Onko välttämätöntä (teidän mielestänne) mennä purjehduskurssille ennenkuin aloittaa purjehtimisen parin vuoden Terhi 375:lla purjehtimisen jälkeen? terhillä purjehdittii pääasiassa pientä harjoitteluleinkkiä lähisaaren ympäri. Eli siis asiaan: Onko syytä mennä purjehduskurssille, kun nyt Terhi on myyty ja hieman isompi, ihan "oikea" purjevene (esim. Joe 17, Helmsman 20) on hakusessa?
Purjeveneilyn aloittaminen
Lauri
295185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kyllä olet perustaidot jo oppinut, joten harjoitus tekee mestarin.
Kurssi ei missään nimessä ole välttämätön, etenkään kun on jo jollapurjehdusta harjoiteltu. Voit aivan hyvin lähteä itsekseen kokeilemaan ja harjoittelemaan. Alan kirjallisuuteen voi kuitenkin olla ihan hyvä tutustua, menee sitten kurssille tai ei. Itse aloitin H-veneellä purjehduksen itsekseni, eikä mitään ongelmia ole ollut. Vene alle ja vesille vaan!
>>> Itse aloitin H-veneellä purjehduksen itsekseni, eikä mitään ongelmia ole ollut. Vene alle ja vesille vaan!
Saako kysyä samaa 'mammalta', että oliko ongelmia :)
Eipä tuon kauniimman puoliskonkaan mielestä ongelmia ollut, vaikka vasta toisella purjehduksellahan se mukana olikin. Ensimmäinen purjehdus meni yksin. Ja "mammaksi" en vielä oikein osaa kutsua, kun ikää oli purjehdusharrastuksemme alussa vain 17 vuotta ja kaksi kautta vasta purjehdittu...
ei ole edellytyksiä ymmärtää jos on ongelmia, kun ei ole muuta kokemusta.
Mitä tarkoitat noilla ongelmilla? Eikös se karkeasti ottaen ole niin, että naisnäkökulmasta ongelmia ei ole, jos perkeleitä ei tarvitse huudella? Ongelmahan syntyy siitä kun joku pitää jotain asiaa ongelmana. Jos kukaan ei koe asiaa ongelmaksi, ei ongelmaa ole. Meillä on aikalailla ongelmatonta purjehdusta harrastettu jo kolmattakymmentä vuotta...
Kehoittaisin menemään "Näin teen venekaupan" kurssille tässävaiheessa, kun tuntuu tuota purjehduskokemustakin olevan riittävästi.
Kyllä ne rajat tulee siinä vastaan, minkälaiseen keliin joutuu, se opettaa. Toisin sanoen hyvinkin pinellä veneellä saattaa tulla " Ätiä Ikävä ".
Kurssit on aina paikallaan. Pitää muistaa että on sitä menty yksin pallonkin ympäri. Pienin vene millä on purjehdittu eglannista yli atlannin on alle 4 m. Että siitä vaan kokeilemaan.
että, kun lähdetään lyömään jotain karvapalloa verkon yli niin mennään kurssille tai golffia ei edes pääse pelaamaan jollei ole kurssi käyty vaikka suurin vaara on, että turve vähän pöllyää. Mutta sitten, kun lähdetään purjehtimaan, niin "siitä vaan" vaikka merenkulkua säätelevät lait ja asetukset ja taloudelliset vastuut saattavat olla satojen tuhansien eurojen luokkaa. Osalla ei ole edes vakuutuksia, kun on niin kallista. Ei kai se noilla sisämaan plutakoilla kovin tärkeää olekaan. Kyllä tosiasia on, että kurssilla oppii useamman vuoden omatoimisen harjoittelun edestä.
Aina löytyy joku "sosiaalitantta" joka tyrmää.
Jos poika on purjehtinut pienveneellä on hänellä jo tuntumaa tuuleen.
Kyllä tuollainen tervejärkiseltä vaikuttava koltiainen oppii niksit ja saa kokemusta kun yrittää. Perus taidot on jo hankittu, joten uskon, että hän pärjää paremmin kuin moni kurssin käynyt teoreetikko.
Terve järki mukaan ja ei kun vesille. Olkoot sitten järvi tai meri, vettä se vaan on.
Samaa mieltä. Kyllä golfkentillä on turvallisuudesta huolehdittu hyvin - ja kurssessakin asia on huomioitu - mutta toisin on merellä. Tuntuu että se on kunnia-asia mitä enemmän 'osaamattomana' merelle on lähtenyt.
Niitä "hyppää ämmä perkele" osastoa tapaa valitettavan usein. Ja enenevässä määrin.
näkemykseni mukaan. Kun itse aloitin purjehtimisen yli neljä kymppisenä pitkän moottoriveneilyuran jälkeen niin oli ilman muuta selvää, ettei minulla ole aikaa "yritä ja erehdy"-metodiin. Paljon olen oppinut kursseilla sellaista mitä tuskin olisin itse opiskelulla vieläkään keksinyt.
En ymmärrä kiukutteluasi. Ota vaan rauhallisesti, sillä tavalla kuin töissäkin.
jos keulagasti joutuu hyppäämään. Laiturille laskeudutaan kauniisti selkä edellä. Kipparin tehtävä on tuoda vene siten, että onnistuu. Jos ei onnistu niin pitäisköhän opetella. Näin opetetaan Purjehtijaliiton auktorisoimissa purjehduskouluissa.
Eihän sitä sovi vesille ilman kursseja lähteä. Nykyäänhän tarvitaan kurssit ja koulutukset ihan kaikkeen. Oikeen televiisiossa asti mainostivat jo lumikenkäilykurssejakin. Ja katos se on se sauvakävelykin semmonen juttu, jotta tarvii tutkinnot suorittaa jotta voi turvallisesti sauvoa. Kyllä todella ihmetyttää miten ihmiset tulivat toimeen joskus ennenvanhaan kun suksimaankin piti opetella ihan perhepiirissä. Mahto olla elämä vaekeeta.
Vaan empä menis valalle tuosta sauvakävelykurssista?
Ainakin naapurin muija käy sauvakävelyllä iliman kursseja. Ol levvee hymy naamalla ku tul vastaa, surina vaan kuulu navanalta ja mennä viuhto etteenpäin, ihan kansakoulu pohjalta.
mutta poika on selvästi nuori ja nuoret oppivat nopeammin ja helpommin, kuin me äijäikään ehtineet.
Kanssa veneilijöiltä oppii myös mahdottoman paljon, kun vain iltanuotiolla uskaltaa kysellä. Ja nuorethan uskaltaa.
..vastuuton naapuri! Muistahan luoda ensikerralla oikein halveksuva katse tuollaista itseoppivaa lurjusta kohtaan.
kurssista haittaakaan on, jos on halua, aikaa ja varaa kannattaa se käydä.
Itse purjehdin aikani ja aloitin kevytveneellä ja vaihdoin pikkuhiljaa isompaan. Mielestäni se oli oikea tie, ja sillä sinäkin tunnut olevan.
Nyt ajan moottorilla ja mukavaa sekin on.
Joten tee miten tahdot, mutta pääasia on se, että nautit veneilystä ja veneestäsi, olkoon se millainen tahansa.
Voihan se olla että kannattaa. Itse lähtisin pohtimaan asiaa esittämällä kysymyksen, että menenkö laskettelukurssille vaikka pääsen mäkeä alas? Tai menemkö tennistunneille vaikka osaa säännöt ja saan pallon yli verkon?
Ei kai kyse ole ihan kokonaan siitä että osaako, vaan enemmänin siitä, että pääsee nauttimaan enemmän purjehduksesta ja nopeammin. Ja onhan se kiva oppia lisää....
Jos asiaa pohdit, niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin purjehdukouluun ja selvittää se, mitä niillä on tarjolla. Se kun ei maksa mitään.
On´han niitä sellaisiakin jotka ei mene purjehdukouluun, koska heidän isä oli aikoinaan niin kova seilamaan.
Mutta mieti itsessäsi asiaa, ei se pahaa tee vaikka meneekin. Pakko se ei kutenkaan ole, vaikka niitä loistavasti itseoppineita 'seiloreita' kesäisin tuolla bongaa kymmeniä joilla se olisi kyllä jo pakon paikka :)
Hieman yleistäen siis.
Ehkäpä vastaat jo omaan kysymykseesi...
Tarvitseeko mennä kursseille? Kun mietit moista, mene ihmeessä oppimaan lisää. Tuskin lisäoppi turhaa on.
Hei!
Hieman "naisellista" näkökulmaa.
Kävimme poikakaverini kanssa viime kesänä Purjehtijakurssilla sisävesillä (purjehdimme tosin merellä itse) yhden kesän oman harjoittelun jälkeen. Tuolla kurssilla opimme varmasti enemmän kuin koko kesän itsenäisellä harjoittelulla. Tärkeintä oli että sain itse tehdä eikä kukaan huutanut vieressä.
Suosittelen lämpimästi ja erityisesti vaimo mukaan.
Olemme vaimon kanssa suunnitelleet kurssille menoa. Olemme Mikkelistä ja haluamme myös kurssille järvialueella. Missä olitte kurssilla (Saimaa, Päijänne, Näsijärvi...)?
Hei.
Kävimme Lahdessa ja Padasjoella kurssilla. Kurssi oli järjestetty niin, että siinä oli erillinen teoriapäivä ja varsinainen purjehdusosuus alkoi Padasjoelta. Olimme yötä ja ruokailimme kurssiveneissä. Koulu oli Kesäpurje.
Hyvää kevättä teille!
että moottoriveneellä on tullut noin 5 vuotta isän kanssa ajeltua, että merimerkit ja kartta ovat tuttuja siinä suhteessakin. Ja ensi kesänä olen menosse kuunari Helenalla viikon purjehdusreissulle, kai sielläkin jotain oppii..
Ei Helenalla juuri purjehdusta opi. Ei oppinut ainakaan 3 viikon reissussa. Vinssejä pääsee pyörittelemään ja köysiä kiskomaan, mutta Helena on liian iso että siellä oppisi pienen veneen touhusta paljoakaan. Hienoa oli matkanteko Helenalla ja mahtava kokemus, mutta sanoivat kyllä jo silloin, ettei siellä purjehtimaan opi.
Purjehduskurssien tietoja selailen itsekin.
Ihan kiva että olet pääsyt kuunari helenalle, mahtava laiva LHj
Et tarvitse purjehduskurssia. Oikeastaan Terhi 375 on paljon vaativampi purjehdittava kun mainitsemasi veneet. Sen sijaan mitenkäs on navigointitaitojen ja säännösten laita. olisiko laivurinkurssi paikallaan siirryttäessä oikeampiin veneisiin.
Noissa veneissä mitä mainitsit, muutos ei ole niin suuri että se sinänsä vaatisi mitään ihmeellistä uutta.
Mutta aiotteko muuttaa purjehdustapaanne ja aluettanne? Uudella veneellänne pääse jo pitemmille retkille, yöpymäänkin. Silloin kuvioon tulee mukaan paljon uutta, outoja satamia, rantautumista luonnonrantoihin ja ennen kaikkea todennäköisyys joutua ns. pahaan keliin kaukana kotoa kasvaa huomattavasti. Siinä mielessä kurssi voisi olla perusteltu.
Purjehduksessa asiat voi tehdä joko oikein tai väärin. Inhottavampi asia (tai se hienoin;-) on se, että vääräkin tapa toimii _yleensä_. Mutta paljastuu sitten enemmän tai vähemmän karmealla tavalla vääräksi, kun "tosi paikka" tulee eteen.
Olen opettanut muutamia maakrapuja, jotka ovat pitäneet minua melkoisena niuhottajana. "kylhän tää nyt tässä pysyy, mitä väliä tolla on, eiks tää nyt ole ihan hyvä..." Asenne on sitten jonkun "kokemuksen" jälkeen muuttunut kummasti. Eräskin tuli varta vasten kysymään yhtä aiemmin korostamaani juttua, joka ei silloin liiemmin kiinnostanut, mutta tällä kertaa kaveri kuunteli kovasti hiljaa ja keskittyen.
Itseoppimisessa ei ole mitään pahaa, mutta itseoppineen on mielestäni ihan tervettä käydä joskus "tarkistuttamassa" taitonsa esimerkiksi kurssilla. Että saadaan mahdolliset väärät tottumukset karsittua pois.
Tuollainen ensin jolla ja sitten isompiin on juuri oikea tie. Onnea jatkoon...
Vähän rippuu siitä oletko yksin opettelemassa. Itsellä muutama ystävä jolta saanut paljon oppia. Niin veneen kunnostuksessa kun purjehtimisessakin. Tällainen kaveri mukaan muutamaksi kerraksi ja harjoittelemaan, kaikkia kommervenkkejä mitä eteen saattaa tulla. Ja toisiaan vaki gastit mukaan erityisesti puoliso.
Tämän kun tekee on mielestäni ehkä parempi kun kurssit saathan samalla arvioita veneestäsi mitä tulisi korjata muutta jne. Lisäksi nuo kurssit käydään usein aika eri tyypisillä veneillä kun mitä sinulla on ostoslistallasi. Purjehtimaan toki niillä oppii mutta onhan sinulla jo kokemusta tästä. Ehkä saaristolaivuri kurssi voisi olla paikallaan. Navigointi kun sujuu niin jää enemmän aikaa itse purjehtimiseen.
Jos yksin liikkeellä purjehtien ja tuntemattomat vedet niin kiire siinä tulee.
Mielestäni paras vaihtoehto purjehtimisen oppimiseen on kokemus. Sitä kannattaa kartuttaa mahdollisimman paljon kavereiden gastina. Erityisen tärkeää on kuitenkin saada monipuolisia kokemuksia, epäonnistumisia sekä onnistumisia. Myös tärkeää on päästä eri kippareiden gastiksi, sillä silloin voit verrata erilaisia toimintatapoja ja kysellä niiden välisistä eroista. Joskus myös kippari oppii gastiltaan heidän kerrottuaan erilaisista toimintatavoista sekä virityksistä.
Kurssille hakeutumisesta on varmasti monia hyötyjä, mutta täytyy muistaa ettei purjehduksessa ole "oikeita" tapoja selvittää tilanteita. Jokainen kippari, myös kurssien opettajat selvittävät tilanteet omalla tavallaan.