Taas kerran tajuttoman paha olla. Jos vaan mies olis kotona eikä reissussa tappasin itseni heti. Tahtosin ees joskus olla oikea äiti, sellanen joka rakastaa lapsiaan, mutta kun mä oon aina vaan täys paska. Ei väliä miten paljon yritän, mutta tästä ei tuu mitään. Jos oisin tulevaisuuteen nähnyt en ois ikinä lapsia hankkinu. Mä säälin noita viattomia ressukoita kun ne on saanu taakakseen tämmösen paskan äidin. Ja mies ei usko, sanoo vaan että oon hyvä äiti. ja v***t! Ois niin ihanaa jos ees joskus vois nauttia lapsiensa kanssa touhuamisesta mutta ei, kaikki on vaan samaa paskaa. en oo ikinä onnellinen, kohtuullinen olo on vaan sillon jos pääsen töihin pois tästä helvetistä.
Purkaus
darkness all over me
111512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
säälit lapsiasi, varaa aika perheneuvolaan! Vai nautitko tilanteestasi..?
On se kumma että aina vaan jauhetaan joka asiaan, että perheneuvola, perheneuvola. Mitä jos ihminen oikeasti kaipais vaan jotakuta aikuista joka ymmärtäisi ja kannustaisi? Ei siihen hemmetti vie aina tarvita jotain psykologia tai sosiaalitanttaa. Kun vaan olis joku joka kuuntelisi, kannustaisi, ymmärtäisi, tukisi. Varsinkin meillä jolla ukko on teillä tietymättömillä viikot, olo tulee aika ahdistavaksi. Vaikka olisi töissäkin. Koska olet lopun aikaa jumissa kakaroiden kanssa, et pääse minnekään ilman niitä. Jos lähtee tonne perheneuvola-linjalle, iskee sossu niskaan välittömästi. Enkä minä ainakaan pysty puhumaan ongelmistani millekään tuntemattomalle ulkopuoliselle, jonka tiedän koko ajan analysoivan asiaa lasten kannalta. Pelko lasten menetyksestä iskee heti taustalle, vaikka kaikki kuinka väittää ettei ne vie.
No, sille en voi mitään jos kuvittelet olemattomia, mutta mikähän on noin tilastollinen todennäköisyys, että lapsesi viedään jos käyt perheneuvolassa..? Siellähän asioi satoja ellei tuhansia perheitä (koko maassa), meinaatko että suurimmalta osalta viedään lapset sen takia että menevät puhumaan asioistaan? Noh, se on tietysti eri asia jos kaltoinkohtelee lapsiaan, silloin saa pelätäkin (toivoa, lasten kannalta), että ottavat lapset parempaan talteen.
Me olemme käyneet perheneuvolassa, joten puhun ihan kokemuksesta en vainoharhaisuudesta tai mutuun perustuen. Eihän se helppoa ole soittaa sitä ensimmäistä puhelua, mutta kokemuksesta voin sanoa, että kannattanut on!
Aika outo kysymys tuo "Mitä jos ihminen oikeasti kaipais vaan jotakuta aikuista joka ymmärtäisi ja kannustaisi?" No, hemmetti, sitten menee ja puhuu sellaiselle aikuiselle! Ja jos ei ole sellaista aikuista niin perheneuvola on hyvä vaihtoehto! Kun ei niitä ymmärtäviä ja kannustavia aikuisia postilaatikostakaan tipu..
Aika itsekästä oli tekstisi. SINÄ et pysty puhumaan ulkopuoliselle. SINÄ pelkäät lasten menetystä. Noh, pidä sitten murheet sisälläsi ja kahlitse lapset nilkaasi. Kenenkähän etu se on?
Ihmettelen myös, eikö sinulla ole ainaotakaan aikuista ihmistä, jolle voisit kertoa. Eikö yhtään ystävää, serkkua, äitiä, isää, anoppia, tätiä.
Eiköhän kysymyksessä ole organisoinnin puute, on olemassa monenlaista toimintaa pienillekin lapsille, jonne voi viedä vähäksi aikaa. Miehesi tienaa koko ajan, miten olisi MLL:n apu tai koululaisen palkkaaminen edes joskus, että pääsisit vaikka näyteikkunaostoksille.
Voit myös palata työelämään, lapsille järjestetään kyllä hoitopaikka.
Lisäksi äidin ei tarvitse olla lattialla konttaava viihdyttäjä, lapsi on tyytyväinen, jos saa ruokaa, hygieniaa, ulkoilua ja turvallisuutta.
Kannattaa suunnata energia tiettyihin järjestelyihin eikä ruikutukseen ja itsesääliin.
että lapset vaistoaa kireän ja vihaisen ilmapiirin, ei tee hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle, hae apua neuvolasta, tukiperhetoimintakin on vaihtoehto,saat levätä.
Ei niin ainoatakaan, ketään ei voinu vähemmän kiinnostaa mun oloni ja eloni.
Löysin kirkon kautta terapeutin, mutta en koskaan ennättänyt hänelle, löysin kaupungilla käydessäni erään paikan, menin ovesta ja sain ajan melkein samalle päivälle. Kyselkää omasta mielenterveystoimistosta tms paikasta mielenterveysyhdistystä, sieltäkautta saat tukihenkilön. Itse kävin 10 kertaa puhumassa ja se todella auttoi minua!
En ole lapsille vihainen enkä kireä koska en näytä ongelmiani lapsille. Minulla ei tosiaan ole ketään kenelle puhua. Omista asioistani en viitsi vaivata sukulaisiani, kavereita ei ole. Kellään ei ole aikaa eikä halua kuunnella murheitani.
Mielenterveystoimisto? Olenko muka mielisairas, joka tarvitsee moista? Psykologit sysäävät kaiken vain lapsuuden traumoiksi, syyllistävät vanhempani ja saankin sitten vaan puolustella heitä? En siedä lässyttäviä paskanpuhujiakaan.
Ja mitä hyötyä siitä olisi? Itse jokaisen on elämässään pärjättävä. En valittanut mitään aiemmassa viestissäni, kunhan vaan kerroin purkautujalle, jotta hän huomaa, ettei ole yksin asiansa kanssa.
Missähän välissä sitä jonnekin edes ehtisi? Kun aamulla menee töihin ennen auringonnousua, illalla palaa laskun aikaan, syöttää perheen, siivoaa, antaa iltapalan, korjaa vaatteet ja menee maate, jotta jaksaa taas aamulla herätä?
Mekin käytiin tälläisessä perhetapaamisessa missä kartoitettiin tilannettamme. Sanoivat suoraan, ettei heillä ole nyt resursseja auttaa meitä. Ainoa asia minkä antoivat neuvoksi, oli MLL:n palvelut. Niistä jo tiesin ilman heitäkin, mutta ikävä kyllä olen niin pihi, etten maksa viittä euroa siitä että pääsen tunniksi pois kotoa. Varsinkin kun ne kotityöt kuitenkin odottavat siellä.
sinulla on ollut tälläinen kokemus perheneuvolasta. onneksi ne eivät todellakaan joka kunnassa näin toimi silloin kun avun tarve on todellinen!
MLL:n vahdin palkkaaminen ei mielestäni ole keino silloin jos on todellinen ongelma.. Tai ainakin vahti pitäisi saada useampana päivänä viikossa, useammaksi tunniksi, että olisi oikeaa apuakin.
Sen sijaan kotona odottavat kotitytö ei ole mikään este omalle hengähdystauolle! Kuten sanoit, siellä ne työt pysyy, eivät juokse perääsi kävelylenkille!
..sinun pahan olosi. Olet kaikkein läheisin turva pienokaisillesi, he tarvitsevat sinua.
Tee perheellesi palvelus, hae apua.
Mainitsit viestissasi: "Mielenterveystoimisto? Olenko muka mielisairas, joka tarvitsee moista? "
En usko, että olet mielisairas, vaan ahdistunut, ehkä myös yksinäinen.
Pahasti pelkään, että jos jäät
ilman tukea, rohkaisua ja keskustelu-apua,
saatat katkeroitua pahemman kerran ja jonakin päivänä purat koko henkisen "skeidalastisi" lähimmäistesi niskaan, sitä tuskin haluat.
Toistan: hae apua, lapsesi ansaitsevat iloisen ja onnellisen äidin..hmmm....edes joskus, et voi iskuisesti teeskennellä hyväntuulista, jos/kun sisuksissasi jatkuvasti ahdistaa ja tuntuu pahalta.
Itselläkin on ollut usein sellainen olo ,että AINA TÄTÄ SAMAA RUTINAA.Keitä ,kokkaa,imuroi,tiskaa,pese pyykit ,ruoki kissat,päästä ne ulos aamulla klo viisi.Nuo on ne vähiten kiinnostavat hommat.
Seuraavaan kategoriaan kuului lasten laittaminen hoitoon ja pienempänä kouluun.No ne jo menettelivät ,koska sai olla senjälkeen yksin omissa puuhissaan ,kun lapset olivat koulussa.
Oikeastaan se vauvan hoito oli ihan mukavaa puuhaa ja tuonne kaksi-kolme vuotiaaksi asti lapset olivat tosi herttaisia ,varsinkin ,kun alkoi tajuamaan sitä lastenhoitoa.
Vieläkin lapset asuvat kotona nuorin varmaan vielä kymmenisen vuotta.Nythän ne jo tulevat omillaan toimeen,mitä nyt pitää hoputtaa kotitöihin,vaikka mitä niitä joka päivä vääntää.Eläminen on muutakin kuin puhtautta.
Muistan hollantilaisen työkaverini kertomuksia.Hollannissa kävellään sisällä saappaat jalassa ,eikä mattoja koskaan pestä.Saman kuulin kerran italialaiselta naiselta mattorannassa.Ei Italiassakaan kuulema mattoja pestä.Maton pesu on ihan hauska puuhaa.Siellä näkee ihmisiä saman harrastuksen parissa ja se yhdistää.Tietysti tämä Suomi on kurainen ja loskainen ,joten ne saappaat on hyvä jättää eteiseen.Ah miten ihanaa olisi ,jos suurimmaksi osaksi vuotta olisi kuivaa ja lämmintä.
Meillä on myös nämä ilmastolliset olot vastuksena.Lasten kanssa oli pysyteltävä pirtissä kuukausikaupalla.Itse koen kesän vapauttavana kokemuksena.kun porukka voi oleskella pihamaalla
Puiden kanto,puutarhanhoito ja rakentaminen sopivat eivätkä ahista.Kumpa olisi kotiapulainen joka siivoaisi,kokkaisi ja pesisi pyykit