Mikään ei jaksaa innostaa,olen uudella paikkakunnalla,kaikki asia mennyt elämässä päin päätä,ystäviäkään ei pahemmin,ja ne jotka on,eivät oikein tajua muo,kun muo ei huvita mikään,miten sitä saisi itteensä elämän halun,piristyisi,enimmäkseen olen viihtynyt omissa oloissa,omissa maaimoissa, monesti ajatellut ettei jaksaisi enään,ja olisi paljon helpompi jos ei oli täällä.kaikki tuntuu niin raskaalta.mutta sekin olisi vaan luovuttamista. miksi pitkään aikaan minulle ei ole tapahtunut mitään hyvää?tuntuu että kaikilla muilla menee paremmin,normaalisti.ihan kuin vain olisi jossain kuilussa mistä ei ole poispääsyä.
masentunut
winky86.....
7477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei vielä ole masennukseen lääkitystä - niin ota kiireenvilkkaa lääkäriin yhteyttä ja pyydä lääkitys - olet selkeästi masentunut. Lääkkeiden vaikutus tulee esiin kuukauden sisällä.
tulee kuukauden sisällä.
ainakin minä pääsin pois. siihen kyllä vaadittiin aika rankkoja keinoja ku mun masennus äkättiin aika myöhään. nyt ainakin kun on selvinnyt pahimmasta tietää että selviää kaikesta. kestää kyllä aikansa että tuntee niin (mulla on mennyt 4 vuotta paranemiseen) mutta kun sä parannut on se sen arvosta. mene lääkäriin ne kyl osaa sinua auttaa...
kivaa, et on kivaa psykopåalstoilla huuhaailla
ulkomailla et kuule suomen sanaa,se auttaa
Voi kun kuulostaa tutulta. Muutin itse myös viime syksynä uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Koulu ja kaikki siihen liittyvä oli suuri pettymys. OLen yrittänyt jaksaa hetkittäin mukavilta tuntuvilla tunneilla tai hetkillä koulukavereiden kanssa. Nyt vaan tuntuu etten jaksa enää yhtään teennäistä hymyä ja väkinäistä juttelua. Mulla on vain pari kertaa vkossa koulua, ja nekin tuntuu ylitse pääseviltä.
En osaa sanoa sulle kuinka tästä tunteesta ja mielialasta pääsisi pois. Itse tunnen iloa ainakin hetken kun saan olla yksin, eikä mun tarvii teeskennellä mitään, eikä kellekään.
Sitä pitää vaan yrittää löytää niitä pieniä ilon aiheita, joilla jaksaa päivästä toiseen. Ne voi olla tosiaan joskus vain auringon paiste tai musiikin kuuntelu.
Yritä jaksaa!!
Mulle tuli tänään taas semmonen ahdistunut olo kaupungilla ja melkein juoksin tänne kämpille piiloon ihmisiä. Yritin soittaa koulupsykologillekin, mut vastaanotto aika oli menny...ehkä sit huomenna.
Tuntuu kuin olisin lukenut kertomusta omasta elämästäni. Mä ajattelen myös usein että olen jotenkin epänormaali, ihan erilainen ku kaikki muut. Mulla ei myöskään ole pahemmin kavereita eikä oikein ketään sellaista kenelle puhua omista asioista. Tällä hetkellä melkein kaikki asiat jollain tavalla sekaisin, en jaksais yksin tätä elämää ja olen miettinyt itsariakin vaikka se ei oikea ratkaisu missään tapauksessa olekaan!! Olisi kiva vaihtaa ajatuksia sun kanssa, vaikutat olevan niin samanlaisessa tilanteessa ku mäkin! Ilmoittele itestäs tänne jos haluaisit ruveta vaikka meilailemaan tms.!