Tilanne on seuraava, eron jälkeen lapset ovat asuneet lähes 3 vuotta minulla, eli äidin luona. Tapasin uuden miehen joka on asunut kanssamme noin 1,5 vuotta. Nyt lapset haluavat muuttaa isänsä luokse, koska eivät hyväksy uutta miesystävääni. Luonnollisesti isä ruokkii tätä ajatusta, kaikkien mielestä minun kuuluisi vain erota miesystävästäni. Isä on valmis ottamaan lapset. Ongelmani on, että en tiedä kuinka toimia. Tuomitaanko minut jos päästän lapseni, ja jatkan elämäni uuden miehen kanssa. Luonnollisesti lapseni tapaisivat minua viikonloppuisin, joten emme olisi kokonaan erossa.
Kertokaa rehelliset mielipiteenne...
Kertokaa rehelliset mielipiteenne...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eli pelkäät siis, että Sinut tuomitaan siitä, että "jätät/hylkäät" lapsesi uuden miehen takia. Tai että Sinua tullaan syyttämään siitä, että asetat uuden miehen lastesi edelle ja millainen äiti se sellainen on.
Sitkeästi edelleenkin vallitseva käsitys on, että jos lapset asuvat isänsä luona, on äiti kykenemätön hoitamaan lapsia tai lapset on vähintään jouduttu ottamaan äidiltä pois.
Tuttavani lapset jäivät erossa isälle yhteisestä sopimuksesta. Hän on joutunut kohtaamaan kaikenlaista ennakkoluuloa, paras oli kun häneltä kysyttiin, että "mitä sä olet tehnyt niin kamalaa että ne otettiin sulta?"
Minusta tuntuu, että valitettavasti Sinäkin tulet kohtaamaan ihmisten pikkusieluisuuden ja pahansuopaisuuden jos seuraat sydämesi ääntä. Et Sinä tosiasiassa lapsiasi mitenkään hylkää miehen takia, jos he muuttavat isänsä luo. Sinulla on oikeus aikuisen ihmisen rakkauteen, opeta se lapsillesi. Uhrautuminen tässä asiassa ei ole kenenkään etu. Ovatko lapsesi niin pieniä, etteivät ymmärrä vielä aikuisten tarpeita vai ovatko he teini-iässä jolloin kuuluu asiaan olla hyväksymättä mitään vanhempien rakkauselämään liittyvää?
Saattaa myös olla, että he kokevat olevansa epälojaaleja isälleen jos hyväksyvät "isäpuolen" perheeseen. Oletko varma, ettei isä syyllistä lapsia siitä, että näillä on nyt muka uusi isä ja lapset muka ovat hylänneet oikean isänsä? Jotkut aikuiset todellakin ovat niin sairaita, että selittävät lapselle em. kaltaisia juttuja, vaikka ne ovat aivan liian rankkoja lapsen ymmärtää. Lapset voivat senkin takia vastustaa miestäsi, kun eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että se ei ole heidän oikealta isältään pois jos miehesi asuu teillä.
Oma rehellinen mielipiteeni siis on, ettet ole huono äiti, vaikka tarvitset miestä rinnallesi. Lapsi tarvitsee äitiään, mutta olet olemassa lapsillesi uudesta miehestä huolimatta. Et mielestäni hylkää lapsiasi vaikka he haluaisivatkin muuttaa.
tuli vaan mieleen että MIKSI lapset ei hyväksy uutta miestäsi?
oletteko keskustelleet syistä joiden takia lapset haluavat isälleen?
varmaan tulet saamaan leiman otsaasi, mutta mielestäni JOS lapset ovat pieniä..niin on aihettakin ajatella heitä.
itse en asettaisi rakkaussuhdetta lapsieni edelle, jos lapseni ei kertakaikkiaan tulisi toimeen ko.tilanteessa, olisi aikuisen hoidettava tilanne sellaiseksi ettei lapset kärsi, eihän ne lapset ole siinä ikuisesti ja heidän turvallisuus on tärkeintä.
no..tämä oli mun mieleipide.
mielestäni pieniä lapsia ei saisi alkaa riepotella paikasta toiseen ja äiti on se äiti kuitenkin.
Et kertonut minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta olettaisin että he ovat jo sen verran isoja ettei äidistä irtaantuminen järkytä heidän perusturvallisuuttaan, ja he ymmärtävät ettei kyse ole hylkäämisestä. Vai kuinka? Itse en luopuisi lapsistani missään olosuhteissa, mutta en tuomitse äitejä jotka ovat sen päätöksen joutuneet tekemään. Jos sekä sinä että lapsesi olette tyytymättömiä nykyiseen tilanteeseen ja tiedät lasten haluavan isänsä luokse niin sopikaa koeaika. Voit varautua ympäristön paheksuntaan mutta jos tiedät sydämessäsi toimineesi oikein niin selviät siitä. Voimia ja onnea sinulle elämässäsi!
Miksi ette kokeilisi lasten isän luona asumista jonkin aikaa ja sitten päättäisitte asian? Eihän viikonloppuisiäkään tuomita niin miksi viikonloppuäiti pitäisi syyllistää?? Olisi jo aika asenteiden muuttua!
Totta on, että viikonloppuäitejä pidetään epäkelpoina ihmisinä ja huonoina äiteinä, mutta samaa leimaa ei laiteta viikonloppuisien otsaan! Miksi? Miksi samoin argumentein ei tuomita miehiä, jotka ovat viikonloppuisejä ja samaan aikaan asuvat yhdessä uuden naisensa kanssa?
Idea on hyvä: kokeiltaa. Vaikkapa ½ vuotta tai vuosi. Ja vanhaan voi aina palata, jos siltä tuntuu. Selitä tämä lapsillesi.
Itse olisin aikoinaan lapseni laittanut isälleen, sillä olin välillä hyvin hyvin uupunut yksinhuoltajuuteen. Opiskelin samalla. En voinut. Lasten isästä ei olisi ollut siihen vastuuseen, mikä lapsista on. Olen melkein kateellinen niille, joiden lasten isät ovat niin vastuuntuntoisia, että kykenevät lapsiperhearjen pyörittämiseen.
Olin sittemmin avioliitossa, ja esikoisen murrosikä oli todella paha. Kun parisuhde alkoi rakoilla ja murkkuikäinen oli uuvutavan, raivostuttavan kamala, olisin ollut valmis laittamaan lapsen isälleen. Tunne oli repivä ja ristiriitainen, joten ymmärrän kysyjän tuntoja. Lopputulos oli, etten laittanut lasta isälleen koska lapsi vastusti jne ja suhde päättyi eroon. Syynä ei ollut hankala murkku, vaikka "isäpuoli" varsin ymmärtämätön olikin, vaan muut syyt.. Kyllä myös uuden suhteen tulee kestää lasten ikäkausioikuttelut!
Nyt olen uudessa seurustelusuhteessa viikonloppuisän kanssa, ja hänen lastensa kanssa on juuri tuo tilanne josta aiempikin kommentoi, että lasten äiti ei hyväksy minun=uuden naisystävän olemassaoloa ja se heijastuu hyvin selkeästi etenkin esikoisen (7-vuotias) käytöksestä ja suhtautumisesta minuun. Toisaalta hän kyllä pitää minusta ja viihtyy seurassani ja kotonani, mutta toisaalta hän tietää, ettei oma äiti hyväksyisi ...
On uskomatonta, että aikuiset voivat todellakin olla niin lapsellisia, että ajatellaan että lasten äidin/isän uusi kumppani olisi jotenkin itseltä pois. Ei osata ajatella, että mitä enemmän lapsen ympärillä on hänestä välittäviä aikuisia, se on hänelle rikkaus. Ja että erilaiset perhemallit ja persoonat ovat niinikään rikkaus, niistä voi myöhemmin ammentaa itselleen sopivaa elämänmallia eikä niin, että kotoa opittu on se ainoa oikea mitä olemassa on..
Tämä oli ehkä vähän sekava sepostus, kun omianikin puhuin. Ydin on se, että olen samaa mieltä muiden ja juuri edellisen kanssa: kannattaa kokeilla uutta mallia jonkin aikaa. Sinulla on oikeus myös omaan elämään, eikä vain elämään äitinä. Vanhaan voi aina palata. Ja jos ei, niin ei se sinusta huonompaa tee äitinä tai ihmisenä: se on vain lapsillesi parempi ratkaisu. Mutta tulet kohtaamaan ennakkoluuloisia ja ilkeitä kommentteja. VAstata voi: tämä oli meidän kannalta paras ratkaisu.
Miettiä myös kannattaa, miksi lapset eivät hyväksy uutta miesystävää. Juttele asioista lastesi, lasten isän ja miesystäväsi kanssa. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta on siis valittava vähemmän huono...
Äitiytesi ei siitä mihinkään katoa, vaikka se viikonloppuihin konkretisoituukin. Ja voihan käydä niinikin, että arki isän luona ei olekaan niin kivaa kuin lapset viikonlopputapaamisella kuvittelevat...
Ennakkoluulojen kohdalla pidä pääsi pystyssä. Sinä tiedät mikä on totuus ja se riittää.
Ota kummastakin tilanteesta parhaat päältä, eli pidä tenavat edelleen luonasi, mutta uusi ukkeli muuttakoot asumaan esim naapuriinne. Sinun ei tarvitse passata sitä äijää, mutta voit tavata sen aina halutessasi ja se voi esim hiipiä teille yökylään sitten kun lapset ovat nukahtaneet ja viikonloppuisin kun tenavat ovat isällään poikaystävä voi punkata teillä. Eipä aikaakaan kun vuodet ovat vierineet ja tenavat ovat kasvaneet isoksi ja muuttavat omiin koteihinsa, jolloin voit ottaa sen ukon kokonaan luoksesi, nimittäin jos enää haluat.
määräillä ja ohjailla sinua.
Sinulla on oikeus uuteen suhteeseen ja laspillasi ei ole oikutta painostaa sinua eroamaan tuolla että uhkaavat muuttaa isän luo.
Sanot vain lapsille että sinä et eroa ja he eivät muuta. Jos he nyt saavat periksi.. olette isän kanssa pulassa vähän myöhemmin. Hehän pompottelevat teitä mielensä mukaan asiassa kuin asiassa.
Juttele lastesi isän kanssa tästä aiheesta.
Hänenkin täytyy tajuta että lapset nyt kokeilevat rajojaan ja omaa tahtoaan. Mutta totuushan on että aikuiset on aikuisia ja lapsille ei tuollaista valtaa saa antaa.
Minun lapseni kiristävät minua aina tuollaisella kun joku menee hanttiin kanssani mutta joka kerta sanon ettei he voi itse päättää missä asuvat vaan minä heidän äitinään ja huoltajanaan valvon heidän etujaan aina uudesta miesystävästä huolimatta.
Pyysit rehellistä mielipidettä tässä sait sen.
Olet siis sitä mieltä, että jos lapsesi voivat huonosti asuessaan sinun ja uuden miesystäväsi kanssa, se on sinulle saman tekevää ja vain lasten kiristyskeino? Miksi asetat oman onnesi lastesi hyvinvoinnin edelle? Vai voitko todella olla onnellinen tilanteessa, jossa lapsesi eivät tule toimeen uuden miesystäväsi kanssa?
Lapsuus on niin lyhyt aika, että lapsilla pitäisi olla oikeus mahdollisimman suureen onnellisuuteen sinä aikana. Ja vanhempien ensisijainen tehtävä on taata lastensa onni. Jos sinun onnellisuutesi riippuu miesystävästäsi, olet tosi kypsymätön vanhemmaksi.
Uudet suhteet ovat lasten kannalta niin iso ja merkittävä asia, että niissä "periksi antaminen" ei tarkoita sitä, että lapset alkavat pompotella vanhempiaan muissa asioissa.
Jos lapset uhkaa äitiään että... me muutetaan isin luo jos sä et jätä tuota miestä niin se on lasten puolesta kiristystä.. ja minä en koskaan sitä sallisi. ja jos isä vielä omalta taholtaan ruokkii sitä kiristystä niin vielä pahenee
Äidillä on oikeus solmia uusi ihmissuhde ilman että joutuu lastensa ja exän kiristyksen uhriksi.
Onneksi minulla on tilanne se että lapseni palvovat miesystävääni enkä joudu miettimään tuollaista. Tosin emme asu yhdessä vielä. Mutta mikäli eivät häntä hyväksyisi en tosiaan heitä isälleen sen vuoksi lähettäisi. en kyllä luopuisi miehestäkään. JOnkin keinon keksisin varmaankin.
Lasten huonostivointi luonani?... jos solmin uuden ihmissuhteen miten se vaikuttaa siihen että lapseni voisivat sen huonommin?...päinvastoin kai hekin tajuavat että kun äiti voi hyvin ja on onnellinen hekin voivat... lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja ehdottomasti tärkein asia elämässä. OLen kasvattanut heitä jo vuosia yksin ja onnistunut siinä mielestäni erittäin hyvin. Lapseni ovat hyvin käyttäytyviä nuoria. arvostavat elämää ja toisia ihmisiä.
Tosin syylistyvät tuohon kiristykseen joskus rajojaan hakiessaan. mutta sehän on täysin normaalia ja minun pitää vain äitinä ymmärtää olla antamatta heidän asettua minun tilalle huoltajaksi. He eivät ole päteviä tekemään omaa elämäänsä koskeviä päätöksiä vielä vuosiin enkä heille sitä taakkaa aijo antaakaan. ja riitelyn heistä ja heidän asioistaan estin vaatimalla eron yhteydessä yksinhuollon heihin. Heitä ei koskaan käytetä välikappaleena mihinkään riitaan exän ja minun välillämme. Isä saa tavata lapsiaan niin usein kun tahtoo tosin se tahtominen on vähän niin ja näin.muutaman kerran vuodessa ehkä jos isillä sattuu olemaan aikaa ja viitsimistä.
Mutta asiaan palatakseni.
Uskaltakaa vanhemmat olla vanhempia.
se on teidän tehtävänne.ja velvollisuutenne lapsianne kohtaan. Elkääkä antako heidän kiristää teitä missään asiassa.
ensin lastesi kanssa siitä, miksi he eivät hyväksy avokumppaniasi?
Ja avomiehesi kanssa keskustelu on myös tarpeen samoista syistä. Mikä siellä eniten hiertää yhdessä elämisessä puolin ja toisin?
Syyllistä on turha lähteä hakemaan, se ei tuo ratkaisua tilanteeseenne.
Exäsi toiminta ei ainakaan paranna tilannetta, mutta toisaalta ymmärtää hänenkin huolestumisen. Lähihuoltaja olet kuitenkin sinä (jos on yhteishuoltajuus), joten vastuu on pääosin sinulla lapsistasi. Yksinhuoltajana vastaat yksin kaikesta.
Pointti kuitenkin on se, että lapsien on opeteltava tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja yhteiset pelisäännöt on oltava selkeät. Toisen vanhemman aikuinen ihmissuhde ei ole lapsilta pois millään tavalla.
Lapsetkin solmivat suhteita kokoajan uusiin ihmisiin ja sitä kautta oppivat kuinka toimia jokaisen kanssa.
Tutustuminen uuteen ihmiseen vie aikaa, koska luottamuksen rakentaminen ei tapahdu hetkessä.
Aikuisilla pitää olla sen verran järkeä ettei tähän pompettelu peliin lähde mukaan, vaan etsii keinot jokaisen mielipidettä kuunnellen ja kokeillen mikä toimii.
On suorastaan irvokasta, että lapset vaatisivat vanhemmiltaan ehdotonta pidättäytymistä ihmissuhteista kunnes ovat aikuisia. Luonnonlaki on kuitenkin se, että lapset kasvaa, muuttavat kotoa pois. Missä sitten on se sosiaalinen verkosto tai läheinen ihminen sille vanhemmalle joka jää yksin lasten lähdettyä??
Aikuinen mies saa naisen rakkautta ja lapsi/lapset äidin rakkautta. Suhde on erillainen molempiin joten ne eivät voi koskaan "kilpailla" tai vertailla keskenään.
Minulla kävi näin.
Molemmille lapsi vaikka äiti olis halunnut molemmat takaisin.
Oikeudessa katsottiin äidin olevan kelvoton huoltaja.
Miksi niin kävi?
Uusi mies ja sen jälkeen taas uusi joka sitten jätti ja jäljelle jäi vaan tappava tauti.HIV
Lapset ei halunnut missään nimessä menemään pois luotani ja esittivät sen lastensuojelu viranomaisille myös.
Lastensuojeluviranomaiset suosittelivat silti lapsia äidille "säälistä" ja sanoivat sen jaksavan elää loppuelämänsä paremmin.
Oikeus määräsi tytön äidille ja pojan minun huollettavaksi vaikka tyttö vastusti päätöstä koko ajan. Teki sittemmin itsemurhan 3 viikkoa äidin luona olonsa jälkeen.
Kuunnelkaa lasten mielipidettä ja keskuskelkaa avoimesti sillä lapset ovat viattomia vanhempien eroon.
Poikamme ei ole antanut anteeksi kenellekkään viranomaiselle koska hän tietää kuinka paljon sisarusten välillä oli ja he halusivat olla molemmat luonani.
En ole moittinut heidän äitiä elämän päätöksistään mutta olen silti katkera ja kai minulla on oikeus olla.
Harkitkaat sillä lapset ei ole pelinappuloita KIITOS
Olet kai "kaikkeen ohjeistukseen väsynyt" päättämätön äiti, tai voithan olla huonokin, miten se nyt mitataankin. Et kuitenkaa kovin huono kun mietit näitä asioita.
Onko lapsilla mitään muuta syytä kuin se mies ?
Luuletko että jaksat olla ilman lasten läsnäoloa, vai haluatko sitä nimenomaan ?
Ketkä kaikki haluaisi sinun jättävän sen miehen ja ketkä päinvastoin ei ? Missä ojassa heidän lehmänsä on vai pitävätkö he sinua sokeana ? Oletko ?
Mieti itseksesi mikä on parasta ja ole silloin itsellesi rehellinen.
Tee sen jälkeen päätös ja pidä se, mikään ei ole pahempaa kuin epätietoisuus.
"Asioilla on tapana järjestyä". Usko itseesi ja huomiseen.
Tuttavani antoi lapset näiden isälle. Kaikki jotka kuulevat että hänen lapsensa asuvat isänsä luona pitävät häntä ensin huonona äitinä kunnes kuulevat hänen tarinansa. Vieraille sitä tarinaa hän ei edes kerro, joten hän on lumpun maineessa kun viettää sinkkuelämää.
Lapsista luopuminen ei ollut hänelle helppoa, mies harjoitti voimakasta häirintää ja yhtenä sotakeinona taivutteli esikoista muuttamaan luokseen. Kun esikoinen halusi lähteä tuttavani antoi nuoremman seurata että he voivat olla yhdessä. Sosiaalitoimistossa mies sai enemmän tukea kuin tuttavani. Nyt kun esikoinen alkaa olla täysi-ikäinen, hänen isänsä on palauttamassa tätä äidille, sillä elatusmaksut loppuvat. Lapset ovat henkisesti vajaakuntoisia eivätkä tule pärjäämään yksin joten äiti elättää heidät sitten kun heistä ei ole isälle hyötyä.
jokaisella on oma tarinansa ja syynsä. Sinä et ole tilivelvollinen kenellekään joten päätä itse miten menettelet. Päätöksien kanssa on sitten voitava elää.
ei ole lasten asia päättää kenen kanssa vanhemmat seurustelevat. Lapset asuvat kotona vain muutaman vuoden ennen kun muuttavat omilleen.
"ei ole lasten asia päättää kenen kanssa vanhemmat seurustelevat."
Seurustelusta päättäminen ei todella olekaan lasten asia. Mutta jos yhteiseen kotiin muuttaa vieras henkilö, joka ei tule toimeen lasten kanssa syystä tai toisesta, se on mitä suurimmassa määrin myös lasten asia, vaikka he eivät asuisikaan kotona kuin muutaman vuoden.
Miksi aikuiselle olisi liian vaikeaa vain seurustella ilman yhteenmuuttamista ja siten kunnioittaa lasten kotia näidenkin omana alueena? Kun lapset muutaman vuoden päästä muuttavat omilleen, seurustelukumppani voisi sitten muuttaa tilalle.
Lapset haluavat sinulta jotain! Eikö se ollutkin niin? Nomitä sinä teet? Haet muilta vahvistusta kantaasi vastustaa lapsia! No, vastusta sitten. Tiedätkö mitä tapahtuu, kun lapsista tulee täysi-ikäisiä?
Anna lasten elää omilla ehdoilla ja vastata omista teoista. Kasvat lastesi silmissä arvoon ...