Suomessa joutuu vuosittain lähes satatuhatta naista parisuhteessa pahoinpitelyn kohteeksi. Määrä on todella suuri Suomen kaltaisessa maassa. Itse en ole moiseen syyllistynyt, en lyö naista.
Kysynkin tämän palstan naisilta, oletko sinä joutunut omassa suhteessasi pahoinpitelyn kohteeksi. Miten suhtauduit ja mihin ratkaisuun päädyit?
Kysynkin tämän palstan naisilta, oletko sinä joutunut omassa suhteessasi pahoinpitelyn kohteeksi. Miten suhtauduit ja mihin ratkaisuun päädyit?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Vaikkei raavaat ärjyt ja kauniit kuningattaret sitä heti myönnäkkään, niin yhtä moni mieskin joutuu väkivallan kohteeksi naisen toimesta.
Mutta Hysssssss! Siitähän ei saa puhua.
Siitä huolimatta 6päk lähettää myös kaikille pusit ja rutistukset.
Eihän lyödä tänään, eikä alisteta ketään!
vuosikymmeniä ja uskoin kaiken muuttuvan mutta avioerohan siitä lopulta tuli!Eron jälkeen on kyllä säikky pitkään kunnes huomaa että kaikille parasta oli sittenkin että erosimme.Mutta kannattaa hakea molempien apua jos on väkivaltaa!Malli voi siirtyä lapsille ja he pitävät sitä normaalina vaikka se ei ole sitä!
tavannut niin heikkoa miestä, jota nainen pystyisi pahoinpitelemään kuin nukkuvana. Ei meidän isännän ainakaan tarvitsisi kuin napata ranteista kiinni, niin minä olisin toimintakyvytön (jos sellaiseen mielenhäiriöön joutuisin, että häntä hakata yrittäisin).
Ex miehelläni oli alkoholiongelma ja lisäongelmana sairaalloinen mustasukkaisuus.
Kerran kaatokännipäissään päätti, että toi akkahan ei duunipippaloihin (päivällä veneretki Hesan edustalle saareen) mene, tuli siis ja tempaisi leuan sijoiltaan. Löi silloin minua ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran.
Nappasin lapsen kainaloon ja lähdin siltä seisomalta pysyvästi siitä talosta. Takaisin menin vain tavaroita hakemaan. Meillä elettiin sellaista ”Virtahepo olohuoneessa” elämää, kuten monesti on, kun viinan kanssa läträtään.
Lyöminen oli piste i:n päälle ja siitä käynnistyi eroprosessi ja alkoikin se varsinainen helvetti ://
Mutta kyllä kannatti :)) ja veneretkikin oli oikein onnistunut :DD
Olen sitä mieltä, että joka lyö kerran lyö toisenkin.
Ei kenenkään tarvitse eikä pitäisi sellaista sietää.
Samansuuntaisia kokemuksia minullakin, vaikka isommilta vammoilta säästyinkin. Mustasukkainen mies humalapäissään kuvitteli vaikka mitä ja sen seurauksena tyrkki pitkin seiniä. En lähtenyt ensimmäisestä kerrasta niin kuin sinä, vaikka näin jälkiviisaana onkin helppo todeta, että olisi pitänyt. Minulla kesti kauan, pari vuotta, kerätä rohkeutta hakea eroa. Yhden kerran itsepuolustukseksi vedin miestä hiuksista, ja silloin pelästyin omaa reaktiotani niin, että siitä lähtivät sitten eroasiat rullaamaan eteenpäin.
sanoa, että aiheita ja syitä olla mustis löytyi mitä kummallisemmista asioista...
Monta vuotta minäkin sitä touhua katsoin. Olinhan ajatellut meneväni naimisiin vain kerran, ei sitä ole kovin halppo myöntää ettei homma nyt ihan putkeen menekään... yrittää kuitenkin vielä ja uskoo taas kerran niihin lupauksiin *huoks*
Olin kuitenkin jo sen verran "kypsää kamaa" että se tälli sitten sai toimimaan. Kaipa siihe aina joku viimeinen pisara tarvitaan, mikä se itse kullakin sitten onkaan.
saa myös aivan uskomattomia ilmenemismuotoja. Vasta vuosia myöhemmin tuli ilmi seuraamiset, työpaikalle soittelut, päiväkodin henkilökunnan kanssa keskustelut... puhumattakaan kotona jatkuvasta pyykkikorin ja roskapussin penkomisesta. Siihen aikaan ei onneksi vielä ollut sähköposti- eikä tekstiviestisysteemejä... Välillä oikein ihmettelee, minkälaista elämää sitä onkaan elänyt!
kännykkä heti, kun sallaisen vain hankkia saattoi. Hyvä ettei poskeen kiinni pultattu, jotta varmasti olis ollu aina ja kaikkialla mukana :)
Tuttua tuo kaikki, pyykkikoristakin pikkareita nuuskittiin - nyt se naurattaa, silloin ei. Se oli elämää vailla minkäänlaista yksityisyyttä.
kännykkä, mutta silloin reilut 10 vuotta sitten
ei sillä voinut lähettää viestejä. Senkin hankin oikeastaan vain sitä varten, että voisin aina ja kaikkialla olla lasteni tavoitettavissa. Eihän sitä kotona voinut käyttää, kun lankapuhelinkin oli olemassa, tai heti olisi epäilty. Totta, mitään omaa, yksityistä ja koskematonta ei ollut, ei mitään.
Enkä usko, että jäisin toista kertaa odottamaan, sen verran jyrkkä olen tuossa asiassa. Ja kun tietää, että se mitä todennäköisimmin uusiutuu.
Tää väkivalta / alistamis juttu on moni-ilmeinen.
Moni nainen käyttää henkistä väkivaltaa ja rankasti. Eivätkä he edes tiedosta tekevänsä niin.
Miehen on kestettävä,, molemmat sukupuolet on siihen malliin kasvatettu.
Eikä henkistäväkivaltaa voi oikeen todistaa, ei näet jää mustelmaa.
Tosin kyllä moni mieskin ylentää itsensä puolisoa paremmaki, sitten ylpeilee sillä ettei lyö.
No tosiasiassa iskut ovat henkisiä ja todella vammauttavia kun sitä kestää riittävän pitkään.
TÄMÄ ei siis ollut okeutuspuhe väkivallalle, vaan muistutus että voisimme oppia joka taholla arvostamaan toisiamme paremin.
noinkin mennä. Mieshän se yleensä on se hakkaaja kuitenkin, tai henkinen piinaaja. Aika lailla sairaus, johon kuuluu alkoholi ym. sekoilut mukaan. Paras hakeutua ajoissa eroon semmoisesta ukosta. Hoitoahan ne ovat vailla. Ei tervejärkinen mies voi naista lyödä, tai muuten rääkätä henkisesti. Nykyään asianmukaista hoitoa löytyy vaivaan ja toisinaan jopa myös auttaa.
Eipä ole tarvinnut Duckin koskaan semmoista. Eräs Duckin naispuolinen lähisukulainen joutui miehensä hakkaamaksi muutaman kerran. Uhriparka uskalsi kertoa vasta kun em. pieksäjä oli jo puupalttoossa. Ei kertonut kun pelkäsi, että Duckin suvun äijät ottavat lain omiin käsiinsä. Aivan turhaan. Niin tyhmä ei saa olla.
Tykkään tuosta loppulauseesta: "että voisimme oppia joka taholla arvostamaan toisiamme paremmin". Hyvin laitettu!
Duckzoni
50 keskustelusta Narttu1 & KulkijaM kommenteista.
asiaa kysyt, sillä olin tänään just käräjillä ex-avoukkoani vastaan pahoinpitelyasiassa ja uusi on vielä tulollaan. Sai roimat sakot ja oik.käyntikulut sekä korvaukset mulle maksettaviksi.
Nelisen vuotta jaksoin katsella ja antaa aina anteeksi, luullen että ymmärtämisellä ja rakkaudella saan tyylin muuttumaan, kunnes vuos sitten tein ratkaisun ja heitin ukon pihalle, enkä ole katunut.
Voiko tuohon muuta edes sanoa..?
Hyvää naistenpäivää!
enää mitenkään varsinaiseen pahoinpitelyyn parisuhteessa..henkiseen ja /tai fyysiseen, millaista juuri tällä hetkelläkin moni nainen/lapsi/mies kokee tällä hetkellä, otan kuitenkin osaa tähän keskusteluun.
Kuinka monta kertaa ihmetellään miksi ei pahoin kohdeltu osapuoli lähde.
Nyt puhun naisen osasta pahoinpideltynä.
Nainen ei lähde, koska voimat ei riitä..ajatus ei riitä.
Kaikki voimat ja kapasiteetti kuluu arjessa pysymiseen. Siihen, että selviää vielä tämän päivän.
Pelko syö toimintakyvyn sekä itsetunnon.
Aamulla herää peläten, päivällä pelkää iltaa..illalla aamua..
Väkivaltaisessa suhteessa on myös hyviä hetkiä ja niistä ammennetaan edes hetkellinen hyvän olon tunne..vaikkakin valheellinen..mutta kuitenkin edes hetki..pieni tunne siitä, että elämä voisi olla muutakin.
Sitten se alkaa taas..
Ajan kuluessa sinua ei enää ole..on vain pelkojensa varassa elävä kuori.
Kaikki teot ja sanat on vain sitä varten, että tulisi mahdollisimman vähän vahinkoa..mikään ei ole enää omaa..ei edes ajatukset.
Elät elämää, joka ei ole enää sinun.
Kunnes..tapahtuu jotakin, mikä herättää..useimmilla valitettavasti se on liian rajuksi mennyt pahoinpitely.
Joillakin taas se on jokin asia, mikä antaa näyn uudesta, omasta elämästä..mahdollisuudesta saada itsensä takaisin.
Esim. asunnon vaihto..näkee uuden puhtaan mahdollisuuden uudessa kodissa.
Tänne ei pelko muuta!!
Siitä alkaa rakentaminen, joka jatkuu vuosia.
Haluaa tai ei niin on erittäin vaikeaa avata itseään kenellekkään..kurkistaa saa..mutta älä vain kosketa.
Väkivaltaisessa liitossa ollut nainen antaa itselleen kyllä mahdollisuuden rakastumiseen, mutta ei toiselle mahdollisuutta päästä lähelle.
Liiallinen reviiritietoisuus on elinehto pitkään pelossa eläneelle. Hän on siellä suojassa kaikelta.
Mikäli nainen osaa koota itsensä hyvin, tulee hänestä erittäin tasapainoinen, sosiaalinen, tunteellinen, empaattinen, rakastava, iloinen, onnellinen ja ..itsenäinen.
Erittäin itsenäinen..hän tavallaan tuomitsee itsensä olemaan yksin.
Ei..ei välttämättä kärsi siitä, mutta usein..liian usein mieleen hiipii kaipuu yhdessäolosta.
Mutta pelko on siellä vielä..kuinka kauan?
Kunnes joku päivä..ehkä..jollain on älyä ja malttia tarpeeksi hivuttautua salaa sen reviirin laidoilta sen sisälle pelästyttämättä sen suojissa elävää.
*hymyilee*
itsekään tilittämättä...
Pidin kirjoituksestasi. Ainoa mikä siitä puuttui, oli häpeä. Häpeä siitä, että on haksahtanut niin surkeaan renttuun. Häpeä siitä, ettei osannut pitää puoliaan. Häpeää myös, kun joutuu vastaamaan kysymyksiin, mikset lähtenyt aikaisemmin. Häpeä omasta surkeudesta.
Tämän läpi käyneistä naisista tulee todellakin itsenäisiä ja joistakin jopa itseriittoisia ja kovia. Kun ei ole apua saanut aikoinaan ja on joutunut pelkäämään, on vaikea enää luottaa keneenkään.
Pakko vielä mainita, että Amnestylla oli Joku raja! kampanja naisiin kohdiastuvaa väkivaltaa vastaan. Vetoomuksen allekirjoitti yli 22.000 ihmistä ja se luovutettiin tänään. Ehkä on toivoa?
se häpeä..tosin se monella tunteista se, mistä helpoin päästä eroon.
Häpeän poistaa monesti ylpeys oman elämän ohjien ottamisesta..onneksi.
Valitettavasti en usko läheisiin kohdistuvan väkivallan koskaan loppuvan. Niin kauan, kun on ihmisiä..on myös mustasukkaisuutta, omistamista, valtaa, nujertamista, hallitsemista, puhdasta julmuutta..ja kaikki rakkauden nimiin.
Minulle totesi exmieheni (edellä ketjussa kertomani) moneen otteeseen, että ethän SINÄ voi kertoa kaikille (vanhemmat, suku, kaverit, työkaverit) että olet niin surkeasti epäonnistunut aviomiehesi valinnassa.
Enkä pitkään voinutkaan!
Koitti se päivä jolloin kerroin kaikille. Yhtäkään todellista ystävää tai sukulaista en sen kertomani takia menettänyt -päinvastoin! Ja itsenikin löysin uudestaan :)) Se millaisena, on oma juttunsa...
Itse en tunne häpeää, mutta millä opetan saman tyttärelleni, joka isänsä toimintatapoja miettii ja ihmettelee? Lapsi, kun itseään niin helposti kaikesta syyttää. Siinäpä uusi savotta!
henkilöä ei kaikki edes usko sellaiseksi.
Usein tämä ihminen on muiden silmissä mitä hurmaavin persoona..seurallinen, ystävällinen ja hurmaava.
Pääsääntöisesti myös alkoholisti ja hyvin monet persoonallisuushäiriöisiä..sosiopaatteja.
Sosiopaatti on narsisti..eli hän on hyvä, ei koskaan toimi väärin ja osaa kaiken.
Parisuhteessa pari on huono, huonompi, huonoin.
Valitettavasti tällainen henkilö on myös hyvin hurmaava..saa yleensä, mitä haluaakin.
Hän on myös hyvin julma..koskapa ei osaa katua, eikä näinollen oman näkemyksensä mukaan voi toimia väärin.
Vain hän on jotakin ja on myös siis oikeutettu, ojentamaan, arvostelemaan, kouluttamaan ja alistamaan.
Hän siis saa kaiken..paitsi ei ansionsa mukaan..
Tyttäresi ymmärtää kyllä aikaa myöten.
Hänen kysyessä tai pohdiskellessa vastaa rehellisesti.
Kerro millainen on terve parisuhde, kerro miltä sinusta tuntuu nyt, mitä et halua enää, mitä toivot vielä itsellesi tapahtuvan.
Silti, vaikka kertoisit mitä..hän voi silti joskus omassa elämässään tehdä saman virheen tietämättään.
Paha ihminen on erittäin taitava naamioitumaan hyväksi..hän on joskus jopa parempi kuin hyvä.
Unelmien täyttymys..siihen saakka kunnes unelmat murskataan ja olet helvetissä haluamattasi.
opettaa sen tärkeimmän asian.
->Silti, vaikka kertoisit mitä..hän voi silti joskus omassa elämässään tehdä saman virheen tietämättään.
ainakin mitä voin omiin kokemuksiini verrata, juuri tuollainenhan "hän" on... siksikin niin vaikea hänestä totuutta kertoa, tai saada jotakuta uskomaan, muuta kuin hyvää. Varisinkin omia vanhempiaan.
En tiedä saako nämä ihmiset koskaan ansionsa mukaan. Saako paha palkansa, kuten sanonta kuuluu?
Niin rehellisesti ja raadollisesti ollaan asioista tyttäreni kanssa puhuttu, kuin sydämein vain sallii ja kuin vain olen löytänyt ne sanat, joita tuon ikäinen ymmärtää voi ja käsitellä osaa.
Terve parisuhde? Siitä en valitettavasti ole voinut antaa hänelle mallia... Miksi toi tulee ja toi menee ja toi ei enää tuukaan... Öhh ;P
Niinhän se on, vaikka miten päin seisoisin ja asioita hänelle kertoisin voi hän mennä syteen tai saveen ja meni tai ei on suurin toiveeni se, että kertoisi minulle siitä.
apua voi pyytää ja sitä pitää pyytää, mutta huomio aiemmasta kirjoituksesta kohta, missä puhutaan arjesta selviytymisestä.
Tieto on, mutta apaattisuus estää toimimisen.
Usko on tallella..vain uskallus puuttuu.
Jokainen pahoinpitelyn uhri on liikaa, mutta ihminen on ihmiselle susi..mikä on kylläkin täydellisen väärä sanonta, koska susi ei ole toiselle sudelle tarkoituksella julma..vain ihminen on.
Vaikka kuinka haluaisimme ja toivoisimme ja asian eteen toimisimme..perheväkivaltaa ei koskaan saada kitkettyä kokonaan pois.
Niin surullista kuin se onkin..aina joku jossakin itkee.
eivät saa ansioidensa mukaan..siirtyvät vain tuottamaan tuskaa muualle..näyttämällä ensin palan taivasta.
Sinulle tulee vielä tilaisuus näyttää tyttärellesi, mitä on kahden aikuisen hyvä elämä yhdessä*hymyilee*
Onneksi lapset kasvavat ja heidän oma kykynsä huomioida ja tunnistaa asioita kehittyy.
Älä ole huolissasi..normaali elämä takaa niin hyvin kuin mahdollista lapsille taidon elää normaalia hyvää elämää.
Älä siis MysNa huolehdi..elä tavallista elämää iloiten jokaisesta aamusta, minkä pelotta heräät *hymyilee*
Se on paras lääke sinulle ja tyttärellesi
Hyvää Yötä
mutta sen vähentäminen, lähtee liikkeelle juuri teistä sen kokeneista.
mutta ihminen on ihmiselle susi.
tuokin riippuu tulkitsijasta.
ihminen on kuvainnollisesti "susi" jos kyse on vallasta.
motto. jos elämä olisi helppoa olisin jo kuollut.
totta..jopa tämä keskusteluketju voi osaltaan vähentää sitä.
Yksikin siitä helvetistä pois päässyt on askel eteenpäin.
Susilaumassa vallassa on aina pariskunta..ja heidän tehtävänsä on yhdessä puolustaa laumaansa.
Paikka on tosin tuulinen..eli aina on pyrkijöitä "sudeksi suden paikalle"..mutta vallassa on silti aina pariskunta.
kyllä itsekin ikuisena optimistina, ettei peli ole vielä menetetty!
Ainoa pelko onkin nyt se, etten aamulla herää ajoissa,jos en nyt painu untenmaille autuaille!
Huomenna onkin asiakasbiletysilta ja paljon hauskaa tiedossa.
Hyvää yötä ja *iso pusss* sinulle meri vee. Ja hus hus nukkumaan sinäkin, jotta jaksat taas aamulla Hain baarissa kaffii ja teetä keitellä :))
viikko..joten se on Hain vaan ne teet keitettävä.
Nukuhan hyvin *ruttaa ja se korvista kiinni ja pussss*
*hymyilee*
Enpä ole vetänyt!
Ei ole koskaan tuntunut tarpeelliselta.
Ilmeisesti parin valinta onnistui aikanaan.
Toisaalta meidän muija olisi jossain tilanteessa saattanut sietää yhden kerran, EHKÄ!
Toinen olisi taatusti aiheuttanut mattojen halkileikkauksen.
Väkivaltatilanteissa en ymmärrä kumpaakaan osapuolta. Olen toki nähnyt tuttavaperheissäkin.
Mustasukkaisuus on toinen, minulle mystisenä pysynyt ilmiö.
Toki ymmärrän kiintymyksen aiheuttaman huolen mutta en sitä miten kukaan pitää itseään niin huonona, että sairaalloinen omistushalu saa vallan ja jopa väkivaltaisia muotoja.
Eräässä tuttavaperheessämme rouva tarkoituksella provosoi miehensä mustasukkaisuuden turpiinvetoasteelle mutta se lienee äärimmäinen poikkeus!??
Henkinen väkivalta alkoi salakavalasti raskauden aikana...ensin todella outoja kommenteja...myöhemmin olemus ja sanat täynnä vihaa ja halveksintaa (kuinka ihmisessä voikaan olla niin paljon vihaa se on todella pelottavaa). Lapsen synnyttyä alkoi myös fyysinen väkivalta...ei aivan viikottain mutta joka kuukausi kuitenkin. Raskauden aikana ja lapsen synnyttyä nainen on niin herkkä ja haavoittuva...ja silloin on vaikea lähteä. Lopulta en tiennyt kuka olen, toimin vain ulkopuolisten normien mukaan. Muistan vieläkin ahdistuksen ja pelon sekä kuinka heti eron jälkeen säpsähdin jokaista ääntä. Muutaman vuden jälkeenpäinkin tätä oli vaikea kirjoittaa.
Haaveenani on hyvä ja tasa-arvoinen parisuhde, mutta ongelmana on luottamus...kuinka pystyn luottamaan ettei lyödä kolmen vuoden kuluttua tai käytetä jokaista sanaani hyväkseen hajoitaakseen minut täysin henkisesti.
Kuinka ihmistä voidaan, manipuloida
ja kohdella todella huonosti.. :(
Onneksesi, olet päässyt tuosta eroon.. :)
Haaveesi toteutuu, kun annat sille
tilaisuuden!.. :)
Elä päivä kerrallaan, äläkä kanna
huomisen murheita mukanasi.. jo nyt..
ennenkuin.. mitään on tapahtunutkaan.. :)
Noin ajatellen, suljet ovia edestäsi,
mitkä kenties muuten, houkuttelisi
astumaan sisään?.. ;)
Kokemuksesi tuoman tuskan ja siitä
syntyneen viisauden turvin, uskalla
taas elää.. :)
Sinulla on vielä, valoisa tulevaisuus..
usko pois.. :)))
14 vuotta sain mieheltäni nyrkistä,repi tukasta,potki,osoitteli aseella ym. sekä henkistä kirutusta. Olin lopulta niin väsynyt etten piitannut uhkailuista,vaan hain apua ja otin eron. Mutta vaikka tuosta kaikesta on nyt jo kymmenisen vuotta, näen ainavaan painajaisia. Osa minusta "kuoli" tuon kirutuksen takia. En koskaan tule enään entiselleni...
rohkeista vastauksista ja muista kommenteista. Toivottavasti joku saa ehkä meneillään olevaan pahaan oloonsa rohkeutta tehdä ratkaisunsa.
Tulee väkisinkin mieleen, kuinka paljon näitä väkivaltatapauksia todellisuudessa onkaan, jotka ovat jääneet neljän seinän sisälle esim. pelosta. Valtaosassa tapauksia varmaankin asiat kulkevat: alkoholiongelma -etääntyminen riitoineen -sairaalloinen mustasukkaisuus -väkivalta jne.
Hyvää viikonloppua!