Miksi isä on vihainen?

eikä isä osaa muuta. Nauhoita tapahtumia ihan pokkana ja näytä isääle ja sano kato nyt, ihan turhaan riehut moisista pikkuasioista.
(sitäpaitsi pikkukundien kuuluu kerätä jokaikinen keppi mitä maa päällään kantaa ja varastoida ne, samoin kiviä pitää olla taskut täynnä)

Tulipa paha mieli. Masennuksen yksi "oire" on helposti ärsyyntyminen. Voisiko olla kyse masiksesta? Vai onko vain pikkusieluinen ihminen? Toivon ensimmäistä lapsen takia, siihen kun on hoito olemassa. Pikkusieluiset on pikkusieluisia hautaan asti.

Lapsi parkaa..

Tuli tota lukiessa sellanen olo, et tämä isukki ei osaa ehkä laskeutua lapsen tasolle. Hän ei osaa katsoa asioita pienen ihmisen kantilta. Hän odottaa, että lapsen kanssa voisi kommunikoida samalla tavalla kuin aikuisen kanssa. Kannattaisi puhua hänelle vähän siitä, mitä tuon ikäinen pikku-ihminen osaa, ymmärtää ja mikä sen ikäiselle on todella tärkeää. Ehkäpä isällä on liian korkeat odotukset lapsesta ja hän haluaa, että lapsi olisi juuri sellainen kuin hän haluaa > osaisi käydä pissalla silloin, kun isälle sopii, kävellä silloin, kun isä haluaa ja koskettaa niihin tavaroihin, mihin isä haluaa hänen koskevan...
Että nyt hieman tapakoulutusta isälle!!! Voi nimittäin olla hyvin hämmentävää tällainen käytös lapsesta. Ei hän voi aina ymmärtää miksi isä suuttuu jos vain käsketään tekemään jotain ilman selitystä.

mun ukol oli kans ihan samoi oireita mut kun tuli toinen niin se on lopettanut ja ruvennut puhuu "lasta".kyl mäkin sille pitkään jankkasin näit juttuja.tsempiä...

Selviä stressin oireita. Mitä isä tekee työkseen, aiheuttaako työ stressiä, onko loma-aikoina rauhallisempi, vai johtuneeko stressi jostain muusta kuin työstä. Näitä voi miettiä.

Stressi pudottaa sietokykyä ja sietokyvyn palautuminen kestää, eikä välttämättä palaudu kokonaan ollenkaan.

Ensiksi pitäisi löytää stressin syy ja miettiä voiko jotain tehdä asialle.

Olen itse samanlainen ja se häiritsee kovasti. En haluaisi vieraantua lapsistani, varsinkin vanhemmasta pojastani jolle raivoan kovin helposti. Hän on kuitenkin vielä lapsi. Yritys on kova kun koitan hillitä itseäni, mutta sitten en pysty hillitsemään... Teidä hntä mitä tästä tulee, mutta toivon että lapsista tulee tasapainoisia vaikka etääntyisivätkin minusta.

Meillä oli tuollaista myös, mutta äidin toteuttamana. Lasten äiti ei todellakaan osannut hillitä kieltään, saati säästellä ääntään, vaan sitä huutoa riitti ja riitti. Riitti aina siihen asti kun kriisikeskus puuttui asiaan.

Hei,

pienessä mittakaavassa tunnistan tuosta itseni. Olen siis äiti. Erosin vuosi sitten raivokkaasta miehestä, ja osasyy saattaa olla se, että yhdessä vietettyjen vuosien aikana otin mallia...

Mutta suurempi syy lienee se, että kun väsyttää ja särkee, kiukuttaa pienet asiat. Minulla on vakava sairaus, joka aiheuttaa kipuja. Kun ne vielä kaiken lisäksi valvottavat, olen väsynyt ja ärtynyt. Ihan puhdasta biologiaa, että väsynyt ihminen ärtyy helposti. Olen huomannut sitä muissakin ihmisissä. Itselläni ei yh-äitinä ole mitään apuja lasten isältä (ja hyvä niin, koska hän jos joku ei olisi lapsille hyvää seuraa...), eikä sukulaisia asu lähellä.

Olen kuitenkin hyvin iloisena ja rauhallisena pidetty ihminen. Mutta välillä saatan todellakin pienestä ärsyyntyä. Esimerkiksi jos 2v pukeudu kun pitäisi, vaan temppuilee. Tai jos 6v unohtaa käydä pissalla ennen automatkaa. Siis sellaisia asioita, joissa hyvinkin vois pysyä rauhallisena.

Usein vaikka sapettaa, pysyn nykyään rauhallisena siksi, koska tiedostan ongelman. Se lienee tärkein askel muutokseen. Itse olen onnellinen siitä, että tilanne on nyt todella paljon parempi, kuin vaikka eron jälkeen vuosi sitten. Silloin tuntui että kaikki kaatuu niskaan, ja ne pienet asiat sitten ärsytti. Kyllä nytkin ärsyttää, mutta lasken mielessäni kymmeneen, ja mietin miten onnellinen isossa mittakaavassa kuitenkin olen. Erityisesti lasten ansiosta.

En koskaan kiroile ja nimittele lapsia. Mutta olen välillä korottanut kovasti ääntäni ja vienyt kyllä käsivarresta pienemmän melko vauhdilla miettimään. Mutta paljon tehdään yhdessä ihania asioita ja nauretaan, joten tilanne lienee kuitenkin ihan ok.:)

M o i

Kuka hakee röökiä mulle?

Osta lapsenkasvatusta käsittelevää kirjallisuutta, lukekoon ajatuksen kanssa. Sano, että on viisainta opetella olemaan oikeanlaatuinen isä, kun lapsi vielä on pieni ja anteeksiantavainen. Tulee se hetki, jolloin lapsi päättää, että tuo ukko saa tästä lähtien huutaa ihan rauhassa - minä teen niin kuin haluan ja huudan takaisin yhtä lujaa.
Moni ymmärtämätön vanhempi on katkonut tietämättään yhteyden lapsiinsa rähisemisellään.

Opittu malli.

Minullekin tiuskittiin lapsena ja puoli sukua (isän puoli suvusta) on tiuskijoita. Tämä on opittu käytösmalli, jota ei itse edes huomaa / tajua.

Minulle piti lapsen sanoa, että miksi sinä olet vihainen jne. ennenkuin edes tajusin koko asiaa. Itse toimi vain automaattiohjauksella eli jatkoi sitä mallia mihin oli kasvanut.

Jonkun pitää näyttää isälle kädestä pitäen että hän tekee väärin.

Noin tosiaan oman nuorenperheen vanhemmat toimivat molemmat. Riuhtaisevat lapsen pois juuri kun tämä on keksinyt mielenkiintoisen kohteen. Syöminen lopetetaan heti, jos lapsi vähän leikkii tai vetkuttelee, pienistäkin torutaan. Nukkumaan mennään kuin armeijassa.
Koska olen rehellinen mummu itselleni, muistan, noin tein itsekin. Ilta oli minuuttipeliä, kaikki pyykit, ruoat ja siivoukset piti tehdä, muuten kasautui ja hajosi hommat käsiin. En muista että se olisi itsellä ollut stressiä tai masennusta, järjestelemistä vain oli niin paljon. Halusi itselle edes puoli tuntia omaa aikaa, muuten tuli vielä ärtyisemmäksi, eikä töissä ainakaan sopinut olla lyhytpinnainen, ne jotka olivat, leimautuivat omituisiksi.
Korvaan tuota nyt lapsenlapsille. Kun lähdemme esim. 1 km:n päässä olevaan kirjastoon, ei joka kerta ehditä ennen seuraavaa ruokaa tai päiväunia, kun matkalla on niin paljon katsottavaa. Kivet ja kasvit tutkitaan, seurataan koiraa tai jäädäänkin leikkimään matkalla olevan koulun kentälle. Mitä väliä. Ruokailu voi kestää pitkään, keskustellaan ja jotain pientä ehkä leikitäänkin välillä, kaikenlaista. Joskus lapset haluavat istua pöydällä tai pöydän alla ja syövät onnellisina. Tai tehdään maja ja syödään siellä. Takaan ettei jää tavaksi, vaan tajuavat että se on tilapäinen, höpsö juttu. Miksi olisin tiukkapipo, kun olen hoitohetkellä vain heitä varten. Onneksi heille, kun en omille aina jaksanut/ehtinyt. Ei tarvii rähistä eikä kieltää, itsestään heitä vaan alkaa nukuttaa ja kaikki sujuu yleensä rauhanomaisesti. Toki joskus lapsella on huono päivä, silloin pitää "ymmärtää" enemmän.
Yhteiskuntakelpoisia omista lapsista on tullut, vaikka olen heille tiuskinut, uskon että näistä lapsenlapsistakin. Armoa itsellenne nuoret vanhemmat, ei ne sanat haavaa tee, jos pääasiassa antaa lapselle muutakin kuin komentelua ja torumista.

Minun veli räyhää samoin omille pienille lapsille ja olen monesti miettiny että koska ne lapset tarttuu isin elämäntyyliin... siitä ei hyvä seuraa kun isällä on aseita kämpässä. Pelkään että saan puhelun jossa joku heistä on tappanut itsensä tai koko perheen

Ihmiset kuvittelevat olevansa tiukkoja kasvattajia, kun tiuskivat ja käskevät kaiken aikaa. Monesti katsoo myötätunnolla, kuinka lapsi ihan sievästi ja suurin silmin kysyy jotain vanhemmiltaan ja saa kiukkuisen käskyn ja kiellon vastaukseksi. Lapsen alistumista ja murhetta on vaikea katsoa. Hän ei ymmärrä, miksi taas sai haukut, vaikka yrittää olla kiltti.
Tuttavani oli todellinen malliesimerkki tästä. Jutteli muiden kanssa niitä näitä, lapsi tuli lähelle, isä kääntyi ympäri ja karjaisi käskyn, kääntyi takaisin muiden puoleen ja jatkoi rauhallista puhetta, minkä lapsen tulo oli keskeyttänyt. Lapsi pakeni voimatta hoitaa asiaansa. Pysytteli kauempana masentuneen oloisena.
Mitään syytä tuollaiseen kohteluun ei ollut.
Entä uhkailu: Tänne heti, taikka... Kerran vielä kuule, ja sitten kyllä... Eikö sana kuulu!
Tule p-kele heti, kun käsketään.
Sitten sanotaan, kun lapsi on teini-ikäinen, että sille ei voi mitään, on se niin itsepäinen ja voimakastahtoinen, että aina huutaa vastaan joka asiassa.

Onko Ymmärrys.hoilla lapsia?

No mitä niistä sun lapsista tuli?

Isällä on omassa lapsuudessa samanlaista ja ei osaa itse ajatella että ei toistaisi samoja virheitä omille lapsilleen ja aika hermoheikko mies jos ei jaksa lapsen kanssa olla rennosti ja tehdä asioita lapsen ehdoilla.

Mulla ihan sma juttu mutta isä saattaa lyödä minua tai muuta tai tönäistä jos en onnistunu jossain ensimmäisellä yrityksellä esim jossain jalkapallo maalin teossa tai häviön jälkeen tai jos matematiikassa on jokin pieni juttu väärin nii tulee sitten heti huutoa ja miski vitussa olet niin vajakki yms ja jso vaikka kaadut mopolla ja siitä menee jokin rikki niin heti alkaa huuto ja olen siis 11v poika että ja jos vaikka pyörään tulee yksi naarumu suututaan iahan vitusti ja olen kauan halunnut maasto pyörän mutta en saa saan aina jonkun huonon käytetyn pyörän jossa ei toimi jarrut ( rahasta ei ole kyse ) ja itse ajaa jollain 1000 pyörällä vaikka ei edes köyhä sitä usein toisin kun minä käyttäisin