mitä tarkoittaa tuulimuna?

Olin kahden lapsen äiti tuolloin ja kolmatta kertaa raskaana. Kaikki tutut oireet. Viikolla 11 aloin vuotaa aamuyöllä ja menin terveyskeskukseen. Kandi tutki minut, kyseli mitä ja miten vuoto oli alkanut ja edennyt, oli sitä mieltä, ettei ollut kyse keskenmenosta ja laittoi minut lepohuoneeseen tarkkailtavaksi.
Meni useampi tunti, vuoto jatkui ja minut lähetettiin 60 kilometrin päähän keskussairaalaan taksilla. Olin vuotanut jo paljon ja olin aika heikkona, taksikuski oli ystävällinen ja huolehtivainen iäkkäämpi herra. Hän saattoi minut vastaanotolle, koska en huimaukseltani pysynyt tolpillani.
Odottelin jonossa (makuullani sohvalla) n. tunnin ennen kuin pääsin lääkärin vastaanotolle.
Lääkäri määräsi heti otettavaksi verikokeet ja veriryhmän määrittämisen - halusi antaa lisäverta. Labran tyttö (harjoittelija) oli ystävällinen ja kaikin puolin ok, mutta paniikissa, koska ei löytänyt suonta, eikä siis saanut verinäytettä minusta. Lääkäri hikeentyi,sanoi, että näyte on saatava heti, koska verta tarvitaan varmasti pian.

Lopulta saatiin näyte otettua, mutta lisäverta ei sitten annettukaan - en tiedä tarkalleen, eikö sopivaa löytynyt, vai enkö sitä sitten tarvinnut.

Minut siirrettiin osastolle odottamaan. Samassa huoneessa 12 naista. Minulle kerrottiin, että kaavinta edessä, mutta leikkaussalit täynnä, joten jouduin odottamaan pitkälle iltapäivään - ilman kipulääkitystä. Kun kivut lopulta niin suuret, että pyytämällä pyysin, että jotain tehtäisiin, niin minut vietiin osastolla lääkärin vastaanottohuoneeseen. Siellä paikallispuudutus (ei siis nukutusta) ja kaavinta.

Seuraavana aamuna osaston lääkärin kanssa keskustelu ennenkuin pääsin kotiin. Surin menetettyä lasta. Lääkäri totesi, että "Se oli tuulimuna, ei siellä mitään lasta ollut".

Tämä oli pitkään kipeä asia, mutta nyt siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa. Sain tapauksen jälkeen vielä kolmannen - ihanan ja terveen lapsen.

Silloin en osannut / uskaltanut kysyä lääkäriltä, mitä tarkoittaa tuulimuna - myöhemmin ymmärsin. Monta itkua itkettyäni.

Huomasin että Wikipediasta puuttuu artikkeli ja tohon ei tarvi kun lisätä viitteet vaikuttaa ainakin oikealta tiedolta.

kerran minullakin kirjoitti:

Olin kahden lapsen äiti tuolloin ja kolmatta kertaa raskaana. Kaikki tutut oireet. Viikolla 11 aloin vuotaa aamuyöllä ja menin terveyskeskukseen. Kandi tutki minut, kyseli mitä ja miten vuoto oli alkanut ja edennyt, oli sitä mieltä, ettei ollut kyse keskenmenosta ja laittoi minut lepohuoneeseen tarkkailtavaksi.
Meni useampi tunti, vuoto jatkui ja minut lähetettiin 60 kilometrin päähän keskussairaalaan taksilla. Olin vuotanut jo paljon ja olin aika heikkona, taksikuski oli ystävällinen ja huolehtivainen iäkkäämpi herra. Hän saattoi minut vastaanotolle, koska en huimaukseltani pysynyt tolpillani.
Odottelin jonossa (makuullani sohvalla) n. tunnin ennen kuin pääsin lääkärin vastaanotolle.
Lääkäri määräsi heti otettavaksi verikokeet ja veriryhmän määrittämisen - halusi antaa lisäverta. Labran tyttö (harjoittelija) oli ystävällinen ja kaikin puolin ok, mutta paniikissa, koska ei löytänyt suonta, eikä siis saanut verinäytettä minusta. Lääkäri hikeentyi,sanoi, että näyte on saatava heti, koska verta tarvitaan varmasti pian.

Lopulta saatiin näyte otettua, mutta lisäverta ei sitten annettukaan - en tiedä tarkalleen, eikö sopivaa löytynyt, vai enkö sitä sitten tarvinnut.

Minut siirrettiin osastolle odottamaan. Samassa huoneessa 12 naista. Minulle kerrottiin, että kaavinta edessä, mutta leikkaussalit täynnä, joten jouduin odottamaan pitkälle iltapäivään - ilman kipulääkitystä. Kun kivut lopulta niin suuret, että pyytämällä pyysin, että jotain tehtäisiin, niin minut vietiin osastolla lääkärin vastaanottohuoneeseen. Siellä paikallispuudutus (ei siis nukutusta) ja kaavinta.

Seuraavana aamuna osaston lääkärin kanssa keskustelu ennenkuin pääsin kotiin. Surin menetettyä lasta. Lääkäri totesi, että "Se oli tuulimuna, ei siellä mitään lasta ollut".

Tämä oli pitkään kipeä asia, mutta nyt siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa. Sain tapauksen jälkeen vielä kolmannen - ihanan ja terveen lapsen.

Silloin en osannut / uskaltanut kysyä lääkäriltä, mitä tarkoittaa tuulimuna - myöhemmin ymmärsin. Monta itkua itkettyäni.

Odotin kolmekymmentä vuotta sitten ensimmäistä lastani, kun 14. raskausviikolla aloin vuotaa kovasti. Ambulanssia saimme odotella tunnin verran ja matkaankin meni toinen tunti. Lääkäri totesi, että keskenmeno on täydessä käynnissä, joten eipä muuta kuin suoraan kaavintaan ilman mitään nukutusta, kai siinä kumminkin jotain kivunlievitystä oli. Kun kaavinta oli ohi, kysyin lääkäriltä, oliko se tyttö vai poika, mutta sain vastaukseksi, etteihän siitä saa vielä selvää. Mielestäni kyllä 14-viikkoisesta saisi.
Sitten seuraavana aamuna toinen lääkäri sanoi raskauteni olleen tuulimuna, olikohan vain? Voiko tuulimunaraskaus edetä 14.raskausviikolle? Pari päivää aiemmin olin käynyt neuvolassa ja siellä todettiin kaiken olevan ok.
Tämän jälkeen olen saanut kolme tervettä lasta, joiden kaikkien kohdalla olen joutunut kokemaan sairaalahoitoa vaatineen uhkaavan keskenmenon, jopa useamman kerran esikoiseni kohdalla.