Moro!
Yo-kirjoitukset lähestyvät. Sukulaiseni ovat kirjoittaneet aineista aina jotain E:n tai L:n arvosanoja. Itse en kuitenkaan saa edes yhtään M arvosanaa. Odotukset ovat luonnollisesti kovat vanhemmilla.
Olen huono reaaliaineissa. Minulla kestää n. 1 tunti lukea 10 sivua kirjasta, hidasta eikö totta! Arvosanani ovat olleet 7-8 väliltä.
Keväällä kirjoitan biologian pakollisena oppiaineena.Olen lukenut läpi vasta 1 kurssin. Nyt kun tuli vielä tämä uudistus näihin reaaliaineisiin, niin on varmaan vaikeampaa päästä läpi esim. biologiaa. Vai onko näin?
Olkaa te siis ylpeitä, että voitte käyttää aikaanne muuhun kuin koulunkäyntiin. Minulla lukeminen vie runsaasti aikaa.
Onnea kirjoituksiin! Sitä minä ainakin tarvitsen :D .
Yo-kirjoitukset lähestyvät. Sukulaiseni ovat kirjoittaneet aineista aina jotain E:n tai L:n arvosanoja. Itse en kuitenkaan saa edes yhtään M arvosanaa. Odotukset ovat luonnollisesti kovat vanhemmilla.
Olen huono reaaliaineissa. Minulla kestää n. 1 tunti lukea 10 sivua kirjasta, hidasta eikö totta! Arvosanani ovat olleet 7-8 väliltä.
Keväällä kirjoitan biologian pakollisena oppiaineena.Olen lukenut läpi vasta 1 kurssin. Nyt kun tuli vielä tämä uudistus näihin reaaliaineisiin, niin on varmaan vaikeampaa päästä läpi esim. biologiaa. Vai onko näin?
Olkaa te siis ylpeitä, että voitte käyttää aikaanne muuhun kuin koulunkäyntiin. Minulla lukeminen vie runsaasti aikaa.
Onnea kirjoituksiin! Sitä minä ainakin tarvitsen :D .
Vastaukset 4
Vanhimmat
Munkin isoveli ja isosisko kirjottivat huomattavasti paremmat numerot kuin mitä minä tulen kirjoittamaan kolmen viikon sisällä. Mutta mitä väliä? Ei meillä ole edes samanlaisia tavoitteita. Enkä ole lähdössä yliopistoon, kun ei tämä opiskelu (esim. matikka, kielet) ei ole minua varten.
Yo juhlissa ei ainakaan meidän perheessä ole tapana laittaa esille yo todistusta, eikä kukaan tule kyselemään mitään arvosanoja, joten ei mitään ongelmia.
Elämä on muutakin kuin opiskelua. Ja on ammatteja, missä ei pelkästään yo todistusta tuijoteta.
Meidän biologianopettaja arveli tänään, että tässä uudenlaisessa reaalissa olisi ehkä helpompi saada biologiasta hyvät arvosanat, kun yleensä eet ja ällät on mennyt fysiikan ja kemian kirjoittajille (laskuista on helpompi antaa täydet kuin esseestä).
Mulla taas asia on vähän toisin päin. Olen ensimmäinen suvustani joka opiskelee yliopistossa. Ikinä ei ole kukaan rohkaissut opiskelemaan ja asenne yliopistoon pyrkiessäni oli tyyliin "voihan tuo nyt tuossa yrittää mutta ei siitä kuitenkaan mitään tule". Sukulaiset ajattelevat että kuvittelen olevani jotenkin parempi kuin he kun opiskelen yliopistossa. En halua puhua opinnoistani perheelleni, sillä suhtautuminen on niin negatiivista, "no toihan on tosi tylsää", "miten sä jaksat tommosta", "eiks toi nyt oo vähän liian vaikeeta". Ja vaikka eivät sanoisikaan mitään, niin ilmeet ovat paljonpuhuvia. Väheksyviä katseita ja välinpitämättömyyttä. Olen kateellinen ystävälleni, joka opiskelee yliopistossa, ja jota on aina kannustettu opiskeluissa ja sanottu että "kyllä sinä pärjäät". Olisi kiva joskus itsekin kuulla tuo.
Mutta hyvin minä pärjään, pääasia kai se että tiedän sen itse. =)
En tiedä miksi kirjoitin tämän, ehkä halusin vain kertoa oman kokemukseni, joka on jollakin kummallisella tavalla samanlainen kuin omasi.
Ja koulu ei tosiaan ole koko elämä! Onnea kirjoituksiin! =)
Ihan mielenkiinnosta vain, mitä alaa opiskelet?