Silmiesi loistaessa
minä olin onnellinen.
Elämä ei ollut velkaa,
emmekä me elämälle.
Äkkiä kaikki muuttui
vai luulenko vain?
Ei iloa mmissään,
vain menetyksen pelko.
minä olin onnellinen.
Elämä ei ollut velkaa,
emmekä me elämälle.
Äkkiä kaikki muuttui
vai luulenko vain?
Ei iloa mmissään,
vain menetyksen pelko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
rakastasi riittävästi?
jotain pitää ihmisen vanhetessaan oppia,
niin ainakin se, että jokaisesta hetkestä pitää osata nauttia.
Elämä ei aina hymyile ja ole kivaa,
mutta silloin kun se sitä on,
miksi pilata se pelkäämällä jotain,
mistä ei mitään tiedä??
Rohkea rakastaa pelkäämättä.
Ja suree vasta sitten, jos surun aika on.
Kun osaisikin aina tehdä viisaita valintoja. Tunteet tahtovat häiritä sitä. Viisautta - ja valintaa.
Silmäin loiste
vain joskus sokaisee,
tulet sokeaksi,
ehkä hetkeksi,
ehkä pitkäksi aikaa.
Tästä sokeudesta vain
useinmiten palaa
näkevien maailmaan.
Ilman lääkäriä,
ilman rohtoja,
kunnes sydän
on terve.
Jos olet epävarma,
avaa sanainen
arkkusi,
älä emmi.
Ehkä kaikki on
kuitenkin aivan
käden ulottuvilla vielä.
Älä pelkää,
äläkä luule.
Ota askel,
kuuntele sydäntäsi.
t. Rellu