Meillä meni mieheni kanssa lopullisesti poikki pariviikko sitten (hän petti mua). Nyt huomasin, että olen raskaana...
Aborttia en tahdo tehdä, mutta pelkään miten selviän vauvan kanssa, kun on vielä tuo rakas koirakin josta en myöskään haluaisi luopua :(
Onko se mahdoton yhtälö olla yksinhuoltaja jolla on valtava koira joka tarvii paljon lenkkeilyä ja huomiota?
Vastatkaa asiallisesti kiitos, on jo muutenkin surkea olo :(
Kirjoitin tämän jo koirat keskustelussa, mutta tuntui, että kaikki halusivat kivittää mut hengiltä, koska en muka ollut ajatellut koiraa lasta tehdessäni...
Aborttia en tahdo tehdä, mutta pelkään miten selviän vauvan kanssa, kun on vielä tuo rakas koirakin josta en myöskään haluaisi luopua :(
Onko se mahdoton yhtälö olla yksinhuoltaja jolla on valtava koira joka tarvii paljon lenkkeilyä ja huomiota?
Vastatkaa asiallisesti kiitos, on jo muutenkin surkea olo :(
Kirjoitin tämän jo koirat keskustelussa, mutta tuntui, että kaikki halusivat kivittää mut hengiltä, koska en muka ollut ajatellut koiraa lasta tehdessäni...
Vastaukset 9
Vanhimmat
oo ku ajoittaa lenkkeilyt ym siihen kun on saanut imetettyä..ja vauvan nukkuma-aikoihin joilloin se nukahtaa vaunuihin..
oletko kertonut miehellesi asiasta? oliko teillä toiveissa vauva ennen pettämistä?
Jos sinusta itsestä löytyy virtaa niin pärjäät varmasti lapsen ja sen koiran kanssa.
Itsellä on myös koira ja innolla odotan että pääsen kruisailemaan vaunujen ja koiran kanssa pitkin ja poikin. Jos ne kilotkin lähtis pois mitä on kerääntynyt:) Ja jos sulla on tuttuja ja ystäviä niin heiltä varmaan saat apua tarvittaessa. Tsemppiä sulle kyllä kaikki muuttuu paremmaksi kunhan vähän aikaa kuluu. :)
En käynyt lukemassa kyseisillä koira sivuilla noita haukkuja mutta todella ikäviä ihmisiä ketkä käy sinua haukkumaan.
Itselläni ei ole koiraa ja mies löytyy joten en ole aivan samassa tilanteessa kuin sinä,mutta...jos olet itse terve ja uskot pärjääväsi lapsen ja koiran kanssa yksinä'si niin en näe siihen mitään estettä.
Lenkkeillä voi koiran kanssa pitkiä lenkkejä koska lapset yleensä viihtyy vaunuissa ja kyllä se lapsen vanhetessa myös varmasti onnistuu.
Voihan se välillä ottaa voimille varsinkin kurakelien aikaan kun on vauva ja koira putsattavana ennen sisään menoa.
Mutta varmasti siitäkin selviät.ja ainahan voi jos löytää hyvä koiran ulkoiluttajia mitä ainakin täällä meilläpäin olen joskus nähnyt ilmoitustauluilla ilmoittelevan..siis nuoria mitkä haluaa ulkoiluttaa koiria...tosin taitaa olla jotain korvausta vastaan.
Niin ja unohdin sanoa että todella ikävää että miehesi teki tuollaisen tempun sinulle.
Kaverilleni kävi samoin,tosin heillä oli jo vauva syntynyt,mutta koiria oli kaksi.
kaverini antoi sitten koirat hyvään kotiin kun hänelle kävi liian rankaksi,toinen koirista tosin käyttäytyi hieman arvellutttavasti vauvaa kohtaa,murisi välillä jos vauva tuli liian lähelle.
Mutta aika näyttää sinullakin miten jaksat molempien kanssa,saattaa mennä todella hyvin tai sitten ei.
VOIMIA SINULLE NYT TÄSSÄ KAIKESSA IKÄVÄSSÄ JA ILOISESSA ELÄMÄNTILANTEESSA.
Mulla mies jätti meidät vähän jälkeen kun vauva syntyi.Yksin oli selvittävä ja selvisinkin.Ei se niin vaikeaa ole.Helposti saat ulkoilunkin hoidettua molempien kans.Jos voimat alkaa loppua on yksinhuoltajaille järjestöjä,jotka auttavat esim.hoidossa yms.
Oikein paljon voimia sinulle ja onnea odotukseen!Ja älä välitä niistä sortajista,niitä riittää...
Mietittiin tuolla helistimen sivuilla joskus koiran lenkkeilyttämistä niin,että vauva rintarepussa.Joku sanoi tehneensä sitä talvellakin,mutta siihen en itse uskalla ryhtyä kun meen koira tuollainen 1wee riekkuja.Jos koirasi vielä osaa hyvin käyttäytyä lenkillä (toisin kuin meidän...vaihtelevalla menestyksellä...)niin ei varmaan ole ongelmia tuossa lenkkeilyttämisessä kera vaunujen...muutenkin jännittää mitä meidän poikakoira mahtaa uudesta tulokkaasta tykätä...
mutta hyvää odotusta ja jaksamista!
Moikka!
Säsäytti tuo sun kirjoitukses jotenkin mua. Ihan kuin itse olisin kirjoittanut pari vuotta sitten. Tuolloin anoppia myöten uhkailivat ja soittelivat tulla hakemaan koiranrontileeni pois, että selviä vauvan kanssa. Ihme kyllä tässä vielä ollaan. Sain koiralle järjestettyä pariksi ensimmäiseksi viikoksi hoitolan, jonka jälkeen alkoi totuttelu uuteen arkeen. Siinä oli kyll itku herkässä ja hremot lujilla, mutta olen ylpeä, että kestin sen kaiken, eikä mun tarvinnut luopua koirastani. Pari ensimmäistä viikkoa "kolmistaan" oli hirveimmät. Sen jälkeen alki aurinko paistaa.
Kiitos teille kaikille jotka olette jaksaneet kannustaa, hiukan olen luottavaisemmalla mielellä, että voisin onnistua :)
Vieläkin olen kuitenkin aikas kauhuissani asian suhteen, esim. jos koiralla menee yllättäen maha kuralle ja joudun keskellä yötä käyttämään koiraa ulkona useamman kerran...pistänkö silloin vain kylmästi lapsen vaunuihin joka kerta ja otan mukaan ulos...eihän lasta voi sisällekään jättää yksin.
Kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä pyörii mielessäni, onneksi kuitenkin äitini ja tämän mies asuvat puolenkilometrin päässä, että pahassa piteessä ehkä saan jommankumman sinne hoitoon jollei heillä ole paha työkiire tai jopa työmatka mitä ei pysty peruuttamaan yllättäen.
Ehkä isänikin pystyisi koiran suhteen auttamaan, ottamalla tämän hoitoon, mutta siihen ei ole luottamista sillä isäni on alkoholisti...
ainakaan aborttia jollet todella sitä halua.. koska siitä olosi ei ainakaan parane. uskosin, et kyllä sä selviät.. alussa voi tuntua epävarmalta mutta kunhan opit tuntemaan vauvasi ym. opit elämään uutta arkea niin kaikki sujuu kyllä. tuskin kukaan voi elää niin ettei kohtaa vastoinkäymisiä, niitä tulee meille kaikille. ja miksei koira tottuisi vauvaan?!
voimia ja jaksamista!!!
minulla ja avomiehelläni on puolitoistavuotias kettuterrieri ja vähän jänskään,että miten menee kun lapsi tulee. koira on todella tärkeä meille, mutta en todellakaan ajatellut, että koira jotenkin "estäisi" lapsen teon (niinkö ne siellä koira-palstalla ajattelevat?). sinähän olet laumanjohtaja koirallesi ja on ihan luonnollista,että laumanjohtajat saavat jälkeläisiä.
kun synnytys lähenee,voi todellakin olla hyvä, että saat koiran pikaisesti hoitoon jonnekin (esim. vara-avain äidillä,joka pääsee hakemaan koiran,jos sinulle "tulee lähtö")
mikäli synnytys on vaikea ja sen jälkeen on vaikea liikkua, tarvitset tietenkin apua joltain, mutta eipä isokaan koira siihen kuole tai sinulle verisesti loukkaannu, jos se ei esim. pariin viikkoon saa niin paljoa liikuntaa.
itse olen nyt 34viikolla ja olen ennen käynyt pitkillä metsälenkeillä koirani kanssa (minulla ollut ihan hyvä lähtökunto) mutta nyt kyllä on alkanut "askel painaa"..tietysti sekin on yksilöllistä.nykyään otan rauhallisemmin koiran kanssa, se saa juosta vapaana jos tahtoo ja minä köpötän perässä.
Uskon että pärjäät hyvin,jos on tahtoa pärjätä. Lapsen tulo on niin suuri ja ihana asia (kuten varmaan olet jo huomannut) että siitä saa voimaa kestää ja selvittää vähän hankalammatkin jutut ( vaikka itselläni ei tietysti ole kokemusta siitä,että mies puuttuu..ja on esikoinen minullakin tulossa).
voimia sinne ja onnellista odotusta!