Onko muillakin ujoilla sellainen tilanne, että netissä varsinkin foorumeissa ja chateissa he ovat suosittuja ja mukavia tyyppejä, joista "kaikki" pitäävät.
Minä olen ainakin sellainen :P
Foorumeissa uskallan sanoa milipiteeni ja olla sellainen kuin haluan, osaan kertoa hauskoja juttuja ja muutekin olla sellainen "rento".
mutta tosi elämässä en uskalla edes kysyä kelloa vieraalta ihmiseltä taikka edes viitata koulussa vastausta, jossa en ole 100% varma.
Tekisi mieli vaan heittää tämä ujous pois ja olla tosielämässäkin sellainen kuin olen foorumeissa :D mutta en pysty.
Minä olen ainakin sellainen :P
Foorumeissa uskallan sanoa milipiteeni ja olla sellainen kuin haluan, osaan kertoa hauskoja juttuja ja muutekin olla sellainen "rento".
mutta tosi elämässä en uskalla edes kysyä kelloa vieraalta ihmiseltä taikka edes viitata koulussa vastausta, jossa en ole 100% varma.
Tekisi mieli vaan heittää tämä ujous pois ja olla tosielämässäkin sellainen kuin olen foorumeissa :D mutta en pysty.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se tuollaista juu. Monet kirjailijatkin, jotka kertovat hauskja juttuja kirjoissaan, ovat tosielämässä joko juoppoja, mielisairaita tai ujaja ja vähintäänkin kummajaisia. Aika normaalia, että lahjakkuus vetää puolelta puolelle, kun kaikkea ei voi olla.
mullakin...
Aivan todellakin sama homma. Tosin minulla tuo ujous näkyy ainoastaan ikäisteni tyttöjen kanssa. Netissä voin jutella täysin normaalisti ja minusta pidetään =P
Nettifoorumeilla juttujen lukijat muodostavat käsityksensä kirjoittajista vain niiden sanojen perusteella mitä toinen on kirjoittanut. Eli tulee esiin se mihin asti pääseminen ujolle ihmiselle on oikeassa elämässä äärimmäisen hankalaa, siihen että tutustuu sen verran että alkaa paljastua ne henkilön mielipiteet ja luonne. Lisäksi on helppo antaa sellainen kuva mitä itse haluaa.
Koska viestintä on kasvotonta, ei juttuun pääse vaikuttamaan ne mitkä yleensä pilaavat ujojen mahdollisuudet oikeissa tilanteissa, hermostunut olemus ja (keksin tällaisen hienon termin minkä todennäköisesti kaikki ymmärtävät) ns. yleinen nössöys. Netissä ujo voi tuoda esiin itsestään sen parhaan puolen, eli yleensä aivonsa, reaalielämässä vain se huonompi puoli havaitaan ensin, ja tunnetusti ensivaikutelman merkitys on uskomattoman suuri.
nimenomaan!
..hui,miten uskalsinkaan kirjoittaa.;)
...olen huomannut että esim. chattailu ujon ihmisen kanssa on paljon hauskempaa ja antoisampaa kuin sellaisen joka ei "oikeassa elämässä" ole ujo. En tiedä mistä se johtuu, ehkä olen vain sattunut törmäämään hauskoihin ujoihin ja tylsiin rohkeisiin. Olen käynyt monesti sokkotreffeillä, ja huomannut siellä että ne kaikkein mukavimmat ja syvällisimmät ja monipuolisimman tuntuiset chattikaverit ovatkin kasvotusten hyvin ujoja. Minusta on hienoa että netin kautta ujotkin voivat näyttää kuinka ihania ihmisiä todella ovat.
tiedän olevani mukava ihminen, olen kohtelias, ystävällinen, kuunteleva, myötätuntoinen ja luotttava. tiedän sen. ongelmana on juuri se, että koneella ollessa ei tarvitse katosa toista, voi olla rennosti. rauhallisesti. kaikki mit sanoo, on kirjoitettava, joloin sen ehtii miettiä tarkkaan ja huolitella kunnolliseksi. täytyy sanoa että kirjoitit hyvin (herkkiä/hyviä ihmisiä uhkaa raju maailma. siksi me koteloidumme, suojataksemme itsemme. siksi olemme ujoja, joten ujot huippuihmiset, ollaan ylpeitä! meillä on hyvä syy olla ujoja!!! ;D
Itellä on pahoja sosiaalisia avautumisongelmia niin netissä kuin oikeassa elämässäkin. Tosin netissä se on hieman vähäisempää, mutta en pysty esimerkiksi chateissä yleensä sanomaan vieraille kuin "moi" tms. Foorumit taitaa olla ainuita paikkoja joissa edes hieman pystyn tuomaan omia mielipiteitä julki, mutta niissäkään en yleensä pysty aloittamaan keskusteluja, vaan vastaan jo olemassa oleviin keskusteluihin.