Ikaa vasta alle 20. Siita huolimatta olin aivan sataprosenttisen varma lesboudestani. Halveksin lesbahtelijoita ja vain kokeilijoita. Seurustelin naisten kanssa ja oikeasti, oikeasti rakastin yhta. Suunnittelin tulevaisuutta ja vaikka olemmekin eronneet jo vuosi sitten, se ei vienyt tunteitani yleisesti naisia kohtaan.
Nyt olen ihastunut mieheen. En todellakaan uskonut olevan mahdollista, etta voisin tuntea talla tavalla miehia kohtaan, saati kiinnostua heista seksuaalisesti. Penikset eivat koskaan kiihottaneet missaan mielessa.
Tiedan, etta minusta ja tasta miehesta ei koskaan tule paria. Silti tuntuu, etta silmani ovat avautuneet ja kokonaisen uusi maailma miehineen odottaa minua.
Luulin olevani sellainen harvinainen umpilesbotapaus. Heti murrosian alusta asti pidin naisia viehattavampina. Olin niin varma identiteetistani ja ylpea siita.
Nyt lahinna naurattaa. Pitaisi ehka nolottaa, olinhan noin pahasti vaarassa, enka siis sittenkaan itseni lapikotaisin tunteva, varhaiskypsa yksilo, eliittilesbo.
Olin ensin myos surullinen, olin todellakin ylpea lesboudestani ja yhteenkuuluvuudentunne muiden smanlaisten kanssa oli mahtavaa. Nyt minun pitaisia kertoa heille, etta en olekaan se, joksi minua luulitte.
Paalimmaisena tunteena on kuitenkin onnellisuus. Tama tuntuu omalta ja hyvalta ja jannittavaltakin. Jahka shokista selvian, paasen tutustumaan asioihin, joista minulla ei ole viela hajuakaan.
Nyt olen ihastunut mieheen. En todellakaan uskonut olevan mahdollista, etta voisin tuntea talla tavalla miehia kohtaan, saati kiinnostua heista seksuaalisesti. Penikset eivat koskaan kiihottaneet missaan mielessa.
Tiedan, etta minusta ja tasta miehesta ei koskaan tule paria. Silti tuntuu, etta silmani ovat avautuneet ja kokonaisen uusi maailma miehineen odottaa minua.
Luulin olevani sellainen harvinainen umpilesbotapaus. Heti murrosian alusta asti pidin naisia viehattavampina. Olin niin varma identiteetistani ja ylpea siita.
Nyt lahinna naurattaa. Pitaisi ehka nolottaa, olinhan noin pahasti vaarassa, enka siis sittenkaan itseni lapikotaisin tunteva, varhaiskypsa yksilo, eliittilesbo.
Olin ensin myos surullinen, olin todellakin ylpea lesboudestani ja yhteenkuuluvuudentunne muiden smanlaisten kanssa oli mahtavaa. Nyt minun pitaisia kertoa heille, etta en olekaan se, joksi minua luulitte.
Paalimmaisena tunteena on kuitenkin onnellisuus. Tama tuntuu omalta ja hyvalta ja jannittavaltakin. Jahka shokista selvian, paasen tutustumaan asioihin, joista minulla ei ole viela hajuakaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
näin on
Bi tyttöjäkin on. En minä tiedä on nyt niin tärkeää lokeroida itseään johonkin yhteen ryhmään? Tietysti joillakin se ryhmään kuuluminen voi olla osana identiteettiä. Mutta ei sillä loppujen lopuksi ole väliä, mihin lokeroon itsensä lokeroi, kunhan löytää sen tavan elää että voi olla oma itsensä ja onnellinen niin.
varmaan just se kuuluminen johonkin tiettyyn lokeroon on tärkeetä. oon itekin vasta 20 enkä tunne todellakaan tarvetta kuulua mihinkään "eliittilesboihin" tai mihinkään muuhunkaan kategoriaan, olen vain se mikä olen, lesbo mutta mitä sitten. mut hei, toihan on ihan ok juttu et pääset tutustuun miesten maailmaan. mul meni toisinpäin eli oon siihen jo tutustunu eikä siinä ollu mitään niin kiehtovaa kun naisissa mutta voihan olla että sun lopullinen identiteetti löytyy vasta monen vuoden päästä! nauti heterohetkistä :)
Itse uskoisin että kaikki ovat bi:tä. Minusta käsitteet homo ja lesbo ovat harhoja. Se mikä ratkaisee on rakastuminen, ihminen rakastuu miellyttävään ihmiseen. Tämä miellyttävä ihminen saattaa olla brunetti, vaikka edellisten kokemusten mukaan olisit aina ollut heikkona vain blondeihin. Mielestäni sama pätee sukupuoleen. Mitäs siitä, ehkä useimmat kiinnostukseni ovat olleet tyttöjä, mutta on olemassa myös vähemmän ihastuttavia tyttöjä ja paljon heitäihastuttavimpia miehiä. Meitä ja heitä on vaan niin monenlaisia. Kukatietää minkälainen seuraava ihastus onkaan?
yleistäminen itsensä perusteella on tylsää.
Ja oikeesti, ei se mene nyt niinkään että ihminen rakastuu miellyttävään ihmiseen.
Että sama se mitä sukupuolta se on.
Teoreettisesti ajateltuna voisi kyllä uskoa tuohon, että kaikki ovat bi:tä. Onhan se kiva ajatella, että kaikki rakastuvat pohjimmiltaan ihmiseen itseensä eikä sukupuoleen. Käytännössä asian laita on kuitenkin toinen. Itse luen itseni lesboksi, koska miehet eivät saa minussa sellaisia tuntemuksia aikaan kuin naiset. Olen niin "sukupuolirajoittunut", että sukupuoli on todella tärkeä asia ja kiinnostun vain ja ainoastaan yhdestä sukupuolesta eli naisista.
Kaiken sen pohjalta mitä minä olen kokenut, minä en usko sinua. Pohdin kyllä perustelujasi, mutta uskon sitten että voi vetää rajan. Mies/Poika/Sukupuolineutraali miessukupuolta edustava otus. Nämä kaikki ovat käytännössä biologisesti miehiä, mutta ihmisen käsitteet eivät koskaan olekaan vastanneet tosimaailman asioita sataprosenttisesti. On miehisiä miehiä, ja naisia, näin määrittelemme. Joten voisin väittää, vaikka minulla ei oikeasti ole siihen lupaa, että sinä et voi rakastua olentoon jonka sinä määrittelet mieheksi. Käsitteitä voimme hyljeksiä. Mutta käsitteet ja maalliset ilmentymät eivät pidä aina yhtä. Voisit silti rakastua olentoon, joka on biologisesti mies, mutta sinun silmissäsi ja sydämmessäsi jotain 'mies' käsitettä kiinnostavampaa.
(Väitteleminen on kivaa)
En ole ihan varma ymmärsinkö mitä ajoit takaa. Määrittelen mieheksi ainakin kaikki biologiset miehet ja transmiehet. En rakastu heihin. Biologinen mies ei kiinnosta minua seksuaalisesti. Seksuaalisuus on osa rakkautta. Eikö se ole aika suuri este sinun teoriallesi kaikkien ihmisten biseksuaalisuudesta? Ymmärrän kyllä, että sukupuoli on monimutkaisempi asia kuin jaottelu miehiin ja naisiin, mutta koko biseksuaalisuus-käsite perustuu siihen jakoon.
Sitten taas on vaikea todistaa, että olteko oikeasti vetänyt rajan biologisen totuuden pohjalta. Toki on myös platonista rakastumista ja kuten toisessa viestissä todettiin, ihmiset osaavat muuttua yksikään lokero ei ole absoluuttisesti pysyvä. Kaikkea voi tapahtua.
Lause: "Biologinen mies ei kiinnosta minua seksuaalisesti." pitää paikkansa niin kauan kuinkyseinen asiantila vallitsee. Eli ei ole mahdotonta, että jokukerta biologisetkin miehet olisivat seksuaalisesti kiinnostavia. Mutta, täytyy myöntää, että tässäkohtaa minun väitteeni menettävät tukeaan. Yksilöitä, kukas niitä nyt ratkomaan.
Onpahan vain niitäkin tapauksia jotka eivät rakastu miehiin, mutta voivat rakastua miessukupuolta edustaviin ihmisiin jotka eivät vastaa hänen mieskuvaansa.
on tuo lesbo - bisse - hetero, toki usein käytännössä helppo ja näppärä tapa määritellä ihmisiä. Mutta määrittely koskee lähinnä sitä, haluaako harrastaa seksiä ja olla parisuhteessa vastakkaisen tai saman sukupuolen kanssa kuin itse on - tai molempien. Minä uskon että käytännössä kaikki ihmiset ovat biseksuaaleja jos seksuaalisuutta katsotaan laajasta näkökulmasta, eikä vain että kenen kanssa menee vällyjen väliin.
Tinni-Tunni
Määrittely ei koske vain seksiä vaan myös sitä, että kehen rakastuu. Voi ehkä olla sitten eri asia, jos henkilö harrastaakin seksiä pelkän nautinnon vuoksi ilman todellisia tunteita ja ilman halua jakaa elämänsä toisen kanssa, niin ei kai silloin olekkaan väliä kumman sukupuolen kanssa makaa. Mutta mielestäni siinä ei olekkaan kyse biseksuaalisuudesta vaan vain nautinnonhalusta ja avarakatseisuudesta. Jos kykenee tuntemaan romanttisia tunteita vain yhteen sukupuoleen niin ei voi olla bi.
"käytännössä kaikki ihmiset ovat biseksuaaleja jos seksuaalisuutta katsotaan laajasta näkökulmasta, eikä vain että kenen kanssa menee vällyjen väliin."
Mikä tämä laaja näkökulma sitten on?
"Määrittely ei koske vain seksiä vaan myös sitä, että kehen rakastuu. Voi ehkä olla sitten eri asia, jos henkilö harrastaakin seksiä pelkän nautinnon vuoksi ilman todellisia tunteita ja ilman halua jakaa elämänsä toisen kanssa, niin ei kai silloin olekkaan väliä kumman sukupuolen kanssa makaa."
Tietenkin voi harrastaa seksiä vain seksin vuoksi, mutta en oikein usko että hetero makaa kumman sukupuolen kanssa jos kyse on vain nautinnosta tai avarakatseisuudesta.
"Mutta mielestäni siinä ei olekkaan kyse biseksuaalisuudesta vaan vain nautinnonhalusta ja avarakatseisuudesta. Jos kykenee tuntemaan romanttisia tunteita vain yhteen sukupuoleen niin ei voi olla bi."
Halu ja kyky rakastua ja seksi eivät ole sama asia mutta kyllähän ne aika vahvasti ovat sidoksissa toisiinsa.
">"käytännössä kaikki ihmiset ovat biseksuaaleja >jos seksuaalisuutta katsotaan laajasta >näkökulmasta, eikä vain että kenen kanssa menee >vällyjen väliin."
"Mikä tämä laaja näkökulma sitten on?
Tarkoitin laajalla näkökulmalla kaikkea sitä seksuaalisuutta mikä ilmenee fantasioina, mielikuvina, unina jne. Eli kaikki muu joka on "tavallisen" rakastelun ulkopuolella. Uskoisin että hyvin suurella osalla heteroita on homoseksuaaleja fantasioita, harva vain myöntää niitä, varsinkaan miehet. Ajatellaan tilannetta jossa hetero katsoo pornofilmiä jossa mies ja nainen "rakastelee", hetero voi siinä turvallisesti kiihoittua myös oman sukupuolen edustajasta ja ei ehkä edes sitä itse tiedosta.
Ajatellaan joku "punaniska" mies joka vihaa homoja ja suhtautuu heihin agressiivisesti. Miksi? Koska pelkää ja miksi pelkää? Koska on huomannut että toinen mies ja hänen tietty ruumiinosansa kiihoittaa häntä ja sitten pelkää olevansa homo. Sitä vihataan mitä pelätään ja sitä pelätään mitä ei tunneta.
Tinni-Tunni
Olen jutellut itseään biseksuaaliksi väittävien kanssa, joilla on ns. vakavasti otettava pitkäaikainen elämänkumppanuus & rakkaussuhde avio/avopuolison (vastakkaista sukupuolta oleva) kanssa ja joka harrastaa yhden yön juttuja samaa sukupuolta olevien kanssa ja nämä jutut eivät tunnetasolla merkitse heille mitään. Niin tuota sanoisin nautinnonhaluisuudeksi ja avarakatseisuudeksi. Ja näissä tapauksissa on kyse ollut naisista, jotka minä näen heteroina. Ja tämä oli vain minun mielipiteeni, ei mikään yleispätevä fakta.
Ymmärsin nyt mitä tarkoitit laajalla näkökulmalla. Minusta on itsestäänselvää, että seksuaalisuus on niin laaja käsite, että itse seksiakti (ja se kenen kanssa sitä harrastaa) on vain pienen pieni osa ihmisen seksuaalisuutta. Unet, ajatukset, tunteet, halut, toiveet, jne. -> nämä kaikki kuuluvat seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus ei ole sellainen pysyvä tila, että se välttämättä pysyisi koko iän samanlaisena, vaan se kehittyy ja muuttuu ihmisen iän myötä. Sitten asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että sukupuoli on myös laaja käsite. Käsitteet "mies" ja "nainen" eivät olekkaan niin itsestänselviä jokaiselle ihmiselle. Minusta pelkkä fantasiointi samasta sukupuolesta ei vielä tee henkilöstä biitä, mutta toisaalta se voi olla siirtymävaihe seksuaalisessa kehityksessä.
Saattaa olla, että jopa enemmistö ihmisistä voisi olla biseksuaaleja, osa tietämättään, ei vain ole sattunut kohdalle sitä todentavaa rakastumista.
Mutta kiistän väitteen, ettei homoseksuaaleja olisi. Minulla on jo ikää ihan kunnolla, tajunta rävähti naisrakkauteen vasta kolmikymppisenä, ja sen koommin en ole "mieheen ryhtynyt", ei kiinnosta, ei haluta, en fantasioi, silkkaa ystävyyttä vain parhaimmillaan. Ennen lesbouden tunnustamista (vastahakoista) pidin itseäni frigidinä, miesten hurmaaminen olisi ollut epäreilua, kokeilin niitä tyrkkyjä. Turhauttavaa.
Lesboja ja homoja on, jotkut tajuavat jo varhain, minunlaiseni juntit tai viattomuuden kukkaset myöhemmin.
Nythän on näin, että maailma muuttuu.
Mä oon itse aloittanut seurusteluni miesten kanssa, sit löysin elämäni rakkauden, naisen, ja seurustelin sen kanssa 10v,ja olin täyspäiväinen lesbo, löysin taas miehet, ja sit taas naiset.
Eli kaikki käy. Nyt joku kertoo mulle salaisuuden et olenkin bisse, hehe.
Olin sit mikä tahansa ni kerron mihin otsikkoni viittaa. Ihminen muuttuu niinkuin kaikki muukin luonto. Miehet ja naiset on entistä vaikeemmin eroitettavissa ja seksuaalisuuden muodot vaihtuvat.
Entistä enemmän kaikki on tosissaan kiinni tunteista, eikä perheen perustamisesta ja lapsien hankkimisesta.
Nyt kannattais jo kouluihinkin laitta uusi oppiaine seksuaalisuus ja sen ilmentäminen.
Eli siis kaikki turha ajattelu siitä mitä mä oon ja mitä nyt tehdä on turhaa, elä vaan sen mukaan miltä tuntuu.
Moraalijutut on sit jokaisen omassa päässä..
vain niin, että meille nuorille on jotenkin tärkeää selvittää itsellemme, mitä olemme... Kuitenkin maailma on vielä sellainen - ja tulee pitkään olemaan - ettei ihmisten erilaisuutta hyväksytä aukottomasti. Silloin senkin asian myöntäminen itselleen, että on kiinnostunut omasta sukupuolestaan, voi olla pitkä ja vaikea prosessi. Ja vasta sitten, kun on itse asian kanssa "sinut", alkaa monille kivinen tie ja taistelu... Sosiaaliset paineet, muiden ihmisten suhtautuminen - harvalle ne ovat täysin vieraita asioita.
Ja varmasti meillä kaikilla on tarve löytää paikkamme elämässä - olipa kysymyksessä sitten työ, perhe tai vaikka seksuaalisuus. Ehkä ihmisen perusluontoon kuuluu tarve yhteisöllistyä. Yhdessä on myös helpompaa taistella ennakkoluuloja ja epätasa-arvoa vastaan.
Itse huomaan itsessäni tuon tarpeen... Varsinkin silloin, kun minulla on vaikeaa tämän kategorisoidun lesbouteni kanssa (mm vanhemmat eivät hyväksy), kaipaan yhteisöllistä tukea muilta samanlaisilta. Kaipaan tunnetta siitä, että en ole yksin ja ainoa, että on muitakin samanlaisia, että näin voi elää... Kaipaan tukea ja samanlaisia vaikeuksia kohdanneiden seuraa. Samalla oma identiteetti jollain tasolla vahvistuu - jossain vaiheessa voi sanoa, että on ylpeä siitä, mitä on, ja uskaltaa kohdata maailman näin.
Olen itsekin sitä mieltä, että loputon kategorisointi ja tiukkojen rajojen vetäminen on loppujen lopuksi aivan turhaa. Varsinkin kun ihmisen seksuaalisuus on muuttuvaa, ja seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua elämän varrella. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun omaa identiteettiä vasta etsii tai kaipaa sen löytämisessä tukea, on kokemus siitä, ettei ole yksin ja ainoa, hyvin tärkeä.
..eikö tämäkin juttu sitten kuuluisi sinne bi-palstalle?, nyt tämä ja tuo tanyan ketju molemmat sinne.
Olet yypillinen biseksuaali.
Voit olla varma, että vielä 80 kertaa el'ämässäsi sinun ajatuksesi vaihtuvat milloin lesbouden ja milloin heterouden välillä. Olet 80 kertaa miheen suuntautunut yhtä tosissasi kuin nyt, ja toiset 80 kertaa yhtö tosissasi naiseen suuntautunut.
Ei kovin onnelinen tulevaisuus... tai siis kai siitä onnellinen tullee, kun hyväksyy itsensä biinä.
Kirjoituksesi sopisikin tuonne bipalstalle, eikä tänne lesbojen palstalle.
Hienoa, että sinulla on päällimmäisenä tunteena onnellisuus.
Enpä usko, että olit kokeilija - oletpahan vaan biseksuaali. Niin olen minäkin. Elämässäsi varmaan erilaisia kausia eteen: rakkautta naiseen tai mieheen. Ole mitä olet, älä mieti lokeroita. Jossain elämänvaiheessa voit tuntea itsesi heteroksi ja toisessa lesboksi. Elä sitä vaihetta, mikä on menossa, äläkä stressaa tulevasta.
Elämä biseksuaalina ei välttämättä ole helppoa sen vuoksi, että toisten ihmisten ennakkoasenteet voivat välillä nousta eteesi. Parisuhteeseen kannattaa kuitenkin lähteä rehellisesti sellaisena kuin on. Suosittelen, että et salaa historiaasi.
Siis tämähän on täyttä skeidaa koko juttu.
Ihan tuulesta temmattua, johan sen jo tyylistä ja sananvalinnoista hoksaa!
Ole sinä pääkkö vaiti. Ikävää kun on noin kapeakatseisija tyyppejä, pilaa muidenkin maineen.
mä oon samaa mieltä että tää juttu ei kuullosta ollenkaan todelliselta. En tiiä mikä siinä mättää mutta en vaan voi sille mitään että tällänen tuli mieleen kun koko tekstin luin. Sorry vaan.
Ihan oikeassa olette epäilyilenne, koska samanlaisia tajusin-lopulta-että-olen-sittenkin-hetoro -horinoita on "putkahdellut" pitkin talvea homopalstalle. Homous/lesbous on edelleenkin sen verran stigmatisoiva piirre yksilössä, että mieluummin se jopa peitetään em. kököllä kuin uskalletaan tunnustaa avoimesti. Bisset ovatkin ihan oma lukunsa, sehän taitaa nykyään olla jopa muotia.