Elän onnellista elämää mieheni kanssa. Hän on se jota olen aina rakastanut ja jonka kanssa haluan olla. Siltikin kaipaan ihailua muilta miehiltä. En tajua miksi se on niin ihanaa kun joku muukin huomaa minut kuin oma mieheni. Baareissa olen kova tanssimaan ja sosiaalinen, joten löydän helposti itselleni miesseuraa.. Muutamiin olen ihastunut ja leijun pää pilvissä ja haaveilen heistä. Tiedän että olen kova flirttaamaan ja pidänkin siitä että vallotan jonkun sydämen.. mutta onko se oikein miestäni kohtaan? olen vannonut etten ikinä pettäisi häntä, enkä ole pettänytkään, mutta välillä alkaa pelottaa että seuraava kerta pian johtaakin pidemmälle.. Miehelleni en voi kertoa että olen vaikkapa tutustunut uuteen tyyppiin, koska hän on mustasukkainen.. mietinkin välillä että onko edes syyttä mustasukkainen? Onko varatulla oikeutta ihastua?
varattu ihastuu
fufu
131785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei,
Kyllä miehelläsi on syytä olla mustis jos hänen nähden avoimesti flirttailet muille. (tai näkemättä myös).
Onko se oikein myös näitä valloitettuja kohtaan että ensin annat ymmärtää mutta et sitten ymmärrä antaa?
Keskity mieheesi ja hänen ihailuunsa.
Ehkä sinulla on huono itsetunto joka kaipaa vain vahvistusta. Älä tee sitä kuitenkaan miehesi ja omasi ja muiden kustannuksella.
Väität olevasi onnellinen,onnellinen ihminen ei käyttäydy tavallasi.Onnelliseen ja rakastavaan parisuhteeseen ei mahdu muita,mietipä tätä.
kuinkahan onnellista elämää? epäilen vähän ettei olekaan kuitenkaan niin onnellista kuin luulet. taidat olla riittämätön itsellesi ja haet sairaalloisesti vain huomiota kaikilta ja loukkaat miestäsikin sillä ja tiedät sen. ei taida olla ihan syyttäkään mustasukkainen jos olet valmis mihin vain ja kenen kanssa vain missä tahansa baarissa minä iltana hyvänsä. ihastuminenkin on tahtolaji. jos ei tahdo ihastua ja haluaa pitää suhteensa kunnossa ja oma mies riittää, niin kuulostaisi normaalimmalta onnelliselta suhteelta. varattu voi ihastua, mutta pitäisi olla edes alkeellinen taju, millä siinä leikkii ja mistä on vastuussa. mies ei ehkä jaksa katsella sinua ja salailujasi pitkään.
ettei ihmiset tajua,ettei ihastuminen vaurioita ketään.Maailma on täynnä ihmisiä,erilaisia ja joskus kohtaa ihmisen,joka toisissa olosuhteissa voisi olla se "HÄN".On niin helppo teilata varatut ihmiset huonommiksi sen takia et tunteet vie eteenpäin.Kohta tulee tietty paskaa niskaan tän tekstin takia,mut antaa tulla.Mä odotan.
Täysin samaa mieltä sun kanssa. Sitäpaitsi, eiköhän melkein jokainen pitkässä suhteessa oleva jossain vaiheessa koe ohimeneviä ihastuksia. On tässä maailmassa vakavampiakin asioita, keskittykää niihin, jos haluatte jeesustella.
mieltä munkanssa.Kumma et ihmiset ei TAJUU.
Mutta ei se mitään,sotke vaan.
niinpa, olen itse talla hetkella aarettoman ihastunut toiden kautta eraaseen mieheen vaikka elan vakituisessa parisuhteessa ja aivan hullua on se, etta olen menossa tana vuonna naimisiin!
olenkin miettinyt johtuuko ihastumiseni osittain juuri siita, etta naina haita edeltavina kuukausina ajattelen enemman omaa suhdettani sulhaseeni ja onko han varmasti ja oikeasti minulle "se oikea". luulin vuosi sitten olevani asiasta varma, mutta kuluneen vuoden aikana olen aika ajoin joutunut ajattelemaan asiaa tarkasti.
meilla ei ole ollut helppo vuosi takana ja nyt tama ihastukseni tyon kautta (ei kuitenkaan tyopaikallani) saa paani sekaisin. olen flirttaillut ihastukseni kanssa aina kun han tulee tyopaikallani kaymaan (ei ole edes kaynyt kun 6 kertaa) ja olen myyty kun han puhuu minulle. pidan suunnattomasti hanen tyylistaan ja rauhallisuudestaan, luulen etta han muistuttaa muutenkin siina suhteessa paljon omaa (poisnukkunutta) isaani. hanen tyonsa sivuaa sita mita itsekkin teen ammatikseni ja tiedan, etta hanella on samoja kiinnostuksen kohteita (ainakin kaksi) ja minusta tuntuu koko ajan, etta haluaisin tietaa hanesta enemman ja enemman, jotta voisin loytaa jotakin josta en hanessa pida ja yrittaa siksi hanet unohtaa. en tunnu saavan mielenrauhaa hanesta ja ajattelen hanta joka paiva.
mika siis neuvoksi?? onkohan tama vain jotain haita edeltavaa stressin aiheuttamaa oireilua vai mista tiedan, jos vaikka olenkin mahdollisesti loytanyt elamani toisen "Hänet" joka voisi minut tehda onnelliseksi? onnellisemmaksi kuin oma sulhaseni?
Tunteet ja järki ovat sekä kaksi eri asiaa ja myös samalla liittyvät yhteen. Tunteet elävät omaa elämää, jota järki pyrkii ohjailemaan "oikeaan" suuntaan. Itse pitkässä (16 v) parisuhteessa olleenna tiedän, että ihastuksia tulee ja menee. Kunnon liitto kestää sen ja niistä voi jopa vaimolleen kertoa. Meillä se vaan vahvistaa suhdetta ja vaimoni itsearvostusta, ettei kukaan muu nainen "kelpaa" mulle ja että minä vieläkin arvostan häntä. Näinhän se käytännössä menee. Täytyy osata puhua kaikista asioista ja myös täytyy tiedostaa se, että kummallakin parisuhteessa on asioita, joista ei tarvitse edes toisen tietää. Tuomareita täällä kyllä piisaa ja ilkkujia, vaikka joka parisuhteessa on enemmän tai vähemmä ongelmia. Se riittää jos on tahtotila olla yhdessä. Itselläni on ihan samat "oireet" kun sinulla. Olen sosiaalinen ja saatan baarissa tanssia useidenkin naisten kanssa. Aina palaan kotia ja aina kotona odotetaan.. Joten laita viestiä, niin lähdetään tanssimaan...
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta ja kokenut ihastumisia toisiin miehiin matkan varrella, mitään vakavempaa ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut, enkä usko, että tapahtuukaan.
Luulen, että tämä on myös pitkän suhteen salaisuus - eli hyväksyy itsessään nämä pienet ihastumiset, jotka todellakin tulevat ja menevät.
..kaiken A ja O.
miehen näkökulmia asioista,joista paljon puhutaan.Varatut leimataan,jos sattuu ihastumaan johonkin.Olipa hyvä kuulla et miehilläkin on tälläisiä ajatuksia.
On varatulla oikeus ihastua, mutta siinä on rajansa, jotka kaikki varmasti tiedostavat omassa elämässään ja parisuhteessaan.. jos menee ja flirttailee aina baarissa vieraiden miesten kanssa, haaveilee heistä ja pelkää samalla menevänsä "liian pitkälle" niin kyllä siinä jotain on pielessä..
Tiedät varmasti itsekkin että teet jotenkuten väärin, muuten et kokisi huonoa omatuntoa.. Selvitähän nyt itselles MITÄ oikesti haluat.. ettei se seinä tuu vastaan sitten ku on liian myöhäistä..