ajattelin hieman kysellä muiden mielipiteitä omasta "tilanteestani". elikkäs... käyn lukiota, menetin juuri parhaan ystäväni ja minulla on vaan niin PAHA OLLA!!! itken lähes päivittäin. koulu stressaa aivan mielettömästi ja minua on alkanut ahdistamaan kaikki pikku asiatkin. en vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään, ei ole voimia. tunnen syyllisyyttä monista asioista, joka lisää ahdistustani. itsetuntoni on aivan pohjalukemissa. seurustelen aivan ihanan pojan kanssa, mutta silti on paha olla. poikaystäväni on ainut joka osaa minua piristää. entiset mielenkiinnon kohteet eivät jaksa enää kiinnostaa yhtä paljon kuin aikaisemmin, harvoin enää käyn missään.
luulen olevani masentunut, mutta välillä tuntuu etten ole. on parempia kausia kun en esimerkiksi itke niin paljon. mutta olenko silti masentunut "hyvistä kausistani" huolimatta?
eräs kaverini vei minut terveydenhoitajan juttusille, joka teki minulle masennustestin ja laittoi lähetteen nuorisopsykiatrian osastolle. no, kävin siellä (vastahakoisesti) kerran, ja sain toisen ajan. mutta en pitänyt lääkäristä ollenkaan, enkä haluaisi mennä sinne toiste... mutta silti haluaisin itseni kuntoon. (en usko puhumisen "parantavaan voimaan"). nyt olen hieman umpikujassa... mitä teen??
lukion luultavasti jätän kesken, vaikka olisi enää n. vuosi jäljellä, mutta en vaan jaksa käydä sitä koulua... liian raskasta. sekin ahdistaa suunnattomasti, en haluaisi luovuttaa, mutta kun en jaksa opiskella juuri nyt. ja jos tuon koulun lopetan, pitäisi tilalle keksiä jotain muuta, enkä tiedä mitä... AHDISTAA!!!
tunnen olevani varsinainen luuseri.
miten pääsen tästä olotilasta eroon??
luulen olevani masentunut, mutta välillä tuntuu etten ole. on parempia kausia kun en esimerkiksi itke niin paljon. mutta olenko silti masentunut "hyvistä kausistani" huolimatta?
eräs kaverini vei minut terveydenhoitajan juttusille, joka teki minulle masennustestin ja laittoi lähetteen nuorisopsykiatrian osastolle. no, kävin siellä (vastahakoisesti) kerran, ja sain toisen ajan. mutta en pitänyt lääkäristä ollenkaan, enkä haluaisi mennä sinne toiste... mutta silti haluaisin itseni kuntoon. (en usko puhumisen "parantavaan voimaan"). nyt olen hieman umpikujassa... mitä teen??
lukion luultavasti jätän kesken, vaikka olisi enää n. vuosi jäljellä, mutta en vaan jaksa käydä sitä koulua... liian raskasta. sekin ahdistaa suunnattomasti, en haluaisi luovuttaa, mutta kun en jaksa opiskella juuri nyt. ja jos tuon koulun lopetan, pitäisi tilalle keksiä jotain muuta, enkä tiedä mitä... AHDISTAA!!!
tunnen olevani varsinainen luuseri.
miten pääsen tästä olotilasta eroon??
Vastaukset 7
Vanhimmat
..aika nuorisopsykiatrille, mene ihmeessä.
Masennus ei hoitamattomana vie kuin alaspäin, joten tartu tilaisuuteen. Sitäkään ei kaikille noin vain tarjota.
psykiatrille.
tuohan on aivan kauheaa.
juuri noin toimivat , ne kalastavat potilaita, ja jo nuorista,
tuohan on kauheeta.
jos jollain on ongelmia koukussa, se ei tarkoita et olisi oma vika tai jonkun kallonkutistaja-konitohtorin tarpeessa.
varo!!!
http://www.sntp.net/ritalin/ritalin.htm
turvautua spykiatriin...
jos sen varran on tajua olemassa, et muistaa tämän lauseen.
www.cchr.org
ja tarvitset lääkehoitoa. Pyydä siltä lääkäriltä mieliala lääkeresepti - minulla auttoi seronil. Ei sinun tarvitsekaan tykätä siitä lääkäristä - tärkeintä että hän osaa ammattinsa. Lukiota älä missään nimessä lopeta. Kun saat lääkkeet niiden teho tulee esiin noin kuukauden kuluessa.
Kuulostaa siltä et oot masentunut.
Ja ei sillä ole väliä onko mitään suurta tapahtunut, masennushan tulee geeneistä. Joillain tätä kyseistä geeniä on niin runsaasti että pieni pettymys saattaa laukasta tosi pahan masennuksen ja joillain siihen tarvitaan enemmän.
Mutta voimia sulle paljon!
Käy pyytämässä lääkäriltä Cipralex mielialalääke.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=600&posting=22000000014641240