Joko se huhtikuussa alkaa, mitä se vaatii vuoden ympäri ja ovatko mökkeilijät hieman sosiaalisesti eristäytyneitä ihmisiä ?
Mikähän siellä oikein kiehtoo ?
Mikähän siellä oikein kiehtoo ?
Kiehtova mökkielämä
Elli
646170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Pian hyvällä aurinkoisella säällä käydään katsomassa kylmää mökkiä. Juodaan kahvit auringossa aitan suojaisella terassilla, nähdään pilkkijät jäällä ja siellä hiihtävät mökkinaapurit käyvät kevään ensi tervehdyksellä.
Minkäs merkkiset lumikengät olisivat hyvät ?
Viimeisten jäiden aikana vajaan ½ km näköetäisyydellä hirvet 3-6 kpl siirtyvät salmen yli. Miten ihmeessä tietävät, ettei viikon kuluttua ole jäälle menemistä ?
Koskelot saapuvat kisailemaan, joutsenet levähtävät jne. Katiskaa voi heittää järveen, mutta ensin on hankittava joku uusi hyvin pyytävä malli, kun vain tietäisi...
Maalla kiehtoo moni asia. On tilaa olla ulkosalla vapaasti, muita ei ole katsomassa, vaikka olisi miten nurinperin. Joten on siinä erakoitumistakin mukana.
Lisäksi: mullassa möyriminen, kasvipenkkien kitkeminen, makeiden itse kasvatettujen kurkkujen ja tomaattien syöminen, marjastaminen, sienestäminen. Luonto ja hiljaisuus. Siinä osa houkutuksista.
Lokakuun lopussa jaksaakin taas ilmestyä kaupunkiin ihmisten ilmoille.
Liitoamme on kestänyt kultahäihin saakka. Kaikki vapaa-ajat mökillä. Ikinä ei ole matkusteltu.
Kaikki ylim. rahat menevät mökin ylläpitoon, sillä ei se ole ilmainen, vaan siihen kuuluu monenlaisia maksuja, viimeisin keksintö oli jätehuoltomaksu.
Kun on kierrättänyt,haudannut ja polttanut jätteet omalla tontilla tähän saakka, niin ottaa aivoon osallistua tuohon hömpötykseen keskellä Suomen saloja.
Ulkovessa, pesupaikka saunalla, kaivovesi, ahtaat tilat kokata, hyttysiä, hiiriä, ympärillä olevasta metsästä on kaadettu karhu ja susia on ajettu. Ei naapuria näköetäisyydellä. Nyt on onneksi kännykät.
Kyllä alkaisi jo riittää. Kaipaan kaupunkiin jo viikon päästä.
Kyllä minäkin kaipaisin pois noista olosuhteista. Kyllä mökillä pitää olla sähköt, vesijohdot, vessat ym.
Mistäs multaa koristekasveille sais, jos maan kulta vessasta kuuden tuhannen säiliöön horahtais ja "paskerville" tai hörppäauto pois kauaksi kuljettais ?
Erotteleva kuivakäymälä pihan perällä ja kompostointi sen jälkeen 2-3 vuotta takaavat hygienisoitunutta humusta koristekasveille. Tosin "lento moskovaan" aamuisin sateessa on pahinta. Virkistyy siinä kuitenkin, jos juoksee tuhatta ja sataa.
...jos olisi vesijohdot. Niihin pitää rakentaa jätevesikaivot, olikohan se kaksi astiaa maan sisään, ja jos vessan hommaa, niin loka-auto tyhjentelemään sitten kerran vuodessa! Kustannukset?
Vesi maksaa, jos menee kunnalliseen vesijohtoon.
Talvella joutuu joka tapauksessa olemaan kantovedessä, jos sinne uskaltautuu, sillä putkethan jäätyy. Ei niissä voi vettä talvella pitää.
Niin että kesämökillä on viisainta kantaa vettä ämpärissä sisään ja ulos.
Ja kuten joku jo kirjoitti, huussin alusesta saa mitä hienointa multaa kukkapenkkeihin.
Aikansa kutakin. Ihanaahan siellä on kun on lämmintä. Mutta nyt ei enää jaksaisi. Jään kuitenkin vielä vähemmistöön.
Sinne vaan, heti kun lumet sulaa!
järven rannalta ja miehen kanssa olimme tai piti oola viikko mutta toisin kävi.Mies makasi sängyllä ja mökötti koko ajan soitti aikuisille lapsille ja pyysi heitä myös sinne.Itse kokkasin uudet perunat ja mansikat jotka haettiin kirkonkylän kaupasta.Sain olla yksin koko ajan kun mies oli kun pikkupoika ja halusi kotiin!Se mökkielämä riitti minulle ja myös jonkin ajan kuluttua mies,sillä hänellä olikin uusi katsottuna jo valmiiksi ja siinä ei vanhan vaimon kanssa paljon mökillä olo miellyttänyt.
ovat hyvät olemassa myös mökkeillessä. Me asumme mökillä viisi kuukautta vuodessa. Siellä tulee ja menee kuumat ja kylmät vedet, vessaa ei ole, on vain "huussi", sillä olemme pärjänneet. Kolme kompostia kierrättää puutarha, käymälä ja muut kompostoitavat jätteet. Siitä tulee kaikki tarvittava lannoite ja kyllä marjat ja vihannekset kasvavat suuriksi.
Kunta lähetti kirjeen jätehuoltoon liittymisestä. Saimme isännöitsijältä todistuksen, että tuomme jätteet kaupungin asunnon roskikseen. Vein selvityksen kunnantoimistoon. Kunta vastasi: Jätteenne voitte viedä minne haluatte, mutta jätemaksun maksatte.
Se on tosi että mökki tulee hirveän kalliiksi, se vie kaiken rahan mitä muiden kulujen jälkeen mahdollisesti jää. Mökissä on aina korjattavaa,on sähkö, vakuutus, kiinteistöverot, ym kulut. Ei raha tee pesää.
Kyllä siellä on kesäaikana kuitenkin ihanaa. Kun tulee välillä kaupungissa käymään, palaa takaisin heti kun asiansa on toimittanut.
pitää olla jos mökillä viihtyy tai sitten yksin.Mutta jos parisuhteessa toinen on passiivinen ja odottaa vaan palveluksia,paras pysyä ihmisten ilmoilla.Muuten varmasti mukavaa elämää olla mökillä!
Eivät he perheineen ole yhtään mokkeillaan siitä, että vesi tulee ja menee, jos jaksaa kantaa. Saunalla sentään on pumppu, jolla saa kylpyvedet järvestä. Sähkö vedettiin jo 40 v. sitten.
Klapeja tehdään yhteisvoimin, marjoja poimitaan, ja sieniä. Lapsenlapset viihtyvät hyvin, tekevät majoja ja kulkevat parivuotiaasta saakka metsässä. Ei heitä peloita metsä eikä yksin olo eristyksissä metsän keskellä. Polkupyörät on, käyvät 2 km päässä kauppa-autolla. Kerran viikossa sitten keskustaan pitemmän matkan päähän autolla.
Jokainen on oppinut tekemään kaikenlaista huushollia niin sisällä kuin puutarhassa. Kierrätys on jokapäiväistä, ruuat mietitään ja valmistetaan, eikä tähteitä heitetä hiirien ja myyrien syötäväksi kompostiin, vaan mietimme loppuun asti ateriat. Emme jäisi sormi suuhun kaupungissakaan, jos tulisi ankeammat ajat kuin nyt on.
Ihme kyllä, postikannetaan lähituntumaan, kun saman tien varrella on vakituisiakin asukkaita.
Kyllä maalla on ihanaa, sanoo laulajakin.
Mutta 50 v. sitä ihanuutta riittää kuitenkin. Kyllä kotoinen kaupunkiasunto alkaa kutsua paljon aikaisemmin kuin ennen.
Voit vaihtaa nimimerkkisi helposti. Lähdet reippaana mökkeilevän miehen kelkkaan ja nautit yhteistuumin mökkielämästä. Saikin mennä se edellinen, joka ei ymmärtänyt mökkeilijän velvollisuuksia puhaltaa samaan hiileen.
Rutiineja tarvitaan, että saa kaiken mainitsemasi talteen. Harmittaa, jos sienet jäävät metsään. On vaan lähdettävä, haettava, perattava, ryöpättävä ja suolattava. Rutiineilla se menee, jos on sienivuosi. Joulupöytään kuuluu meillä kunnon sienisalaatti.
Mökillä oli kova puuha toimia itse vesijohtona, tulee mieleen mökkeilyn alkuvuosilta. Ensin oli itselleen (ja ulkopuolisille ?) selkiytettävä käsitteet kesämökki ja ympärivuotinen loma-asunto, miten kävijät niissä toimivat. Vähän varustellussa kesämökissä saattoi vierailleen ja suvulle mainiosti delegoida tehtäviä: vedenkanto, puunkanto, tiskaaminen jne. On hauskempi viettää yhteistä aikaa, kun se ei työllistä ketään kokoaikaiseksi orjaksi.
Noin 25 vuotta olemme kehitelleet kesämökin toimivuutta. Meidän kesämökillä pesuvedet ja viemärivesi nykyisin virtaavat putkissa niin paljon maan sisässä, ettei estä ruohonleikkurin työntämistä. Rannassa pumppukopissa hyrisee pieni sähkömoottori, joka talveksi viedään kaupunkiin lämpimään. Kun hanan avaa, se alttiisti palvelee lämpimänä kautena. Juomavesi tuodaan kanistereilla, koska kaivoa ei ole eikä tule. Ei tule vesivessaakaan, sillä on erittelevä hajuton kuivakäymälä.
Keittiön tiskivedet on ohjattu koristepensaiden ja humalarivistön juurille. Se on ollut hyvä biologinen puhdistamo päätellen kasvien kukoistuksesta.
Saunavesi kastelee kuivaa aurinkoista penkkaa ja voimakasta keltakurjenmiekkaa sen kuivassa paikassa. Penkan päällä kukoistavat Vuorenkilvet ja perennat, jotka saavat osakseen maan sisässä kulkevat sadevedet mökin katolta. Ne pitävät olostaan.
Ulkorakennuksen isolta katolta sadevedet on maan sisässä ohjattu kukkapenkin kautta pienen kasvimaan alle. Kuivina viikkoina maassa säilyy jonkinmoinen tuoreus. Kuiva tontti saattaisi ilman järjestelyjä kuivattaa koristekasvit.
Ulkorakennuksen betonilattialla hyrskyttää lujatekoinen isoäidin aikainen pyykinpesukone. Sen vedet imeytetään kuivalle ylätontille.
Mikään meidän vesistä ei purkaudu järveen. Mökki on pienehkö, vaatimatonkin nykyrakentajien silmään, mutta meillä toimivat perusasiat ja kasvitkin kukoistavat ponnistelematta.
Aikaa uusien jätevesimääräysten toimeenpanoon on kait yli 10 vuotta. Siihen mennessähän on jo keksitty mökkiläisen helpotukseksi jotain vielä uudempaa, helpompaa ja mullistavampaa kuin nuo upotettavat, näyttävät "saunapallot". Puhelimen hankinnassakin kannatti muinoin olla hötkyilemättä, koska mökkioloihin sen saa nykyään ilman pääomia taskussa vieden ! Kesämökin jätevesimääräyksiä saattaa lieventää kuivakäymälän kompostointi.
Eräät tuttavat eivät kanna tiskivesiä ulos. Heillä tiskialtaan vesi juoksee putkessa puskaan 10 m:n etäisyydelle ulos. Hätä keinot keksii.
Hyvää mökkikevättä !
Olen oppinut avaamaan kyökin ikkunan ja paiskaamaan siitä tiskivedet pensaaseen ikkunan alle. Hyvin se siinä menestyy. Ilmeisesti pitää Fairista.
Kunnassamme paasataan jätteiden kierrätyksestä ja jätevesien puhdistuskaivoista. Koskahan he hyökkäävät meidän tontille. Jos jätevedet pitää ruveta poistamaan putkia pitkin, niin joudumme kantamaan järvestä kasteluvesiä kaksin verroin.
Mitähän hyötyä siitäkin tulee olemaan?
...ovat oma rotunsa.
Ei kuka tahansa urbanisoitunut ihminen osaa mökillä olla.
Unelmissa ja mainoksissa mökillä vain löhötään puutarhakeinussa tai romanttisella puulaiturilla veden liplatuksessa. - Totuus on toinen.
Mökkeily on kaikenlaista askaretta täynnä. Jokainen voi itse päättää, elääkö puistomaisessa ympäristössä, jossa kukkapenkit on narujen avulla vedetty viivasuoraan nurmikon laitaan, vai antaako perennojen kasvaa mielin määrin siellä, mihin ovat juurtuneet.
Monilla mökeillä ruoka ketetään sähköhellalla, samalla sähköllä sitten lämpiää saunakin, vedet menee ja tulee, tuvassa on nahkakalusto.
Siinä ei mitään pahaa. Se on vapaa-ajan asunto, jossa eletään kevyempään tahtiin kuin kaupungissa.
Toisten mielestä saunan lämmitys klapeilla on tärkeä, jokapäiväinen homma. Se edellyttää metsähommia kaiken kesää. Puita kerätään ja pilkotaan ja pinotaan. Kasvitarhaa suunnitellaan koko talvi, ja kevään ensimmäinen homma on sitten maan kunnostaminen ja siemenet.
On ihan oikeasti vieläkin ihmisiä, jotka mökillään itse kasvattavat omat perunansa koko talveksi.
Innostuneet mökkeilyihmiset jaksavat keskustella muiden samanmielisten kanssa koko talven pioonilajikkeista, omenapuun leikkauksesta ja viinimarjapensaitten ja rastaiden aiheuttamista ongelmista, eli aiheista, joita ei-mökkiläinen ei kestä kuunnella ollenkaan. (Siihen porukkaan kuuluvat lähes kaikki mökkeilijöiden teini-ikäiset lapset.)
Mökkeily on siis taitoja ylläpitävä laji. Kylmiltään se ei onnistu.
Mukavan hauska oli lukea pohdiskeluasi mökkielämästä. Se on monivirikkeistä ja varsin toimeliasta elämää ainakin silloin, kun sää sallii. Päästä suoraan pihamaalle omasta ovesta takaa päivän mittaan touhutessa riittävän liikunnan ja hyöty tulee samalla.
Vieraat saapuvat mielellään ja niin seuraelämä vilkastuu. Valmistautumiseen kuuluu usein kukkapenkin ruopiminen, nurmikon leikkuu ja vierasvaran hankkiminen. Yövieraille petataan tilavaan aittaan ja pannaan patteri päälle tarpeen mukaan.
Lasten kasvettua teini-iästä aikuisuuteen tulee vaihe, jolloin he alkavat tilata vuoroja mökille. Juhannukseksi laskivat, riittävätkö petipaikat heidän 9 vieraalle, jotka saapuvat 400 km:n takaa. Digikuvista myöhemmin totesimme ilahtuneina nuorten ruoanvalmistus- ja vauvanhoitotaidon harjaantuvan yhteisissä kokoontumisissa. Kukin osallistui käytännön kuvioihin vaippojen vaihtoa myöten. Ajankuluna kuvista päätellen mölkky, kriketti, petanki jne.
Me ajoimme asumattomaan syntymäkotiin 200 km pohjoisemmaksi kukkivien kulleroiden ja sireenien tuoksuun. Onkohan tämä sitä mökkihöperyyttä ? vai onko sitä vain neljän seinän sisälle höpertyminen ?
Kuvittele, että ottaisit kaupunkiin oman perheesi lisäksi 9 yövierasta! Mikä kaaos! Eihän nyt ketään voi noinvain nukuttaa, pitää olla sängyt, hyvät peittet, kunnon patjat ja lakanapussit jokaiselle. Ja vain 1 vessa sellaiselle ihmismäärälle! Ja miten heille ruuatkin laittaisi. Ei, ei, ei!
Kesämökillä ei mitään ongelmaa. Tilaa on 50% vähemmän kuin kaupungissa, pikkula pihan perällä ja pesupaikka rantasaunassa.
Ei edellenkään ongelmaa.
Pari-kolme voi nukkua saunakamarissa. Aittaan mahtuu 4, tuvan lattialle voi mennä itse, koska on mukavampi herätä aamukahvin keittoon siitä. Omaan ja miehen sänkyyn menee siis kaksi vierasta, ja lapsilla on omat sänkynsä peräkamarissa. Hätätilassa voidaan pystyttää teltta nurmikolle. Jokainen tuokoon makuupussinsa.
Ihan hyvinhän kaikki mahtuvat!
Grillataan makkaraa ulkogrillissä ja tehdään ämpärillinen salaattia. Jälkiruuaksi jokainen paistaa itselleen muurinpohjalettuja.
Hyvä tarjoilu.
Jos sataa, on ankeampaa, mutta grillataan kuitenkin kuistilla.
Liekö mökkihöperyyttä, mutta hauskaa olisi varmasti kuitenkin jokaisella, jos viitsii osallistua. Jos ei osallistu, niin mitään hyvää ei löydy. Se on varma.
en mennyt mukaan, kun lapenlapset halusivat kutsua kavereitaan mökille. Huvilateltta oli ollut pystytettynä ulos, ja siellä olivat nuoret vieraat nukkuneet!
Heidän vanhempansa olivat myös mukana, ja heille riitti petejä sisätiloissa.
Eihän se juhannusyö kovin pitkään nukutakaan.
Kokeilimme mökkielää 70-alkupuolella.
Rakentamisvaiheessa oli vielä mielenkiintoa.
Sitten kun kaksi kesää oli potkinut samoja kiviä pitkin rantaa, iski kyllästyminen.
Omakotitalon rakentamisen jälkeen kokeilimme retkiveneilyä Saimaalla. Uusi retkivene. VäriTV:sio, kemiallinen WC ym.
Kaksi kesää riitti.
Muutama vuosi sen jälkeen hankimme nykyisen kesämökkimme Kaakkois-Espanjasta. Kerrostalo rannassa, keskellä kaupunkia. 78m2, normaali varustustaso.
Tämä sopii meille. Poissa ollessamme ei huolta, ei murhetta, kustannukset vähäiset.
Käymme muutaman kerran vuodessa. Pisin kertarupeama 3kk.
Jos saunaa kaipaisimme sellaisia löytyisi suomalaisten asuttamista reservaatioista sisämaasta mutta emme ole tarvinneet.
Alkaa kyllä huhtikuussakin. Menemme 08.04.
Ennen juhannusta tulemme Suomeen, ihanaan kerrostaloon josta on helppo lähteä milloin tahansa.
Teillä on vahvat päätöksentekogeenit, meillä paikallaanpysyjän viljelijägeenit.
Kyllä olisi ihanaa olla siellä Espsnjan lämmössä. Kuitenkin on sellainen päähänpinttymä, että luulee jo kahden viikon kulutua kaipaavansa muhevan kukkapenkin ruopimista !
On kaksviikkoset käyty siellä rannoilla kolme eri kertaa. Nyt "vanhana" vesikävelyä täällä mökkirannassa ja kuntosoutu 5 km iltaisin tyynellä järvellä.
Ihastelemme teidän vaihtelevaa elämänmenoa. Puhunette espanjaakin pois tiekseen...
Erikoisia vastaantulijoita ovat olleet majava ja uiva hirvi. Eräänä elokuun iltana lehtopöllö äityi puheliaaksi. Selvisi syy, miksi saksalaiset turistit istuivat kuuta katsellen ihan hiljaa puutarhakeinussa. Yhtä mystinen ääni kuuluu keväisin 2 km:n etäisyydeltä, kun härkälintu puhaltelee.
geeneistä.
Levottomuuteni heijastui myös työelämässä.
"Duunarihommien" lukumäärää en viitsi edes laskea.
Toimihenkilönä kymmenkunta vakityönantajaa, riippuu laskutavasta. Konsulttiaskareet lisäksi.
Lienee luonnekysymys.
Viihdyimme kyllä aikanaan rannoilla telttaillen.
Sitten alkoi se vahtiminen. Mihin tulta. Minulle nuotion pitäminen vesirajan tuntumassa on edellytys.
Mökillämme se oli tietysti eri asia.
Osaan kyllä arvostaa monien tuttaviemme pitkiä työsuhteita ja seesteistä mökkielämää.
Olemme vain erilaisia.
Tuosta "etelän elämästä".
Kun siellä asustelee hieman pitempään niin siihen asennoituu eri tavalla kuin lomiin.
Mainittakoon, että välillä oli 3,5 vuotta ettemme käyneet asunnollamme lainkaan vaan vaeltelimme, silloin vielä työelämässä ollen, muualla.
Emme me vieläkään vanhoja olla, 62 / 57v. Siis väärällä palstalla.
Ei kaikkien tarvitse samanlaisia olla. Erilaisuus rikastaa, antaa virikkeitä kanssakäymisessäkin. Jotkut tarvitsevat laajan toiminta-alueen, jotkut lymyävät pienelle palstalle.
Te olette meitä 10 v. nuorempia ja omaatte voimaa runsaasti. Me taas lähestymme ikää, kun omalla kohdalla alamme uskoa, ettei tarvitse koko aikaa rientää.
Ystäväpariskunta on järjestänyt ajankäytön niin, että viettävät lokakuun ja maaliskuun Barcelonan liepeillä tyttären perheen lähellä, talven täällä kaupungissa ja kesän mökillä. Heidän eloisuutensa vaatii elämää ja tapahtumia ympärille. Rikastumme heidän kauttaan elämän ilmiöistä, me paikallaanolijat.
Ei 60-70 palstojemme välillä mitään aitaa ole. Hauska havaita nuorempia seassa, on niitä muitakin !
Kaupungistumisemme ilmeisesti täydentää se että "kesämökkimme" on kaksio Savonlinnassa, Satamakadulla.
Kolmesta ikkunasta näköala järvelle ja rantaan (laiturille) matkaa noin 50m, kunhan ajaa hissillä alas.
Sydäntalven olemme, muutaman viikon "lämmintä" matkaa lukuunottamatta, varsinaisella kaupunkiasunnollamme.
Olemme varautuneet siihen, että elämäntapamme hiljakseltaan jatkaa muuttumistaan. Samoin elämänarvot yleensäkin.
Kiehtoisi, kiehtoisi jo tämä tyyni paiste, pilkkiminen, lumikansa jäällä ja illalla patakukon paistaminen. Jäältä tultua ensin sauna. Olla raukea kuin kissa kopassa lopun iltaa. Sopii siinä tehdä kesän suunnitelmia valmiiksi.
mielin minäkin. Huhtikuulla alkaa meidän varsinainen mökkikautemme, käymme siellä talvisinkin, mutta harvemmin.
Mielestäni mökin ylellisyyksiin riittää sähköt, puucee, puilla lämmitettävä sauna ja kaivo sekä tietenkin hyvä uimaranta. Niin ja tietenkin tilkku kukka- ja kasvimaata.
Kun keväisin mennemme mökille, kiertelen ja tutkin ympäristön, kuuntelen ihmeellistä hiljaisuutta lähes haltioituneena ja hengittäessä tuntuu kuin vasta mökillä keuhkoni toimisivat täydellä tehollaan.
Vaikka olen asunut pääkaupungissa kymmeniä vuosia, maalle meno on aina mieluista.
Saarimökki on sellainen paikka, että sinne pääseminen keväällä on erikoilaatuista. Pitää odottaa että jäät lähtevät, sitten pitää ajaa autolla merenrantaan, pakata vene ja nousta veneeseen, ajaa toinen matka veneellä ja nousta maihin.
Mutta sitten kun viimein on perillä, on ikäänkuin omassa valtakunnassa, jonka veroista ei ole. Ei ole sähköä eikä vettä, ollaan luonnon armoilla ja nautitaan luonnon äänistä.
Aiemmin kävimme mökillä myös talvella, mutta sitten kun tuli moottorikelkasta luovuttua, ei enää ole tullut talvella paljon käytyä.
Suomalainen kansanluonne on omituinen, kun se kaipaa välillä päästä ihan primitiivisiin oloihin.
Primitiivisissä oloissa luonnon hiljaisuudessa voi löytää ennennäkemätöntä kuten käydessäni länsisuomalaisella mökillä. Tallatussa pihatantereessa äitienpäivän aikoihin oli runsaana kukassa 4-5 cm lyhyt violettiin vivahtava kukka. Saattoi muistuttaa herneen kukkaa minikoossa. Lehtiä kasvissa ei ollut vielä lainkaan. Kaivoin ylös yhden ja kas kummaa, siinä oli pienen pieni mukula. Uskon sen olevan luonnonkasvi. Ruohonleikkuri ei leikkaa niin lyhyttä kasvia. Se oli rauhassa levinnyt.
Olisi hauska tietää kasvin nimi.
chillan,(idänlilja)se leviää hyvin ja nousee usein ilman lehtiä, jopa tállatussa maassa.
Jos lähellä on kukkapankki ,voi olla että siemen on kulkeutunut.
Minulla mökillä niitä putkahtaa milloin mistäkin.
On mukulakukka.
Siinä pienenpienessä aikaisin kukkivassa oli pieni mukula. Se ei ollut sipuli. Se saattaa olla Satakunnan luonnossa yleisempi kuin muualla Suomessa.
Olen ajanut sitä tallatussa nurmikossa menestyvää pienen pientä kasvia takaa kissojen ja koirien kanssa. Nyt selkis. Se on ainakin Satakunnassa menestyvä luonnonvarainen Pystykiurunkannus, corydalis solida. Rehevässä paikassa kasvaa korkeammaksi ja jalostettuna se on isompi. Kasvaa luonnonvaraisena myös paikoin muussa Suomessa. Minun silmiini osui vasta nyt sattumalta.
Herttaiset skillat, sipulikasvit, nostavat kukkapenkissä päätään 2 kk:n kuluttua !
mökin tontti lähes luonnon omassa asussa, pieniä kukkia lukuunottamatta. siellä kasvaa kyllä kaikenlaisia kasveja, mutta olen huono niitä tunnistaman, kalliolla kasvavan ihanan sammaleen, se pehmittä jalan alla suloisesti.
Parasta mökillä on saunominen uiminen laiturilla löhöily ilkosillaan, kun ei tarvitse pelätä yleisöä. On oma nakuranta, auringon laskut ja nousut, kuutamoillat. Tule kesä.
Kyllä minäkin sitä laituria ja uimista rakastan!
Luonnonkasveja en tunne tarkkaan. Kukkapenkin perennat on helpompi muistaa, sillä vehtaan niiden kanssa kesällä melkein joka päivä. Kevätkesän ja elokuun ohjelma on käydä marttojen taimistoretkellä. Siellä ei ajattele, miten paljon istuttamisessa on vaivaa. Tulee tuotua liian monta.
Niitä sitten vatvon ja vatuloin penkkiin pituuden, valon, värin, muodon, kukkimisajan ym ym mukaan. Perennapenkkini elää kasveja siirrellessä ja jakaessa. Välillä naapuri saa kottikärryllisen riesakseen, vaikka hanakasti hän ne kyllä ottaa.
Muut luppoajat luen ja selaan noin 15 perennakirjaa. Kartalla siirtelen tai ainakin teen pahvinpalalle seuraavan työlistan. Siinä selatessa nimetkin kasveille valkenevat.
Istuttamisen jälkeen tärkeätä on merkata heti kukkapenkin pohjapiirrokseen perennojen nimet. Muuten voi keväällä ruopia mullan alla piilevän kalleuden nurinniskoin. Sellaista omituista meininkiä. Ei koskaan mökillä tule aika pitkäksi.
Nyt on menossa "parannuksentekobuumi", sillä jatkossa yritän valikoida ikuisia voimakkaita kasveja, jotka kukoistavat vielä jälkeeni, esim. erilaiset kuunliljat.
Luonnokasvit on mielestäni vaikeampi tunnistaa, tarvitaan jo kasviopin kertausta termeineen. Kolmesta kirjasta niitäkin yritän.
Kalliolle kannattaisi hankkia taimistosta kalliokielo, hieno kasvi. Minä istutin sen ison kiven päälle. Siinä se komeilee ja mökillä kävijät kiinnostuvat.
Nyt sauna-aika lähenee...
pesemään selkää, noin valaisevan kukkaiskeromuksen kunniaksi. Se on iso kallio, lipputnko seisoo siinä vakaasti, ei perustus petä. Hyviä löylyjä.
noiden kuunliljojen lisäksi on bergenia, jota voi lisätä jakamalla. Se kasvattaa keväällä näyttävät kukkavanat ja kukinnot, ja se on erittäin kestävä, viihtyy myös varjossa. Vuorenkilpi se lienee suomalaiselta nimeltään.
Kun asuimme rivitalossa, sitä oli varjonpuoleisella sivulla koko leveydeltä, vein sitä myös mökille. Ja haudalle vein sitä hautakiven sivuille molemmille puolille, edessä on muita istutuksia.
Rivitalonaapuriltani Tuulalta sain sinikukkaista, varhain keväällä kukkivaa, helposti juurakosta leviävää perennaa, jota Tuula kutsui 'kevään kaihoksi', en tiedä sille muuta nimeä. Skilla tuli meille naapurin aidan takaa, kukkii myös sinisin pienin kukin ja leviää itsekseen.
Sekä rivitalopihassamme että mökillä meillä on ollut piooneja, jotka lapsena kotona olivat meidän puutarhassamme todella kauniita. Siellä puutarhassa kuljen vielä unissani, vaikka sitä ei enää ole.
Mielenkiintoista aihetta voisi jatkaa, mutta nyt ohjelmassani seuraa vieraskutsujen valmistelut, vaikka kuinka haluaisin tässä näpytellä ajatuksiani...
Viime syksynä mökillä rautatienomenapuu intoutui tekemään virheettömän jättisadon. Keitin pienehköistä omenista sosetta ja mietiskelin, että voisi kokeilla oikeata omenapuutakin siinä lähettyvillä.
Hyvät suojaukset ja "hajurätit" jyrsijöitä ja hirviäkin vastaan tarvittaisiin. Nyt vain on löydettävä keskiaikainen lajike 4 vyöhykkeelle.
Hauska juttu olisi mökillä pureskella oman puun omenia.
Kuka tietää, riittääkö pölytyskaveriksi tuo koristeomenapuu ?
Enpä tiedä käykö mainitsemasi omenapuu pölyttäjäksi, mutta voisitko harkita perheomenapuuta? Mökillämme on sellainen, ympätty yhteen Valkoinen kuulas, Punakaneli ja kolmas, jonka nimeä en muista. Siinä valkoinen kuulas toimii pölyttäjänä. Hyvänä omenavuonna, jollainen viime vuosikin oli, yhdestä puusta tulee niin paljon omenia, että olen liikoja antanut naapuriinkin
Tässä ei nyt puhuutu mitään neljännestä vyöhykkeestä, mutta voisiko tästä olla apua?
***
Mikä omenalajike on hyvä yleispölyttäjä?
Vastaus: Hyviä pölyttäjälajikkeita ovat ’Bergius’ III, ’Keltakaneli’ V–(VI), ’Lepaan meloni’V, ’Sokerimiron’V, ’Säfstaholm’ III–(IV), ’Valkea Kuulas’ II–(III).
***
Mitkä omenalajikkeet viihtyvät Pohjois-Suomessa?
Vastaus: Kasvuvyöhykkeellä V–VI eli akselilla Oulu–Nurmes menestyvät kesäomenoista muun muassa ’Borgovskoje’, ’Esteri’, ’Sokerimiron’, ’Suislepp’ ja ’Tsaarin Kilpi’. Syyslajikkeista Keski-Suomen pohjoispuolella viihtyvät ’Ananaskaneli’, ’Keltakaneli’, ’Punakaneli’, ’Grenman’ ja ’Mustialan Iso Venäläinen’. Lajikkeet, jotka menestyvät vyöhykkeellä VI, saattavat talvehtia suotuisissa oloissa aina Rovaniemellä saakka.
(Koska asut IV vyöhykkeellä, sinulla on varmastikin enmmän vaihtoehtoja kuin nämä.)
ii-li oletkin noin kiltti,että joka asiaan otat selvää ja annat sitten tänne meidän avuksi.
Olen seurannut kirjoituksiasi ja toiset huomioon ottaen kirjoittelet, melkein joka asiaan neuvon ja opetuksen osaat antaa.
On mukava lukea kirjoituksiasi, niistä ei milloinkaan tule ylimielistä asennetta esiin, vaan osaat olla kuin "kala vedessä" kaikkien kirjoittajien kanssa,
Toivottavasti et kiusaannu, näistä" kehuista", ne on kyllä aivan vilpittömästi annettu.
Juu, on mukava huomata muiden mielenkiintoa kasvien suuntaan. Kiitos ajatuksista! Lumien aikana näin suunnitelmia pyöritellessä saa valmiuden toimia heti kun maa lämpenee. Kun vielä toisensa ideapankkia saa raolleen - hyvä !
Bergenia cordifolia Herttavuorenkilpi tuli muinoin mukaani purkutyömaan tontilta, jossa lanasivat surutta niitä juurakoita. Samalla sain toisenkin hieman poikkeavan lajin. Sovussa kasvavat ja kaunistavat. Nykyään voin surutta antaa halukkaille alkuja isot määrät.
Tuttavien kalliolla rannassa kasvaa myös tämä voimakas kasvi. Eräänä alkukesänä ihmettelivät, kun se ei kukkinut lainkaan. Haapanapariskunta pesi vuorenkilven seassa ja napsi suihinsa kaikki nuput ! Minun vuorenkilven juurilla ravaavat pienet jyrsijät. Olen laiska poistamaan kuivuneita lehtiä.
Omphalodes verna Kevätkaihonkukan, sitkeästi tuuheana varjossa leviävän sinikukkaisen perennan sain nuoruuden ystävältä. Se hyvin kuvastaa 50 vuoden ystävyyttä. Pysyy, ei häviä vaikka välillä on unohduksissa.
Minuunkin iski pionivillitys. Anoppilasta toin isot juurakot 1½ vuotta sitten, mutta kun ympärillä oli kovasti tilaa, panin siihen kesäksi voimakkaan pensaskrassin. Luulen sen liiaksi varjostaneen ja vieneen voimaa. Syksyllä puutarhamyymälästä tarttui mukaani kuvassa ihana 25 euron pioni. Vielä haluaisin Tillipionin ja Kuolan pionin, jotta tulisivat eri aikoina kukkaan. Kesä näyttää, suostuvatko järven rannalla viihtymään.
Eräs suosikkini kestävistä aurinkoisen paikan perennoista on Solidaster luteus Piiskuasteri, jonka toin jostain taimistosta. Kukkii kermankeltaisena pitkään elokuun lopulta alkaen. Kasvaa hallitusti, hyvä leikkokukka.
Kiva, kun netistä löytyy tietoja ja kuviakin.
Sain esikoita, jotka juuri 3 eriväristä muutin turpeesta kukkamultaan kasvamaan kunnes vien ne mökin penkkiin.
Tuttavani asui joskus Oulussa, ja hän valitteli, kun ei ollut omaneapuita. Tuon ViherPiha lehden mukaan sielläkin menestyy joitakin lajikkeita.
Koska olen aina asunut I vyöhykkeellä, en ole koskaan ollut selvillä siitä, miten puutarhakasvit menestyvät pohjoisempana. Sen vuoksi olen tuota ViherPihankin nettiversiota lueskellut.
Miten pohjoisessa on esimerkiksi siilejä tai käärmeitä? Entä sammakoita? Entä miten pohjoisessa tai etelässä kasvaa tyrnimarja? (Minulla on sellainen kuva, että niitä on paljon Vaasan lähellä, mutta voin olla väärässä.)
Koulussa opetettiin, että Pohjanlahden perukassa ovat Suomen suurimpiin kuuluvat lehtotyyppiset metsät. Yleensä lehdon mieltää eteläsuomalaiseksi metsätyypiksi.
Kiitos vihjeistä, molemmat hyvät. Kun taimisto tulee tänne puutarhamessuille, saapuvat tilaukseni terveinä heidän mukanaan.
Perheomenapuuta aikaisemmin kovin harkitsin. Sitten sain päähäni jarrun, olettamuksen, että se kasvaisi epäsymmetriseksi ja harottaisi sinne tänne. Miten on ?
Tämä vyöhyke on kyllä kolmosvyöhykkeen sisäpuolella, mutta paikka on rantatontilla, pohjois- ja itätuulilta suojassa. Rautatienomenapuu kukoistaa.
Tontti viettää etelään, raivattua entistä männikköä, jossa puut vesirajassa ja etäällä omenapuupaikasta. Ylätontilta ulkorakennuksen paikaksi leikattiin 3 metrin syvyydeltä maata ja kiviä. Kivet haudattiin ja maata riitti päälle täytteiksi. Nyt siedettävän mukava tepsutella. Kolmannes tontista jätettiin luonnonmukaiseksi.
Äkkiä tulee vastaan raaka siirtomaa, joten omenapuun kasvuun tulee hilata muhevaa maata jostain kaukaa. Lapsena luin Salmisen kirjan Katriina. Päähenkilö suostui merimiehen vaimoksi kuvitellessaan omenapuiden kasvavan hyvin meren rannalla. Elämä tuli olemaan köyhyyttä, yksinäisyyttä ja vastoinkäymisiä. Mökin viereen sai multaa merilevää keräämällä. Kymmenien vuosien kuluttua kallioisella paikalla vihdoin kasvoi satoa tuottava omenapuu. Vähän sinne päin on tämä meidänkin tontti. Kompostit tuottavat multaa vain koristekasveille.
Huhtikuussa alkaa omenapuun paikan tutkiminen ja pohjustaminen. Sitten vaan oikeiden "pehmusteiden" kanssa istuttamaan.
Kallio on kallio ja komea sellaisenaan, ellei nyt vain maksaruohoa rakosiin vie. Lipputanko kruunaa kivisen perustan. Kerronpa opettavaisen tositarinan.
Tarmokas yksineläjä vuosia sitten lomalla alkoi muuttaa synnyintalonsa pihassa kohoavaa kalliokynnästä. Hän pakotti veljen tuomaan siihen multakuormia. Niin tapahtui ja sisar istutti koristekasveja. Vähitellen seurasi veljen ennustama katastrofi: kasvit alkoivat kuivua ja rikkaruoho valtasi entisen kallion. Tarmokas tytär oli nääs vuosi vuodelta haluttomampi kastelemaan ja kitkemään.
Nyt eläkeläisenä hän perintötalossaan siirtää multaa pois ämpärillä tai tasaisemmalla kohdalla kottikärryllä. Pitkä on puuha saada kaunis kallio entiselleen.
Ei siis kannata puhdasta kalliota tuhrata, vaikka kalliokieloa suosittelinkin ! Minun kalliokielo kasvaa joutilaalla kivellä sammalten, varpujen ja kallioimarteen seassa. Sinne ei rikkaruohot mahdu.
innoissani putsasin teräsharjan kanssa, mutta annoin kasvaa uudelleen sammalta, tosin sammal on nyt paljon nätimpää, kun se on uudempaa. Näkyy vielä paljastakin kallioo
olen putsaillut.
Silloin, kun lastemme lapset tai se ihan eka oli pieni, pelkäsin kompastumista.
Sanoimme myös hänelle, että lapsi ei saa yksin mennä laiturille.
Eräänä päivänä sitten kuului laiturilta lapsen huuto:"Lapsi ei saa yksin olla laiturilla!"
:-D
Miten ihmeessä hän oli päässyt sinne livahtamaan, sitä ei meistä kukaan ymmärtänyt. Uusi vauva oli silloin ekaa kertaa mökillä, ja tuo juuri 3 vuotta täyttänyt päätti kutsua porukat laiturille!
Oli onni, ettei mitään pahaa sattunut.
-
Erittäin hyvä vihje on takoa lapsen mieleen: "lapset eivät saa olla yksin laiturilla". Meille saapuvat juuri sen ikäiset vierailijat.
Lapsuudenkotini, jossa nytkin asun, on joen rannalla. Muistan kun meille pikkulapsille iskostettiin päähän, että jokirantaan ei lapset saa yksin mennä: "Jokinäkki tulee ja vie."
Nyt on kiva katsella, kun naapurin pikkulapset on opetettu kunnioittamaan ja pelkäämään sitä samaa Jokinäkkiä.
Kyllä niille lapsille jotain juttuja täytyy keksiä, etteivät joudu virran vietäviksi.
Ymmärsi, että "lapsi" on nyt vaihtunut. Hänestä täytyy pitää huolta, ettei mene laiturille.
Esikoisesi oli asialinjalla.
on loivassa etelärinteessä, kasvaa symmetrisesti. Paikka on kolmosvyöhykkeellä. Tyytyväinen olen ollut satoisaan puuhun.
Nyt sen voin ajatella hankkia, kun tiedän kasvavan symmetrisesti keskeisellä ikkunasta näkyvällä paikalla. Kiitos vihjeestä! Ja aina parempaa, kun on satoisa. Muistatko sattumoisin, mitä ne kolme lajiketta ovat?
Valkoinen kuulas, Punakaneli ja kolmannesta en ole varma onko se Keltakaneli(?). Lienee yhdistelmiä muitakin.
yömyöhää sinulle! muistan joskus kauansitten jutelleeni hiukan kanssasi,nyt huomasin , sinun mökkiharrastuksestasi.minäkin odottelen sitä aikaa,kun pääse keväällä lintujen tuloa katsomaan,paikkani on vaan kauempana heinäisestä rannasta,pihani samoin luonnontilassa niittynä.nautin luonnon kukkasista,tulin tänne kurkistelemaan,kun sättimö oli suljetty,kai ruuhkan vuoksi tukossa.hyvää kevään odotusta sinulle, t,yö mummeli
Kavala kyy elää Suomo-neidon kainalo-solisluulinjaan saakka, siis tunturi-Lapin eteläpuolella. Rantakäärme on Etelä- ja Keskisuomen asukas. Kyyn olen tavannut eläissäni 4 kertaa ja kiitos, riittää.
Torontossa asuva suomalainen oli tehnyt treffit mökilleen ystävänsä kanssa. Pitkien ajomatkojen vuoksi hän neuvoi avaimen paikan saunan räystään vesirännissä. Kun pitkä mies hairaisi avainta rännistä, avaimen päällä makasi sikäläinen iso pitkä käärme...! Onneksi myrkytön.
...vaskitsan. Olin kovin yllättynyt, että niin harvinainen eläin oli aivan lähellä asuinpaikkaani. Se oli ruskea ja näytti jättiläiskokoiselta kastemadolta. Se kuuluu sammakkoeläimiin eikä ole käärme ollenkaan, vaikka se luikertelee ilman raajoja kuin käärmeet. Minusta sillä ei ollut edes suomuja.
Lapsena muistan, että rantakäärmeet (tarhakäärmeet) uivat matalassa vedessä. Kyyn en ole koskaan nähnyt uivan,. mutta pakkohan senkin on osata uida, kun saarissakin on kyitä.
En ole koskaan tappanut käärmettä. Yleensä ne lähtevät pakoon. Eivät naapurin pojatkaan tappaneet käärmeitä, vaan me vain seurasimme, miten ne luikertelivat puskissa. Emme edes pelotelleet niitä, vaan annoimme niiden olla rauhassa.
Voi niitä kaikkia tarinoita, mitä lapsille syötettiin käärmeistä! Esimerkiksi, miten ne ottavat hännän suuhunsa ja vierivät kuin vanteet pitkin rinteitä tai kiertyvät uimarin kaulaan, ja miten ne elävät pää murskattuna vielä auringonlaskuun saakka. Tai miten kyy poikii puussa. Tai miten ne uivat pää nostettuna ylös vedestä kuin joutsenen kaula. Tai miten vaskitsa on äärimmäisen myrkyllinen (totuus on, ettei sillä ole mitään myrkkyhampaita, sillä ei ole lainkaan hampaita, ja se on yhtä vaaraton kuin muutkin sammakkoeläimet.)
Kun meillä suhtauduttiin käärmeisiin siten, että "niillä on yhtä hyvä oikeus elää kuin meilläkin", niin olin todella yllättynyt, kun aikuisena eräs tuttavani, minua huomattavasti vanhempi nainen, juoksi käärmeen nähdessään hakemaan lapion ja aivan "hullun kiilto" silmissään katkaisi sen moneen osaan. En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisen tunnekuohun vallassa.
Kaipa käärmeitten inhoaminen on jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus ihmisessä. Apinatkin pelkäävät automaattisesti käärmeitä. Siitä on monia tutkimuksia.
On niitä vaskitsoja vaikka kuinka.
Minusta ne on kauniita,olen sanonut siitä tulisi kaunis kaulakoru.
On siellä kyitäkin.Koira aikoinaan tappoi niitä.
Ne kyllä häipyy kun mennä paukuttaa;) ja pitää
ääntä.Nähtävästi maan tärinä säikyttää ne pois.
Vaskitsaa ja rantakäärmettä en ole nähnyt mökillä milloinkaan. Sisilisko, kiltinnäköinen olento kiipeilee männyssä.
Lepakko ei ole yhtään mukava ulosteidensa vuoksi. Se yritti ulkorakennuksen takstoleissa roikkua Mitähän se pitäisi hyttyssavuista tai pahanhajuisesta koikarkotteesta ?
Eipä näy mökkitouhut vielä oikein kovasti kiinnostavan porukkaa. Vai käyvätkö tässä vain sellaiset, joilla ahteri on liimautunut tuoliin niin kovasti, ettei mökille juuri ole halua ? ?
Nyt jo viherpeippo kovasti yrittää livertää ja rääkäistä ja talitiainen, sävelmänsä menettänyt, sahailee katkonaista, modernia heviään.
Aamut antavat ikkunasta katseltavaa, sillä teeret tulevat jäälle varhain soidinta keikistelemään. Ovat tulleet 25 vuotta ja ties miten kauan ennen sitä !
Ihana aurinko kultaa maiseman ja talven aikana hieman nuupahtanut ihmispolo saa uutta vettä myllyyn.
Löysin ihania pionin kuvia googlen kautta, paikka oli "Pionien koti".
On tietysti jokaisen oma asia miten mökkeilee mutta meidän tuttavapiirissämme mökkeily on muodostunut pakkomielteeksi.
Ei ole muuta elämää kuin ansiotyö, omakotitalon työt, joitkut kerrostaloasujat ovat niistä vapaat, ja mökki.
Aina kaikki vapaa-ajat mökillä.
On paljon asioita maailmassa joita en ymmärrä ja tämä on yksi niistä.
Kokeilimme mökkeilyä muutaman vuoden. Ei sytyttänyt.
Emme ole edes viitsineet vuokrata moista lyhyemmäksikään ajaksi!
Kokeilun jälkeen olemme olleet kaikki lomamme matkoilla. Ensin penskojen kanssa, sittemmin kahdestaan.
Hyvä tehtäväjako: Mökkiläiset mökeille, matkalaiset matkoille!
se on että miksi omakotiasujalla on vielä kesämökki! Silloin joskus, kun itse asuin omakotitalossa, minulla oli niin paljon puutarhassa tekemistä, ettei siitä olisi tullut mieleenkään lähteä mihinkään mökille.
Nyt kerrostaloasukkaana mökki on lähes 'välttämätön',että pääsee multaa kuopimaan, se kun on lempiharrastus meille.
Niinpä, jokainen viettää kesänsä haluamallaan tavalla. Minä olen siitä onnellinen, että olen saanut matkustella mielestäni tarpeeksi. Nyt iäkkäänä en enää halua kiduttaa itseäni ahtaissa lentokoneissa ja automatkoista olen saanut kylläkseni.
Nyt minulle sopii hyvin viettää puoli vuotta kaupungissa ja puoli vuotta kesäasunnolla.
Oma koti ja mökki tuntuvat olevan mukavimmat paikat maailmassa. Matkat valmisteluineen usein toistuvina ottavat mielestäni liian paljon aikaa. Pitkä matka lähtösatamaan tai -kentälle vähentää matkustushaluja.
Kun lentokenttäbussi kulkee melkein oven edestä, kyllä siihen joskus harvoin tulee hypättyä. Sukulointimatka merien taakse helpottuu ratkaisevasti.
Mieluiten lähden puolitutussa seurassa omalta alueelta. Digikamera ja muistikirja mukaan. Voi kuvata mökki- ja kukkakohteiden ohella joskus vaikkapa setukaiset ja datsatkin. Turistikohteista, monumentaalirakennuksista löytyy postikortit. Pimeänä aikana omia kuvia sitten läväytellään näyttöön.
Turistiohjelmia hyvin esitettyinä saa nähdä usein TV:stä. Eipä ole enää nuoruuden kokemuksen nälkä matkantekoon mieltä kalvamassa. Maailmaa ei kylliksi ehdi kahlata koko elinaikanaan. Huomaan kuitenkin, että kun myönnän "stipendin", jälkipolvi matkustaa minunkin edestäni.
Sitä hiljaa ihmettelen, että lähdetään 3-kuukautisen vauvan kanssa Keski-Eurooppaan...
Mielestäni myös oikein hyvä tehtäväjako on esittämäsi "matkalaiset matkalle, mökkiläiset mökille". Matkoilta palaavat tuttavat saapuvat hyvin mielellään vierailulle eksoottisiin oloihin mökille.
Savusauna lämmitetään ja sieltä kilvan järveen. Järvikala-ateriaa eivät vieraat pane pahakseen vaan kiittelevät. Makoisat unet tarjoaa lämmin aitta. Kala-kasvisateria ei vie unia, eikä paiperoita sulaessaan.
Seurusteluun neljän tai kuuden hengen ryhmänä on aikaa ja rauhaa, kun on ennakkovalmistelut tehty. Mieltymysten mukaan voi vielä jakautua naisten ja miesten sieni-marja- tai kalaretkelle, jos aikaa ja yli-innokkaita löytyy. Oheisohjelmia on aina varastossa vaihtelevan sään mukaan.
Mökkiläisen seura-elämä kukoistaa mökillä syystä, että siellä ollaan paljon. Ystävärinkimme kokoontuu vuoronperään kolmella mökillä. Lisäksi kala- tai perennakaverit kyselevät, milloin saa tulla.
Mökkinaapurit ja kyläläiset käyvät melkein kuin oli tapana entisaikaan. Tapaamiset ilahduttavat ja virkistävät.
Pian se virkeä mökkielämä jälleen alkaa. Kiva, kun matkalaiset tuovat tuulahduksen matkoilta. Fyysinen kunto suorastaan vaatii mökkitöihin.