Mieheni tekee vuorotyötä ja on ilmoittanut exälleen, että ei työviikonloppuna voi ottaa lasta luokseen. Nyt ex-vaimo vaatii lapselle tapaamisoikeutta siten, että jos lapsen isä on työssä, niin lapsi tulee minun perheeni luokse.
Mitenköhän sanoisin äidille kauniisti, että en ryhdy hänen lapsenhoitajakseen, vaan aion tästä eteenpäinkin elää omaa elämääni ihan kuten tahdon, en siten, kuin hän vaatii.
Mitenköhän sanoisin äidille kauniisti, että en ryhdy hänen lapsenhoitajakseen, vaan aion tästä eteenpäinkin elää omaa elämääni ihan kuten tahdon, en siten, kuin hän vaatii.
Vastaukset 31
Vanhimmat
äidille kohteliaasti, että isä on töissä jos lapsen tuo silloin kun isä ei ole kotona. Tai sanot, että olen tästä itse juuri lähdössä matkoille viikonlopuksi.
Jos ei usko, niin pyydät isää varaamaan ajan lastenvalvojalta ja sopivat sitten siellä näistä tapaamisista.
Tarkoitushan on, että lapsi tapaa isäänsä. Ei se, että äiti saa vapaaviikonlopun.
pitäisi sanoa kauniisti? :DDD
pysyy voittajana. Ei huutaminen, v*ttuilu ole aikuisten käytöstä.
Tuli mieleeni, miksi kauniisti, sillä onhan tuo aivan ennenkuulumattoman röyhkeä ajatuskin.
En minäkään mihinkään v-tielle toki lähtisi. Pitääkin oikein eläytyä ja miettiä, mitenkähän reagoisin itse näin erikoiseen tilanteeseen. Ilmoittaisinko tuntihinnaston vai kauniisti hymyillen, ettei kiinnosta.
Kyllä toden totta porukkaa riittää moneen junaan.
Ei sinulla sellaista "velvoitetta" ole kenenkään suhteen tietenkään :D
Miksi et hyväksy miehesi lasta osaksi omaa perhettäsi? Itse olisin onnellinen, jos lapsi voisi tulla myös minulle vaikka isä ei olisikaan kotona.
Kieltäydyt kohteliaasti hoitamasta kyseistä lasta silloin kun mies on töissä. Jos exä tivaa syytä moiseen sanot vain että et halua hoitaa, ei muuta. Yksinkertaista :)
"vieraan" naisen luo jos isä on töissä. Miksi sen pitäisi kitua minun lapseni kanssa ja miksi mun lapsen pitäisi kitua sen "vieraan" ihmisen kanssa siellä. Isää sen pitäs mennä katsomaan, ei sitä naista.
(En antas hakea tarhastakaan)
...oman isän luona asuis??? ja jolle ei vois omia lapsiaan luottaa...
Mä ainakin tuun hyvin toimeen tytärpuoleni kanssa. Ei sen kanssa vietetty aika mitään kitumista ole todellakaan! Ja mielellään tyttökin mun luokse tulee. En mä oo kenenkään äitiyttä viemässä enkä missään kilpailutilanteessa. Tuun kyllä tytön äidin kanssa toimeen, ja autan mielelläni tytön asioissa minkä voin. Tytön äiti on paljon avarakatseisempi kuin sinä. Hänelläkin on uusi puoliso, ja hän ymmärtää kyllä tilanteen. Lapsi itse on sanonut, että hänellä on 4 vanhempaa, ja että hän on saanut parhaat vanhemmat mitä voi toivoa. Silti äiti ja isä ovat toki aina ne tärkeimmät, ja niinhän sen pitää ollakin. Äitipuolia haukutaan siitä, jos eivät välitä lapsipuolistaan. Sitten haukutaan, jos välittävät. En ole kenenkään perhettä rikkonut, sen he ovat rikkoneet itse jo kauan ennen minua.
minulle jäi viestissäsi hieman epäselväksi asutko tämän miehen kanssa yhdessä?jos asutte, niin teidän olisi ehkä hyvä tehdä perheen määritelmä ja miettiä yhdessä keitä teidän perheeseen kuuluu.jos periaatettasi käsitellään toisin päin, niin silloin exän uusi mies ei ole myöskään hoitovelvollinen lapselle jos ex on poissa kotoa, esim. töissä. lapset harvoin saavat valita vanhempiaan tai hoitotätejään.ei ole lapsen syy jos aikuiset kokevat heidät rasitteena.olisi hyvä miettiä asiaa ennenn kuin aloittaa suhteen miehen kanssa jolla on lapsia.mukavaa kevättä.
Jos asutte yhdessä tämän miehen kanssa, en ymmärrä oikein kantaasi. Lapsethan ovat ja pysyvät uudessakin suhteessa. Itselläni oli samanlainen tilanne avioliitossani, miehellä 5 vuorotyö joten vapaita viikonloppuja hänellä oli tosi harvoin. Pidin itsestäänselvänä sitä että pojat oli meillä siitä huolimatta silloin kuin kuuluikin. Vain olemalla lasten kanssa tulee läheiseksi ja ainakin minusta kummankin lapsia tulisi pitää "yhteisinä". Lapsilla on oikeus olla tuntematta itseään ulkopuoliseksi ei-halutuksi. Ja yhä, eron jo ollessa käynnissä, haluan pitää yhteyttä lapsiin.
Minkälainen mies sinulla on, jos sinun pitää sopia hänen lapsensa tapaamisista lapsen äidin kanssa?
Eihän sinulla ole osaa eikä arpaa niissä tapaamiskeskusteluissa. Se miten te järjestätte miehesi kanssa keskinäisen elämänne on sitten sinun ja miehesi välinen asia.
Kerrohan nyt kauniisti siis MIEHELLESI, että et ryhdy hänen lapsensa hoitajaksi, vaan elät tästä eteenpäinkin omaa elämääsi ihan kuten tahdot, et siten, kuin hän vaatii.
Teitä onkin siinä liitossa sitten kaksi, jotka elätte kuten tahdotte, muista ihmisistä piittaamatta. Yrittäähän se mieskin siellä hoidattaa asioitaan kahdella eri naisella; exällä lapsen ja sinulla likapyykin.
Jos asiat nyt menisivät ihan oikein, niin miehesi menee töihin, lapsi tulee teille, miehesi palkkaa lapselle lapsenvahdin ja sinä teet mitä haluat. Eiköhän sillä miehelläkin ne työvuorot tapaamisaikoina lopu, kun huomaa, että lastenhoito maksaa.
Kiitos kaikista kommenteista.
Onko lapsen tapaamisessa kyse siitä, että lapsi oikeasti saa tavata isäänsä vai siitä, että lapselle järjestetään tapaamisviikonlopuksi "hoitaja".
Minä olen itsekäs, kun katson, että lapsella on oikeus tavata ISÄÄNSÄ, ei minua, mutta toisaalta, mitä äiti on, kun haluaa lapsen tapaamiselle, vaikka tietää, että lapsi ei isäänsä näe. Kumpi meistä oikeastaan enemmän ajattelee itseään tai lapsen etua??
Kyseesähän siis on lapsen oikeudesta tavata etävanhempaa EIKÄ lähivanhemman oikeudesta lapsivapaaseen viikonloppuun. Teidän keississä tuntuu nyt olevan näin. Ole sinä kuitenkin itsekäs ja kieltäydy peipisitterin luottamustehtävästä. Anna vanhempien sumplia lapsensa tapaamiskuviot keskenään ja ulkoista itsesi koko hommasta... katsotaan kuinka käy ;)
tietysti kaiketi tarkoitus on että lapsi saa tavata isäänsä, mutta mielestäni myös "vastuun jakaminen" vanhempien välillä. myös äiti tarvitsee omaa aikaa joskus.
lasten isän pitäisi järjstää työnsä niin että olisi vapaa noina viikonloppuina. mutta eihän se aina niin yksinkertaista ole. mutta toisaalta taas olet tiennyt että miehelläsi on lapsia. lapset ovat osa teidän perhettä vaikkeivat sinun olisikaan. kyllä perheessä pitää tehdä yhteisiä ratkaisuja eikä vain niitä jotka sopii yhdelle.
pitäisikö sinun mielestäsi lapsen äidin aina luopua omasta vapaastaan koska mies ei järjestä asioitaan? miehesi pitäisi kyetä myös ajattelemaan asioita lasten ja myös lasten äidin kannalta. (ja vähän myös sinunkin).
Näin minunkin mielestäni on, että vastuu jaetaan VANHEMPIEN kesken (ei minun). Isä on tehnyt tätä vuorotyötä jo silloin, kun lapsi on syntynyt, joten äiti on tiennyt, että isä ei ole hänen haluamina viikonloppuina lasta hoitamassa.
Teoriassa on helppo järjestää viikonloppuvapaata vuorotyöstä, mutta joka ainut viisivuorotyötä tekevä tietää, että kukaan työkavereista ei suostu jatkuvasti tekemään yhden ihmisen aamu-, ilta ja yövuoroja viikonloppuisin, kokeilkaa vaikka.
Äiti elää omaa elämäänsä ja silloin hän myös huolehtii itse viikonloppuvapaistaan, minulle niiden järjestäminen ei kuulu. Minulla on itselläni lapsia ja nyt kun he ovat isoja, minä nautin elämästäni ja harrastuksistani. Minun miehelleni tämä ei ole ongelma, mutta lapsen äidille tämä on ja minä taas en ole vastuussa hänen elämästään.
Vastuunjako perheessä ei tarkoita sitä, että lapsen vanhemman uusi puoliso huolehtii yksinään lapsesta kun on viikonlopputapaamisen aika. Mitä vastuunJAKOA se muka on?
Sos.toimesta voi tarkistaa muuten tämän asian: etävanhempaa ei mikään laki pakota tapaamaan lastaan, mutta mikäli lähivanhempi estää lasta tapaamasta etäänsä, voidaan lähivanhemmalle asettaa uhkasakko. Epäreilua kyllä, mutta näin on.
Minusta lapsen tapaamisessa on kyse siitä, että lapsi elää ihan normaalia arkea joka päivä. Ei kai etävanhemman tarvitsekaan järjestää mitään erityistä juhlahetkeä jokaisella tapaamiskerralla. Normaaliksi elämäksi katson siis myös sen, että isä saattaa olla joskus töissä, vaikka lapsi onkin hänen luonaan.
Miehesi lapsella on elämässään kirjoituksesi perusteella kolme aikuista, joiden kaikkien oma etu menee lapsen edun edelle.
Mielestäni tuossa miehesi lapsen tilanteessa itsekkyys menee lapsen elämään kuuluvan kolmen aikuisen kesken aika tasan.
Sinun alkuperäisestä kirjoituksesta ei ilmene lapsen edun ajatteleminen missään muodossa, siitä lähdin. Mainitset vain halusi elää omaa elämääsi, et esimerkiksi valottanut käsitystäsi lapsen parhaasta.
"Mitenköhän sanoisin äidille kauniisti, että en ryhdy hänen lapsenhoitajakseen, vaan aion tästä eteenpäinkin elää omaa elämääni ihan kuten tahdon, en siten, kuin hän vaatii."
Kirjoituksestasi saa vaivattomasti käsityksen siitä, että et ymmärrä lapsen olevan myös miehesi lapsi, koska käytät ilmausta "en ryhdy HÄNEN lapsenhoitajakseen".
Olen valitettavasti edelleen sitä mieltä, että ongelma on vain ja ainoastaan sinun ja miehesi välinen ongelma, mutta uskottelet itsellesi, että lapsen äiti on se hankala osapuoli. Tehän elätte kaikki kolme niin kuin kenelläkään ei olisi vastuuta mistään.
Sanomani on se, että olisi reilua kohdistaa kiukku sinne mihin se kuuluu. Pese sinä kätesi koko jutusta, se on tosiaan miehesi asia, ei sinun. Sinun ja miehesi välinen juttu on sitten se, miten asianne järjestätte, jos lapsi tosiaan tulee teille miehen työviikonloppuina.
Kehota miestäsi myös eroamaan lapsen äidistä lopullisesti. Eroaminen tarkoittaa sitä, että miehesi ei voi enää käyttää lapsen äitiä hyväkseen omien menojensa aiheuttamien seurausten korjaamisessa.
Pahempaa kuin olla näkemättä lapsen etu on tavoitella omaa etua ja selittää sitä sitten lapsen eduksi.
Yllätytkö, mutta ymmärrän sinua sinänsä ihan täysin? Itse en ikinä suostuisi hoitamaan jonkun toisen miehen lapsia, mutta en kyllä hoidattaisi omianikaan ulkopuolisilla. Olen sivusta seurannut ns. laastariuusperheitä, joista rakkaus on kaukana, mutta käytännölliset hyötysuhteet sitäkin lähempänä. Mikäs sen mukavampaa kuin lyödä hynttyyt yhteen niin mukavan naisen kanssa, joka jatkaa siitä, mihin edellinen jäi? Sitä minä aina ihmettelen, että mistä näitä naisia riittää? Pidä siis vain puolesi, mutta mieti tarkkaan, kuka vastustajasi oikeastaan on.
Vastustajani ei tässä asiassa ole mieheni, kuten oletat. Hän on kanssani samaa mieltä siitä, että hän haluaa lapsen luokseen silloin, kun hän myös voi olla lapsen kanssa. Ja tämä tarkoittaa sitä, että tapaamiset tapahtuvat niinä viikonloppuina kun miehelläni on vapaata, ei säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Työvuorojen vaihtaminen/työn vaihtaminen ei käytännössä ole niin helppoa kuin luulisi.
Jos lapsi "tapaa" isää äidin haluamina viikonloppuina, niin tapaamiset saattavat mennä kaksikin kuukautta yhteen menoon niin, että isällä on työvuoroviikonloppu ja lapsi olisi minulla. Tällainen tapaaminen ei ainakaan toteuta lapsen oikeutta TAVATA ISÄÄNSÄ. Toinen vaihtoehto on se, että tapaamiset sovitaan niille viikonlopuille, kun isä on vapaalla. Ja tämän päämäärän ajamiseen yksi keino on, että minä en ota lasta hoitooni.
Itsekästä? Ehkä.
järjestää työnsä sen mukaan milloin lasten äiti tarvitsee vapaata? Eikö äiti voi järjestää menojaan siksi aikaa kun isä voi lapsiaan pitää? Lapsenhoitopalveluita saa toki muualtakin.
Kyllä ehdottomasti näissä tapauksissa lapsen etu on tärkein. Tapaamiset pitää siis sopia ajankohtiin, jolloin lapset todella voivat aikaa etävanhempansa kanssa viettää.
Ensin hingutaan naama punaisena miehen lapsia lähes omaksi, hinnalla millä hyvänsä. Lasten on parempi olla meidän kanssa kuin äidinsä joka on hullu ja mielenvikainen, täällä heillä on hyvä olla.
Sitten kun niitä olisi tulossa, taas valitetaan että niitä joutuu hoitamaan!!!!
Valitkaa herrantähden lapseton mies, niin ei ole niitä mielenvikaisia äitejä eikä lapsia joita joutuu hoitamaan!!!
Siis kuka tässä on naama punaisena hingunnut miehen lapsia omaksi tai kuka on väittänyt lasten äitiä hulluksi tai mielenvikaiseksi? Ei uusperheen perustaneen naisen tarvitse olla mikään madonna tai äiti Teresa, joka on aina toisten käytettävissä, hoitaa muidenkin lapset jne.
Minä en ainakaan rupea piikomaan miestä, en hänen lapsiaan, enkä hänen lastensä äitiä, en ole piika edes omille lapsilleni. Sen verran annan itselleni arvoa, että kenenkään kynnysmatoksi en rupea. Ja hyvin on mieheni kanssa toimeen tultu.
pitää paikkansa. Mikään ei miehelle ole ylellisyyttä, kuin nainen, jolla ei ole lapsia, mutta se että miehellä on lapsia, piti hänen se kokea millaista on olla isä. Mutta kun arki alkoi, se ei olutkaan hauskaa, ja miehen ajatukset eivät kestä päivänvaloa, niin on parempi lähteä ja jättää vaimo pulaan ja yksin. Lpasia on vain kun heillä voikehua, mutta muuten mies niitä ei tarvitse. Näin meillä, muilla toisten, mutta minun lapseni eivät ole näyttelytavaraa, heillä joko on isä tai sitten ei ole. Ilmeisesti ei ole.
Kalikka kalahti juu. Se oli mieheni entinen vaimo, joka eron ja poikamiestyttöelämän halusi reilun 10 v. avioliiton jälkeen. Minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa.
Ja sehän on miehen vika, jos mies haluaa tavata lastaan silloin, kun pystyy myös olemaan lapsen kanssa.
Kyllä mies pystyy lastaan tapaamaan JOS ON HALUA! Mutta jos joku naikkonen siinä häärää ja vaatimalla vaatii miestä unohtamaan, niin kyllähän se mies unohtaa!
vauhtii... eli kommentin voi unohtaa!!!!
Eli jos isä ei tee kuten lapsen äiti tahtoo (lapsen tapaamiset äidin määräysten mukaan) se tarkoittaa sitä, että isä ei halua tavata lasta?
Enpä ihmettele, jos miehesi on lähtenyt. Ei lapsen isä ole, eikä tarvitse olla, mikään äidin sätkynukke, joka hyppää kuten äiti käskee.
Jos et sanoisi lapsen äidille mitään vaan jätät asian lapsen isän hoidettavaksi.'
Olen eronnut äiti ja nyt jo teini-ikäisen tytön lähivanhempi. Arvaa olenko ollut raivoissani aikanaan eron jälkeen kun miehen työn ja harrastusten vuoksi tapaamisten säännöllisyydestä ei tullut mitään. Sellainen teki omankin elämän suunnittelun hankalaksi ja lapsella oli kurja mieli ja hänenkin vaikea tehdä suunnitelmia omien asioidensa kanssa, kun isän viikonloput olivat joskus yhtäkkiä ja sitten taas peruuntuivat. Hänen puolisoonsa en kyllä ollut ikinä missään yhteydessä - mielestäni oli siihen aikaan riittävän ikävää joutua neuvottelemaan exän kanssa, muita en siihen kaivannut.
sitten lopulta pääsimme jonkinlaiseen kompromissiin, joka tarkoitti tapaamisviikonloppujen päivittämistä noin kaksi kertaa vuodessa siten että tapaamisia tuli keskimäärin joka toinen viikonloppu, lisäksi jotkut vuoden lomista. Sain hänet (lastenvalvojan avulla) ymmärtämään, että hänen duuninsa isänä on pyrkiä järjestämään työnsä ja vapaa-aikansa siten että lasta on mahdollista tavata. Lähivanhempihan joutuu tekemään kompromisseja uran, harrastusten ja lapsen asioiden välillä jatkuvasti ja päivittäin! Jos yllättäviä muutoksia tapahtuu niin etävanhempi toimii ihan kuten lähivanhempikin, eli hankkii lapsenvahdin. Periaatteena on että kumpikin on lapsen vanhempi, emmekä halua sotkeutua toistemme elämään, emmekä toisen sotkeutuvan omaan elämäämme. En toimi miehelle lapsenvahtina eikä myöskään mies minulle.
Olen ihan samaa mieltä sun kanssa tässä asiassa. Itselläni on ollut samanlaisia tilanteita, miehellä työmatka tms. syy, ei voi ottaa lasta luokseen. Emme edes asu samassa asunnossa, mutta lapsen äiti on silti sitä mieltä että minun kuuluisi sitten "pitää" lasta jos isä ei voi. Ei se lapsi millään tavalla ole mun vastuullani, ja isäänsähän sen mukulan kuuluisi tavata eikä mua. Että ilmoitat vaan että jos hinnoista sovitaan niin lapsenvahtipalvelu toimii, mutta muuten ei. Et ole mikään ilmainen lapsenlikka silloin kun lapsen äidillä on menoja.
Isähän ei varmasti ole töissä koko viikonloppua vaan 8 tuntia kerrallaan onko paljoa pyydetty että sen ajan voisit olla lapsien kanssa
Keskustele miehesi kanssa äläkä täällä ruikuta
Jos miehesi on samaa mieltä niin hyvä niin