Nettikirja junnujen judo-ohjaamisesta on julkaistu tänään 8.3.2006 (90 sivua, 41 kuvaa, 7 liitettä).
Kirjan voi ladata (pdf-muodossa) Suomen Judoliiton Etelä-Suomen alueen www-sivuilta :
http://www.es-judo.net/
Kirjan voi ladata (pdf-muodossa) Suomen Judoliiton Etelä-Suomen alueen www-sivuilta :
http://www.es-judo.net/
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hienoa, että yhä on ihmisiä jotka viitsivät tehdä, nähdä vaivaa ja vielä jakaa työnsä tulokset. Teoksessa hyviä pointteja, jotka tuppaa unohtumaan joltain valmentajilta kun kyseessä on pienet muksut.
Kiitokset :)
Itse karate puolella toimivana aikuisohjaajana kunnioitan suuresti että joku on viitsinyt noin ison vaivan nähdä. Samat asiathan ovat yleispäteviä oli budolaji mikä hyvänsä, ja saatanpa vielä käyttää hyväkseni lupaustanne lainaamisen vapaudesta !
Pientä kommenttia:
Itse myös valmentamisen ammattilaisena (jopa teoriaa opiskelleena )huomaan että teillä itsellännekin on hieman ristiriitaiset käsitykset nuori suomi periaatteiden ja kilpailuhenkisyyden välillä. Olen samaa mieltä, että kummankaan yksipuolinen painottaminen ei ole lapselle hyväksi. Pieni kilpailu on lapselle motivoivaa ja auttaa edistymään joten liiallinen " Nuori Sumi hyysäily " ei myöskään ole hyväksi. Siinä ohjelmassa on kuitenkin varsin hyviä kasvatuksellisia elementtejä joita tekin näköjään aika vahvasti olette ottaneet mukaan ohjeistukseenne. kaiken kaikkiaan hyvä kirja, vaikken tekniikkaosuudesta osaa mitään sanoakaan.
Hiukan maanläheisempi ja käytännön tekijän näkökulmasta kirjoitettu kun verrataan "virallisiin" opuksiin ja hyvä niin. Suurin osa meistä seurojen junnuohjaajista kun on juuri samanmoisia kuin te: hiukan vanhempia jäähdyttelijöitä, joiden omat lapset ovat innostaneet takaisin lajin pariin. Silloin motivaatio oppia lisää opettamisesta on hyvä, eikä ole pelkoa liiasta pätemisen tarpeesta tai kellekään näyttämisestä.
Kyllä kaverit on saaneet aikaan hienon opuksen! Helkkarin hienoa että näitä asioita saadaan hyvin jäsenneltynä paperille.
Olis varmaan ihan hyvä, että ihmiset tutustuisivat Nuoren Suomen juttuihin ennenkuin kommentoivat niitä.
Nuori Suomi ei kiellä ketään kilpailemasta vaan ainoastaan suosittelee tehtäväksi kilpailemisen niin, ettei siitä synny täyttä painajaista lapsukaisille.
Nuori Suomi ei myöskään kiellä harjoittelemasta paljon. Päinvastoin se suosittaa jo alle kouluikäisille 15-20 tuntia liikuntaa hikipäässä viikossa. Se on aika paljon. Mahtaako tällaista määrää löytyä edes judon B-nuorten parhailta. Melkeinpä voisi heittää väitteen, että B-junnut olisivat kovempia, jos olisivat noudattaneet koko ikänsä Nuoren Suomen suositusta.
Kirja oli myös jonkun aikaa Länsi-Suomen alueen kotisivulla, mutta ilmeisesti jonkun varpaille on nyt astuttu koska enää kirjan latauslinkkiä ei näy. Taitaa olla joidenkin tahojen suhtautuminen tälläisiin vapaaehtoisvoimin tehtyihin julkaisuihin vähän niinkuin entisen palopäällikön kanta VPK:n hommiin, että "väärin sammutettu"! Valitettavasti vaan vahingon kärsijöinä on Suomalaiset junnuohjaajat.
Onko suomessa siis joku taho, joka sensuroi netissäesitettävää tietoa. Onko judoliitossa esim sensuroitsijan virka. Kun joku näkee vaivaa ja saa tämmösen tekeleen tehtyä niin hattua pitää nostaa ja paljon. onko joka pilkku oikeella paikalla, ei oo niin väliä mutta ajatus on kuitenkin kohdallaan ja sydän.
Entäpä sitten? Kirjaahan saa ladattua nettisensoreista huolimatta moneltakin sivulta. Arvioikaa itse. Ei se nyt ainakaan sensuroitava ole. Ainakin Kafkaa parempi
Niitä riittää aina, jotka ei aja ihan täysillä valoilla - jos vaan joku tekee jotain yhteisen hyvän eteen niin eikös jostain helkkarin puskasta ryömi aina joku ilonpilaaja, jonka mielestä on yhtä jos toistakin moitittavaa!
Täytyy muistaa että ei aja pitkillä valoilla silloin kun tulee vastaantulijoita.
Niin kai, mutta kai liikenteessäkn vastaan tulijatkin tunnistaa siitä että niillä yleensä on jonkinlaiset tuikut keulalla?
Mitä kummaa tossa kirjassa nyt on? Eikös liitolla ole ollut kursseja noista asioista jo maailman sivu? ihan perusjuttuja, tosin tossa kirjassa on joissain kohdin kummallisia tulkintoja. Tehdään yksinkertaisista asioista helkkarin hankalia ja liian monimutkaisia. Kiva silti että joku on jaksanut raapustaa.
Mutta siis jos ihan rehellisiä ollaan niin ei junnujen vetäminen noin vaikeeta ole. Kolme perusasiaa: kuri, puhdas judotekniikka ja paljon randoria. Tolla päästään jo pitkälle. Tietysti erityisen motivoituneille kilpajunnuille on hyvä teettää ja pitääkin teettää erikoisharjoitteita, mutta suurimmalle osalle junnuista riittää kuitenkin nuo 3 perusasiaa. Siksi yleissäänöksi junnuohjaajalle:
Keep it simple!
että se ihan noin simppeliä on. Tietysti riippuu jos asenteesi on se, että tehdään niinkun tehdään ja ne tekee keitä kiinnostaa niin tekee ja muut tippukoot.
Mutta jos aikoo pitää junnujen mielnkiintoa yllä, niin kyllä se monipuolisuutta vaatii. Mielestäni junnujen ja lapsien ohjaaminen on huomattavasti vaativampaa kun aikuisten ohjaaminen.
Mutta jospa sinä olet löytänyt sen viisasten kiven.
Ei kai tuo kirja yritäkkään olla parempi tai erikoisempi kuin jo aiheesta kirjoitetut kirjat ja oppaat. On vain parin hemmon omakohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia asiasta. vinkkejä saa ja pitää ottaa kaikkialta, siksi siis erittäin hyvä että kirjoittivat.
Olet oikeassa. Turhaa kritisoin opusta. Hyvä että sellaisia jaksetaan tehdä. Suoranaisia virheitähän siinä ei juurikaan ollut.
Mutta olen silti yhäkin samaa mieltä keep it simple periaatteestani. Minusta mielenkiinto judoon pitää tulla judosta, ei jostain oheisharjoitteista. Tai näin on ainakin minun vetämissä rymissä. Kun otetaan huomioon että meidän seurassa junnuille on ohjattuja judoharjoituksia vain 2 kertaa viikossa, niin kyllä se aika pitäisi silloin olla puhdasta judoa. Palloa ehtii pelata kaikki ne muut väliajat ja kyllähän lapset pelaakin parhaimmillaan useita tunteja päivässä kentillä ja kaukaloissa. Ei sitä enää judotreneissä tarvitse tehdä. 2 * 1.5h tekee siis vain 3h harjoittelua viikossa. Se on niin vähän, ettei yksinkertaisesti ole aikaa muuhun kuin perustekniikan opettamiseen ja randoriin. Eikä tuon määrän pitäisi olla vähänkään motivoituneille junnuille paha rasti. Eikä se olekaan. Hyvin on ydinproukka pysynyt kasassa.
Jos verrataan vaikkapa uintiin tai jääkiekkoon, niin noissa lajeissa samanikäiset junnut treenaa huomattavasti enemmän ja juurikin sitä lajia.
Toisaalta nämä ovat myös kysymyksiä mihin halutaan satsata. Maksimaaliseen suureen harrastajamäärään vai laatuun. Mielummin vedän 20 motivoitunutta junnua joilla kaikilla on perustekniikka kunnossa kuin 50 hengen villiviikariryhmää, jossa kukaan ei osaa mitään. Molemmista on kokemusta. Ideaalia tietysti olisi kasata erilaisia tasoryhmiä kuten koulussa. Se on vaan resulssikysymys.
Luetttuani jäi päällimmäisenä mieleen pitkäjännitteisyys ja jatkuva kehittyminen. Eli lapsena judon aloittavia kannustetaan ja motivoidaan lapsille suunnattujen kisojen kautta, ja tämä huomioidaan kaikessa harjoittelussa.
B-junnuna alueiden ja liittotason valtsut sitten ottavat heistä kopin. Tällä tavalla viimeistää A-junnuihin on saatu laadullisesti ja määrällisesti riitävästi menestyjämateriaalia kansainvälisille kilpatatameille.
Ei ota B- eikä A-junnujen valtsut koppia. Eivätkä he voisikaan. Liittovalmentajat ainoastaan koordinoi ja tekee viimeistelyhiontaa. Mutta pääosa duunista tehdään seuratasolla niin junnuissa kuin jopa aikuisissakin, poislukien maajoukkue, joka leireilee päävalmentajan johdolla suurimman osan vuotta. Mutta kaikilla muilla se menee noin.
No tossa tulee sitten helposti vastaan se, että 38 junnua aloittaa into piukassa ja siitä porukasta sitten 2-3 suorittaa oranssin/vihreän. On se junnu treeni pikkasen jotain muutakin, jotta muksut viihtyvät ja jatkavat. Ja se on ihan ens alkuun pääpointti. Siitä isosta porukasta joka jatkaa siivilöityy sitten mahdollisesti yks tai kaks lahjakkuutta jotka on vielä mustina vöinäkin ovat mukana, pärjää matseissa ja myöhemmin valmentaa. Tietenkin Tekniikka ja ranttu kuuluu ilmanmuuta Judoon, mutta täytyy matolla hauskaakin olla ja vetäjän tarttis luoda innostunut ja myönteinen ilmapiiri kaiken tuon tekniikan lisäksi. Näissä tilanteissa se tekniikka, valmennustaito ja ihmissuhdetaito oikeasti punnitaan. Liian paljon täällä yhä vedetään junnuille 1:1 kaavan mukaan aikuisten kanssa. Keskieuroopassa muksut otetaan omasta ! mielestäni paremmin huomioon lapsina. Suomalainen menttaliteetti on kuiteskin aika totista ja Luterilaista. Hauskaa ei kuulu olla töitä tehdessä. Tyhjännaurajasta ei tule miestä jne ;D
Riippuu tietysti minkäikäisiä lapset ovat.
itselläni on ikäjakauma 6-9-vuotiaita ja on kyllä mahdottomuus vetää puolitoista tuntia pelkkää tekniikkaa, vaikka se tekniikan oppimisen kannalta hyvä olisikin tietysti.
Ei se ole aina motivaatiosta kiinni, vaan tuon ikäisellä ei yksinkertaisesti tahdo pitkäjänteisyys vielä riittää.
Leikinomainen ei mielestäni tarkoita leikkimistä, vaikka monet liikuntaleikitkin kyllä palvelevat samoja päämääriä kun harjoittelukin.
Hauskaa pitää olla tuon ikäisellä, siellähän se itu jatkoharrastamiseen kylvetään. Tietysti sitä mieluiten itsekin vetäisi 100 %:sti aina motivoitunutta ryhmää ja antaisi pikkuisen vähemmän motivoituneiden tippua joukosta, mutta pitää tehdä myös hiukan kompromisseja. Useinhan se on myös hiukan vetäjän oma kunnianhimo joka estää heikompien huomioon ottamisen.
Kyllä se siperia sitten jatkossa opettaa ja karsii ne joilla ei oikeasti ole motivaatiota, mutta alle kymppivuotiaana ja varsinkaan peruskurssilla ei karsintaa saa eikä tarvitse mielestäni tehdä.
6 vuotiaat on muksuja, ryhmä muksujudo, joilla pitääkin olla leikkiä pääosa reenistä. ehkä olisi pitänyt olla käsitteissä tarkempi. en siis vedä muksujudoa vaan junnuja.
oma junnuryhmäni on 10 - 13 vuotiaita jatkokurssilaisia. tälle porukalle en leikkikoulua teetä. ei sillä etteikö 10 vuotiaille leikki sopisi, mutta jos tuosta vähästä ajasta eli 2krt/vko tuhlaisin osan judon ulkopuoliseen touhuun niin kukaan ryhmästä ei kehittyisi mihinkään. motivoituneimmat myös lopettaisivat koko harrastuksen. kilpailuorientoitunut junnu ei halua pelata polttopalloa vaan oppia judoa. lopettamisvaara piilee silti tälläkin mallilla, treenejä on niin vähän.
karsintaan sen verran, että ainoa kriteeri jolla omasta ryhmästäni karsiutuu porukkaa on sopeutumattomuus ryhmäkuriin. harjoitteluaktiivisuuden tai taitotason perusteella ei ketään rankata. eli kaikki saa osallistua. kuri on kuitenkin siinä mielessä oleellinen asia että yksikin sopeutumaton kykenee pilaamaan koko harjoituksen. onko oikein että yhden takia kaikki kärsii? minusta ei.
nämä eivät ole mustavalkoisia asioita, mutta aika yksinkertaisia kuitenkin kunhan on linja ensin valittu.
Tuon ikäisillä ja jatkokurssilla ei enää tarvitsekkaan leikkejä leikkiä, kotipiha on sitten sitä varten.
Ja tässäkin ikävä kyllä pätee tosiaan se laki, että yksi häirikkö voi pilata 30:n innokkaan harjoitukset, ja sellaiset pitää poistaa tavalla tai toisella.
Monesti aikuiset vain tuppaavat pistämään näihin budolajeihin näitä hiukan hankalempia tapauksissa siinä toivossa, että muutama harjoitus viikossa voi kouluttaa lapsen kuriin, järjestykseen ja ohjaajille ladataan epärealistisia kasvatuksellisia tavoitteita kun omat keinot eivät riitä.
"No tossa tulee sitten helposti vastaan se, että 38 junnua aloittaa into piukassa ja siitä porukasta sitten 2-3 suorittaa oranssin/vihreän."
aika lähelle tota se muuten menee. eli neljästäkymmenestä alkeiskurssilaisesta vain muutama suorittaa esimerkiksi vihreän vyön. mutta eiköhän tuo ole aika tyypillinen kaava lähes lajissa kuin lajissa? toisaalta taas kun kursseja on 2 vuodessa, niin muutaman vuoden aikajänteellä on se 20 hengen motivoitunut jatkokurssiporukka jo pystyssä.
tosiasia on se, että et voi yrittää pitää kasassa porukkaa jossa treenaa sekä päivähoitotapaukset että motivoituneet kilpajunnut. sellainen ryhmä on mahdottomuus. kuten sanoin jo edellä, ideaalia olisi jos olisi tasoryhmät. porukka jossa kuri on vähän löysempi ja treenataan vaikka 50/50 periaatteella pelejä/judoa ja sitten porukka jossa otetaan 100% pelkästään judoa. leikkiryhmästä olisi aina mahdollisuus nousta kilparyhmään jos motivaatio ja asenne iän myötä kehittyy, kuten useilla lapsilla tapahtuukin. lapset kasvaa niin eri tahtiin. tälläistä mallia olen monesti miettinyt, mutta tällä hetkellä se ei ole resulssipulan takia mahdollista.
Kuinka moni jatkaa ja moniko lopettaa on käsitelty junnujen opskirjan lopussa yhdessä kaaviossa (liitteessä 1C)
Onhan tuo ihan hyvä opas, kunhan lukiessaan muistaa, että se on parin junnutoiminnassa mukanaolevan herran omakohtaisia kokemuksia eikä perustu kummoiseenkaan valmennuskoulutukseen. Siellä on aika paljon lapsuksia päässyt livahtamaan tekstiin. Mutta hyvä että korostetaan toiminnan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä.