En jaksa jauhaa. Ihan pikkukysymys vaan. Toivuin vakavasta (siis sängyn pohjalta) keskivaikeaan masennukseen. Kesti vuosia. Ennen sairastumistani olin usein iloinen. Nyt harvoin (muutaman kerran vuodessa). Mites teillä?
Terve
kohtalotoverit!
13729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen siellä sängyn pohjalla, eikä jaksa toipua. 2 viikkoon en ole käyny kaupassa ehkä nälkään kuolen kohta...
vaikka on vaikeaa, vaikka et jaksa nousta sängyn pohjalta, Hän kuulee heikoimmankin huokauksen - Hän joka sanoo "avuksesi huuda Minua hädän päivänä niin Minä TAHDON AUTTAA SINUA". Hän - Jeesus - todella tahtoo ja voi sinua auttaa, Hän rakastaa sinua. Rukoile sydämestäsi apua Häneltä ja saat nähdä että Hän elää ja antaa sinullekin elämisenarvoisen elämän. Ota vastaan Hänen tarjoamansa apu, vaikka se tulisi mistä kautta, älä halveksi vähäisintäkään joka osoittaa sinulle, että haluaa tulla avuksesi. -Rukoilen puolestasi. Elämällä on sinulle annettavana paljon enemmän kuin olet luullutkaan - eli Älä luovuta!
tuolaiseen jamaanko joutuu jos napsii psyko-huumeita..
voitko kertoa aineiden nimet , joita olette napsineeet, ja paljonko?
kannattaa varmaan varoa, jottei joudu ihan sängyn pohjalle.
Onks sulla kannettava?
en tosiaan oo mitään käyttänyt - selväjärkisenä, ja omaan kokemukseeni perustuen kirjoitin, ja apu tuli, ja kuten sana sanoo, enemmän iloa kuin "viljasta ja viinistä" kun itse Elämän Antaja antaa luodulleen ilon, jota ei kukaan voi ottaa pois eli ihan ilman pillereitä
ei - vaikka se ois tietysti hyvä.
naurua ei tule usein tai se on teennäistä.
Mutta kyllä tästä noustaan...
vaihda lekurisi,
lue vitsipalstaa...
urheile,
jne.
lue nettii, muttei uutisia tai miel.terv. sivuja
nyt alkoi kyllä hymyilyttään toi eka...Vaihda lekurisi...
Oisko antaa vinkkiä hölmön näköisestä lekurista...Että kun sitä katsoo niin alkaa nauraan.
Kiitti kuitenkin vihjeistä, ymmärsin kyllä.
vedet tulee silmiin ihmiset kun lukee. vuosia kestänyt masennus on kyllä jo koulinut ihmistä mutta mutta... itse kärsin viime talvena kuukausien masennuksesta. kaikista pahin vaihe kesti ehkä neljä viikkoa, josta en muista muuta kun itkua yksin. loppuhuipennus tuli, kun päätin että tapan itseni mutta en vielä ollut varma ajankohdasta. tunne oli senkaltainen, että itsemurha on paras ratkaisu.
minulle tuli se paljon puhuttu päätöksen jälkeinen onnellinen olotila. tuli semmoinen olo että mahtavaa, voin tehdä vielä mitä ikinä haluan, ennen kuin päätän elämäni. jotenkin vain elämä alkoi tuon jälkeen hymyillä. vuoden päivät elämä on ollut aivan loistavaa, mutta jotenkin taas tuntuu että masennus iskee, ja tälle palstalle piti tulla pyörimään.
Ei minusta koskaan tule samanlaista kuin ennen sairastumista. Sellainen iloisuus ja positiivisuus ei palaa. Mutta hyväksyn sen ehkä jopa elämän laatu tästä paranee. Nyt on ainakin oppinut sanomaan ei ja nauttimaan vain tyytyväisestä elämästä.
Melkein vuoden kestäneen vakavan masennukseni jälkeen tunnen taas olevani normaali iloinen itseni. Eihän masennustaan unohda, eikä sitä tunnetta, mutta se on opettanut minut iloitsemaan pienistäkin asioista. Tuntuu hyvältä kun jaksaa nousta sängystä ja tehdä niitä arkisiakin asioita. Aikaa parantumiseen menee, mutta masennus ei ole ikuinen vankila. Ei ole mitään syytä, miksi ei omaa iloisuuttaan ja onnellisuuttaan voisi saada takaisin masennuksen jälkeen.
kanssa,
jos vaan tekee JOTAIN, oon ite huomannut et se on usei piristys , jos muuten on hiukan tylsiintynyt olo,.