On muuten yhtä helvettiä elää lähes koko ajan tai aina välillä pelossa että on syöpä. Täällä on varmaan muitakin. Minulla esim. jos sattuu johonki tai jotain ajttelen että syöpä!
Syöpäpelko
Murjo
62236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakin on hirveä syöpäpelko, ja se todellakin on yhtä helvettiä. Kun ahdistaa valtaosan ajasta. Mä kopeloin itseäni ja sit aina löytyy jotain josta säikähdän pahasti.
Mun isä kuoli syöpään kolmisen vuotta sitten. Se löydettiin liian myöhään. Siitä mulle iski tää kauhea pelko.
Minäkin olen pelännyt syöpää lapsesta asti. Nyt olen sairastunut. Ei tarvi pelätä enää.
hei
on aivan sääli ja turhaa tuhlata ihanaa tervettä (fyysisesti tervettä) elämäänsä pelkäämällä yhtään mitään! Täytyy vain hyväksyä, että elämässä on asioita joihin emme voi vaikuttaa yhtään mitään - tai vähän.
Valitsemalla terveen elämäntavan, siitähän saa tietoa vaikka mistä, minimoi oman sairastumisensa. Sen enempää ei voi eikä tarvi tehdä.
Te syövänpelkoiset, kannattaisi mennä juttelemaan ammatti-ihmiselle omasta pelostaan. Ja lähteä purkamaan sitä. On mahdollista vapautua pelosta ja löytää elämisen riemu. Usein pelon takana on käsittelemättä jäänyt suru tai masennus.
Rohkeasti liikkeelle! Jos olette vielä opiskelemassa tai koulussa, niin kysykää lähes keltä vaan, terveydenhuollossa ohjataan oikeaan paikkaan. Jo muutamakin juttelukerta psykologin tai psykiatrisen hoitajan kanssa voi tehdä Ihmeen.
Jokaisella on oikeus nauttia huolettomana elämästä ja sen ihanuudesta. Minullakin, syövästä toipuvalla, on mahdollisuus heittää kaikki pelko pois ja nauttia tästä hetkestä, jossa nyt elän. Ei aina aivan helppoa, mutta kun siihen pystyy, se on todella palkitsevaa.
Ryhtykää siis toimeen, ei pidä jäädä pelkoon ja antaa sen kuristaa omaa elämää.
mulla on sama juttu=/
mun äiti kuoli syöpään,kotona.me hoidettiin häntä kotona loppuun saakka.mieleen on ikuisiki ajoiksi jäänyt "syövän haju" nenämaha letkut kaikki pienetkin kamalat asiat,ja sen kuinka äiti riutui kuoliaaksi.kukaan joka ei ole sellaista kokenut ei voi tietää kuinka kamalaa se on.ne ei unohdu koskaan.ja nyt siitä lähtien olen ollut varma että mullakin on syöpä.pelkään sitä niin että en pysty edes nukkumaan.mun sisko sanoo että mä manaan itselleni syövän.mut minkä peloillensa voi!!
Sama täällä. Muutenkin pelottaa ajatus kuolemasta. Näin työttömänä vissiin liikaa aikaa pohtia kaikennäköistä surullista ja pelättävä turhia asioita tai sellaisia joille ei todellakaan mitään voi.