Hei..
Tilanne on seuraava. 20-vuotias miespuolinen ystäväni alkoi käyttämään alkoholia viime syksynä. Sitä ennen hän oli lähes täysi absolutisti. Tilanne riistäytyi lähes heti alkoholinkäytön alettua käsistä ja hänellä rupesi olemaan monen päivän ryyppyputkia, 3-10 päivää. Hän on ollut sairaalakatkolla kaksi kertaa ja avokatkolla 4 kertaa viiden kuukauden sisällä.
Minua ahdistaa ja turhauttaa tilanne suunnattomasti, sillä välitän hänestä todella paljon. Hän on kuuden ällän ylioppilas ja pystyisi kouluttautumaan melkein miksi ikinä haluaisi. En pysty ymmärtämään miksi hän tekee itselleen niinkuin tekee. Kotonaan asiat eivät ole hyvin, hänen äitinsä on alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä, viime viikolla yritti tappaa itsensä ja ystäväni.. Miksi hänen silti pitää itse hukata elämäänsä juomalla, vaikka äitinsä ei kunnossa olekaan. On hänellä muitakin ongelmia, kuin ongelmat kotona. Vääristynyt itsekuva, syömishäiriöitä, kukaan ei muka välitä hänestä, hän on tyhmä jne.
Olen viettänyt monia öitä hänen kanssaan, yrittänyt tukea ja auttaa, hankkia apua,käynyt hänen kanssaan lääkärissä ja päihdetyöntekijöillä, pakottanut syömään välillä, yrittänyt kaikkeni jotta saisin hänet lopettamaan. Tiedän, että hän tekee valintansa, enkä voi niitä hänen puolestaan päättää, vaikka kuinka ikinä haluaisin. Turhauttaa ja ahdistaa, kun en edes tiedä mitä voisin enää tehdä, olen yrittänyt kannustaa ja kertonut välittäväni, mutta viina vie. Tuntuu vaan niin hirveältä ajatella, että hänen juomiskokemuksensa on niin lyhyeltä ajalta, mutta silti hän on hyvää vauhtia alkoholisoitumassa tätä menoa.
Tyhmähän hän on, kun tekee itselleen noin. Harmittaa vain, kun hän pystyisi mihin tahansa, kunhan vain pääsisi alkoholista irti. Hän kyllä haluaisi, muttei ilmeisesti tarpeeksi.
Haluaisin kovasti mielipiteitä hieman kokeneemmalta taholta, olisin erittäin kiitollinen.
Tilanne on seuraava. 20-vuotias miespuolinen ystäväni alkoi käyttämään alkoholia viime syksynä. Sitä ennen hän oli lähes täysi absolutisti. Tilanne riistäytyi lähes heti alkoholinkäytön alettua käsistä ja hänellä rupesi olemaan monen päivän ryyppyputkia, 3-10 päivää. Hän on ollut sairaalakatkolla kaksi kertaa ja avokatkolla 4 kertaa viiden kuukauden sisällä.
Minua ahdistaa ja turhauttaa tilanne suunnattomasti, sillä välitän hänestä todella paljon. Hän on kuuden ällän ylioppilas ja pystyisi kouluttautumaan melkein miksi ikinä haluaisi. En pysty ymmärtämään miksi hän tekee itselleen niinkuin tekee. Kotonaan asiat eivät ole hyvin, hänen äitinsä on alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä, viime viikolla yritti tappaa itsensä ja ystäväni.. Miksi hänen silti pitää itse hukata elämäänsä juomalla, vaikka äitinsä ei kunnossa olekaan. On hänellä muitakin ongelmia, kuin ongelmat kotona. Vääristynyt itsekuva, syömishäiriöitä, kukaan ei muka välitä hänestä, hän on tyhmä jne.
Olen viettänyt monia öitä hänen kanssaan, yrittänyt tukea ja auttaa, hankkia apua,käynyt hänen kanssaan lääkärissä ja päihdetyöntekijöillä, pakottanut syömään välillä, yrittänyt kaikkeni jotta saisin hänet lopettamaan. Tiedän, että hän tekee valintansa, enkä voi niitä hänen puolestaan päättää, vaikka kuinka ikinä haluaisin. Turhauttaa ja ahdistaa, kun en edes tiedä mitä voisin enää tehdä, olen yrittänyt kannustaa ja kertonut välittäväni, mutta viina vie. Tuntuu vaan niin hirveältä ajatella, että hänen juomiskokemuksensa on niin lyhyeltä ajalta, mutta silti hän on hyvää vauhtia alkoholisoitumassa tätä menoa.
Tyhmähän hän on, kun tekee itselleen noin. Harmittaa vain, kun hän pystyisi mihin tahansa, kunhan vain pääsisi alkoholista irti. Hän kyllä haluaisi, muttei ilmeisesti tarpeeksi.
Haluaisin kovasti mielipiteitä hieman kokeneemmalta taholta, olisin erittäin kiitollinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
aluksi vaikka näihin sivuihin:
http://www.aal.fi/index.html
http://www.sorsasaari.org/Al-Anon.html
Tai soita suoraan AA:n vastauspalveluun:
040 8484000
Itse en oo oikein pystynyt alkoholia käyttämään enää aikoihin ''normaalisti''. Jos annan itelleni luvan juoda, niin se on sitten se about 3 päivää ainakin putkeen, jona aikana kaikki asiat menee vituralleen ja joudun vaikeuksiin, puhumattakaan rankan putken aiheuttamista vieroitusoireista. Varsinaisesta krapulasta en ole kärsinyt aikoihin. Morkkiskin on hirveä, kun kännipäissään on tullut tehtyä ja sanottua vaikka mitä idioottimaisuuksia. Ilmeisesti minun pitäisi vain lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. En nimittäin halöuaisi enää kokea mosiia tunteita. Tällä hetkelläkin olo on aikasta kurja, arjen askareet sosiaaliset kontaktit ovat kärsineet. Tänään en ole juonut, viimeksi join eilen. Ja mitä enemmän kelaan koko asiaa/asioita, niin sitä turskaisempi olo tulee.
Ei sinunkaan tilanne hyvältä kuulosta..
Nyt ystäväni juo seitsemättä päivää, ei ole syönyt mitään kolmeen päivään, olutta kuluu 20-30 pulloa päivässä. Vahinkoa ei ole kenellekään aiheuttanut, itseäänkään ei ole telonut. Ei poistu kotoa muuta kuin kaupassa käymään, olutta hakemaan, sitten lukittautuu kotiinsa.
Tammikuussa aloitti koulunkäynnin, joka kärsii.
Kun kävimme ensimmäisiä kertoja taas päihdetyöntekijällä, hän suunnitteli olevansa kuukauden selvänä. Hän pystyikin siihen, mutta kun kuukausi oli kulunut, hän alkoi juomaan. Sanoi juovansa yhden päivän ja tästälähtien suovansa itselleen yhden päivän viikosta, jolloin saisi juoda. Mutta putki on kestänyt jo seitsemän päivää. Olen kysynyt, milloin aikoo lopettaa, ja aikooko lopettaa, hän sanoo, että pakkohan se on. Toivottavasti stoppi tulee kohta.
Valitettavasti minullakin on kokemuksia samasta kuin sinulla.. Mutta en silti ole kokeneempi, enkä tiedä onko tästä sinulle apua, mutta tiedät ainakin nyt että on muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa. Kurja tilannehan se on. Läheisen ihmisen päihteiden käyttö on raskasta katseltavaa! Itse koittaa koko ajan auttaa, tehdä siis kaikkensa, jotta toinen muuttuisi. Ja ei siis ole ihme että ahdistuu ja lannistuu itse kun mikään ei tehoa. Älä aja itseäsi loppuun. Ethän? Riittää, että yrität parhaasi rakkaan ystäväsi auttamiseksi. Toisaalta tiedän jollakin tavalla ettet aio luovuttaa. Muista siis huolehtia itsestäsikin..!
Syitä pohdin paljon. Aikoinnaan samojen ongelmien kanssa taistellessani.. Se on niin vaikeaa saada se vastaus. Ja aloin miettiä tota sinunkin tilannetta.. Mietin mikä sysäsi kaiken liikkeelle..? Raju muutos, jos aikaisemmin on ollut juomatta vallan.. Sen kun tietäisi noissa tilanteissa voisi ehkä olla helpompi auttaa. Vai olisiko, en tiedä sittenkään. Auttaminen onnistuu kun autettava on itse mukana, mutta sen mukaan saaminen on vaikeaa. Lujaa tahtoa ja uskoa tulevaan tarvitaan!
Ystävälläsi on matala itsetunto ja hän ei selvästikään kunnioita enää itseään.. Sen pitäisi muuttua. Mutta miten?!? Oletko kertonut hänelle miten pahalta sinusta tuntuu katsella häntä siinä tilassa? Ymmärtääkö hän sen että hänen juominen vaikuttaa muihinkin kuin häneen itseensä? Nämä on mielestäni tärkeitä pointteja.. Jos se herättäsi hänet. En tiedä.
Mutta pysy pystyssä. Ystäväsi tarvitsee sinua!
Niin. Olen itseäni miettinyt, yritän ajatella itseäni ja järjestän aikaa itselleni. En anna hänen sotkea elämääni lopullisesti. Yritän jaksaa ja auttaa. Luovuttaa en kuitenkaan aio.
Aiemmin hänellä oli syömishäiriö, noin viisi vuotta, kun hän sai sen hoidettua, alkoholinkäyttö alkoi...
Olen kertonut hänelle, että se satuttaa, kun hän tekee niin itselleen. Olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään että hän on aivan yhtä arvokas ihminen kuin kaikki muutkin. Hänestä tuntuu siltä, ettei ole arvoiseni, että minun pitäisi lopettaa hänen tukemisensa ja jatkaa omaa elämäänsä. Ei halua että hukkaan omaa elämääni sellaisen kusipään kanssa. Että kuka tahansa muu olisi jo luovuttanut tässä vaiheessa, ei kukaan olisi jaksanut tukea häntä niin kauaa. Omien sanojensa mukaan.
Vanhemmiltaan hän ei ole tarvittavaa tukea saanut, siitä olen heille hieman katkera, asiat voisivat olla toisin, jos häntä olisi kannustettu ja tuettu nuorempana, syömishäiriön takia, palkittu onnistumisista esim koulussa. Kuitenkin aivan huippuoppilas ollut aina. Tunnustusta ei ole kotoa suuremmin saanut.
En kuitenkaan suostu luovuttamaan. Välitän niin paljon, etten pystyisi, en vaikka tietäisin tehneeni kaikkeni. En kuitenkaan saa väsyttää itseäni. Hän tarvitsee minua, vaikkei sitä myöntäisikään. Ei muita ystäviä ole, monikaan ei asioista edes tiedä.
harvinaisen nopea kehitys hardcorealkoholistiksi. Oma ura alkoi noin 10 vuotta sitten ja vasta viime vuosina opin krapularyypylle ja alkoi tulla 2-3 vrk putkia. Nyt olen ollut juomatta kohta 2kk.
yksi tuttu aloitti 19v juopottelemaan ja hänellä oli käsittämättömän nopea urakehitys. Parin vuoden kuluttua hän oli siirtynyt alkoholista mietojen huumeiden kautta heroiiniin ja 23v kuoli yliannostukseen.
Niin, sehän tässä valitettavaa onkin. Putkien loputtuakin tarvitsee krapulaansa ainakin 8 pulloa olutta... Tai tarvitsee ja tarvitsee... No, niillä on kuitenkin selville joksikin aikaa aina päässyt. Viinaan ei koske, eikä suostu juomaan, pysyy keskiolut ja siiderilinjalla.
Hän on niin ristiriitainen, selvinpäin on suunnitelmia vaikka kuinka, koulusta tulee huippunumeroita, käy joka päivä lenkillä, juoksee, käy punttisalilla, polkee kuntopyörällä, lukee paljon.. Sitten taas tulee jokin hyvin pieni vastoinkäyminen, kuten riita tiskistä kämppiksen kanssa ja hän ratkeaa. Niin pieni juttu, tuntuu hyvin mitättömältä asialta, mutta se saa hänet unohtamaan lenkillä käynnit, puntin, koulun. Ja juomaan.
Niin, unohdin onnitella selvistä päivistäsi! Se on hieno saavutus.
Tai en usko että pikkuriita hänet juomaan ajaa, mutta se ajaa hänet juomaan. Pikkuvastoinkäyminen..
Ystäväsi on kasvanut perheessä, jossa äiti on alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä. Kirjoitit:
"Kotonaan asiat eivät ole hyvin, hänen äitinsä on alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä, viime viikolla yritti tappaa itsensä ja ystäväni.. Miksi hänen silti pitää itse hukata elämäänsä juomalla, vaikka äitinsä ei kunnossa olekaan. On hänellä muitakin ongelmia, kuin ongelmat kotona. Vääristynyt itsekuva, syömishäiriöitä, kukaan ei muka välitä hänestä, hän on tyhmä jne."
Alentunut itsetunto ja vääristynyt minäkuva on suorastaan normaalia alkoholiperheen lapselle. Myös tuo, että hän on ollut huippuhyvä koulussa ja kärsinyt syömishäiriöstä. Sekä koulussa kovasti yrittäminen että syömishäiriö ovat nuoren ihmisen yrityksiä kontrolloida ja saada hallintaan edes jotain kaoottisessa ympäristössä.
Olen itsekin päideperheessä kasvanut ja saman tapaiset ongelmat ovat varjostaneet elämääni pitkälle aikuisuuteen. Olen saanut monenlaista apua ja yksi tärkeimmistä avunlähteistä on ollut alkoholistien läheisille tarkoitettu Al-Anon. Myös alkoholistien aikuiset lapset ovat sinne tervetulleita - moni meistä häiriintyneessä perheessä kasvaneista on valinnut myös elämänkumppanikseen alkoholistin.
Tässä jotain linkkejä, jos vaikka ystäväsi tunnistaisi itseään näistä:
http://www.aal.fi/ongelmalista.html
http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki/300_alinja/332.htm
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
Asiaan liittyvä kirja, jota saa ehkä kirjastostakin, mutta ainakin Al-Anon -ryhmistä: Toipumalla tasapainoon. Siinä alkoholiperheiden lapset kertovat omia kokemuksiaan sekä kodistaan että toipumisestaan.
että vanhemmat on alkoholisteja ja lapsi kärsii. Mutta omassa tapauksessani on niin, että oon ite holisti, vanhempani ei ole.
No mutta niinhän se on, että kun vanhemmat on alkoholisteja niin lapsi todella kärsii. Kokemusta on.Tällaisissa tapauksissa alkoholisti ei kärsi vaan itse ja pilaa vaan omaa elämäänsä, vaan pahimmassa tapauksessa tuhoaa omien lapsiensa elämän.Siksi tästä varmaankin niin paljon puhutaan..Toki varmaan on niinkin, että löytyy maailmasta raittiita vanhempia,joilla on alkkis lapsi..Ei se aolkoholismi aina tosiaan periydy vanhemmilta lapsille, vaan voi tulla ihan "hyvän" perheen lapsillekin. Itse olen täysin raitis, huolimatta alkoholinhuuruisesta lapsuudesta ja nuoruudesta.(siis äidin)
96544454747
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.