Olemme asuneeet tyttötstäväni kanssa noin 3 vuotta yhdessä. Olemme olleet jopa kihloissakin, mutta yhden riidan seurauksena tyttöystäväni antoi sormuksen takaisin. Sovittuamme riidan noin viikon kuluttua tarjosin sormuta takaisin sormeen laitettavaksi, mutta vastaus oli kieltävä. Aikaa tästä on nyt kulunut noin puolitoista vuotta. Nyt hän haluaa kihloihin uudestaan kanssani ja odottaa kovasti milloin kosin uudestan. Ongelmana on etten aio kosia uudestaan, koska hän purki edellisen kihlauksen eikä ottanut sormusta enää riidan jälkeen takaisin vaikka tarjosin sitä. Itse odotan että tyttöystäväni tekisi aloitteen ja ehkä kosi vuorostaan minua.
Kysymys kuuluu, että pitäisikö minun antaa periksi ja kosia uudestaan vai jäädä odottamaan että tyttöystäväni kosii?
Jos jompikumpi kosii laitetaanko sormeen vanhat sormukset vai haetaanko uudet?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kysymys kuuluu, että pitäisikö minun antaa periksi ja kosia uudestaan vai jäädä odottamaan että tyttöystäväni kosii?
Jos jompikumpi kosii laitetaanko sormeen vanhat sormukset vai haetaanko uudet?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on kyllä miehen homma..jos sen verran annat periksi. Itse olen ollut joskus kaksi kertaa kihloissa saman miehen kanssa, ja silloin oli uudet sormukset, siis toisella kerralla.Mutta kai se on ihan sinun oma päätös...Toisaalta se on uusi alku niin voisi olla se sormuskin sitten uusi, eikö vain:)
Olette siis molemmat pänkkipäitä. Jep. Hyvä pohja loppuelämän kestävälle avioliitolle. Olette ehkäpä myös juuri niitä ihmisiä, jotka mielessään miettivät "Minä en ainakaan pyydä anteeksi tai mene halaamaan, koska tuo toinen oli enemmän typerä kuin minä..."
Onnea matkaan vaan. Ja kypsykää hieman. Kosi sitten parin vuoden päästä, jos siltä tuntuu.
Mitä olla yhdessä ollenkaan, jos se menee tällaiseksi kissa-hiiri -leikiksi?! Tunteethan ne pitäisi merkitä, eikä se, kuka teki mitä. Itselläni oli nuoruudessani poikaystävä, jolla tuntui olevan samanlainen ajatuksenjuoksu. Ei periaatteesta voinut tulla askeltakaan vastaan.
Ihan niin asialliselta pohjalta kuin osaan, onhan asiat nyt mietitty riittävän pitkälle? Taisi jo joku muukin mainita, että jos kauheasti täytyy asettaa edellytyksiä sille, että "en minä ainakaan, kun tuo toinen ensin...", niin onkohan kihlaus se, mitä pitäisi ajatella? Avioliitto ja yhteiselämä ovat pitkän päälle aikamoista sopeutumista, venymistä ja kompromisseja, eli jos ei niihin alussakaan ole valmis, niin ennuste tulevaisuudelle ei ole hyvä. Lopputuloksen kannalta kai on sama, kuka kosii ja millä sormuksilla, mutta sillä kylläkin, että kosiessaan tietää, mihin ryhtyy.
Tuossa tilanteessa aloite on mielestäni kihlauksen purkaneella. Ongelmaa ei kuitenkaan ole, koska kummankaan ei tarvitse enää kosia:
"Nyt hän haluaa kihloihin uudestaan kanssani ja odottaa kovasti milloin kosin uudestan."
Jos hän on sanonut, että haluaa kanssasi kihloihin, hän on sinua kosinut. Nyt vain odotellaan, mitä sinä vastaat kosintaan. Ei kosinnan tarvitse olla perinteinen polvillaan esitetty "tuletko aviopuolisokseni" -kysymys.