Uusien tutkimusten mukaan paniikkihäiriön hoitoon ensimmäisten viikkojen aikana on lääkitys, mutta jo 10 viikon jälkeen oikein ohjelmoitu liikunta saavuttaa saman tehon. Eli nyt puhutaan riittävän pitkäkestoisesta aerobisesta (kestävyystyyppinen liikunta) harjoittamisesta. Ja toki lääkityksellä ja liikunnalla saadaan yhdessä paras vaikutus - mutta pitemmän päälle lääkitys voidaan myös tapauskohtaisesti jättää pois.
Liikunta vs. lääkitys
Caios
1409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pahimman vaiheen aikana, ennen lääkitystä ja diagnoosia en voinut kuvitellakkaan liikuntaa suurissä määrin. Heti kun aloitin lääkituksen aloin jälleen lenkkeillä ja joogata. Lääkityksen alussa muistan kertoja, kun kävin kuntosalilla.. tuskan hiki päällä, pyörrytti, olo oli huono jne. Sinnillä yritin tehdä jotain, jotta saisin jälleen elämänrytmistä kiinni. Nyt olen päässyt kiinni vanhoihin harrastuksiin ja liikun säännöllisesti useita kertoja viikossa, ehkä välillä jopa liikaakin. Liikunta saa vain niin hyvän olon aikaiseksi. Liikuntaan voi myös jäädä koukkuun, yritän pitää järjen mukana. On minulla edelleen huonoja oloja lääkityksestä huolimatta, mutta kokonaisuuteeni olen kokenut saavan liikunnasta apua. En ole kylläkään valmis luopumaaan kokonaan lääkkeistä. Liikunta ja lääkkeet ovat tällä hetkellä hyvä yhdistelmä minulle. Voihan ulosmeno teitä olla muitakin, musiikki, kirjoittaminen mikä harrastus vain, mikä saa olon tuntumaan hyvältä.