestistä lukisit. Tietotasosta päätellen pääosin nämä ihmiset eivät edes metsää itse omista, mutta halu manipuloida toisia on kova.
jatkuva kasvatus on tehokkain ja ainoa oikea menetelmä joa on vuosisatoja vanha menetelmä mutta nyt se on vasta ymmärretty että teho metsätalous ei kannata. Näkeehän sen sokea Erkkikin mikset sinä näe.