monen käyttökoirarodun pilaamisesta. Samoin seurakoiria jalostetaan liioitellen. Kulmaukset pitäisi olla rodussa kuin rodussa Saksanpaimenen luokkaa. Onko joissain roduissa epilepsia näyttelyjalostuksen syytä.
Mihin on roduissa hävinneet alkuperäiset ominaisuudet.
Miksi kaiken mittari on näyttelymenestys. Jostain tulee tuomari arvostelemaan rotuja arvonäyttelyyn joista on koko elämänsä aikana nähnyt korkeintaan muutaman kappaleen. Palkitsee ja kas uusi siitosuros/narttu on nähnyt päivän valon.
Eivätkö kasvattajat enää tunne rodunomaista hyvää koiraa ja uskalla myös käyttää sellaista vaikka sen saama korkein arvosana näyttelyistä olisikin H.
Mihin on roduissa hävinneet alkuperäiset ominaisuudet.
Miksi kaiken mittari on näyttelymenestys. Jostain tulee tuomari arvostelemaan rotuja arvonäyttelyyn joista on koko elämänsä aikana nähnyt korkeintaan muutaman kappaleen. Palkitsee ja kas uusi siitosuros/narttu on nähnyt päivän valon.
Eivätkö kasvattajat enää tunne rodunomaista hyvää koiraa ja uskalla myös käyttää sellaista vaikka sen saama korkein arvosana näyttelyistä olisikin H.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eikö tuo ole jo ikivanha käsitys asioista. Sairaudet eivät lisäänny yhtään sen kummemmin mistään näyttely/käyttö linjaisista. sama rotumääritelmä niillä on. Samat tutkimusvaatimukset terveyden osalta.
Kieltämättä nähtyäni käyttöpuolen ja näyttelypuolen Settereitä hieroin silmiäni muutaman kerran. Ulkomuoto oli kovin erinäköinen.
tietysti voisin minäkin heittää kehiin kysymyksen pennun ostajille. Miksi siinä pennun vanhempien ja isovanhempien nimien edessä oleva tittelirivistö merkka niin paljon. Karrikoiden voisin sanoa sitä saa mitä tilaa.
Ikävä kyllä, taitaa olla niin. Rotumääritelmän liioiteltu ja yliampuva tulkinta on syynä monien rotujen ongelmiin. Esim. jollakin rodulla pitää määritelmän mukaan olla ulkonevat silmät, niin sitten palkitaan koirat, joilla ne on siis eniten ulkonevat, se on johtanut siihen, että on rotuja, joilla hätinä silmät pysyy päässä. Muita samantapaisia esimerkkejä on aika paljon.
Oliko se Englannin bulldoggi, jolla määritelmässä lukee, että etujalkojen oltava etäällä toisistaan, joka on johtanut siihen, että niiden jalat kai kohta kasvaa selässä.
jalostettu vähemmän ulkoneviksi. Sieraimiin on puututtu ja huomattavaa parannusta on jo tullut. Buldoggiin en ota kantaa. Niistä tiedän niin vähän.
Onhan se ongelma kun pitää olla niin lyhyttä kuonoa että hampaat eivät mahdu suuhun, ja tosiaan näitä silmäongelmia jne. Eipä muuten ole hirveän kauaa kun osui jossain silmään "jenkkilän uutuus", muotovalio labradori, jonka jalat lähentelivät corgi-mittaa, rintakehä lähes yhtä leveä kuin koiraparka oli pitkä. Sellaisenpa tahtoisin nähdä ryteikköisessä jorpakossa noutamassa lintuja! Ja juu, periaatteessahan sitä saa mitä tilaa, mutta kuinkas tilaat kaviaaria pizzeriasta... Jotkut rodut ovat muuttuneet aivan hirveästi siitä kun minä olin taapero, eikä siitä ole mielestäni edes kovin kauaa...
Ihmetyttää, että ihmiset ostaa koiria, joiden tietävät kärsivän jalostuksen tuloksena. Mikä liian lyhyen kuonon aiheuttamista hengitys-ja hammasongelmista, mikä liian ison nahkan rypyistä, mikä luonnotoman raajojen sijainnista, silmien päästä irtoamisesta. Listan voisi tehdä miten pitkäksi tahansa. Tuosta ei päästä, ennekuin ihmiset rupeaa suosimaan normaaleja, suhteelisen luonnonmukaisia koiria. En kuitenkaan halua uskoa, että kukaan pahaa pahuuttaan ostaa tällaisia luonnottomia, vaan se pitää panna ymmärtämättömyyden piikkiin.
Oikein hyvä keskustelun aihe! Sitä miettii myös omassa rodussa juuri näitä kiperiä jalostuskysymyksiä kuten että jalostavatko TUOMARIT nykyisin rotuja eli kun tuomari palkitsee koiran/koiria jotka poikkeavat melkolailla rotumääritelmästä (ja niitäkin voi olla useita:eurooppalainen vs jenkkiläinen vs kanadalainen)ja näitä korkeasti palkituja tittelihirviöitä sitten tietenkin käytetään jalostukseen saaden aikaan vaan uusia rotumääritelmän vastaisia koiria joita taas tuomarit palkitsevat... syntyy trendejä!!
Missä rodun alkuperäinen rotumääritelmä on laadittu on mielestäni sitten se ainoa oikea määritys rodusta ja siihen katsoen tulisikin koira arvostella eikä tuomarin mieltymyksen mukaan!!
Myös omistajien ja kasvattajien tulisi osata katsoa koiran rakennetta ja luonnetta kriittisesti ja hyväksyä ne hyvät ja huonot osa-alueet. Siihenhän tämä jalostaminen tähtää että saataisiin aikaan nimenomaan RODUNOMAISIA yksilöitä eli kasvattajien tulisi huomioida virheet uutta jalostusmateriaalia valittaessa eli pyrkiä parantamaan pentujen rakennetta ja luonnetta rotumääritelmän mukaiseksi parhaan kykynsä mukaan.
Myös on todella ikävää kun ostajat (myyjiä unohtamatta) katsovat vain sitä hemmetin tittelirivistöä! Eihän ne tittelit kerro muuta kuin että koira on saanut tällaisia palkintoja...ei se kerro siitä onko koira terve tai onko suku terve tai onko se hyvä periyttäjä...tai onko se oikeasti ROTUMÄÄRITELMÄN mukainen vaiko vain "kuuluisa" ja tuomarien mieltymysten mukainen.
Ja ennenkaikkea EI SE MÄÄRÄ VAAN LAATU!!!!!!
Hyvä kirjoitus ja olen pitkälti samaa mieltä kanssasi.
Minä olen myös kanssasi samaa mieltä tuomareista. Tuomarit ovat hyvin määräävässä asemassa jalostuksessa. Mitä tyyppiä he palkitsevat,niin sitä useimmat kasvattajat tekevät. Olkoonkin, että se ei ole se paras mahdollinen verrattaessa rotumääritelmään. Monessa rodussa vaaditaan kehässä juuri sitä näyttävyyttä. Esim. tietyissä molosseissa tuomarit arvostaneet liian raskaita ja isopäisiä koiria. Ovathan ne näyttävän näköisiä. Junnukehissä useinmiten pärjää koirat,jotka ovat painoltaan ja massaltaan kuin avoimen koirat ja ikäiseltään näyttävät hoikkana pidetyt koirat jäävät taka-alalle. Ja millä kustannuksella? Ei ainakaan luusto-ongelmissa painivien rotujen terveyttä avita,kun koirat näyttää " lapsena" jo aikuiselta.
Entä sitten pienissä...
On rotuja,joissa arvostetaan mitä pienempi sen parempi. Onpa rotuja,jossa jalostusnartut ja näyttelynartut on erikseen,koska nartut jotka pärjää,on pienuudestaan johtuen huonoja synnyttämään.
Se myös pienentää ja hankaloittaa jalostustakin,kun esim. rodussa,jossa rotumääritelmä sallii koossa isonkin eron,niin lähdetään väen väkisin vänkäämään pientä kokoa,jotka sitten saadaan myös tuomarit " hyväksymään" pelkästään oikeana tyyppinä...
Ja titteleistä...Kyllä niitä on hyvinkin kauneilla rodunomaisilla koirilla pääasiassa onneksi ( jos puhutaan ulkonäöstä),mutta ahkera kiertäjä ja taitava handleri on kova sana silloin,kun ei ihan huippukoirasta ole kyse.
Ja hyvin harvinaisilla roduilla hyvin esitettynä niitä on helpompi keräillä,kun kilpailu ei ole niin kovaa.
No itse en ylipäätäänkään ymmärrä joissain roduissa olevaa näyttely jaa käyttölinjaa. Minusta kun on vaan yksi rotumääritelmä mihin pitäisi verrata.Mikä sen hienompaa,kuin koira,jolla on rodunomainen kaunis ulkomuoto ja on vielä rotuun littyvään " käyttöönkin " sopiva :)
Onpahan pysynyt tämä ketju suorastaan hämmästyttävän asiallisena.
Aihe on oikeastaan juuri tällä hetkellä melko ajankohtainen, sillä monessa rodussa on menossa melkoisen kova vääntö näissä näyttö-/käyttöjalostus asioissa.
Ilmeisesti tulee käymään niin, että yhä useampi rotu tulee jakaantumaan kahteen eri linjaan, koska yhteisymmärrykseen näissä asioissa ei tulla pääsemään.