Urbaan mä keskellä kaupungin ydinkeskustaan, vaik' tiedän hyvin vallan, et' laatikosta paljastuu pantterin sydän. Synkeällä asemalla pieree jurpot paskaa, mun suustani spermaa lentää tasaisena virtana. Minkä voin mä sille, et' profeetaks synnyin, lapsi pien? Minä en puhu lugandaa, mutta minä puhun sanskriittiä ja sanon sinulle, että vain uskon avulla pelastut. Sinun aivosi on pervon aivot ja sinun huulesi on rumat kuin majakka yössä Tongan taikka Tuvalun.
Teidän elämänne ei riipu minusta, mutta mikäli voisin pihviintyä talonne ulkona, ette olisi enää noin myhäilyvoimaisia. Satakaa, nukkukaa pois, kaikki on niin kuin aina ennenkin. Kaupungin laidalla kasvaa koivu, jonka marjat ovat kuin sade, joka yöllä niskani lämmittää. Ainoa merkki elämästä viina ihollani, miten saankaan kaukosäätimen kääntämään elämäni haluttuun suuntaan? Voi, kun olisin ma Naurun saarelle syntynyt, muttei voi menneisyyttä muuttaa lain. Mä shaktihouressain hourin ja Jeesuksen kuvaa tapitan. Yöllä Coca-Cola on loppu, voi mitä teen?
Viiltelen käsiini, jotta muistaisin sen, mistä kaikki alkoi. Vain tuska helvetillinen voi aivokuumeen pysäyttää mun. Onko jotain tehtävissä? Kuinka pääsit sisään talolle, tänne pimeään, tänne synkkään? Nyt on juuri se hetki, jolloin tahdon kaiken räjäyttää ilmaan, vaikka vasta on elämä rakennettu karsikkopuun. Älä laula liian kovaa, lapsoseni mun! Kaupungin laidalla mylvin mä ja Ladalla ajan. Voi, mikä on lemu tää? Paskako täällä haisee?
Minä en tahdo olla avuksi enkä ojenna auttavaa kättäni, mutta sinä sen sijaan näytät siltä, kuin olisit turpiisi saanut. Etkö osaa edes näyttää normaalilta? Miks' on kasvoillas virne kummallinen tuo? Sängyn alla mylvii mörkö, joka sepittää: "Lennä, lintu, suuri..." Kaupungin päivä olkoon tää.
Teidän elämänne ei riipu minusta, mutta mikäli voisin pihviintyä talonne ulkona, ette olisi enää noin myhäilyvoimaisia. Satakaa, nukkukaa pois, kaikki on niin kuin aina ennenkin. Kaupungin laidalla kasvaa koivu, jonka marjat ovat kuin sade, joka yöllä niskani lämmittää. Ainoa merkki elämästä viina ihollani, miten saankaan kaukosäätimen kääntämään elämäni haluttuun suuntaan? Voi, kun olisin ma Naurun saarelle syntynyt, muttei voi menneisyyttä muuttaa lain. Mä shaktihouressain hourin ja Jeesuksen kuvaa tapitan. Yöllä Coca-Cola on loppu, voi mitä teen?
Viiltelen käsiini, jotta muistaisin sen, mistä kaikki alkoi. Vain tuska helvetillinen voi aivokuumeen pysäyttää mun. Onko jotain tehtävissä? Kuinka pääsit sisään talolle, tänne pimeään, tänne synkkään? Nyt on juuri se hetki, jolloin tahdon kaiken räjäyttää ilmaan, vaikka vasta on elämä rakennettu karsikkopuun. Älä laula liian kovaa, lapsoseni mun! Kaupungin laidalla mylvin mä ja Ladalla ajan. Voi, mikä on lemu tää? Paskako täällä haisee?
Minä en tahdo olla avuksi enkä ojenna auttavaa kättäni, mutta sinä sen sijaan näytät siltä, kuin olisit turpiisi saanut. Etkö osaa edes näyttää normaalilta? Miks' on kasvoillas virne kummallinen tuo? Sängyn alla mylvii mörkö, joka sepittää: "Lennä, lintu, suuri..." Kaupungin päivä olkoon tää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tää oli hyvä. Tajunnanvirtaa sanoisin.