olen 17 vuotias tyttö... seurustelen 18 vuotiaan miehen/pojan kanssa.. eilen sitten tein raskaus testin... se oli jotain niin kauheaa, itkeäkkö vai nauraakko... raskaus on vasta alku vaiheessa n.4-7 viikkonen sikiö.. en voi pitää lasta vaikka haluaisinkin.. elämän vaiheeni/tilanteeni on siinä vaiheessa että synnytys ei tulisi kuuloonkaan.. vanhemmilleni en voi kertoa... perhe tuttu tyttö on myös raskaana 19 vuotias... 6 kk.. äiti sanoi että: älä ota mallia.. ja nyt tämä vahinko... juoksin suoraan terveys keskukseen puhumaan abortista... vaikka se pelottaakin.. olisiko täällä ohjeita antavia samaa asiaa kokenutta vanhempaa ihmistä.. toisaalta olen niin iloinen raskaudestani mutta en vain voi pitä lasta ja sen menetys pelottaa...
pakko tehdä abortti
tytteli
475070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ette sit tajunneet ehkäisyä käyttää, tai edes katumus pillereitä! Ihme nuorisoo nykyään!!!
mä olen syönyt pillereitä jo 2 vuotta.. että revi sä vaan reikääs..
no on sulla sit tuuri käyny! Eiks noi kuitenkin oikein! käytettynä oo jotain 99.9 % varmoja!
sitähän mäkin.. alku kuukaudesta jäi pari plleriä ottamatta.. joku ihme täs on nyt käyny..
ok, ehkä sekin jo riittää ettei ne toimi. Eiks ohjeissa lue et jos unohtaa ottaa parikin pilleriä ni silloin pitää käyttää muuta ehkäisyä?
Riittää todellakin, jos unohtaa vaikka vaan sen yhden ottamisen ajallaan. Silloin pitäisi käyttää muuta ehkäisyä, kunnes sen jälkeen otettujen pillereiden vaikutus on taas tarkoituksen mukainen. Ohjeethan on ehkä taroitettu luettavaksi... ja noudatettavaksi. Silti unohtaminen on inhimillistä, ja niin vain joskus käy.
Muttei pillereiden kanssa pitäisi "leikkiä" ylipäätänsä yhtään; Pillerit sinällään ovat jo ylimääräistä "taakkaa" omalle kropalle, joten niitä olisi otettava ohjeen mukaan. Ei kroppa tykkää, jo se saa tasaisina annoksia tarkoitettua hormoonihoitoa epäsäännöllisesti unohdusten takia. Abortti sitten on vieläkin rankempi juttu sekä fyysisesti että henkisesti.
Toivottavasti Tyttelin asiat järjestyvät, eikä hän enää vastaisuudessa joudu koskaan pohtimaan tällaisia asioita. Joskus oppirahat ovat näinkin kalliit... Jaksamista sinulle Tytteli! Ja muista, että ratkaisu on sinun henkilökohtainen, älä anna kenenkään painostaa ja anna syyllistämisten mennä ohi korvien.
,,,
...niin, että et uskalla kertoa vanhemmillesi ja että äiti on kieltänyt ottamasta naapurin tytöstä mallia...haluaisit pitää lapsen...olet iloinen raskaudestasi...
Tarjoa poikaystävääsi äidillesi, ehkä hän uskaltaa synnyttää isoäitisi kiellosta huolimatta.
aborttia jollet itse halua sitä..jos teet abortin muiden ihmisten takia, saat silti kantaa kaiken henkisen paskan yksinään (mahdollisen syyllisyyden, masennuksen ym.) siis älä tee jos et ITSE halua!!!
voimia!!!
Mieti todella tarkkaan. Tee sellainen päätös joka tuntuu oikealta, MIETI VOITKO elää abortin kanssa koko loppuelämäsi... Älä todella tee toisten painostuksesta vaan miltä susta itsestäs tuntuu. Jaksamisia.
.kiitos.
Poikaystäväsi on 18-vuotias aikuinen mies ja lapsesi isä. Et siis ole yksin vaikean tilanteesi edessä, vaan siinä onnellisessa asemassa, että poikaystäväsi ilmeisesti ymmärtää vastuunsa ja uurastaa myös lapsensa hyvinvoinnin eteen. Kerro siis hänelle, jos et ole vielä kertonut ja myös vanhemmillesi, kaikesta huolimatta. Suurella varmuudella asiat järjestyvät niin, että lapsen pitäminen ei tuota ylivoimaisia rasitteita ja vältyt abortin kauhistuksilta.
Vaikka olet hädissäni ja hermostunut, niin vaikutat minusta jotenkin herkältä, kypsältä ja tuntevalta ihmiseltä. Mielestäni se kertoo jo paljon, että olet toisaalta jopa iloinen raskaudestasi. Äitisi on ollut ajattelematon ja töykeä, kun hän on arvostellut lapsensa pitänyttä naista!
Kenen vuoksi sinä haluaisit tehdä abortin? Oman itsesi vai kenties poikaystäväsi ja vanhempien takia? Voin kertoa sinulle kokemuksesta, että tässä elämässä ehdit tehdä vaikka ja mitä. Mietihän, sinä jo kannat sitä lasta melkein vuoden ja sinä aikana ehdit tehdä vaikka mitä. Sen jälkeen voit olla vähän aikaa mammalomalla (esim. 9 kk) ja palata taas sen jälkeen keskenjääneisiin opintoihisi.
En tuomitse sinua, jos päädyt aborttiin. Mieti kuitenkin, minkä vuoksi sen pohjimmiltasi teet. Koulu- ja raha-asiat ovat kuitenkin vain tämän elämän maallista antia. Sinun ei ole pakko tehdä aborttia!
Hyviä neuvoja on annettu (ihmettelen itsekin niiden asiallisuutta). Silti asialla on aina niin monta puolta.
On aiheen pohtia myös sitä, onko lapselle tässä elämäntilanteessa esim. vanhempiesi avustuksella mahdollista tarjota hyvät edellytykset kasvuun ja turvalliseen kotiin, niin taloudellisten kuin henkistenkin resurssien puolesta. Yksin älä ota taakkaa kantaaksesi, pyydä tukea ja apua - päätitpä mitä hyvänsä.
Älkää nyt rakkaat teinit tehkö lapsia jotka jäävät isovanhempien hoidettavakseen!
Tuossa ei ole mitään järkeä - ja annas olla kun pari vuotta kuluu niin nuorempi sisko toistaa saman, ja siinähän perhe..
Sä et tältä palstalta saa asiallista vastausta etkä tukea päätöksessäsi tehdä abortti. Kaikki vouhuaa,että lapsi pidettävä oli olosuhde (ja isän mielipide) mikä vain.
Ei kannata välttämättä kertoa omille vanhemmillesi. Nyt kaikki voimat ja yritä toimia asisassa rauhallisesti ja määrätietoisesti. Pyydä vaikka rauhoittavia pillereitä vähän, pahoja hetkiä varten. Mutta VOIMIA sulle, kyllä se siitä, tämä abortti vaikuttaa olevan sun elämäntilanteessasi ainoa oikea vaihtoehto. Niin mäkin olisin tehnyt sun ikäisenä sun tilanteessa.
Kerro jollekin hyvälle ja ymmärtävälele (mahdollisesti sua vanhempi?) ystävällesi tästä, joka olisi sun tukihenkilö asiassa.
Tsemppiä.
Monesti aborttia perustellaan elämän pienillä harmeilla, taloudellisella epävarmuudella (siis ei millään äärimmäisellä köyhyydellä tai ihan katastrofaalisella tilanteella) tai sitten joillakin "suunnitelmallisen" oloisilla argumenteilla kuten "nyt ei ole sopiva fiilis lapsen tekemiseen" tai opinnoilla tai pelkällä nuoruuden hauskanpitämisen tarpeella.
Miettikää vähän, mitä tässä on vaakakupissa ja millä hinnalla noita näennäisratkaisuja ollaan ostamassa! Abortti riistää ihmisalkiolta tai sikiöltä, joka jo on ainutlaatuinen yksilönsä, oikeuden elämään. Se, että lapsi syntyisi/"joutuisi syntymään" olosuhteisiin, jossa äiti kenties vielä opiskelee ja tarvitsee apua omilta vanhemmiltaan lapsenhoidossa tai että kaikkiin mahdollisiin teknisiin hienouksiin ei sillä hetkellä nuorilla vanhemmilla olisi varaa on pientä verrattuna siihen, että lapsen henki riistettäisiin ennen syntymää.
Myös suunnittelemattomasti alkunsa saanut lapsi on vanhemmilleen lahja. Ne pariskunnat, jotka ovat lapsen saaneet, lienevät tästä pitkälti yhtä mieltä ja monet niistäkin, jotka lasta eivät ole saaneet. Tämä pitäisi tiedostaa silloin kun ratkaisevien päätösten aika on.
Ensiksi haluaisin kommentoida äitisi sanoja:
jos olisit heti äitisi sanojen, että: älä ota mallia, sanojen jälkeen kertonut että olet raskaana niin mitähän äitisi olisi sanonut?
Äitisi on varmasti toivonut että saisit elää elämääsi vapaana ennen kuin teet lapsia ja ehkä sitä ennen asunto, työpaikka jne.
Mutta jos nyt kerrot äidillesi niin luulen että voisitte keskustella kuin aikuiset.
Sinun tilanteesi nyt vaan on se, että olet raskaana! Sitä ei voi kukaan muuttaa, joten ratkaisu on löydettävä sitä kautta.
Ja minusta äitisi sanat ei kuullostanut NIIN pahalta.
Pystyisitkö selviämään lapsesi äitinä, jos saat tukea?
Entä olisiko se mahdollista että antaisit raskauden edetä ja miettisit sitten kun on synnytyksen aika, että oletko saanut tukea vai haluaisitko kenties antaa lapsesi adoptoitavaksi.
Haluan tällä kirjoituksellani kertoa, että sinulla ei ole vain yhtä vaihtoehtoa ja sinun ei ole pakko tehdä ratkaisua yksin, vaikka sekin on mahdollista.
Valoisampaa tulevaisuutta sinulle!
vain ja ainoastaan LAPSEN etua!!! Millaisiin olosuhteisiin hän tulisi syntymään? Itse olen tehnyt abortin 24-vuotiaana. Raskaaksi tulin yhdenillanjutusta kortsun petettyä. Vaikka olin aikuinen, omillaan toimeentuleva ja hoitoalan ammattilainen, en olisi kyennyt siihen kaikkeen mitä raskauteen ja lastenhoitoon liittyy yksin ilman tukea. Abortti oli todellakin ainoa vaihtoehto. Itse aborttia en ole koskaan katunut, mutta noin vuoden surutyötä silti tein, vaikka päätös olikin varma.
Sitä siis haluan kertoa, että mitä ikinä päätätkin, tee niinkuin ITSE parhaaksi koet. Älä mieti äitiäsi tai edes poikaystävääsi. Sinä sen lapsen kannat ja useimmiten myös hoidat vaikka mitä ongelmia tulisi vastaan. Jos et ole tähän valmis, ei lapsen aika ole vielä syntyä. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna!!!!
Tässä viestissä ovat esillä palstan luutuneet ajatusviheet.
1.Hoitohenkilö neuvoo jättämään lapsen isän sivuun päätöksenteosta.
2. Samalla sivuun harkinnasta neuvotaan jättämään lapsi ja hänen elämänsä. Vaikka teksti alkaa kehoituksella ajatella lapsen etua, ajatus lipsahtaa "itseen". Raukkamaisuuden huippu ja järjen loppu on piiloutua "lapsen oikeuksien" taakse, pitäen tätä verukkeena lapsen surmaamiselle.
Jos lapsella on oikeus syntyä toivottuna, tästä tietysti seuraa, että meidän tulee toivoa lapsen syntymää.
3. Neuvotaan tekemään juuri "kuin itse parhaaksi koet". Ongelmaksi muodostuu tällöin kohtien 1. ja 2. puuttuminen. Vieläkin suuremmaksi ongelmaksi tässä kohdassa muodostuu se, että naisenkaan elämä ei tapahdu tyhjiössä ja vain itsessään.
Lapsen synnyttäminen on nuorelle naiselle mitä luonnollisin asia. Elämä kantaa ja lapsi tuo mukanaan onnea ja syvempää näkemystä elämään.
Nämä palstat ovat vaarallisia, koska niillä tarjotaan kevytmielisesti puolitotuuksia ja valheita sekä järjettömyyksiä tosiasioina ja ohjeina.
a.)Tietenkin syntymättömän lapsen isällä on oikeus mielipiteeseensä ja odottavan äidin on otettava tämä huomioon päätöksenteossaan. Päätös kuitenkin on lopullisesti naisen tehtävä. Hänen vatsassaan sikiö kehittyy ja hänen on lapsen kanssa elettävä siinäkin tapauksessa, että mies ja perhe jättää naisen yksin.
b.) Syntymätön lapsi(sikiö tai vielä alkio) ei itse valitettavasti pysty päätöstä tekemään. Hän ei pysty valitsemaan äitiään, eikä olosuhteita, joihin mahdollisesti syntyisi. Näinollen meidän aikuisten naisten on tehtävä päätös heidän puolestaan syntymättömän lapsen etua ajatellen. Tarkoitin tällä sitä, että paljon suurempaa itsekkyyttä on hankkia lapsi todella huonoihin olosuhteisiin, kuin keskeyttää alle 12-viikoisen alkion kehitys kohdussa.
c.) En tietenkään tarkoittanut missään vaiheessa, että naiset eivät lapsia ylipäätään saisi tehdä. Raskaus ja synnytys ovat luonnollisia tapahtumia naiselle, joka siihen henkisesti on valmis. Kun aika on lapsen tulla, sitä todella haluaa ja siitä välittää kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta. Joillekin raskaus vain tulee täysin väärään aikaan väärässä paikassa.
Myös minulla on takana 8 viikon raskaus ja abortti 3 vuotta sitten. Silloin tilanne oli se -nyt olen lopettanut pillerit ja yritämme mieheni kanssa lasta. Toivon, että onnistuisimme pian.
a) päätös lapsen vastaanottamisesta voi olla yhteinenkin. Yhä useammin miehet jäävät jopa yksinhuoltajiksi - ja hoitavat homman ihan mielellään.
b) ei lapsi tosiaankaan valitse äitiään eikä olosuhteita. Äiti sen sijaan voi valita tai hylätä lapsen. Olen täysin eri mieltä siitä, että suomalaiset olosuhteet olisivat lapselle kuolemaa kehnommat. Harrastat tässä suhteessa valitettavaa itsesi pettämistä.
c) niin "... se väärä aika ja väärä paikka...henkisesti valmis ... aika lapsen tulla... kaikista vastoinkäymisistä huolimatta..."
Näin vanhempana ymmärtää, miten vähän saatammekaan ennakoida ja mestaroida elämää. Eivät lapset ole välineitä vaan päämääriä. Eivät lapset ole elämisen este vaan mahdollisuus.
Toivon että saat odottamasi elämän lahjan.
Toivon myös, että jakelisit hieman varovaisemmin elämän ja kuoleman ohjeita nuoremmille, kun olet itsekin vasta taipaleen alussa.
> (ensisijaisesti mieti) vain ja ainoastaan LAPSEN
> etua!!! Millaisiin olosuhteisiin hän tulisi
> syntymään?
Onko minkään lapsen etu joutua silppuamalla tapetuksi?
> Itse olen tehnyt abortin 24-vuotiaana.
Todella harmillista.
> Raskaaksi tulin yhdenillanjutusta kortsun
> petettyä.
Kuka käski ryhtyä yhdenillansuhteeseen? Tuliko se kondomi todellakin laitettua kunnolla paikalleen ilman, että esim. pakettia avatessa olisi tullut raavittua kumia vahingossa kynsillä vai oliko se kumi jotakin ikivanhaa tavaraa?
> Vaikka olin aikuinen, omillaan toimeentuleva ja
> hoitoalan ammattilainen, en olisi kyennyt siihen
> kaikkeen mitä raskauteen ja lastenhoitoon
> liittyy yksin ilman tukea.
Olen pettynyt siitä, että olet ns. "hoitoalan ammattilainen". Lääketieteen etiikan perusteella sinä et sille alalle kuuluisi.
> Abortti oli todellakin ainoa vaihtoehto.
Ei varmasti ollut. Aborttisi oli kertomasi perustella "normaali sosiaalisten syiden" sellainen.
> Itse aborttia en ole koskaan katunut, mutta noin
> vuoden surutyötä silti tein, vaikka päätös
> olikin varma.
Tämä surullisuus on sentään merkkinä siitä, että ymmärrät edes jossakin määrin, mistä abortissa on kysymys.
Joka tapauksessa, niille, jotka tätä lukevat ja ed. artikkelin kirjoittaneelle, jos tilanne uudestaan eteen tulee: abortti ei ole ehkäisymenetelmä ja sille on usein hyvin järkeenkäyviä ja inhimillisiä vaihtoehtoja. Jos lähtee edes siitä perusasiasta liikkeelle, että lapsen isäkin on taloudellisessa ja hoidollisessa vastuussa niin tulee jo paljon parempaa jälkeä!
olisin kertonut lapselleni isästä, jonka nimeä en edes muista ja jota koskaan en enää tapaa? Miltä lapsesta olisi tuntunut tieto siitä, että hän on ollut vahinko, isätön ja lapsellisen äidin kasvattama? Joillekin meistä tuo nuoruus on rankempaa kuin toisille. Toisten meistä täytyy käydä pohjalla, jotta ymmärtäisimme elämästä ylipäätään mitään ja jotta osaisimme arvostaa ja auttaa toisia vaikeissa elämäntilanteissa olevia.
Ja Sinulle mikko n.: Kerro ihmeessä enemmän niistä järkeenkäyvistä ja inhimillisistä vaihtoehdoista. Helppo miesten on laukoa mielipiteitään, kun voivat aina pestä kätensä koko jutusta missä vaiheessa lapsn kehitystä tahansa. Naisella on aina riski siitä, että jää täysin yksin lapsensa kanssa.
Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että abortti ei tosiaan ole ehkäisykeino. Ja jokainen sen kokenut voi varmasti allekirjoittaa, ettei sen läpikäynti ole mitään helppoa, oli päätös ollut alunperin sitten kuinka iisi tahansa.
> olisin kertonut lapselleni isästä, jonka nimeä en
> edes muista ja jota koskaan en enää tapaa?
Usein yhdenyönjuttujakin edeltää jotakin ratkaisevaa sellaista, joka auttaa asian selvittämisessä. Esimerkiksi sen toinen osapuoli on saattanut kertoa nimensä ja asuinpaikkakuntansa. Tämä saattaa rajata haun ratkaisevasti hyvin pieneen joukkoon ihmisiä jo pelkän yhden etunimenkin perusteella! Jos yhdenyönjuttu on tapahtunut laivalla, saattaa hytin sijainnin perusteella päästä tuomioistuimen päätöksellä vielä kaivamaan laivayhtiön asiakaslistaa ja pääsemään selvyyteen tärkeistä tiedoista.
Siis mitä hyötyä on saada tietoa edes miehen henkilöllisyydestä? Jos se on ollut yhden yön juttu, niin aineksia ei ollut koko elämän rakkaustarinaan. Kumpikaan osapuoli ei ole sitä "halunnut", joten miksi he haluaisivat yhteisen lapsen ja näin ollen olla loppuelämänsä läheisessä kontaktissa? Olisiko nämä olosuhteet jotenkin otollisia uudelle elämälle?
En ota kantaa yhdenyön juttujen järjellisyyteen/järjettömyyteen, mutta niitä nyt kuitenkin esiintyy.
"Yhä useammin miehet jäävät jopa yksinhuoltajiksi - ja hoitavat homman ihan mielellään"
Kyllähän se minulle passaisi, mikäs siinä - tietysti sillä ehdolla, että se mies sen myös kantaa!
Ei niin kuin vähempää voisi kiinnostaa toimia kohtuna jollekin äijälle - eihän siitä saa edes veloittaa Suomen lakien mukaan. Päin vastoin, elatusmaksut tulisivat niskaan, ja jossain vaiheessa ruvettaisiin tivaamaan tapaamisia. Kyllä nämä tiedetään.
En tiedä mitä tuohon voisin sanoa. Ymmärsin tekstistäsi, että abortin teet jokatapauksessa, suhtautui poikaystäväsi tai vanhempasi asiaan miten tahansa, joten haluat ratkaisustasi jutella jonkun kanssa.(Et siis kysellyt mitä teet, vaan halusit tukea ratkaisullesi?) Saamasi vastaukset masensivat minua, joten tavallaan toivon, että olet jo lopettanut vastausten lukemisen, mutta jos luet tänne asti, niin käyn silloin tällöin täällä. Työskentelen nuorison parissa, olen vanhempi ja olen kokenut abortin. Joten jos haluat kysellä jotain tai jutella jostain, niin ole hyvä. Lupaan koettaa auttaa parhaani mukaan.
On inhimillistä tavallaan olla iloinen raskaudestaan, sillä perinteisesti naista on pidetty kokonaisena kun on todistetusti kyky lisääntyä. Varmasti kaikilla käy mielessä niin ilon kun surunkin aiheita raskauteen liittyen. se kuinka katsot tulevaisuutesi kulkevan, täytyisi nyt nostaa päällimmäiseksi ajatukseksi. Abortti ei ole helppo ratkaisu ja toimenpiteeseen ei pidä lähteä jos ei ole täysin varma ratkaisustaan, sillä henkisesti epäonnistunut ratkaisu saattaa vaurioittaa psyykettä pahastikin. Mutta jos sinulle ei lapset ole tällähetkellä maailman tärkein asia (sillä jokaisella lapsella on oikeus olla sellainen omille vanhemmilleen) ja elämässäsi on paljon muita suunnitelmia ja päämääriä jotka vaativat enemmän panostustasi, ei abortti todellakaan ole huono ratkaisu.
Ihmisiä on kahdenlaisia toiset ajattelevat tunteillaan ja toiset järjellään. Emme mahda mitään sille mitä olemme. Sinullakin varmasti nyt järki sanoo, että lasta ei voi pitää juuri noiden muiden tavoitteiden takia, mutta lapsiin liittyy aina suuria tunteitakin. Voit vioittaa tosiaan tunne-elämääsi valitsemalla nyt abortin, mutta järjellä ajatellen vioitat tulevaisuuden suunnitelmiasi hankkimalla nyt lapsen. Kumpi on tärkeämpää elämässäsi? Tätä ei voi ratkaista kukaan puolestasi, ei äitisi, ei poikaystäväsi.
Minä olen siis kaikinpuolin järki ihminen, itse tein abortin vanhemmalla iällä, koska elämässämme olisi lapsen myötä tuhoutunut äärettömästi tavotteita, unelmia ja päämääriä. Tärkein päämäärämme on tällä hetkellä ilmeisesti elää kaksin elämämme, ilman lapsia, mutta joskus jos lapsia tulee, niin tärkeintä on että lapsi on haluttu.
Sinun täytyy tietää, että elämässä törmäät ihmisiin, jotka ovat erimieltä kanssasi, mutta sinun täytyy tälläisissä näin suurissa asioissa voida seista 100% asiasi takana, olla täysin varma ratkaisustasi, niin kukaan, pahinkaan haukkuja ei pysty sinuun haavaa tekemään.
hei.. niin 100 varma.. en ole.. ja kävin tänään varaamassa abortti ajan... onneksi sen voi perua jos päätän pitää lapsen.. rankkapäivä takana.. 6 testiä jne.. 4 tuntia pyörin terv.keskuksessa.. huh onneksi se on ainakin ohi.. vaikka pahin edessä.. kävin myös vanhassa tutussa nuoriso keskuksessa missä tuttuja työn tekijöitä.. vanhin ja viisain lupasi olla olkapäänä ja apuna loppuun asti mitä ikinä päätänkin.. :) ihanaa että on ihmisiä jotkaa välittää.. ei tarvitse olla yksin asian kanssa vaikka on ihana ja rakastava poikakaveri :)
Hyvä tytteli,
Ole varovainen tämän kuolemanenkeli 1977:n kanssa, joka tyrkyttää täällä palveluksiaan. Ketjussa Pikku Anne Frank Sikiö hän kirjoitti mm:
1977: "Minä suvaitsen kaikille oman elämänsä. omalle tulevalle lapselleni en sitä suvainnut, koska minä olin ainut joka hänen puolestaan pystyi päätöksen tekemään. Kun mietit yhä sitä suvaitsevaisuuttasi, mieti sitä, että kaikilla ei todellakaan ole Sinun näkemyksesi kaltainen näkemys siitä milloin ihminen on ihminen. Minä en pidä monen vammaisenkaan elämää ihmiselämän arvoisena, mutta minä en voi tehdä ratkaisuja kuin omaa elämääni koskien. Eutanasiastakin voi siis olla erilaisia mielipiteitä muilla ihmisillä kun Sinulla, silti jokainen tekee omat arvovalintansa omista näkemyksistään käsin, eikä ne silti ole vähemmän inhimillisiä, kuin Sinun näkemyksesi."
> kävin myös vanhassa tutussa nuoriso keskuksessa
> missä tuttuja työn tekijöitä.. vanhin ja viisain
> lupasi olla olkapäänä ja apuna loppuun asti mitä
> ikinä päätänkin.. :) ihanaa että on ihmisiä
> jotkaa välittää.. ei tarvitse olla yksin asian
> kanssa vaikka on ihana ja rakastava poikakaveri
> :) vasta 3 päivää :)
Siis, olet onnellinen raskaudesta (s.o. omasta pienestä lapsestasi), sinulla on tukea niin rakastavalta poikaystävältäsi (= lapsesi isältä) ja vieläpä nuorisokeskuksestakin ja tästä kaikesta huolimatta olisit aborttiin menossa? Nyt voi reilusti sanoa, että kannattaa synnyttää ja pitää lapsi kun olosuhteetkin ovat asioiden selvittämisen perusteella noin aurinkoiset.
Vielä vanhemmille kertominen (että heistä tulee isovanhempia) ja naimisiin rakastavan poikaystäväsi kanssa niin hipoo täydellisyyttä.
...joudut elämään päätöksesi kanssa koko lopun elämääsi päätit sitten niin tai näin. Ilmiselvästi viestistäsi kuultaa, että haluaisit pitää lapsen. Miksi et voisi muuttaa elämäsi suuntaa ja pitää lapsen? Miksi tekisit abortin, jos olet noin innoissasi asiasta? Ei kuulosta järkevältä.
Tästä rakastavasta poikaystävästäsi. Kyllä kai hän todellakin rakastaa sinua oikeasti niin paljon, että hänen sydämessään on tilaa pienelle lapsellennekin, koska jos hän on sanonut, että rakastaa sinua ja samaan hengenvetoon suosittelee aborttia, niin voi olla, että se rakkaudentunnustus on valheellinen ja todellisena tarkoituksena vain "luistaa" tilanteesta?
Tämä saattoi kuulostaa hieman tökeröltä, mutta aloin epäillä tätä vaihtoehtoa kun innostuksesi keskeltä voi lukea mm. jo tilatusta aborttiajasta.
En todellakaan aio antaa keskustelupalstalla mailiosoitettani kenellekään, täällähän keskustellaan kasvottomana. Itsellänikään lähipiirini tai kukaan muu kuin mieheni ei tiedä abortistamme, joten kasvottomana on hyvä pysyä. Tiedän, että minunkin äitini saisi slaagin, joten suottapa häntä järkyttäisin, sillä päätös koski vain minua ja miestäni.
On hyvä, että olet löytänyt aikuisen kenelle jutella asiasta, ulkopuolisen ihmisen, sen nuorisotyöntekijän. Huolet tuntuvat puolet pienemmiltä kun ne jakaa. Saat varmasti häneltä myös konkreettista apua jos suksesi menevät ristiin vanhempiesi kanssa, on hyvä tietää, ettet ole aivan tyhjän päällä.
Täällä moni luulee voivansa tehdä päätöksen puolestasi, he tietävät mitä tulet katumaan ja mitä et. Muista joka tapauksessa, että vain sinä voit ne asiat tietää omalta kohdaltasi. Muista vaikka kuinka rakastat, niin poikaystäväsi ja sinä ette ole yhtä, teillä molemmilla on kuitenkin oma elämä, molemmat voitte päättää asioita vain omasta puolestanne, molemmat jousutte kantamaan oman syyllisyytenne ja muutkin tunteenne.
Mietittäväksi voit kuitenkin ottaa myös yhteiskuntamme panostuksen asiaan. Suomessa abortti on ilmainen alaikäiselle. Tuosta laista voi rivien välistä lukea haluaako yhteiskuntamme lapsien tekevän lapsia. Yhteiskunnassamme panostetaan lapsiin ja lapsien tekoon yleensä rohkaistaan ja myös sinun on mahdollista lapsi tehdä ja siitä huolehditaan kuten kenestä tahansa kansalaisesta. Mutta yhteiskuntamme ei todellakaan painosta alaikäisiä lapsiaan pitämään, kuten vanhempia äitejä. Kaikkien ymmärrys varmasti riittää sille, että jos nuorena mokaa, niin se annetaan anteeksi. Ei kukaan voi olettaa kaikkien alaikäisten pystyvän lapsistaan huolehtimaan. Yhteiskunnallisesti lasten teko on kannattettavaa silloin kun lapsella on vastuulliset aikuiset vanhemmat, jotka pystyvät lapsistaan huolehtimaan omin resurssein. Hyvinvointimallimme kuitenkin auttaa pärjäämään ilman omia resurssejakin. Mutta kulttuurimme lähtee siitä, että jokaisella ihmisellä on ensin omat perustarpeet, jotka tulee tyydyttää; itsensä kehittäminen, elämän kokeminen jne. ennen kuin mennään ylempiin tarpeisiin, kuten lisääntyminen.
Hyvää jatkoa! (ja tulevaisuuden päättäjänä muista lämmöllä nourisotyöntekijääsi ja tule vaatimaan kunnilta lisäpanostusta, nyt hiipuvaan nuorisotyöhön. Jos tämä peli jatkuu ei sinun lapsillasi tule olemaan kunnallisia nuorisotyöntekijöitä, joihin turvata hädän tullen...)
Älä hyvä ihminen tee aborttia, jos pystyt olemaan onnellinen raskaudestasi. Pelkään, että jos teet abortin vain yhteiskunnan ja lähipiirin painostuksen takia, niin tulet katumaan sitä lopun elämääsi. Miksi raskaus tuntuu sinusta niin ihanalta, oletko miettinyt?
Sanoit, että sinulla on ihana ja rakastava poikakaveri. Kaikesta päätellen hän myös pystyy rakastamaan lastannekin. Äläkä vanhempiasi murehdi: sinä olet heidän lapsensa ja alkushokista toivuttuaan he tulevat varmasti rakastamaan omaa lastenlastaan. Vaikka hänen lähtötilanteensa ei ollutkaan samanlainen kuin satukirjoissa.
En ole mikään kiihkoilija tai abortin vastustaja, mutta jos olet vauvasta onnellinen, niin sinulle en voi suositella aborttia. Muista, että sinä selviät halutessasi! Halaus ja paljon voimia!
Rakas sisko! Sinä olet onnellinen raskaudestasi ja jos poikaystäväsikin on hengessä mukana, muuta ei tarvita. Kun tilanne on onnellinen sinulle ja poikaystävällesi, sen täytyy silloin riittää muillekin.
Ystäväni sai esikoisensa 17-vuotispäivänsä aikoihin ja toisen lapsen kaksi vuotta myöhemmin. Hänellä oli hyvä suhde poikaystäväänsä, ja he päätyivät myös naimisiin jossakin vaiheessa. Nyt ystäväni on töissä kätilönä, ja on mitä mainioin ja empaattisin työntekijä. Suhde voi edelleen hyvin tämän rakastavan ja ihanan miehen kanssa, ja nyt kolmekymppisinä he ovat onnellisia: he ovat vielä nuoria ja voivat taas vähitellen alkaa matkustella yms. kun lapset ovat jo suhteellisen isoja. Eipähän tarvitse enää muistellakaan sitä vaipparumbaa, mitä heidän ystävänsä aloittelevat nyt "vanhoilla päivillä".
Sinä olet nuori äiti ja voit olla ylpeä siitä! Sinun ei tarvitse olla valmis nyt, sillä voit kasvaa ja kehittyä myös odotusaikana sekä vauvan kanssa. Lapsesi tulee olemaan sinusta ylpeä, kun ymmärrät häntä varmasti oikein hyvin monissa asioissa - et ole ehtinyt unohtaa omaa nuoruuttasi.
En halua lietsoa ikärasismia suuntaan enkä toiseen enkä halua vaikuttaa päätöksen tekoosi. Huomaan kuitenkin, että sinun ja vauvan välille on syntynyt side jo nyt. Älä tee mitään muiden ihmisten vuoksi! Ja mm. ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa nuorille vanhemmille tukea.
Muista, että sillä on kaikista vähiten merkitystä, mitä muut sanovat. Tärkeintä, että poikaystäväsi ja sinä olette onnellisia.
Miten tuo 1977:n kirjoitus sinua häiritsee? Hän kertoi rehellisesti, miten asiasta ajattelee, vaikka tällä palstalla sillä saa vain paskaa niskaansa. Hänhän sanoi tekevänsä päätökset vain omasta puolestaan ja samalla myös arvosti muiden muita ratkaisuja.
En ymmärrä, miten tuo kyseinen lainaus on sinusta jotenkin "kuolemanenkelin " puhetta! Et suvaitse, että joku ajattelee asiasta eri tavalla kuin sinä? 1977 kuitenkin selvästi sanoi hyväksyvänsä muiden tekemät omat valinnat, joten miten olet niin empatiakyvytön, ettet pysty samaan? Tuohan vain paljastaa sen, että sinä et suvaitse toisinajattelijoita, toisin kuin 1977!
"Miten tuo 1977:n kirjoitus sinua häiritsee?"
No minua ainakin häiritsee tuo kohta, jossa 1977 kutsuu itseään suvaitsevaiseksi ja samaan aikaan julistaa, että vammaiset ovat arvottomia ihmisiä. Järjen puutetta parhaimmillaan.
Minä siis kyllä suvaitsen toisten ihmisten erilaiset ajattelutavat, mutta 1977:n kaltaisten, ahdasmielisten vammaistenvihaajien kanssa en halua ikinä olla missään tekemisissä.
En siis todellakaan vastusta aborttia, mikäli viestistäni tulee jollekulle sellainen käsitys. Hyväksyn sen ilman muuta. Olen siis tietysti iloinen siitä, että 1977 hyväksyy abortin. Minulla on kuitenkin synnynnäinen sairaus, joka on aiheúttanut minulle lievän liikuntavamman. Olen silti hyvin tyytyväinen elämääni. Näin ollen en tietenkään voi hyväksyä 1977:n ahdasmielistä ajattelutapaa.
kävin varaamassa abortti ajan siksi koska jos päädyn aborttiin ei olekkaan myöhäistä.. minä olen niin nuori ja tämä on isoasia.. en vielä tiedä mitä pitäisi tehdä... olen hukassa asian kanssa...
:/
Peruuta se aika heti. Lue vaikka tästä ryhmästä tai mistä tahansa muualta, miten suuri henkinen ja fyysinen kärsimys abortti on. Jos olet iloinen lapsestasi ja rakastat häntä, et suostu hänen myrkyttämiseensä tai silppuamiseensa missään tapauksessa! Toistan edelleen, ei kai vain kyseessä ole tilanne, jossa poikaystäväsi viattomaan sävyyn suosittelee aborttia jatkuvasti, puhuen samalla siitä, että "kun asia hoidetaan, voidaan edelleen olla yhdessä ja tehdään lapsi sitten myöhemmin kun on parempi tilanne" tai muuta sellaista? Jos näin on, pitää asiat vetää pöydälle heti, eikä saa alkaa kuvitella, että abortti olisi keino suhteen jatkumisen varmistamiseksi. Sitä se välttämättä ei ole. Jos poikaystäväsi olisi liikkeellä motiivilla, jonka mukaan abortti on ehdottomasti saatava, niin silloin hän saattaa aivan hyvin sen jälkeen pitää yhdentekevänä sitä, miten sen jälkeen jatketaan, joko sinun kanssasi tai jonkun muun tytön kanssa.
Luota vaan! Sinä selvästi rakastat lastasi ja olet tunteva ja vastuullinen ihminen. Moni nainen ei pysty edes kolmekymppisenä tuntemaan äidinvaistoa ja iloa lapsesta - sinä pystyt iloitsemaan jo nyt, vaikka oletkin nuori.
Oletko ajatellut, että 9 kuukauttakin on pitkä aika. Melkein vuosi! Sinä aikana ehdit sopeutua tilanteeseen poikaystäväsi kanssa. Toivon todella, ettet päädy aborttiin ympäristön painostuksen vuoksi. Onhan niitä lapsia tehty nuorempanakin!
hei... ei poika ystäväni vaan lähisukulaiseni... ei äiti... päätin että hänelle kerrotaan parin päivän sisällä.. sitten tiedän asioista enemmän ja voimme yhdessä pähkäillä mitä teemme...
En oikein ymmärtänyt, mutta kannattaa kertoa äidillesi heti eikä epämääräisesti "parin päivän sisällä". Miten jonkun muun lähisukulaisen suositukset saattavat kallistaa sinua aborttiin päin?
En ymmärtänytkään että mielipiteeni on noin ainoa ja oikea totuus... Voit nousta jo polviltasi, ei tarvitse enää kumarrella. Ei kaikkia vammaisia tarvitse ruveta tappamaan, älä ota kaikkea niin tosissaksi, varsinkin kun olet YMMÄRTÄNY LUKEMAASI VÄÄRIN.
Jos sanotaan, ihan kuka tahansa, että monen vammaisenkaan elämä ei ole mielestäni ihmiselämän arvoista, se tarkoittaa ensinnäkin;
Ihminen ei vihaa vammaisia, vaan tuntee sääliä heitä kohtaan. Lähtisin olettamaan, että tämä ihminen on esim. työskennellyt, kuten minä, syvästi kehitysvammaisten parissa ja nähnyt kuinka elämä ei tarjoa mitään muuta kuin sairautta. Ihmisarvoisesta elämästä ei silloin ole kyse.
Toisekseen; "Monenkaan vammaisen elämä" ei todellakaan tarkoita, ei kirjoitettuna, eikä luettuna, jokaikistä vammaista elämää lähtien lievästä näkövammasta, sormen haavaan, vaan juuri näitä vakavasti sairaita.
Julistin, että vammaiset ovat arvottomia ihmisiä?!? Milloin? On ihan eriasia jos jonkun elämä on arvotonta tai se ei ole elämisen arvoista. Jokaisen elämällä on jollekin arvoa, ainakin omille vanhemmille, jos ei muille, jos ei itse pysty sitä arvostamaan. Vakavasti sairaan elämä ei taas ole elämisenarvoista, koska siitä ei voi nauttia, niinkuin elämästä yleensä nautitaan, tai sitä elämää edes koetaan jos ei nautikaan niin kovasti. fyysisesti olet epämuodostunut, et pysty liikkumaan, psyykkisesti aivotoimintasi riittää vain tuntemaan kipua, jota fyysinen puolesi koko ajan tuottaa, sosiaalisesti et ole mitään, et pysty kommunikoimaan, jopa vanhempasi unohtavat sinut vuosikymmenten päästä sinne osastolle. Tuommoinenkaan elämä ei ole mielestäni kuitenkaan arvotonta, vaikka se ei ole elämisen arvoista.
olet aikuinen ja saat mennä naimisiinkin älä takerru vanhempiisi vaan hae apua että voit muuttaa omillesi ja jos mahdollista perustat perheen ja tulet onnelliseksi, siunausta elämääsi!
Keskustelu käyty abortista.Itse sain ensimmäisen lapseni 18v.Toivon että teet oikean ratkaisun lapsesi suhteen.Sinähän olet kertomasi perusteella jo ÄITI ja PYSTYVÄ RAKASTAMAAN jo nyt lastasi. Voimia elämänmakuiseen päätökseen.Pidä rakastamasi ihmistaimi.