Ostin pennulle 50%-alennusmyynnistä kunnon hiihtovarusteet (kerrankin ihan uudet). Laiskiaiseni ja nörtti-pelijumiutujani löysi vihdoinkin lajinsa ja hiihdelty on iltamyöhään harvase ehtoo :) Minusta hiukan tuntuu että uusi Siiri "Äitee" Rantanen on syntynyt. (ylpeällä äänellä sanottu)
Kuinka ollakaan. Sukset olivat isän luona viikonloppuna, enkä älynnyt sunnuntaina tarkastaa monojen fyysistä olinpaikkaa, koska sukset ja luistimet olivat pihalla, vaatekassin sisältö piti (lähes) kutinsa listan kanssa...mutta monot! ja eilinen ilta oli taas niitä kaaottisia harrasteiltoja, kun äidin pitää olla kuudessa eri paikassa samaan aikaan, enkä muistanut mitään monoja olevan olemassakaan...ja se kostautui tänään.
Tänään on lapsen luokan hiihtoretkipäivä, vai pitääkö sanoa - olisi ollut. Pyynnöstäni huolimatta isä ei jaksanut aamulla lähteä hakemaan monoja asunnoltaan (matkaan olisi mennyt yhteensä ½ tuntia) vaan uninen ääni sanoi vievänsä monot koululle kun lähtee liikkeelle. Lapsen olisi pitänyt raahata suksia ja sauvoja perässään kouluun, kun muut kaverit hiihtävät joukolla pellon poikki ja odottaa koululla, josko isä tuo tai ei tuo monoja ja koska tuo,jos tuo.
Arvatkaapa mistä exä löytää suksensauvan kun tapaan seuraavan kerran? Niin, turha yrittää istua kun porkka painaa takamuksessa ;D
Nyt sovimme lapsen kanssa ettei enää mitään harrastusvälineitä isän luokse, koska koskaan ei voi tietää, palautuvatko ne omistajilleen. Toisaalta harmi, kun sellaisiin rahaa kiinnittää, olisi mukavaa että vehkeitä myös käytettäisiin.
Puhun uimavarusteista ja -leluista, rulla-/luistimista, suksista, jalkapalloista, pesäpallovehkeistä, kelkat, pulkat, liukurit, leijat, liidokit, hyppykeppi, puujalat...ihan mikä vaan, mikä on pienempi kuin polkypyörä. Fillarit tulevat kotiin, koska lapset ajavat ne itse takaisin :D
Niin joo, toi otsikko oli provo! :D
Kuinka ollakaan. Sukset olivat isän luona viikonloppuna, enkä älynnyt sunnuntaina tarkastaa monojen fyysistä olinpaikkaa, koska sukset ja luistimet olivat pihalla, vaatekassin sisältö piti (lähes) kutinsa listan kanssa...mutta monot! ja eilinen ilta oli taas niitä kaaottisia harrasteiltoja, kun äidin pitää olla kuudessa eri paikassa samaan aikaan, enkä muistanut mitään monoja olevan olemassakaan...ja se kostautui tänään.
Tänään on lapsen luokan hiihtoretkipäivä, vai pitääkö sanoa - olisi ollut. Pyynnöstäni huolimatta isä ei jaksanut aamulla lähteä hakemaan monoja asunnoltaan (matkaan olisi mennyt yhteensä ½ tuntia) vaan uninen ääni sanoi vievänsä monot koululle kun lähtee liikkeelle. Lapsen olisi pitänyt raahata suksia ja sauvoja perässään kouluun, kun muut kaverit hiihtävät joukolla pellon poikki ja odottaa koululla, josko isä tuo tai ei tuo monoja ja koska tuo,jos tuo.
Arvatkaapa mistä exä löytää suksensauvan kun tapaan seuraavan kerran? Niin, turha yrittää istua kun porkka painaa takamuksessa ;D
Nyt sovimme lapsen kanssa ettei enää mitään harrastusvälineitä isän luokse, koska koskaan ei voi tietää, palautuvatko ne omistajilleen. Toisaalta harmi, kun sellaisiin rahaa kiinnittää, olisi mukavaa että vehkeitä myös käytettäisiin.
Puhun uimavarusteista ja -leluista, rulla-/luistimista, suksista, jalkapalloista, pesäpallovehkeistä, kelkat, pulkat, liukurit, leijat, liidokit, hyppykeppi, puujalat...ihan mikä vaan, mikä on pienempi kuin polkypyörä. Fillarit tulevat kotiin, koska lapset ajavat ne itse takaisin :D
Niin joo, toi otsikko oli provo! :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noniin, nyt sain purettua pahimmat kiukut tänne, voin hyvillä mielin lähteä liikenteeseen ja olla kohtelias&esimerkillinen autoilija lakkoruuhkassa :D
Varmaan ton jälkeen lapses oppii pitämään tavaroistaan parempaa huoltaa itsekkin.
Vahinkoja on sattunut turhan usein viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana, siksi laitan listan mukaan pakkaamistani vaatteistakin, koska isä ei osaa huolehtia mistään. Joka viikonloppu puuttuu joku oleellinen, kuten toppahousut tai pakkaskengät, joskus kaikki lämpöiset alusvaatteet ja välivillavaatteet.
Oletko todellakin sitä mieltä, että lapsen pitää itse huolehtia välineidensä ja vaatteiden pakkaamisesta ja tarkistettava, että kaikki on mukana? Et voi olla tosissasi, laitanko lapset myös itse pakkaamaan tarvikkeensa ennen lähtöä?
Kai jotain ikärajaa esittämiisi vaatimuksiin pitää olla?
Kouluikäisenä ovat alkaneet itse pakata tavaransa kummassakin päässä,pienempänä tietty valitsivat jo omia leluja ja muitakin.Aluksi on katsottu perään ja sanottu mitä on unohtunut ottaa mukaan. Pikkuhiljaa on lapset oppineet.Pitäähän niiden oppia kouluaamuinakin huolehtimaan lähdöistään. Ehkä liikaakin jotkut vanhemmat hösläävät lastensa puolesta ja tekevät asioita niiden puolesta.
Olisi kohtuutonta vaatia lapsia pakkaamaan tavaroita, joista osa voi olla isän pesukoneessa tai "jossain". Viikonlopun varustelistassa voi näet olla pakkas- ja sadekelinvarusteet, jääkiekko- ja ratsastusvermeet, uimavehkeet, sukset, pulkat/kelkat ja luistimet jne. Suurinta osaa ei välttämättä tarvita mutta isä vaatii ne joka tapauksessa, koska hän on ne "maksanutkin" elatusmaksujen ja lapsilisien muodossa.
Unilelut ja kännykät ovat vientikiellossa, samoin kaikki muut lelut. Lapset olisivat ottaneet mukaansa mm. pöytäkiekkopelin, mutta isä ei vastannut lasten txt-viestikyselyihin asiasta mitään. Perusteluna lapset sanoivat, että "olisi iskän kanssakin kiva pelata, mutta ei se taaskaan vastaa."
En koe höslänneeni lasten puolesta, mutta isältäkin odottaisin jonkin verran aikuismaista otetta yhteistyön sujumiseksi.
"Nyt sovimme lapsen kanssa ettei enää mitään harrastusvälineitä isän luokse, koska koskaan ei voi tietää, palautuvatko ne omistajilleen. Toisaalta harmi, kun sellaisiin rahaa kiinnittää, olisi mukavaa että vehkeitä myös käytettäisiin."
Että ihan lapsen kanssa olet sopinut. Vau. Tarkoitat siis, että sait hyvän tekosyyn mustamaalata lapselle hänen omaa isäänsä.
Olet kuvottava ihminen...
Heh heh, ai mustamaalamista :) Minä sentään yritin lainata epätoivoisesti hiihtovehkeitä tuttavapiiristä ja myöhästyin kaksi tuntia töistä sen vuoksi että isän mielestä pilalle mennyt hiihtoretki oli pikkujuttu, kuten sinustakin. Lapsen mielestä ei. Ja minä täällä lohduttelin pikku hiihtäjää, ei suinkaan isä tai sinä, joten suuta soukemalle mokkeri.
Lapset ovat fiksuja, kyllä he huomaavat itsekin, koska vanhemmalla on pallot kadoksissa, ei siinä paljon mustamaalaamista tarvita kun exä kaivaa itselleen kuoppaa ihan omatoimisesti. Pitääkö minun vielä eron jälkeenkin hoivata keskenkasvuista miestä, joka ei osaa huolehtia mistään? Tai pitääkö lasten ottaa äidin rooli, että homma sujuu? Älä nyt hullujasi houri!
Teikäläisillä on aina tuo kestoselitys: äiti mustamaalaa isää, kun näyttää siltä että etäisä mokaa oikein kympillä, mutta ettei vain olisi katkeruus ex-vaimoasi kohtaan, joka laittoi sinutkin kirjoittamaan typeriä ;D
(Miten olisi pikku lastensuojeluilmoitukset, kun jätin lapset illalla yksin kotiin ja menin tekemään takaisin sen kaksituntisen, joka aamulla meni rokuliksi?)
Pitihän se arvata että joku ärripurri alkaa tästäkin keskustelusta möykkään ja haukkuun mustamaalaajaks.Kerronpa omasta jo 12 vuotiaasta pojastani joka on aina ollut erittäin huolimaton,oli sitten mikä tahansa koulun retki tai leiri niin aina hän on hukannut vaatteitansa,vaikka kuin olen laittanut listan mukaan mistä tarkistaa että kaikki on kassissa.Eniten on jäänyt harmittaan juuri ostamani takki ennen erästä luokkaretkeä,poika ei kertakaikkiaan muistanut mihin sen siellä toisella paikkakunnalla oli jättänyt,ei ollut apua opestakaan ja sinne jäi takki.Nyt kun oli lomalla isällään,oli unohtanut pakata puhtaita kalsareita ja sukkia mukaan(vaikka on isällelähtökamat pakannu ite jo pari vuotta,minun niitä tarkistamatta),onneksi isä on sen verran fiksu että oli käynyt ostaan puuttuvia vaatteita.Jotkut vaan ovat ikään katsomatta hajamielisempiä kuin toiset,veljeni oli aikoinaan samanlainen unohtelija,todistuksessakin huolellisuus aina 5-6,mä taas olin tosi huolellinen ja tarkka kamoistani olin sitten missä vain.
Tuttavapiiristä löytyy useampikin tyyppi joka toimii juuri samanlailla kuin exäsi ja se ei ole todellakaan kivaa kun ite "panostaa"siihen että hommat hoituu ja toinen taas ei vois vähempää edes yrittää.
Niin ja kyllä mäkin tarkistan ja pakkaan yhdessä tuon 12 vuotiaan kamat jos hän lähtee esim.leirille ja muistutan että tarkistaa listasta sieltä lähtiessä että kaikki on mukana,mutta joka kerta muutama vaate puuttuu...Jatka Jossu samaan malliin vaan vaikka välillä epätoivoselta tuntuukin!
Tänks!
Elämä on......kuin seisoisi keinulaudan keskikohdalla ja yrittäisi pitää lautaa vaakatasossa, keikkumatta. Toisessa päässä exä ja toisessa päässä lapset.
Kadehtien seuraan sovussa olevien eronneiden huoltajuutta ja niin kovasti toivoisin meillekin samanlaisen tilanteen. Huomaan vain päivä päivältä, että joka viikkoiset exän aiheuttamat omituiset tapahtumat verottavat jaksamista ja tuntuu siltä että hymyyn ei juurikaan ole aihetta. Eikä kohta enää jaksamista edes yrittää olla yhteistyöhaluinen.
Tasan viisi viikkoa huoltajuusriidan ratkeamisen jälkeen jatkui taas sama simputus joka alkoi 2 vuotta 1kk ja kaksi viikkoa sitten.
Tekisi mieli paeta pois, mutta minne sitä työssäkäyvä ihminen kouluikäisten lastensa kanssa voi lähteä.
Hei Jossu! Meillä on samanalaista. Pitää olla tarkkana mitä vaatteita/tarvikkeita isälle lähtiessä kantsii laittaa mukaan! Ei sen tarvi olla sukkaa kalliimpi, muista puhumattakaan. Sinne ne isän luokse jää, sitten jotkut vanhat risaset tilalla. Isän tarkoitus varmaan että minun pitää ostaa tilalle. Isä jos jotain uutta ostaa, niin ne hän tiukasti pitää omassa kotonaan. Ihmettelen vaan että poika kun suurimmaksi osaksi mun luona. Niin ne vaatteethan ehtii mennä nopeasti pieneksi!! No hän kait pelkää että minä niistä jotenkin hyödyn!! Mä en ymmärrä, kun lapsen tavaroitahan ne on ja häneltähän ne kaikki vaan on poissa!!
Kylläpäs sitä ollaan taas niin täydellisiä naisia, napit paukkuu rinnuksista kun ollaan niin ylpeitä itsestään, voi taivas!
viisas pyykkäri
Pyykkäri oli pesemässä peittoa joen rannalla. Peitto kirposi hänen otteestaan, sinkoutui jokeen ja upposi. Virta oli vuolas ja syvä, pyykkäri alkoi itkeä katkerasti. Jumala ilmestyi pyykkärin luo ja tiedusteli, miksi tämä itkee. Saatuaan kuulla tapahtuneesta, Jumala sanaakaan sanomatta sukelsi jokeen ja pulpahti parin sekunnin päästä takaisin mukanaan peitto, joka oli tehty puhtaasta kullasta.
"Onko tämä sinun?", Jumala kysyi. "Ei ole!". Jälleen katosi Jumala veden alle ja palasi mukanaan peitto, joka oli tehty puhtaasta hopeasta. Kysymykseen, oliko tämä oikea, vastasi pyykkäri jälleen: "Ei ole!".
Kolmannella yrittämällä Jumala toi oikean peiton ja nyt pyykkäri vastasi:"Tuo on minun peittoni.". Jumala ilahtui pyykkärin rehellisyydestä ja antoi hänelle palkkioksi sekä kultaisen että hopeisen peiton.
Muutamia viikkoja myöhemmin pyykkäri käveli miehensä kanssa jokivartta pitkin. Mies liukastui ja putosi jokeen. Pyykkäri alkoi taas itkeä katkerasti. Jälleen Jumala ilmestyi paikalle ja kuultuaan mitä oli tapahtunut sukelsi jokeen. Pian Jumala palasi George Clooneyn kanssa. "Onko tämä sinun miehesi?", kysyi Jumala. "On, kyllä hän on>> minun mieheni", vastasi pyykkäri. Jumala suuttui ja nuhteli naista: "Häpeäisit,olet kurja valehtelija!". Pyykkäri vastasi heti: "Anna minun selittää. Jos olisin vastannut kieltävästi, olisit sukeltanut jokeen ja palannut vaikkapa Keanu Reevesin kanssa. Olisin taas vastannut kieltävästi ja kolmannella kerralla olisit noutanut oikean mieheni. Kiitokseksi rehellisyydestäni olisit sitten antanut minulle kaikki kolme." Minä olen älykäs nainen eikä minulla ole hermoja kestää kolmea putkiaivoa samaan aikaan. Siksi vastasin myöntävästi heti ensimmäisellä kerralla..."
Tarinan opetus: Kun naiset valehtelevat, heillä on siihen aina hyvät perustelut ja vilpitön syy!