Kiiltävät ihmiset jonottavat selkäsi takana baaritiskille. Tämän pikkulauantain keskellä haluaisin kurottaa käteni pöydän yli ja silittää poskeasi. Ojentautua, ja näyttää että välitän enemmän kuin annan ymmärtää. Haluaisin antaa sinun auttaa takin ylleni ja tarttua tarjoamaasi käsivarteen. Haluaisin kulkea kanssasi läpi talvisen kaupungin ja hymyillä sinulle valtavan valkean kaulahuivini keskeltä koko matkan.
Sinun kotitalosi kolisevassa hississä pakottaisin sinut vastaamaan katseeseni ja ovellasi suutelisin sinua ensimmäisen kerran. Sotkisin ujon suusi huulikiillollani ja nauraisin hämmennyksellesi.
Sinun pienessä kodissasi istuisin vuoteesi reunalle ja ojentaisin käteni. Vaatisin sinut vierelleni ja pitelisin sinua oikein. Suutelisin sinua uudestaan ja katsoisin silmiisi vaatteidemme ollessa lattialla. Koskettaisin sinua niin kuin ei kukaan ennen minua. Antaisin sinulle kaiken sen hellyyden jota tunnen sinua kohtaan, herättäisin sinut unesta, joka on kestänyt jo liian kauan.
Eikä minua haittaisi vaikka olet vielä rikki ja varuillasi, en voisi koskaan tehdä sinulle samaa kuin ne muut. Haluaisin olla sinulle se femme joka hoitaa haavasi ja suutelee sinut eläväksi.
Haluaisin kaiken tämän, ja enemmänkin. Mutta silti, istun pikkulauantaina baarissa vastapäätäsi, hymyilen ja olen viileän etäinen. Katson sinua, edessäni istuvaa putsia, joka kiinnostaa minua enemmän kuin mikään tai kukaan aiempi. En kurota kättäni enkä varsinkaan kerro mitään mitä ajattelen. Sen sijaan annan sinun tarjota minulle vielä yhden lasillisen ja hymyilen lisää. Tunnin päästä puen itse takkini, piilotan totuuden valkeaan huiviini ja astun heti baarin ulkopuolella kolmoseen joka vie minut kotiin.
Sinun kotitalosi kolisevassa hississä pakottaisin sinut vastaamaan katseeseni ja ovellasi suutelisin sinua ensimmäisen kerran. Sotkisin ujon suusi huulikiillollani ja nauraisin hämmennyksellesi.
Sinun pienessä kodissasi istuisin vuoteesi reunalle ja ojentaisin käteni. Vaatisin sinut vierelleni ja pitelisin sinua oikein. Suutelisin sinua uudestaan ja katsoisin silmiisi vaatteidemme ollessa lattialla. Koskettaisin sinua niin kuin ei kukaan ennen minua. Antaisin sinulle kaiken sen hellyyden jota tunnen sinua kohtaan, herättäisin sinut unesta, joka on kestänyt jo liian kauan.
Eikä minua haittaisi vaikka olet vielä rikki ja varuillasi, en voisi koskaan tehdä sinulle samaa kuin ne muut. Haluaisin olla sinulle se femme joka hoitaa haavasi ja suutelee sinut eläväksi.
Haluaisin kaiken tämän, ja enemmänkin. Mutta silti, istun pikkulauantaina baarissa vastapäätäsi, hymyilen ja olen viileän etäinen. Katson sinua, edessäni istuvaa putsia, joka kiinnostaa minua enemmän kuin mikään tai kukaan aiempi. En kurota kättäni enkä varsinkaan kerro mitään mitä ajattelen. Sen sijaan annan sinun tarjota minulle vielä yhden lasillisen ja hymyilen lisää. Tunnin päästä puen itse takkini, piilotan totuuden valkeaan huiviini ja astun heti baarin ulkopuolella kolmoseen joka vie minut kotiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
carpe diem!
Tartu siihen hetkeen joka sinulla on...
Onnea matkaan! :)
Aivan loistava teksti. :)
minäkin pidin, olet suurisieluinen, aikuinen nainen...tartu käteensä ja kerro se Hänelle, jos hän on arvoisesi, niin vie ja taluta...sinunlaisiasi on harvassa, onnea matkallesi...
Sykähdyttävää...tuli mieleen monta muistoa. Myös se kuinka joskus kannattaa rohkaista itsensä ja tehdä kerrankin niinkuin sydän haluaa. Ettei järki aina voittaisi. :)
Kaipuu on ihana asia, mutta unelmien toteuttaminen on vielä ihanampaa. Hyvää kevään odotusta sinulle. Toivottavasti toiveesi joskus toteutuisi. :)
-M.
Anna teksti naisellesi, tuolle naiselle, jota haluat. Kirjoitat kauniisti. Osaat rakastaa.
että hän on minulle kaikki.